Esityksen on kirjoittanut helsinkiläinen Juho Gröndahl, enkä yhtään yllättynyt, kun netistä sain selville, että hän on aikaisemmin tehnyt myös lastenkirjan ja nuortennäytelmän.
Olen jostakin 60-luvun puolivälistä alkaen nähnyt yhteiskunnallisia maailmanparannusnäytelmiä paljonkin, mutta yhtä tylsää kuin nyt Vanhassa Jukossa en koskaan ennen. Katsomossa istuessani tuntui, että minulle osoitettiin ikään kuin karttakeppi viuhuen, että pane nyt tollo kaaliisi nämä asiat, ja muista, että pasifismi on fiksumpi aate kuin militarismi.
Esityksen on ohjannut Vanhan Jukon taiteellinen johtaja Linda Wallgren, josta myös piti hakea tietoja netistä. Kun hänet oli valittu johtajaksi Jukoon, hän sanoi haluavansa tehdä ”salakavalaa teatteria”. Ei selittänyt paremmin, mutta ainakaan tämä uusi näytelmä ei ole mitenkään salakavala, se on vain simppeli koulunäytelmä nuorille, jotka eivät vielä ole perillä maailmanmenon kaikista puolista. Tyylilaji näyttää komedialta, mutta se on tosiaan salakavalaa, koska ei kertaakaan edes hymyilyttänyt.
kari.naskinen@gmail.com