Ylipitkä sketsi kauheasta naisesta

Naistenpäivää seuranneena päivänä tuli teattereihin tanskalainen elokuva Kauhea nainen. Se on karrikoitu kuvaus siitä, miten nainen ottaa avoliitossa yliotteen miehestä. Rasmus rakastuu Marieen, joka tuo kamppeensa Rasmuksen asuntoon, mutta aika nopeasti alkaa tilanne muuttua sellaiseksi, että asunto on Marien, jossa Rasmuskin voi asua.

Elokuvan ohjannutta Christian Tafdrupia ei Suomessa tunneta ennestään muusta kuin että hän näytteli Vallan linnakkeessa tv-yhtiön johtajaa. Kauhea nainen on sujuva elokuva, mutta pakko sanoa, että se on vain ylipitkä sketsi. Asia tulee selväksi nopeasti, ja katsojan mielenkiintoa ylläpitää vain se odotus, millainen on loppuratkaisu.

Marie (Amanda Collin) panee Rasmuksen (Anders Juul) tohvelinsa alle ovelin naisen keinoin. Ei ole näennäisesti paha, vaan toimii ovelasti antaen välillä muka periksi ja Rasmus menee halpaan. Kotona aletaan syödä vihannesruokaa, oveen pannaan Marien nimi Rasmuksen nimen yläpuolelle, Rasmuksen rakkaan cd-levykokoelman tilalle hyllyyn pannaan kirjoja, Rasmuksen kitara siirretään pois olohuoneen nurkasta johonkin syrjemmälle, Rasmuksen suosikkiyhtyeen juliste seinällä vaihdetaan abstraktiin maalaukseen, josta Rasmus sentään rohkenee sanoa, että näyttää tyhmältä, mutta peli on kuitenkin menetetty.

Marie on taitava. Sängyssä hän on hyvä ja Rasmus sopeutuu aluksi. Kun Rasmus ja Marie halaavat ja Marie on taas antavinaan joissain asioissa periksi, Marie katsoo kaksi kertaa kameraan kuin Frank Underwood – ha haa, ei tuo äijä ymmärrä, että minä tätä kuviota hallitsen.

Hankalia asioitahan nämä varmaan joskus ovat. Meilläkin kotona piti palaveerata nimikysymyksestä: alaoven summeriin pantiin vaimoni nimi ensin, mutta asunnon oveen minun nimeni. Marie ei tällaisiin kompromisseihin suostu, ja sitten ollaan konflikteissa.

Elokuva kestää vajaat puolitoista tuntia. Kyllä se menettelee hyvin näyteltynä, mutta jää joka tapauksessa kertakäyttötarinaksi.

kari.naskinen@gmail.com