Kiinan velkaisuus jo 120 % bruttokansantuotteesta

Temu myy tavaroita 2/3 halvemmalla kuin Tokmanni ja kiinalaisille sähköautoille on pantu lännessä rangaistustullit, koska kiinalaiset ovat liian halpoja ja hyviä. Kiinan taloustilanne onm kuitenkin laskevalla käyrällä. Suomen Pankin ennuste Kiinan taloustilanteen kehittymisestä esiteltiin eilen SP:n nousevien talouksien tutkimuslaitoksen Bofitin Kiina-tietoiskussa ja sen mukaan nopean talouskasvun aika Kiinassa on väistymässä. Tänä vuonna bkt:n kasvu jää 4 prosentin paikkeille, hidastuu ensi vuonna noin 3½ prosenttiin ja sitä seuraavana vuonna 3 prosentin tietämille.

SP:n vanhempi ekonomisti Juuso Kaaresvirta sanoi, että tämän trendin vastapainoksi on jo tehty tai ainakin päätetty tehdä uudistuksia: heti ensi vuoden alusta tulee voimaan eläkeiän korottaminen, minkä lisäksi annetaan aikaisempaa enemmän tukea iäkkäille ihmisille ja pyritään keksimään keinoja lasten hankkimisen kasvamiselle.

”Viranomaiset ovat siis käynnistäneet tukitoimia talouden vahvistamiseksi ja taloudessa olevien ongelmien korjaamiseksi, mutta vaikuttaa siltä, etteivät toimet ole riittäviä pysäyttämään talouskasvun hidastumista”, sanoi Kaaresvirta pankin mediaserverin välityksellä.

Toinen vanhempi ekonomisti Riikka Nuutilainen sanoi, että kaikkia Kiinaa koskevia lukuja varjostaa kuitenkin talouslukuihin liittyvän epävarmuuden lisääntyminen. On esimerkiksi tilastotietoja, joista tuoreimmat ovat kymmenen vuoden takaa. Yksi asia on kuitenkin selvä: Kiinan velkaantuminen on valtavaa, sillä Maailmanpankin varovaisen arvion mukaan Kiinan julkinen velka on bruttokansantuotteeseen nähden 120 %. Tosin keskushallinnon velkasuhde on vain 24 %, mutta kaikki 31 provinssia ovat suurissa veloissa.

”Palkkoja ja bonuksia on leikattu ja maaomistuksia on myyty, mutta nyt tämäkin kaupankäynti on oleellisesti vähentynyt. Vielä kolme vuotta sitten provinssien tuloista 49 % tuli näistä kaupoista, mutta viime vuonna vain 28 %. Tästä johtuen velkaa on pitänyt tehdä lisää”, sanoi Nuutilainen.

Eikä pankkienkaan tilanne hyvältä näytä, sillä se alkoi heikentyä merkittävästi koronapandemian aikana ja sitten iski päälle kiinteistösektorin kriisi. Eikä Temun kauttakaan pysty valtavia kerrostaloprojekteja myymään länteen. Rahoitussektorin todellinen tila voi olla oletettua heikompi, mikä on riski talouden kehitykselle.

Yhtenä ratkaisuna Nuutilainen näki verotuksen kiristämisen, koska kokonaisveroaste on vain 14 % bruttokansantuotteeseen nähden.

Kasvuvauhdin hidastuminen kokonaisuudessaan johtuu ennen kaikkea rakenteellisista tekijöistä: työikäinen väestö vähenee, investointivetoisesta kasvumallista siirrytään hitaasti kulutusvetoiseen malliin, resurssien käyttö on tehotonta, talouspolitiikka ei ole läpinäkyvää ja kokonaistuottavuus kehittyy heikosti. Lyhyellä aikavälillä nykyistä voimakkaampi finanssipoliittinen elvytys tukisi kasvua, mutta samalla se lisäisi sopeutustarvetta tulevina vuosina ja heikentäisi kasvunäkymiä. Näistä finanssipoliitiikan toimista tullaan finanssiministeriön mukaan kertomaan 8.11. järjestettävässä tiedotustilaisuudessa.

Kiinan ulkosuhteiden odotetaan pysyvän kireinä. On mahdollista, että kansainväliset suhteet heikkenevät merkittävästi, mikä lisäisi ainakin tilapäisesti Kiinassa toimivien tai sen kanssa kauppaa käyvien yritysten epävarmuutta. Ulkomaankaupan näkymien heikkeminen ja ulkomaisten yhtiöiden nykyistä laajempi vetäytyminen Kiinasta heikentäisi kasvunäkymiä. Paljon on uutisoitu kiinalaisille autoille määrätyistä isoista tuontitulleista, ja tähän kaupankäynnin ja pakotteiden asiakokonaisuuteen vaikuttaa luonnollisesti sekin, kenet valitaan USA:n uudeksi presidentiksi.

kari.naskinen@gmail.com

Kansallinen yhtenäisyys tarvitsisi myös lähinaapurit

Näin Venäjän Kansallisen yhtenäisyyden päivänä 4.11. sopii kirjoittaa Markus Leikolan näytelmästä, jonka tapahtumapaikkana on poliittisten toisinajattelijoiden vankila. Tämä juhla- ja vapaapäivä on perua 1600-luvulta, monilla eri nimillä olleena. Helsinki 98 -teatteriryhmän esittämän näytelmän nimi Lähinaapuri viittaa venäläiseen ulkopoliittiseen termiin, jolla tarkoitetaan lähellä olevia naapurimaita, jotka ovat ”melkein omia”, mutta eivät kuitenkaan muodollisesti. Niitä kuitenkin voi kohdella niin kuin ne olisivat omia.

Lähinaapuri on myös vankityrmän seinän takana oleva toinen vanki. Tämän väärille poluille harhautuneen naapurin nimeä ei saa edes mainita, ellei paranna tapojaan. Jo käsiohjelmasta käy ilmi, että toisessa sellissä on nimeltä mainitsematon Aleksei Navalnyi. Leikola sai idean näytelmäänsä Springer-konsernin Politico-lehdestä, jonka pikku-uutisen mukaan Navalnyin naapuriselliin oli pantu hulluksi katsottu mies sillä tarkoituksella, että metelöinnillään hullu häiritsisi Navalnyitä ja saisi tämänkin mielen sekoamaan. Gogolin Mielipuolen päiväkirja kulkee mukana näytelmässä, mutta Navalnyi ei murtunut, vaan kohtasi kuoleman neljä päivää Politico-lehden jutun jälkeen 16.2.2024.

Helsinki 98 -ryhmä on tätä ennen tehnyt näytelmät Svetlana Aleksijevitshin romaaneista Neuvostoihmisen loppu ja Sinkkipojat, joita esitetään samassa paikassa, purkutyötä odottavassa Vuosaaren entisen lukion kirjastossa. Teatteriryhmä tutkii, ”mitä taide voi olla 24.2.2022:n jälkeen”. Seuraavaksi dramatisoidaan Nobel-kirjailija Aleksijevitshin romaani Tshernobylista nousee rukous. Esitykset ovat olleet säälimättömän kovia kuvauksia totalitaristisen yhteiskunnan vaikutuksista ihmisten elämään. Samasta on kysymys Leikolan näytelmässä, mutta yhtä syvälle siinä ei päästä.

Kaikissa Helsinki 98:n esityksissä pääosissa on ollut erinomainen Sami Lanki, joka nyt esittää vanginvartijaa. Hulluksi leimattua vankia esittää Juha-Pekka Mikkola, joka on kuin Raskolnikov, oikeustieteen opiskelija, joka sanoo ampuneensa koronkiskurin. Vartija kuitenkin lukee Dostojevskia ja pitää hänkin vankia mielenvikaisena, koska turha kehuskella murhanneensa ampumalla, koska kirveellä Raskolnikov tekonsa teki.

Teatteriryhmän kaikki näytelmät on ohjannut venäläinen teatterimies, joka ehkä asuu Suomessa, mutta nimeään hän ei halua julkisuuteen Venäjän sodan takia. Joitakin nimettömiä haastatteluja hän on antanut ja on sanonut, että nyky-Suomessakin on pahoja merkkejä: ilmapiirissä on täällä jonkinlaista pelokkuutta, jota saavat aikaan hallituksen taloudelliset leikkaukset. Kansalaisia pannaan kyykkyyn ja vaiennetaan näiden talousahdistusten myötä myös henkisesti. Absurdi näytelmä osoittaa, mikä on tulos, kun loppuun asti mennään. Lanki ja Mikkola tekevät tämän hyvin selväksi, niin kuin senkin, että vartijan ja vangin tilanteet ovat lopulta samanlaisia. Molemmat ovat totalitarismin vankeja, kärjistyksenä vielä se, että näytelmän vartija on entinen palkkamurhaaja, joka on saanut vapautuksen vangista vartijaksi paljastamalla johtajille nimiä niistä toisista johtajista, joilta oli saanut tappotoimeksiantonsa.

Dostojevskin ja Gogolin lisäksi vanki ottaa esille Lermontovin ja muistelee niitä aikoja, jolloin ihmiset lukivat kirjoja puistoissa, trollikoissa ja joka paikassa. Enää ei lueta, kun ei uskalleta, ettei vain lue väärää kirjaa. Muitakin menneen maailman nimi tulee esille vangin ja vartijan keskusteluissa: Valeri Harlamov, Lev Jashin, Valentin Varennikov, Jegor Gaidar… Mutta mistä nyt tulisi uutta valoa? Näytelmän lopussa vartija yrittää sammuttaa valot vankisellistä, mutta valot eivät sammu millään, sen sijaan yhtäkkiä vankilaan tulee erittäin kirkas valo. Kuka nämä valot sytytti? Onko sittenkin toivoa? Tuleeko kohta joku, joka tuo edes vähän valoa Venäjän pimeyteen?

kari.naskinen@gmail.com

Globaali yritysmaailma on kuin syöpä, joka tekee jatkuvasti uusia etäpesäkkeitä

Helsingin yliopiston entisen rehtorin ja kanslerin Kari Raivion kirjan nimi jo kertoo paljon: Maailma potilaana (Duodecim, 2023). Hyvä asiantuntija käsittelemään asiaa, jossa maapallon koko väestön terveys on riippuvainen globaaleista tapahtumista, kuten viimeksi koronapandemia osoitti. Raivio on koulutukseltaan lastenlääkäri, joka on tutkinut ja kehittänyt erityisesti vastasyntyneiden sairauksia ja tehohoitoa. Hän on ollut myös mukana näyttöön perustuvan lääketieteen kehittämisessä ja Käypä hoito -hankkeen alullepanossa. Toimiessaan Kansainvälisen tiedeneuvoston (ISC) varapresidenttinä Raivio johti neljän suuren kansainvälisen globaalimuutoksen tutkimusohjelman arviointia ja uudelleen organisointia.

Tällä viikolla Raivio luennoi ikäihmisten yliopistossa Jyväskylässä, josta seurasin hänen huolestuneita näkemyksiään Maapallon muuttuneista olosuhteista. Ne ovat heikentäneet luonnon ja ihmisten hyvinvointia, eikä olla lähelläkään YK:n asettamia kestävän kehityksen tavoitteita.

”Kun köyhyys lisääntyy, myös sairaudet ja kuolleisuus lisääntyvät, eikä hyvältä tunnu, kun samalla toivottomuus lisääntyy. Eikä asiaa yhtään auta, että kaiken kattavana ideologiana on markkinafundamentalismi, joka perustuu rajattoman kasvun harhaan. Se on piittaamaton aiheuttamistaan haitoista, koska peruslähtökohtana siinä pidetään, että markkina hyvä, valtio paha”, sanoi Raivio.

”Globaali yritysmaailma on kuin syöpä, joka tekee jatkuvasti uusia etäpesäkkeitä. Tälle leviävälle pesäkeverkostolle on tärkeintä vain oma kasvu, millään muulla ei väliä.”

”Tässä menossa demokratia on alakynnessä. Evan kyselytutkimuksista näkee, että poliitikkojen uskottavuus on laskenut. Mielipidemittauksissa puolueiden arvostus on aivan siellä alakastissa, mutta puoluepolitiikka kuitenkin ratkaisee asiat.”

Suomesta Raivio mainitsi kaksi esimerkkiä: ”Sote-uudistus ajettiin vaalitaktisesti yli tutkimusnäytön ja bensan hinta pidetään alhaalla välittämättä haitoista (tutkimustieto).”

Tämän toteamuksensa jälkeen Raivio veti kehitysjanan: populismi –> rasismi –> kolonialismi.

TOIVONKIPINÖITÄ

Toivonkipinöitäkin on, joskin heikkoja. Raivio mainitsi itsessään voimattoman YK:n alajärjestöt Unicefin, WHO:n, Ecosocin, UNEPin ja WMO:n sekä tiedeyhteisön elimet ISC:n, IPCC:n ja IPBESin. Kansainväliset ympäristösopimukset ovat myös olemassa, ja niiden suhteen Raivio sanoi, että vihdoin on pientä heräämistä yritysmaailmassakin.

”Lisäksi on erinomaisena asiana nuorison painostus”, sanoi Raivio.

Kirjassaan hän käsittelee yhteiskuntaa, joka aiheuttaa peruuttamattomia vaurioita ihmisten terveydelle väestönkasvun, markkinatalouden, kulutuksen ja päätöksenteon takia. Maapallo on joutunut ihmisen vaikutuksen alaiseksi ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja saasteiden vuoksi, jotka kaikki vaikuttavat ihmisten terveyteen. Joitakin toiveikkaita merkkejä poliittisen päätöksenteon ryhdistäytymisestä ja kansainvälisen yhteistyön tiivistymisestä suurten globaalien katastrofien torjumiseksi on kuitenkin jo olemassa. Kirjan pääasiallinen lähde on hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n systemaattiset katsaukset ja kriittiset arvioinnit julkaistuista tutkimuksista. Tämä tieto perustuu kansainvälisiin ohjelmiin, joita ISC koordinoi.

Kansainvälisessä tiedeyhteisössä Kari Raivio on ollut sekä pediatrian että perinatologian eurooppalaisten yhdistysten presidentti, Pediatric Research -lehden Euroopan päätoimittaja ja Euroopan tutkimusyliopistojen liiton (LERU) presidentti.

kari.naskinen@gmail.com