skip to main |
skip to sidebar
Kun duunari jää eläkkeelle, voi hyvä työnantaja palkita hänet Monopol V.S.O.P. -konjakilla. Kun valtion omistaman monopoliyhtiön toimitusjohtaja jää eläkkeelle, hänelle ei konjakkipullo riitä. Jo viime vuonna Veikkaus Oy maksoi toimitusjohtajansa Risto Niemisen lisäeläkkeeseen yli 400 000 euroa eli melkein yhtä paljon kuin palkkaa viime vuonna. Ei tarvitse Niemisen ja muiden porhojen aikanaan eläkevuosinaan huolehtia taitetusta indeksistä.
Niemisen varsinaiseen vuosipalkkaan sisältyi 40 prosentin bonus. Tällaisia ylimääräisiä palkkioita maksetaan yleensä firman hyvästä tuloksesta. Veikkauksen tulos on tietenkin aina hyvä, koska kilpailua ei ole.
Valtio-omisteisten yhtiöiden toimitusjohtajista tienasivat viime vuonna Niemistäkin enemmän sotakalustoa valmistavan Patrian Heikki Allonen 493 000 ja postia kuljettavan Itellan Jukka Alho 479 000 euroa. Allosen ansiot kasvoivat viime vuonna 50 prosenttia. Allosen lisäeläkettä maksettiin 129 000 ja Alhon 427 000 euroa.
Erikoinen tapaus on turveyhtiö Vapo Oy, joka maksoi lisäeläkettä toimitusjohtaja Matti Hillille 387 000 euroa, enemmän kuin miehen vuosipalkka 368 000 euroa.
Myös työssään epäonnistuneet johtajat palkitaan ruhtinaallisesti. Kun Suomen Rahapaja Oy:n Maarit Aarni-Sirviö viime vuonna lähti, hänelle maksettiin palkkana, luontaisetuina ja potkurahoina yhteensä 641 000 euroa. Töissä hän oli viime vuonna vain viisi kuukautta, mutta läksiäispotti oli kaksi kertaa suurempi kuin oli ollut hänen perusvuosipalkkansa.
Jonkin puolueen vaalikampanjassa puhuttiin paljon oikeudenmukaisuudesta. Milloinhan oikeudenmukaisuus alkaisi näkyä käytännössä?
kari.naskinen@gmail.com
Jos ette juhannusyönä nähneet tai nauhoittaneet Teuvo Tulion (1912 – 2000) ohjaamaa elokuvaa Sensuela (1972), hankkikaa se Suomen elokuvasäätiön julkaisemana dvd:nä. On varmaan kummallisimpia suomalaisia elokuvia, mutta kuitenkin suoraa jatkoa Tulion eroottis-moralistisille aikaisemmille elokuville. Alkuperäisaihekin Sensuelaan oli Tulion elokuvasta Rakkauden risti (1946).
Kun suomalainen yhteiskunta alkoi 1960-luvulla henkisesti vapautua, päätti Tuliokin jättää symboliikan ja mennä suoraan asiaan. Tässä elokuvassa Tulio sanoo niin kuin asiat ovat, ei mitään postmodernia taidetta, vaan sitä ihtiään. Yhdyntää ei kuvata junan menemisenä tunneliin eikä orgasmia rajuina pilvien liikkeinä, vaan kunnon toimintana. Asiat käsitellään ilman hienostelua, prostituoitukin on selväsanaisesti lutka, portto tai rahahuora. Elokuvan naiset puolestaan tietävät, että siinä missä nainen haluaa rakkautta, mies vain pillua.
Tulio itse luonnehti Sensuelaa balladiksi, mutta selvä pornoelokuvahan se on. Tähän suuntaan johdattivat jo elokuvan mainostekstit: "Sensuela - nainen kuuma kuin pätsi - upottava, märkä kuin suo - hän suorastaan imee miehet itseensä!" "Tähänastisista rohkein kotimainen - jonka näkiessään jopa Jörn D:kin varmasti punastuisi!"
Yhtä kaikki, suomalaista elokuvahistoriaa hurjimmillaan. Cannesin festivaaleille elokuvaa ei tarjottu, mutta kansainväliseen levitykseen se oli varsinaisesti tarkoitettu, sillä elokuva näyteltiin englanniksi. Vasta myöhemmin elokuva jälkiäänitettiin suomeksi, kun sitä ei saatu viedyksi muualle.
Hääppönen ei ollut menestys Suomessakaan. Ensi-iltansa se sai 1973 Kemissä, ja sitä esitettiin myös Kuopiossa ja Pieksämäellä. Katsojamäärät jäivät alle tuhannen. Helsingissä elokuvaa ei julkisessa esityksessä nähty, kun Tulio ei hyväksynyt sille tarjottua, mielestään liian vähäarvoista ja pornomaineista teatteria. Helsingissä elokuvan ensiesitys tapahtui vasta 2001 Tulio-seminaarin yhteydessä Kansallisen audiovisuaalisen arkiston Orion-teatterissa.
Jos Sensuela olisi kansainväliseen levitykseen yltänyt, olisi se melkoista eksotiikkaa etelän ihmisille tarjonnut. Olisivat nähneet mm. porojen salvamisen puremalla – ja sama tehtiin myöhemmin yhdelle miehelle Helsingissä.
Elokuvan pääosassa, lappalaistyttö Lailana on nuoren Anneli Saulin mieleen tuova Marianne Träskman taiteilijanimeltään Marianne Mardi. Myöhemmin hän esiintyi Jörn Donnerin elokuvissa Hellyys (1972) ja Krapula (1973), kummassakin roolinimikkeenään ”alastomana soittava nainen”.
Miespääroolissa on turkulainen amatööri Mauritz Åkerman, joka on kertonut elokuvan tekemisestä: "Esimerkiksi siinä kohtauksessa, missä on nämä bileet minun kämpilläni, Tulio sanoi minulle edellisenä iltana, että voisitko mennä Hesan rautatieasemalle ja hommata mukavaa, ilonpitoon mukautuvaista nuorisoporukkaa. Menin Alkon kautta ja omilla rahoillani ostin Magyar fehér boria kahdeksan pulloa ja kun porukka tuli paikalle hyvissä ajoin, niin se oli jo siinä vaiheessa, kun kamera lähti käyntiin, iloisella mielellä."
Muita tuttuja nimiä näyttelijäjoukossa ovat mm. Ossi Elstelä, Yrjö Norta, Ismo Saario ja nykyinen Ylen kirjallisuustoimittaja Tarleena Sammalkorpi. Kertojan äänenä on Matti Oravisto, ja elokuvanteossa oli järjestäjän apulaisena toiminut Anssi Mänttäri.
kari.naskinen@gmail.com
Suomen yllätysmaailmanmestaruudesta huolimatta Suomen jääkiekko on edelleen reilusti jäljessä vaikkapa Ruotsista. Voi jopa sanoa, että ero Ruotsiin on viime vuosina kasvanut. Kun NHL:n varaustilaisuuksissa vuosina 2000-04 varattiin 95 ruotsalaista junioripelaajaa ja 94 suomalaista, niin vuosien 2005-11 luvut ovat Ruotsin eduksi 135 – 59. Nyt juhannuksena NHL:n draftingissa varattiin yhteensä 211 nuorta pelaajaa, joista ruotsalaisia 27 ja suomalaisia 9.
Kuvaavaa ruotsalaisjunnujen erinomaisuudesta on, että Minnesotan draft-tilaisuudessa meni kuuden ensimmäisen joukossa kolme ruotsalaista, heti kakkosena Gabriel Landeskog (kuva). Ensimmäisenä suomalaisena varattiin Ässien Joel Armia numerolla 16.
Ensimmäisellä varauskierroksella (30 pelaajaa) meni ”kaupaksi” 14 kanadalaista. Kanadassa jääkiekko onkin laji, joka ohittaa kaiken muun. Siellä jo 10-vuotiaita pannaan tehovalmennukseen. NHL:ssä pelannut Ville Peltonen tietää, että Pohjois-Amerikassa muutenkin satsataan kilpaurheiluun aivan toisella tavalla kuin meillä. Hänen omat kaksospoikansa osallistuivat Nike Bauer Selects -toimintaan ollessaan 12-vuotiaita.
”Hyville pelaajille järjestettiin yli seurarajojen kovia pelejä”, kertoo Peltonen. ”Siellä vaadittiin ihan oikeita asioita ja opetettiin voittavaa jääkiekkoa. Olin tosi tyytyväinen. Se oli hyödyllinen kokemus heille ja muillekin. Pojat saivat selkeitä ohjeita ja alkoivat toimia sen perusteella ja olivat ylpeitä itsestään. He kehittyivät aivan älyttömästi.” (Veikkaaja, kausiopas 2010-11)
Suomessa tämänkaltainen toiminta alkaa vasta 15-vuotiailla. Peltosen mielestä suomalaiset junnumaajoukkueryhmät ovatkin pahasti jäljessä kansainvälisiä ikätovereitaan. Suomessa on viimeiset kymmenen vuotta harjoitettu sosiaalista kaikki pelaa -toimintaa Nuori Suomi ry:n hengessä, ja siksi oli yllättävää, että MM-joukkueessa Bratislavassa oli kymmenkunta Nuori Suomi -ideologian mukaisesti harjoitettua pelaajaa. Toisaalta jos Suomi parina seuraavanakin vuonna voittaa mestaruuksia, niin sitten täytynee tunnustaa, että kaikki pelaa -toiminta on sittenkin parempaa kuin esimerkiksi ruotsalaisten valmennusjärjestelmä mikä lieneekin.
Kaikki pelaa -systeemi on sellainen, että siinä ei hyviä ja huonoja pelaajia joukkueessa erotella, vaan kaikki saavat pelata yhtä paljon.
Niin tai näin, Suomi on jääkiekkomaa. Nokian kaupunginhallituskin päätti, että Nokialla syntynyt MM-kiekkoilija Anssi Salmela saa kunnianosoitukseksi nimeään kantavan kadun, aukion tai jonkin muun alueen.
Lahden kaupunginvaltuusto tiettävästi suunnittelee tulevan toriparkkihallin nimeämistä Nurmisen luolaksi.
kari.naskinen@gmail.com
Otsikosta huolimatta populismi ei ole kuollut, päinvastoin se voi koko Euroopassa tällä hetkellä paremmin kuin koskaan. Valtiotieteen tohtori, Tampereen yliopiston valtio-opin dosentti Rauli Mickelsson avasi silti populismin levälleen Historian ystäväin liiton ja Lahden kansanopiston historiaseminaarissa viime viikolla. Mickelsson on mm. kirjoittanut laajan oppikirjan Suomen puolueiden historiasta, muutoksista ja nykypäivästä (Vastapaino, 2007), ja taas ajankohtaiseksi tulleen artikkelin ”Messiaaninen uho ja sen tuho Suomen puolueissa” (Messianismi, Kosmos-kirja 1994).
Mickelsson luetteli populismin ominaisuudet:
1) Populistinen politiikka on eliittiä, herroja vastaan.
2) Populismi noudattaa ”puhujapönttöjärjestelmää”, mikä tarkoittaa, että kuka tahansa voi milloin tahansa nousta puhumaan – niin kuin Hyde Park Lontoossa.
3) Johtajavaltaisuus, mikä ilmenee siinä, että puolueita kutsutaan johtajiensa nimen mukaan.
4) Konservatiivisuus – ennen kaikki oli paremmin.
5) Nationalismi eli voimakas kansallisuusaate.
6) Hyvinvointisovinismi, mikä tarkoittaa, että rakentamaamme hyvinvointia ei pidä muille jakaa.
7) Polarisoiva retoriikka, mikä tarkoittaa, että asetelmat kärjistetään vain kahdeksi vastakkaiseksi näkemykseksi: kansa – eliitti, pienituloiset – isotuloiset, rehelliset – korruptoituneet, heterot – seksuaalivähemmistöt, kristilliset – ei-kristilliset, isänmaalliset – ei-isänmaalliset, maahanmuuttokriitikot – kukkahattutädit ja -sedät, työn ja yrittämisen kunnioittaminen – elintasopakolaiset.
Populismin piirteitä Mickelssonin oli helppo löytää Timo Soinin perussuomalaisten puolueesta:
1) EU-vastaisuus.
2) Nationalistinen kollektiivisuus, millä tarkoitetaan sitä, että Suomen kansa muodostaa oman kulttuurisen kokonaisuutensa; kristinuskokin tähän liittyy.
3) Hyvinvointisovinismi.
4) Korostetaan länsimaisen kulttuurin paremmuutta.
5) Puolueohjelma: ”Koulun historiantunneilla on korostettava suomalaista ihmettä, kuinka köyhästä ja syrjäisestä maasta nousi edistyksen ja vaurauden kansakunta, vieläpä ilman suuria luonnonrikkauksia.”
6) Maskuliinisuus; puolueen eduskuntavaaliehdokkaistakin kaksi kolmannesta oli miehiä. Soini itse on sanonut, että tyypilliset persut tykkäävät autourheilusta ja makkarasta (HS 13.2.).
7) Ympäristönsuojelusta ei juurikaan välitetä. Ollaan yksityisautoilumyönteisiä; tässä tosin Lahden perussuomalaiset ovat ympäristöystävällisempiä kuin Lahden vihreät, sillä toriparkin rakentamista persut vastustivat ja vihreät kannattivat.
8) Ydin: koti, uskonto, isänmaa.
9) Johtajavaltaisuus: Timo Soini ja hommafoorumilaisten ”mestariksi” nimittämä Jussi Halla-aho.
PERUSSUOMALAISET
ON HYVÄ VIIHDEPUOLUE
Ilkan edellinen päätoimittaja Kari Hokkanen sanoi seminaarissa, että perussuomalaisten suuren vaalimenestyksen taustasyynä olivat myös tiedotusvälineet, jotka helppoa viihdejournalismia nykyisin tehdessään suosivat ”otsikoita tuottavaa” Soinia.
Mickelsson sanoikin, että persut on hyvä tv-puolue. Soini on tyhjänpäiväisine letkautuksineen otollinen kohde kevyelle tv-pintajulkisuudelle. Toisaalla Halla-aho on puhtaasti tietoverkkopoliitikko, joka porukoineen hommailee tehokkaasti internetissä.
Televisio on tärkeä väline. Se voi nostaa tai jyrätä yksittäisiä poliitikkoja. Television raa´an paljastavuuden kokivat mm. turkulaiset Pertti Paasio ja Ville Itälä, jotka eivät omine rajoitteineen istuneet tv-ruutuun.
Populistiselle puolueelle televisio ja julkisuus kaikkiaan on ensiarvoisen tärkeää. Pelkkä julkisuudessa paistatteleminen ei kuitenkaan pitkänpäälle riitä. Tästä oli esimerkkinä SMP, joka kyllä näkyi ja kuului, mutta kun saavutukset jäivät olemattomiksi, alkoi tympääntyminen. Äänestäjät kaikkosivat ja kansanedustajia alkoi loikkia muihin puolueisiin. Perussuomalaisetkin on toistaiseksi onnistunut julkisuuspolitiikassaan, mutta koska puolue ei uskaltanut lähteä hallitusvastuuseen, se joutuu sivuraiteelle, josta ei äänestäjille luvattuja asioita pystytä ajamaan.
Jossakin UKK-seuran tilaisuudessa oli Hokkasen kertoman mukaan Sauli Niinistö sanonut, että perussuomalaisten hurja nousu selittyy liian nopealla globalisoitumisella. Onhan tässä perää, ei tarvitse muuta kuin katsoa, mitä on tapahtunut Suomen metsäteollisuudessa. Kun tähän lisättiin eduskuntavaalien alla sekoilut jätevesiasetuksen ja kuntaliitosten kanssa, niin siinä sitä oli selitystä ainakin kepun äänestäjien siirtymiselle persujen äänestäjiksi.
Hokkanen varoitti väheksymästä Soinin puoluetta. Ainakaan ei ole aihetta sellaiseen, mistä Uuden Suomen entinen päätoimittaja Jyrki Vesikansa kertoi:
”Poliittiset toimittajat yrittivät 70-luvun alussa päättää, ettei kirjoitettaisi mitään Veikko Vennamosta, mutta eihän siitä mitään tullut. Ruotsissa ovat nyt yrittäneet vähän samaa Svenska Demokrat -puolueen suhteen, mutta ei ole sekään auttanut tämän äärioikeistopopulistipuolueen kanssa.”
kari.naskinen@gmail.com
Kansainvälinen kirjailijakokous, Lahden julistebiennale ja Salpausselän kisat ovat kolme tärkeintä, toistuvaa tapahtumaa Lahdessa. Kun paljon puhutaan eri paikkakuntien imagotekijöistä, niin tässä mielessä nämä kolme ovat Lahden ykköstapahtumia. Aikaisemmin samaan sarjaan kuului myös Lahden kansainvälinen urkuviikko, mutta sen merkitys on nyttemmin vähentynyt.
Nämä Lahden kärkitapahtumat ovat jo hyvin perinteisiä, ensimmäiset Salpausselän kisat 1923, kirjailijakokous 1963 ja julistebiennale 1975.
Kirjailijakokous ja julistebiennale eivät ole suurten yleisömassojen tapahtumia. Niillä on kuitenkin ainutlaatuisuutensa takia iso kulttuurinen arvonsa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten Suomen tärkein lehti Helsingin Sanomat niihin suhtautuu; kirjailijakokous saa nykyisin palstatilaa huomattavasti enemmän kuin mitkään muut Lahden seudulla järjestettävät tapahtumat.
Lahden kansainvälinen kirjailijakokous on yksi Euroopan merkittävimmistä kirjallisuustapahtumista. Vuodesta 1963 lähtien siihen on osallistunut yli tuhat prosaistia, runoilijaa, kirjallisuuskriitikkoa ja tutkijaa eri puolilta maailmaa.
Kahtena viime kertana kirjailijakokous on pidetty Hollolan Messilässä. Paikalla ei niin ole väliä, mutta kunhan Mukkulan kartano ympäristöineen saadaan palautetuksi ”kisakuntoon”, on kirjailijakokouksenkin hyvä palata Lahteen. Siksi oli paikallaan, että Lahden kaupunki tänäkin vuonna myönsi kirjailijakokoukselle 70 000 euron avustuksen. (Tosin Kokoomuksen taholla moista rahanjakelua naapurikunnan puolella järjestettävälle tapahtumalle pidetään kyseenalaisena.)
Eikä Lahti mihinkään ole kirjailijakokouksesta hävinnyt. Tänään päättyvän kokouksen puheenjohtaja Virpi Hämeen-Anttila kirjoitti kirjailijakokouksen nettisivuilla: ”Jälleen Lahteen on kerääntynyt ihmisiä, jotka puhuvat intohimoisesti, ajattelevat terävästi, inspiroituvat toistensa sanoista. Alustajat poimivat teemastamme esiin erilaisia lankoja.”
kari.naskinen@gmail.com
Kun Valtiokonttorin pääjohtaja J.K. Paasikivi 16.6.1904 kuuli kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovia kohtaan ammutuista laukauksista, hän harmitteli, ettei Bobrikov ollut kuollut. Kuoli toki muutamia tunteja myöhemmin niihin vammoihin, joita Eugen Schaumanin (kuva) ampumat kolme luotia olivat aiheuttaneet.
Paasikiven ensireaktio kuvasi niitä mielialoja, joita Venäjän keisarikunnan Suomen suuriruhtinaskunnassa tuolloin tunnettiin sortajaesivaltaa kohtaan. Myöhemmin virallisissa yhteyksissä Paasikivikin tosin puhui sävyisämmin ja kirjoitti tapahtuneesta rikoksesta.
Suomalaisten mielestä Schauman oli joka tapauksessa suuri kansallissankari. Asiasta luennoi Historian ystäväin liiton ja Lahden kansanopiston XXVII kesäseminaarissa "Sankaruus ja syyllisyys historiassa" tällä viikolla professori Seppo Zetterberg, joka myös on kirjoittanut Schaumanin elämäkertateoksen Viisi laukausta senaatissa (Otava, 1986). Schaumania verrattiin mm. niihin antiikin Kreikan murhaajiin, jotka onnistuivat ottamaan hengen tyranneilta - samanlainen jalo, ylevä teko oli Bobrikovin murha.
Yhden poikkeuksen Schaumaniin suhtautumisessa on tehnyt entinen pääministeri Matti Vanhanen, jonka mielestä Schauman oli terroristi, joten tuota attentaattipäivää 16.6. ole syytä juhlia.
Onneksi Vanhanen ei vielä tuolloin ollut minkäänlaisessa vallassa, niin pystyttiin Schaumanin hautajaisista tekemään iso kansalaistapahtuma. Schauman nimittäin ampui Bobrikovin ammuttuaan myös itsensä. Jean Sibeliuskin sävelsi Schaumanin kunniaksi surumarssin In memorian, jonka Lahden kaupunginorkesteri ainoana on levyttänyt (2006). Runoja Schaumanista kirjoittivat ainakin J.H. Erkko ja Bertel Gripenberg.
Zetterbergin mukaan Schaumanin teon takana oli silti muutakin kuin pelkkä viha sortajaa vastaan. Kouluylihallituksen apukamreeri Eugen Schauman oli nimittäin syksyllä 1903 "saanut pakit" tyttöystävältään Elin Borgströmiltä, minkä jälkeen Schaumanin mieli mustui ja hän alkoi pohtia itsemurhaa. Pohdinta päätyi siihen, että kun tässä nyt itsensä tappaa, niin voisihan sen tehdä jotenkin komeamminkin ja peräti kansakuntaa hyödyttäen. Niin sitten kävikin, ensi kolme luotia vihattuun Bobrikoviin ja sitten kaksi luotia omaan sydämeen. (Hyvä joka tapauksessa, että Schauman ampui Bobrikoffin eikä Sinebrykoffia.)
SOTASYYLLISET EIVÄT
HETI SAANEET SANKARUUTTA
Sankareiksi on historia tehnyt myös sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä Säätytalossa 1945-46 tuomitut kahdeksan suomalaista. Väitöskirjankin asiasta tehnyt valt. tri Jukka Tarkka kuitenkin sanoi, että kansan silmissä tämä Suomen jatkosodan aikaista poliittista johtoa edustanut kahdeksikko ei heti noussut sankariasemaan.
"Kansa oli tuolloin hävityn sodan jälkeen herroja vastaan, kun nämä olivat kohtalokkaasti lyöneet päänsä Karjalan mäntyyn", sanoi Tarkka.
Seminaarin ohjelmassa oli Tarkan luennon aiheen otsikoksi pantu "Kansalaiset vastaan valvontakomissio". Tarkka sanoi, että tällaista asetelmaa ei alkuun ollut, vaan tilannetta kuvaavampi asetelma oli "Suomen polittinen eliitti vastaan valvontakomissio".
Oikeudenkäynnistä sinänsä Tarkka sanoi luentonsa lopuksi, että "ei se ollut sen kummallisempi asia kuin muutkaan sodan aikana tapahtuneet järjettömyydet".
Sankariasemaan nuo kahdeksan sotasyyllistä joka tapauksessa nousivat. Yhtenä osoituksena virallisestakin sankaruuden tunnustamisesta oli se, että myöhemmin näistä tuomituista kaksi nimitettiin professoreiksi, kaksi kunniatohtoreiksi, kaksi valittiin kansanedustajiksi, yksi KOP:n johtokuntaan, yksi sai ministerin arvonimen, Risto Rydistä paljastettiin muotokuva valtioneuvoston istuntosalista ja hänelle pidettiin presidentilliset hautajaiset, ja kuudelle syylliseksi tuomitulle järjestettiin hyvät paikat Hautaniemen hautausmaalta.
kari.naskinen@gmail.com
Urheilulähetykset ovat kohta kaikki mainoskanavilla ja osa niiden maksukorttipalveluiden puolella. Tärkein vuotuinen urheilutapahtumakin siirtyy ensi keväänä MTV3:lle, joka on jo ilmoittanut, että osa jääkiekon MM-kisaotteluistakin tulee näkymään vain erillismaksullisella MTV3 Max -kanavalla.
Tämä kehitys sinänsä on huono, mutta vielä kummallisempaa toimintaa harjoitetaan maksukorttikanavilla. Asun DNA-kaapeliverkon piirissä Lahdessa ja olen ostanut sitä kautta nähtäväkseni Nelonen Pro 1 -maksukorttikanavan; olisin ostanut myös Nelonen Pro 2 -kanavan, mutta se ei DNA:n verkossa näy. Ostin Nelonen Pron voidakseni katsoa MotoGP- ja Nascar-lähetyksiä, mutta kaikkia niitä en näe, koska näiden lajien tv-lähetykset ripotellaan sekä Pro 1:lle että Pro 2:lle.
Velipoikani Jyväskylässä osti Elisalta samalla hinnalla kuin minä Nelosen maksukorttikanavat, ja hänpä näkee myös Pro 2:n. Miksi tv-yhtiö Sanoma Oy:n Nelonen pitää meitä ihmisiä eriarvoisessa asemassa, vaikka ottaa meiltä saman suuruiset katselumaksut?
Kun maksukorttitelevisiota käynnistettiin, meitä katsojia houkuteltiin mm. sillä, että korttikanavilla ei ole mainoskatkoja, koska ko. kanavien bisnes pyörii korttimaksujen avulla. Ei ole pitänyt paikkaansa, mainokset häiritsevät katselua myös korttikanavilla.
DNA:lla toiminta pätkii muutenkin. Pari kuukautta sitten ostin lisää tehoa laajakaistayhteyteeni, kun hyvältä tuntunut tarjous oli. Lisälasku 1M:n muuttumisesta 8M:ksi tuli, mutta nettiyhteyteni nopeus ei ole muuttunut miksikään, päinvastoin viime viikkojen aikana hidastunut. Eikä ole auttanut DNA:n asiakaspalveluun soittaminen.
Kyllä ennen asiat sujuivat miljoona kertaa paremmin, kun meillä Lahdessakin oli Päijät-Hämeen puhelinyhdistys. Tekniikka pelasi ja asiakaskin noteerattiin.
kari.naskinen@gmail.com
Lahden kaupunginvaltuusto päätti äänin 35-24, että toriparkkihanketta voidaan lähteä viemään eteenpäin. Näin siitäkin huolimatta, että asian valmistelu on sujunut varsin kummallisesti – esimerkiksi Vuokko Kautto (Vas) sanoi, että hänellä on huijatuksi tulemisen tunne. Ulla Vaara (SDP) puhui puhalluksesta ja Jari Hartman (SDP) syytti asian valmistelijoita valehtelusta.
Kummallisia ovat kaupunginvaltuutetut itsekin. Kun he viime vuonna päättivät toriparkin mahdollistavasta asemakaavamuutoksesta, he edellyttivät, ettei mahdollinen investointipäätös saa rasittaa kaupunkia taloudellisesti. Nyt valtuuston enemmistö vähät välitti itse tekemästään periaatepäätöksestä.
Kuten Ulla Vaara sanoi, silloin viime vuonna valtuutetuille vakuutettiin, että toriparkin rakentamiseen löytyy ulkopuolisia rahoittajia – ”ja moni meistä teki varmasti päätöksensä uskoen näihin lupauksiin”.
”Missä ovat nyt nämä investorit? Missä yritykset, missä keskustan kiinteistöjen omistajat? Ei missään. Onko edes kunnon neuvotteluja käyty? Minusta tuntuu, että lupaukset olivat suuri puhallus”, sanoi Ulla Vaara.
Sen verran tuli maanantaisen valtuustokokouksen aikana ilmi, että kaksi salaista yksityistä tahoa oli jossakinvaiheessa ilmoittanut jonkinlaisesta kiinnostuksestaan toriparkin rahoittamiseen. Olivatkohan olleet Singaporesta?
Matti Kataja (Kok) ihmetteli samaa asiaa: missä ovat luvatut ulkopuoliset rahoittajat? Kataja vertaisi tilannetta Mikkeliin, jossa kaupungilla on vastaavanlaisessa toriparkkihankkeessa vain yhden kuudesosan rahoitusosuus. Lahden johtajat eivät ole kauppamiehinä samaa tasoa, vaan nyt ollaan tilanteessa, jossa koko homma kaatuu veronmaksajien niskaan.
Valtuusto päätti nyt toriparkkialueen yleisistä luovutusperiaatteista, jotka tehtiin Lahden Pysäköinti Oy:tä silmällä pitäen. Vuokranantajana on Lahden kaupunki ja vuokramiehenä Lahden Pysäköinti Oy, jonka kaupunki omistaa 100-prosenttisesti.
Pysäköintiyhtiön edellinen toimitusjohtaja Erkki Nieminen (SDP) sanoi nyt valtuutetun ominaisuudessa, että 20 vuotta sitten yhtiö otti Siltapuiston pysäköintitalon rakentamista varten rajusti velkaa, ja sitä maksetaan edelleen. Lisäksi pysäköintiyhtiön ongelmana on kurjaan kuntoon mennyt Siltapuisto, Lahden rumin rakennus, joka vaatisi pikaista saneerausta. Alan miehenä Nieminen sanoi vielä, että toriparkin kustannusarvio 15 miljoonaa euroa on täysin epärealistinen. Oikeampi arvio on 30 miljoonaa euroa. Pysäköintiyhtiön liikevaihto oli viime vuonna 700 000 euroa ja velkaa sillä oli 1,5 miljoonaa euroa.
Lahden Pysäköinti Oy on vuokramiehenä myös Hansaparkissa, jonka Lahden kaupunki omistaa suurimmaksi osaksi. Toriparkkia puuhaavat tahot lähtevät siitä, että Hansaparkki Oy myytäisiin ja saatavat tulot sijoitettaisiin Lahden Pysäköinti Oy:n pääomaan. Siis kaupunki lahjoittaisi oman kiinteistöomaisuutensa myynnistä saamansa varat pysäköintiyhtiölle. Hansaparkin arvo on tänä vuonna tehdyn arvion mukaan 6 - 8 miljoonaa euroa.
Vihreät olivat kääntäneet takkinsa. Ryhmän puheenjohtaja Saara Vauramo esitti lievää kritiikkiäkin, mutta ilmoitti sitten olevansa toriparkin kannalla. Tyytyväinen on ainakin appiukko Erkki Puolakka, joka kuuluu Torikadun suuriin kiinteistönomistajiin.
Syksyllä 2008 olin paljon mukana sosiaalidemokraattien kunnallisvaalitilaisuuksissa. Ihmisillä oli silloin kaksi paikallista asiaa ylitse muiden: kuntaliitos ja toriparkki. Kuntaliitoksesta eivät lahtelaiset järin paljon välittäneet suuntaan tahi toiseen, mutta toriparkista he sanoivat, että sitä ei pidä rakentaa ainakaan verorahoilla. Osa demareistakin äänesti maanantai-iltana toriparkin puolesta.
kari.naskinen@gmail.com
Kun Erkki Mustakari sanoi formulalähetyksessä, että Montrealin radalla on kohtuullisesti vettä, hän tarkoitti, että sitä on liian paljon, jotta kilpailua voitaisiin jatkaa. Varsinkin urheilutoimittajat tuntuvat olevan tietämättömiä, mistä puhuvat. Jos Montrealin radalla olisi ollut vettä vain kohtuullisesti, se ei olisi ajamista estänyt, sillä sana ”kohtuullinen” tarkoittaa kohtuuden rajoissa pysyvää, sellaista mikä ei ole liian suuri (kova, ankara) eikä liian pieni (lievä). Sen sijaan jos Mustakari olisi sanonut radalla olevan kohtalaisen paljon vettä, se olisi ymmärrettävästi voinut olla esteenä ajamiselle, koska "kohtalainen” tarkoittaa jokseenkin samaa kuin ”melko”.
Entä kun Mikael Forssell potkaisee jalkapalloa muotitermin mukaisesti kohtuullisen lujaa? Ei siis ole kova potku, vaan ainoastaan kohtuuden rajoissa pysyvä. Kohtalaisen kova potku olisi jo melko kova laaki.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan ”kohtuullista” voidaan eri yhteyksissä luonnehtia sopivaksi, asianmukaiseksi, tarkoituksenmukaiseksi, oikeudenmukaiseksi, laatuunkäyväksi tai kunnolliseksi. Maija Länsimäki tutkimuskeskuksesta kirjoitti ”kohtuullisen” väärinkäytöstä jo muutama vuosi sitten Helsingin Sanomissa. Hän otti esimerkeiksi lehtiotsikot "Eduskunta kohtuullisen tyytyväinen kuntalakiin" ja "Sieni-infektiot kohtuullisen yleisiä suokilpikonnilla". Ei ole kysymys kohtuuden rajoissa pysyvästä tyytyväisyydestä eikä yleisyydestä, vaan näiden melko suuresta määrästä. Eduskunta on siis kohtalaisen eli melko, aika tai varsin tyytyväinen, ja sieni-infektiot ovat kohtalaisen yleisiä. (HS 10.5.2005)
Mitähän sitten on kohtuullinen ryyppääminen? Suomen kielen mukaan se tarkoittaa vain sopivassa määrin ryyppäämistä, kun taas kohtalaisen paljon ryyppäävä urheilutoimittaja käyttää alkoholia melko runsaasti.
kari.naskinen@gmail.com
Lahden XVIII julistebiennalen johtaja Pekka Loiri sanoi biennalen avajaisissa eilen, että julisteet kuuluvat kaduille ja toreille, kaikkialle ihmisten nähtäviksi. Tietenkin ne kuuluvat tällaisen näyttelyn yhteydessä myös näyttelysaleihin, mutta julistehan on nimenomaan käyttötaidetta, jolla pyritään tavoittamaan mahdollisimman paljon ihmisiä. Lahti on kansainvälisestikin ottaen aivan kärkipään julistekaupunkeja tämän 36 vuotta sitten perustetun biennalen ja Lahden julistemuseon ansiosta, mutta Lahden katukuvassa ei julisteita näy, ei edes biennalen aikana.
Puolitoista vuotta sitten otimme asian esille Lahden läntisessä sos.dem. yhdistyksessä. Teimme aloitteen julistetaiteen aseman parantamiseksi, ja ajatuksemme oli ja on edelleen, että Lahden tulisi varsinkin muotoiluvuoden 2012 yhteydessä nostaa julistetaide näkyvästi esille.
Aloitteen sanamuodon sorvasi idean isänä yhdistyksessämme oleva Esa Juurola. Puheenjohtajamme Ilkka Ruoppila pani aloitteenkirjeeseen ja lähetti kaupunginhallitukselle. Mutta näinhän tällaisille aloitteille tuppaa käymään – saimme kyllä kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirralta kirjeen siitä, että aloite oli tullut perille, mutta sen jälkeen asia on näköjään haudattu toriparkki- ja matkakeskuspumaskoiden alle.
Koska asia on nyt taas ajankohtainen, julkaisen aloitteen tässä kokonaisuudessaan:
"Helsingin kaupungin valinta maailman muotoilukaupungiksi nostaa myös Lahden muotoilun uudella tavalla maailmankartalle. Tämä ainutlaatuinen tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi kaikin sellaisin tavoin, jotka nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ovat mahdollisia. Jos Helsinkiä voidaan kutsua muotoilukaupungiksi, paljon suuremmalla syyllä Lahtea voidaan kutsua Suomen julistekaupungiksi. Täällähän on korkeatasoinen, mm. graafisen suunnittelun ammattilaisia valmistava oppilaitos, ainutlaatuinen julistemuseo ja säännöllisin väliajoin toistuva kansainvälinen julistetapahtuma kilpailuineen ja näyttelyineen. Perusta on siis kunnossa, mutta jotain puuttuu: julisteen asemaa Lahden kaupunkikuvassa ei ole syvällisesti pohdittu.
Juliste on parhaimmillaan ajattelua aktivoiva ja esteettinen osa rakennettua ympäristöämme. Erityisesti tämä koskee kulttuuritoimintaan, liikuntaan ja vapaaseen kansalaistoimintaan liittyviä julisteita. Julisteen asema Suomen julistekaupungissa voisi uskoaksemme olla esikuvallinen ja huomattavasti näyttävämpi kuin nyt on asianlaita.
Myös kansainvälisen julistekilpailun voittajatyöt ansaitsisivat päästä esiin suurjulisteina ja osana kaupunkikuvaa siellä, missä ihmiset liikkuvat.
Silloinkin, kun ei ole varaa näyttäviin investointeihin, on varmasti varaa aivotyöhön eli ideointiin ja suunnitteluun. Esitämme, että Lahden kaupunki kokoaisi täällä olevat monipuoliset henkiset voimavarat selvittämään, millä eri keinoin julisteen asemaa Lahden kaupunkikuvassa voitaisiin kehittää näkyvämmäksi, iskevämmäksi ja esteettisemmäksi. Samalla tulisi huolehtia siitä, ettei julisteen käytön perinteistä vapautta rajoiteta lisääntyvillä rajoituksilla.Uskomme, että ennakkoluulottomalla ideoinnilla on mahdollista löytää ratkaisuja, jotka ylittäisivät kansainvälisenkin uutiskynnyksen. Tavoitteena tulee olla, että tulevaisuudessa jokainen Lahteen saapuva huomaa tulleensa Suomen julistekaupunkiin.
Kaupungin on oltava sitä, mitä se on, päättäväisesti."
Biennalen eilisten avajaiskeskustelujen yksi aihe oli tietenkin taas uuden taidemuseorakennuksen saaminen. Eiköhän parempi olisi alkaa puhua julistemuseosta. Kyllä maailmassa taidemuseoita on - joka kaupungissa - mutta eipä ole julistemuseoita. Sitäpaitsi pitäisi saada ne Lahden julistemuseon 60 000 julistetta jotenkin esille, nyt ne ovat jossakin varastossa hapertumassa.
"Kansanvalta alkaa aina alhaalta, ylhäällä sitä vastustetaan.” (Erno Paasilinna)
Kansanvallan pahin vastustaja on nyt Jyrki Katainen. Hallituksen kokoajana hän on ottanut itselleen niin ylisuuren vallan, että sellaista eivät äänestäjät ole hänelle antaneet. Jos uuden hallituksen rungon tulevat muodostamaan edellisen hallituksen pääpuolueet Kokoomus ja Keskusta, voi vain yhtyä Ilta-Sanomien otsikkoon: ”Äänestäjiä pidetään pilkkana”.
Pilkkana siksi, että eduskuntavaalien tulos ei mitenkään puolla vanhan porvarihallituksen jatkamista.
Vielä ei ole syytä puhua hallituskriisistä, mutta kansanvallan kriisistä kylläkin. Pahimmassa tapauksessa edessä on toki hallituskriisikin. Ensimmäisiä vetoja on jo lyöty siitä, milloin tasavallan presidentti hajottaa eduskunnan.
Seuraava presidentti voi muuten olla vaikka Timo Soini. Jos nimittäin Soinin puolue on kasassa vielä ensi vuonna, hän tulee saamaan presidentinvaaleissa huomattavasti suuremman kannatusprosentin kuin puolue sai nyt eduskuntavaaleissa. Tässä auttaa tietenkin se, että niissä vaaleissa Soinia itseään voi äänestää koko maassa.
Varmaa joka tapauksessa on, että presidenttiehdokkaaksi Soini lähtee. Galluppien presidenttisuosikki Sauli Niinistö ei vielä ole ilmaissut kantaansa omasta ehdokkuudestaan, ja Niinistön jahkailun tuntien kanta voi olla mikä tahansa. Varsinkin kilpaileminen Soinin kanssa saattaa arveluttaa Niinistöä – viitsiikö hän lähteä puolustamaan näkemyksiään koko juntti-Suomen ehdokasta vastaan toinen toistaan viihteellisemmissä tv-tenteissä?
Ruotsille hävityn jalkapallopelin jälkeen tosin tuntuu siltä, että Palloliiton puheenjohtajaa Niinistöä suositumpi kokoomusehdokas presidentiksi voisi olla Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummola.
Entä sosiaalidemokraatit? Ehdokasnimiä on jo: Pentti Arajärvi, Tarja Filatov, Tuula Haatainen, Eero Heinäluoma, Liisa Jaakonsaari, Ilkka Kantola, Johannes Koskinen, Lasse Lehtinen, Erkki Liikanen, Riitta Myller, Jutta Urpilainen, Thomas Wallgren, Pekka Hallberg (sit.)… Ehdokkaaksi pääsee, jos vähintään kymmenen demariyhdistystä jotakin henkilö esittää ja jos tämä suostuu ehdolle jäsenäänestystä varten.
Demarinimistä on suurinta huomiota herättänyt viihdejulkkis Lasse Lehtinen. Uutispäivä Demarin entinen päätoimittaja Jukka Halonen muistutti, että presidentinvaaleissa 1994 nimenomaan Lehtinen höynäytti puoluejohdon ”kummalliseen ja avoimeen esivaaliin, jossa kävivät äänestämässä jopa toisten puolueiden puheenjohtajat”. (UD 30.5.)
Näin menetellään nytkin. Kun jäsenäänestys elo-syyskuun vaihteessa pidetään, äänestämässä voivat käydä muutkin kuin oman puolueen jäsenet. Mitä järkeä tässä on? Ulkopuoliset saavat äänestää ilmaiseksi, mutta puolueen jäsenet maksavat jäsenmaksut voidakseen osallistua oman puolueensa toimintaan.
Myös kepu järjestää jäsenäänestyksen. Siihen osallistuvat ainakin Seppo Kääriäinen, Olli Rehn ja Paavo Väyrynen.
JÄTKÄMIESTEN
KAPINA
Nainen ei tällä kertaa tule kysymykseen. Perussuomalaisten menestystä analysoinut Martti Ahtisaari on pannut merkille, että kysymys on eräänlaisesta ”jätkämiesten kapinasta”. Eikä tämä rajoitu hänen tulkintansa mukaan vain persujen äänestämiseen, vaan on yleisempikin ilmiö. Kun Ahtisaari oli jättänyt presidentin tehtävät, hän jäi miettimään mistä suomalaisessa yhteiskunnassa on kysymys. Tarja Halosen tultua valituksi Ahtisaari oli kysellyt tuntemiltaan porvarisrouvilta, miten ihmeessä he olivat voineet äänestää vasemmistolaista presidentiksi – ”Rouvat vastasivat, että nyt me lähetimme teille miehille semmoisen viestin, että sukupuolten tasa-arvoasiat eivät ole Suomessa kunnossa. Ja niin lähettivätkin, mutta sanoivat, että me tehdään tämä kerran, ei toiste”, sanoo Ahtisaari. (Talouselämä 12/2011)
Kunnallisvaalitkin ovat ensi vuonna. Persuilla on jo täysi hönkä päällä, ainakin Lahdessa on jo ensimmäiset ehdokkaatkin nimetty. Jos ihmeitä ei tapahdu, Lahdessakin on niiden vaalien jälkeen kolme suurta valtuustopuoluetta.
Pirkanmaalla valmistaudutaan mm. Tampereen pormestarin vaihtoon, kun Timo P. Nieminen (Kok) ei lähde enää vaaleihin. Todennäköistä on, että pormestariksi yrittää Kalervo Kummola, joka sopivasti jättäytyy eläkkeelle Tampere-talon johdosta ja lähtee ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin.
kari.naskinen@gmail.com
Lahden kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta (Kok) on julkisesti ilmoittanut, että kaupungin rahat ovat loppu. Tämän takia ei uimahallia pystytä rakentamaan. Sen sijaan autoille pitäisi rakentaa valtava parkkihalli torin alle, joten uimahallirahatkin menisivät tähän tarkoitukseen. Näistä asioista päättää lopullisesti kaupunginvaltuusto ensi maanantaina.
Toriparkkiin otti kantaa jo kaupunginhallitus. Toriparkin rakentamisen puolesta äänestivät Hannu Himanen (Kok), Leena Luhtanen (Kok), Juha Rostedt (Kok), Merja Vahter (Kok), Sirkku Hildén (SDP), Jouko Pylväs (SDP), Kari Salmi (SDP), Kirsti Vaara (vihr) ja Marjo Loponen (krist).
Toriparkin hylkäämisen kannalla olivat Ulla Vaara (SDP) ja Antti Holopainen (Vas).
kari.naskinen@gmail.com
Me täällä Kokoomuksessa, Suomen suurimmassa puolueessa, olemme sitä mieltä, että suurin määrää marssijärjestyksen Suomen politiikassa.
Meidän Johtajamme sanoi eilen, että hallituksen kokoamisen suhteen ”tilanne on erittäin valitettava”, ja tämän päivän Helsingin Sanomissakin on, että Johtaja on nyt vakava, tummassa puvussa ja tummassa kravatissa. Näin se vähän onkin, mutta kyllä me todellisuudessa olemme sitä mieltä, että oli korkea aika näyttää ovea sossuille ja entisille kommareille. Meidän kokoomuslaisten olisi ollut vaikea enää sovittautua vasemmistolaisten kanssa samaan hallitukseen, kun olemme kuitenkin sujuvassa porvariyhteistyössä vieneet isänmaatamme viime vuodet voitosta voittoon - ei siinä ole sosialisteja tarvittu.
Me olemme Johtajan kanssa yksimieliä siitä, että Suomen suunta on markkinaliberalismi. Kun jotkut sanovat, että se johtaa eriarvoistumiseen, niin eihän se niin ole. Jos esimerkiksi kaikki maksavat vapailla markkinoilla veroja saman prosentin mukaan, niin miten se nyt voi johtaa eriarvoistumiseen. Siksi me Kokoomuksessa haluamme korottaa arvonlisäveroa, alkoholiveroa, bensaveroa ja kaikkia muitakin tasaveroja.
Eikä kai kukaan täysjärkinen voi vastustaa palkkaverotuksen keventämistä. Luulisi jokaisen ymmärtävän, että kun palkastaan joutuu maksamaan vähemmän veroja, niin siinähän rikastuu, ja rikastumisen tavoitteleminen on meidän kokoomuslaisten perusarvo. Tuskin tarvitsee olla ekonomi tai sosiaalipoliitikko, kun tajuaa, että parempi olla rikas kuin köyhä, ja mitä enemmän meitä rikkaita on, sitä paremmin asiat Suomessa on.
kari.naskinen@gmail.com
Helsingin Sanomista eläkkeelle siirtynyt päätoimittaja Reetta Meriläinen sanoo, että Hesarissa ei julkaista raamatunjakeita, kirkollisia kolumneja tai ”päivän sanoja”, koska lehti "on yleislehti eikä saarnastuoli".
Näinhän sen pitäisikin olla, vaan ei ole enää. Kun lestadiolainen Mikael Pentikäinen viime vuonna tuli Helsingin Sanomien johtoon, ilmestyi lehden pääkirjoitussivulle lyhyen ajan sisällä kaksi hänen yliökirjoitustaan, joissa aiheena oli uskonto, nimenomaan uskonnollisena ylistyksenä. Viimeksi Pentikäinen toi Jeesuksen myös hallitusneuvotteluja koskeneeseen yliökirjoitukseensa (15.5.).
Tämä on selvästi Helsingin Sanomien tämänhetkinen linja. Lehti julistaa nyt jeesususkoa meille lukijoille.
Erikoistahan tämä on. Uskonnolliset kirjoitukset on totuttu tämänkaltaisissa yleislehdissä näkemään erityisillä hartauskirjoituspalstoilla, mikä on ymmärrettävääkin. Pentikäinen sen sijaan käyttää lehteä röyhkeästi oman maailmankatsomuksensa välittämiseen sellaisilla palstoilla ja sivuilla, joiden ei asiallisesti toimitettuina pitäisi kuulua tällaisen propagandan alustaksi.
Samaa tekee pastori-päätoimittaja Tapani Ruokanen Suomen Kuvalehdessä. Välillä tulee tuomioita herjauksesta ja kunnianloukkauksesta, mutta se ei tahtia haittaa, koska Suomen Kuvalehteä eivät maalliset tuomioistuimet hetkauta.
Lahdessa pidetään tänään jumalanpalvelus torilla. Jos tilaisuudessa on paneelikeskustelu, sen vetäjänä toimii herran siunaama Etelä-Suomen Sanomien juontaja-päätoimittaja Hesekiel Hakala.
Miksi muuten jumalanpalveluksia täytyy pitää toreilla, eivätkö kirkot ole näitä tilaisuuksia varten?
kari.naskinen@gmail.com
Tulin juuri vaimoni kanssa kaupungilta. Olimme istuneet pari tuntia lahtelaisessa Santa Fe -ravintolassa. Lähdettyämme ravintolasta noin klo 22 sanoi vaimoni toria ylittäessämme, että hänenpä pitää vielä käydä vessassa ennen kotiinmenoa. Mutta eipä onnistunut; ravintolan ovella portsari ilmoitti, että ei mitään asiaa vessaan, syytti kolme valkoviinilasillista juonutta vaimoani humalaiseksi.
Olimme edeltäneiden parin tunnin aikana tilanneet kolme valkoviinilasillista (á 12 cl) ja minä kolme valkoista martinia. Santa Fe´n tulkinta asiakkaan humalatilasta oli järjetön. Jos tällaiset tulkinnat ammattitaidottomilta portsareilta olisivat loogisia, jouduttaisiin Santa Fe´n asiakkailta lopettamaan tarjoilu varsin usein kesken ryypiskelyn.
Emme kiitä monivuotisesta palvelusta, mitä tähän asti olimme saaneet.
kari.naskinen@gmail.com
Kun duunari jää eläkkeelle, voi hyvä työnantaja palkita hänet Monopol V.S.O.P. -konjakilla. Kun valtion omistaman monopoliyhtiön toimitusjohtaja jää eläkkeelle, hänelle ei konjakkipullo riitä. Jo viime vuonna Veikkaus Oy maksoi toimitusjohtajansa Risto Niemisen lisäeläkkeeseen yli 400 000 euroa eli melkein yhtä paljon kuin palkkaa viime vuonna. Ei tarvitse Niemisen ja muiden porhojen aikanaan eläkevuosinaan huolehtia taitetusta indeksistä.
