Oletko kunnon lahtelainen?

Lahden kaupungin vuosipäivää vietetään 1.11. Nyt on Lahden kaupunkioikeuksien saamisesta kulunut 109 vuotta. On aika tehdä testi siitä, miten lahtelaisia te lahtelaiset oikein olette. Jos vastaat 20 kysymyksestä myönteisesti vähintään 15:een, olet todellinen lahtelainen.

1. Olet käynyt Radiomäellä pussailemassa.

2. Tiedät vallan hyvin, mikä on nykyisin nimeltään entinen Hevosmiehenkatu.

3. Tietenkin olet käynyt suurmäen tornissa – jos et, niin sitten ainakin vesitornissa.

4. Kun esittelet itsesi jossakin muualla kuin kotikaupungissasi, sanot olevasi Lahesta.

5. Jos et ole enää aivan nuori, olet käynyt Öljymäellä.

6. Sippipuistoon ei saa rakentaa kerrostaloa.

7. Tiedät Jepulis Benjaminin ammatin.

8. Olet nauttinut lihamukista.

9. Ilpo Larhan tapaus on tuttu.

10. Osaat paikallistaa Kopin aulan, vaikka sitä ei enää olekaan.

11. Vaikka olisit Aleksanterinkadun muuttamisesta mitä mieltä tahansa, ihmettelet paikallispoliitikkojen sähläämistä asian kanssa.

12. Olit katsomassa Kuusysin ja Steaua Bukarestin peliä Olympiastadionilla tai ainakin katsoit televisiosta.

13. Osaat heti luetella nimiltä 4-5 viimeistä kaupunginjohtajaamme.

14. Sinunkin mielestäsi Ola Johansson on Lahden kaikkien aikojen paras näyttelijä. Jos kuitenkin olet kovin nuori, olet kuullut tämän mielipiteen vanhemmiltasi.

15 Olet Cheekin ja Mikko Ilosen saavutuksista yhtä otettu kuin Riitta Väisäsen Miss Eurooppa -voitosta.

16. Tunnet lahtelaisen mäkihyppyhistorian, mihin kuuluu sekin, että Matti Nykänenkin edusti aikoinaan Lahden Hiihtoseuraa.

17. Juustilan tornin tragedia on tuttu juttu.

18. Tunnetuimpia lahtelaisia brändejä ovat Kuusysi ja Simon ysiysi.

19. Jos olet kadottanut avaimesi, sanot, että avaset ovat hävinneet, jäivätköhän ne oven taakke.

20. Kansainvälinen kirjailijakokous on sinulle oikein tuttu tapahtuma, mutta et ole siellä koskaan käynyt.

kari.naskinen@gmail.com

Musiikin ykköskentällinen

Musiikkitieteen tohtori Antti Vihinen oli Helsingin kirjamessuilla esittelemässä juuri ilmestynyttä kirjaansa Minä ja Mozart (Into). Koska Vihinen on myös jääkiekkomies (suosikkijoukkue Ilves), hän järjesti messuilla kasaan myös musiikin ykköskentällisen. Kaikkien aikojen suurin eli Wolfgang Amadeus Mozart nousi tietenkin keskushyökkääjäksi ja joukkueen kapteeniksi. Laitahyökkääjät ovat Johannes Brahms ja Gustav Mahler. Vasen puolustaja on Richard Wagner ja oikea puolustaja Ludwig van Beethoven. Maalivahdiksi Vihinen valitsi Johann Sebastian Bachin.

Vihinen väitteli tohtoriksi Jean Sibeliuksen natsiyhteyksistä, ja kirjamessuilla haastattelija kysyi, monenteenko kentälliseen Sibelius mahtuisi. Vihinen mietti hetken ja antoi sitten Sibeliukselle luukkuvahdin paikan (siis kakkosmaalivahti).

Mozart joka tapauksessa on ylitse kaiken. Jo Vihisen kirjan kannessa on paljon puhuva lainaus wieniläiseltä kapellimestarilta Josef Kripsiltä (1902 - 1974): ”Beethoven haluaa taivaaseen, mutta Mozart tulee sieltä.”

Vihinen siteeraa myös kapellimestari Daniel Barenboimia: ”On hyviä säveltäjiä, kuten Debussy tai Ravel, loistavia säveltäjiä, kuten Wagner, Bach tai Beethoven ja sitten on - Mozart.”

Itävallassa tehtiin 1991 tutkimus, minkä mukaan vain 15 prosenttia itävaltalaisista pitää klassisesta, musiikista, mutta 85 prosenttia pitää Mozartista.

Mozart on nykyisin paljon muutakin kuin vain 1700-luvulla elänyt maailman paras säveltäjä. Joitakin vuosia sitten laskettiin, että Mozart-brändin arvo on yli viisi miljardia euroa. Musiikin lisäksi tätä arvoa nostavat esimerkiksi turismi ja erilaiset Mozart-aiheiset tuotteet suklaakonvehteista Figaro-baareihin ja Amadeus-makkaroihin.

Näitä makkaroita löytyy Vihisen kesämökkikunnan Iitin maatilatorilta, joka muutama vuosi sitten julisti nimikilpailun uutuusmakkarastaan. Kilpailun voitti Vihinen, joka perusteli: ”Mozartin mukaan ei liene nimetty yhtään makkaraa. Nyt on korkea aika paikata tämä epäkohta ja kunnioittaa Amadeusta hänen arvolleen sopivalla makkaralla. Amadeus on latinaa ja tarkoittaa ´Jumalan rakastama´. Tämä loistava makkara ansaitsee saman arvonimen. Ihminen joka syö tätä makkaraa, ei voi olla kokonaan paha, vaan Amadeus.”

Tämän Vihinen oli muotoillut illalla saunassa sen jälkeen, kun oli tullut mökille Iitin kirkosta, jossa oli kuunnellut Iitin musiikkijuhlien konserttiohjelmaan kuuluneen Mozartin G-mollikvinteton.

Iittiin Vihinen ajaa Tampereelta Lahden läpi. Lahdessa hän oli Sibeliustalon johtajana 1999 - 2010. Ihmiset kummeksuivat Sibeliuksen nimeä kantavan talon pomoa, joka ilmoitti suosikkisäveltäjikseen Mozartin tai Wagnerin ja teki tutkimuksia vähemmän mairittelevista Sibelius-asioista – ”eivät Lahdessa tienneet näistä tutkimuksista minua sinne valitessaan.”

Kun haastattelija tiukkasi Vihiseltä sitä, minkä yhden Mozartin sävellyksen hän ottaisi mukaansa autiolle saarella, vastaukseksi tuli lopulta Sinfonia Concertante Es-duuri. Jos saarella sattuisi olemaan myös televisio ja dvd-laite, hän ottaisi Mozartin oopperoista mukaansa Taikahuilun ja Don Giovannin.

RUSSIAN ALL STARS

Kirjamessuilta löytyi myös toisen tohtorin Markku Jokisipilän uutuuskirja Punakone ja vaahteranlehti (Otava). Etsin siitä Jokisipilän muodostamaa CCCP/Venäjän All Stars -joukkuetta, mutta ei täsmällistä sellaista löytynyt. Maalivahti kylläkin on itseoikeutetusti Vladislav Tretjak, mutta muut pelaajat pitää valita Jokisipilän luettelemien joukosta: Vsevolod Bobrov, Andrei Homutov, Aleksandr Maltsev, Boris Mihailov, Vjatseslav Fetisov, Vitali Davidov, Aleksander Gusev, Valeri Vasiljev, Igor Larionov, Jevgeni Malkin, Aleksandr Ovetshkin.

kari.naskinen@gmail.com

Jos haluat rauhaa, valmistele ihmisten mieliä siihen

Roomalaisen sotilasteoreetikon Publius Flavius Vegetius Renatuksen tuttu sanonta 1600 vuoden takaa: ”Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan.” Lausetta käytti tunnuksenaan saksalainen aseteollisuusyritys Deutsche Waffen und Munitionsfabriken. Saksalaisen Parabellum-pistoolin nimi puolestaan on amerikkalaisen Peacemaker-revolverin nimen vastakohta. Peacemaker tarkoittaa "rauhantekijää", parabellum "sotaan valmistautumista".

Tunnetun suomalaisen pasifistin Kaarlo Voionmaan (1869 - 1947) pojanpoika, fil. tri Kaarlo Voionmaa (s. 1948) on blogissaan tehnyt Renatuksen sanonnasta paremman version: ”Jos haluat rauhaa, valmistele ihmisten mieliä siihen.”

Göteborgissa asuva Kaarlo Voionmaa julkaisi blogikirjoituksensa Suomen puolustusvoimien lippupäivänä 4.6.2012. Siinä hän sanoo, että ”enemmän kuin armeijoita ja niiden tukemista tarvitsemme yya:ta eli ystävyyttä, yhteistyötä ja avun antamista sitä tarvitseville”.

Hän ei ole samaa mieltä kuin yhdysvaltalainen historiantutkija Ian Morris, joka on väittänyt, monen muun tavoin, että sodat eivät ole olleet ihmiskunnalle suinkaan pahaksi, vaan päinvastoin hyväksi, koska kehitys monilla elämän aloilla on mennyt eteenpäin sotien ansiosta: valtakunnat ovat vakiintuneet ja voimistuneet, tekninen edistys on saanut vauhtia, hyvinvointi on levinnyt aina vain laajemmalle.

Aseteollisuus on tietenkin myös tuottavaa liiketoimintaa. Suomikin vei tuoreen tilaston mukaan viime vuonna sotavälineitä 224 miljoonalla eurolla.

Pasifismi ei siis ole suosittua. Suomessakin vain pari prosenttia nuorista miehistä valitsee armeijan sijasta siviilipalveluksen. Loput varusmiespalvelusta vapautettavista esittävät perusteluiksi muita syitä. Suomella onkin Euroopan suurimpiin kuuluva 350 000 sotilaan reserviläisarmeija.

Koska yya ei ole suosiossa, ei Voionmaakaan kiistä sotajoukkojen merkitystä: ”Ne pitävät yllä voimankäyttöön perustuvaa poliittista tilannetta sekä maan päällä että myös avaruudessa, jonne tietyt sotilasmahdit ovat jo siirtäneet kalustoaan.”

Armeijoiden lakkauttaminen ei ole realismia kovinkaan monessa valtiossa; vain noin 20 maailman valtiota ovat armeijattomia tai vain vähäisen aseellisen voiman maita, sellaisia pieniä kuten Andorra, Costa Rica, Grenada, Liechtenstein, Nauru ja Samoa.

Kaarlo Voionmaa kirjoittaa nykyisestä kotimaastaan Ruotsista: ”Pohjoismaissa yksikään puolue ei kannata armeijan lopettamista, ja esimerkiksi Ruotsissa vasemmistopuolue kuuluttaa sosialistisuuttaan mutta ei pasifistisuutta. Tuo puolue, joka mielellään puhuu yhteiskunnan muuttamisesta, on jo poistetun yleisen asevelvollisuuden kannalla. Myöskään kristillisdemokraatit eivät ole pasifistisen rauhan puolue, jos joku nyt niin kuvitteli; kristinuskon suhde rauhaan maan päällä on epäselvä (Matteus 5:21-25 ja 10: 34-36).” 

”Ruotsi: se on elänyt yli 200 vuotta rauhantilassa, mutta on aseteollisuuden ja -viennin kärkimaita suhteessa väkilukuunsa. Rauhanomaiset olot eivät ole siis suinkaan vähentäneet, vaan vahvistaneet ruotsalaisten uskoa asevoimin ylläpidettävään rauhaan.”

”Yksikään tuntemani suomalainen tai ruotsalainen poliitikko ei ole kertaakaan puhunut myönteisesti aseettomasta eli ns. siviilivastarinnasta, vaikka tämä toimintamuoto on monta kertaa osoittanut voimansa. Esimerkiksi Baltian maat vapautuivat Neuvostoliiton miehityksestä sen avulla ja Serbian Slobodan Milosevic kukistui niin ikään siviilivastarinnan keinoin ns. Otpor-liikkeen toimesta.”

Mutta olisiko toisenlainen maailma mahdollinen, sellainen jossa emme turvaisi "rauhantilaa" armeijoiden avulla? Lainaan edelleen Voionmaan hyvää kirjoitusta: ”Vaikuttaa siltä, että enemmistö meistä ei usko sellaiseen maailmaan. Minun olisi kuitenkin paljon parempi elää maailmassa, josta aseellinen jännitys puuttuisi. Toivoa tällaisesta maailmasta on turha asettaa mihinkään uskontoon tai hyvää tarkoittaviin maailmanparantajiin, ei edes pelkästään meihin pasifisteihin. Toivo on asetettava yksinkertaisesti vain meihin ihmisiin. Me pystymme paljoon, hyvässä ja pahassa. Suotakoon, että hyvät voimat, the better angels of our nature, kuten presidentti Abraham Lincoln asian ilmaisi, pääsisivät voitolle niin, että armeijat lakkautettaisiin.”

Miten se käytännössä kävisi päinsä? Viime viikolla olin yhteydessä Kaarlo Voionmaahan, ja hän oli päivittänyt kirjoituksensa. Siis miten: ”Armeijoiden lakkauttamisen sijasta on realistisempaa puhua väkivallan käyttämisen vähentämisestä ja sen korvaamisesta rauhanomaisilla keinoilla kuten diplomatialla, demokratiaa vahvistamalla, eri kansallisuutta edustavien ihmisten yhteistyöllä jne. Ihmiskunta kehittyy vääjäämättä siihen suuntaan, että olemme yhä riippuvaisempia toisistamme. Keskinäinen riippuvaisuus, jossa on kyse omasta ja läheisten hyvinvoinnista, saattaa muuttaa kehityksen suunnan juuriaan myöten, vähentää radikaalisti fyysisten ja psyykkisten voimakeinojen käyttöä. Esimerkiksi ebolavirusta vastaan taistellessa kahinointi vaikkapa vain Krimin tapaisten maa-alueiden valtaamiseksi ehkä vähenee.”

kari.naskinen@gmail.com

Miksi KHL?

Viime talvena kävin katsomassa Pietarin SKA:n ja Moskovan Dynamon pelin. Elokuussa jatkoin katsomalla Helsingissä SKA:n harjoituspelit Severstalia, Vityazia ja Jokereita vastaan. Nyt olen nähnyt Jokereiden KHL-sarjapelit yhtä lukuun ottamatta. Asia on selvä: tämä on parasta sarjajääkiekkoa, mitä Suomessa on koskaan nähty.

Harry Harkimon päätös viedä Jokerit KHL:ään oli erinomainen ratkaisu meidän penkkiurheilijoiden kannalta. Se on tuonut aivan uuden ulottuvuuden suomalaiseen jääkiekkoiluun. Kun olin katsonut näitä HPK:n, KalPan, Lukon, SaiPan ja muiden tuttujen pelejä lähes 40 vuotta, oli jo kymmenkunta vuotta sitten alkanut tuntua, että tämä on nyt nähty. Tämän tilalle maailman toiseksi kovatasoisimman kiekkosarjan saaminen Helsinkiin sytytti minussa uudelleen todellisen kiekkokiinnostuksen.

Olisin jo aikaisemmin siirtynyt NHL:n seuraajaksi, mutta eihän se ole mahdollista paikanpäällä Suomessa. Televisiosta näkee tietenkin nykyisin ”kaiken” kiinnostavan urheilun, mutta oikeaa katsomokokemusta se ei koskaan korvaa.

KHL:n ottelut ovat hieman erilaisia kuin SM-liigaottelut. Oleellinen ero on, että KHL:ssä ei sallita mailankäyttöä muuhun kuin kiekon pelaamiseen. Kaikenlaiset koukkimiset, huitomisen ja muu mailahäirintä vihelletään pois, mistä seuraa, että peli on nopeaa, kun pelaajien luistelua ei näillä tempuilla katkaista. Kun kaukalossa sitten on erittäin taitavia pelaajia, tulos on todella viihdyttävää.

SM-liigastakin tätä ”kahvakiekkoa” yritettiin joitakin vuosia sitten karsia, mutta ei onnistuttu. Juuri nyt on KHL:n erotuomarikonsultti Paul Stewart Suomessa, mutta jotain hämminkiä on syntynyt siitä, onko SM-liigan tuomareiden suotavaa mennä kuuntelemaan hänen luentoaan.

NHL:ään verrattuna KHL:n etu näin suomalaisen kannalta on myös se, että voi tehdä mukavia vieraspelimatkojakin edullisesti ja helposti, kun kohteet ovat lähellä – Pietari, Riika, Bratislava, Minsk, Zagreb. Eikä junamatka Moskovaankaan ole pitkä. Varsinkin Pietarin Jääpalatsi on käynninarvoinen paikka, meno ja meininki ovat iloisen tunnelmallista alusta loppuun.

Nyt KHL:ää varjostaa kuitenkin Venäjä-pakotteet ja siihen liittyvä politiikka. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Katri Pynnöniemi sanoi Helsingin Sanomissa, että Suomen pitäisi ottaa käyttöön USA:n ja EU:n pakotteiden lisäksi myös urheilupakotteet eli jäädä pois KHL:stä (HS 19.10.2014). Kysymys on kuitenkin Jokereista, ei Suomesta. Samalla logiikalla Kimi Räikkösen ja Valtteri Bottaksen ei olisi pitänyt mennä ajamaan Sotshin F1-kilpailuun. Ulkopoliittisen instituutin russofobinen linja on viime aikoina tullut muutenkin tunnetuksi, mutta turha siihen on nyt urheilukin sotkea.

KHL:n mielenkiintoa lisäävät myös se, että Jokereiden lisäksi muissa joukkueissa pelaa noin 20 suomalaista, ja suomalaisia valmentajiakin on kymmenkunta. Huomenna tiistaina Hartwall-arenaan tulee Siperiasta öljyteollisuuskaupunki Omskista joukkue, jonka valmentajina toimivat Raimo Summanen ja Jussi Parkkila. Jokohan Upi on lähettänyt näille suomalaisille KHL-boikottiehdotuksensa?

Ilja Kovaltshuk muuten tulee seuraavan kerran Hartwall-arenalle 20.11.2014.

kari.naskinen@gmail.com

Toyota Suomessa 50 vuotta

Autokorjaamo japanin kielellä on Hajo Ziko Toyotasi.
Kun panet Toyotasi aamulla käyntiin, olet bensanraikas koko päivän.

Ensimmäisen Suomeen tuodun Toyotan esittely tapahtui Kalastajatorpalla Helsingissä 50 vuotta sitten. Maahantuoja Korpivaara Oy:n herrat ja Toyotan japanilaisherrat kuvattiin polleina Toyota Crownin vierellä 19.10.1964. Toyota ei siis aloittanut Suomen-valloitustaan pienemmillä malleilla, vaan isolla Crownilla.

Jo ennen Suomea oli Toyota aloittanut viennin Yhdysvaltoihin 1957, sielläkin alkuun Crownilla, mutta vasta Corollan avulla Toyota pääsi varsinaisesti kiinni markkinoihin. Näin kävi Suomessakin, jossa Corolla nousi myyntitilaston kakkoseksi vuonna 1970, edellä oli vain Fiat 600. Ensimmäisen kerran Corolla oli ykkösenä 1973. Ennen Suomea Toyotan myynti oli Euroopassa alkanut Tanskassa 1963. Suomessakin oli 1963 jo yritetty mukaan markkinoille, mutta silloin ei vielä Toyopet Tiaran nimellä kulkenut auto (Corona) saavuttanut vastakaikua.

Ennen Toyota Cownin maahantuonnin aloittamista oli Korpivaara tutustunut autoon perusteellisesti, kuten Suomen autoteknillisen liiton julkaisema Suomen autolehti kertoi lokakuussa 1964: ”Yli kahden vuoden ajan on muutamia Toyota-autoja ollut Suomessa jatkuvan koeajon ja rasituksen alaisina, jotta voitaisiin tutkia autojen soveltuvuus täkäläisten käyttäjien käsiin sekä Suomen tie- ja ilmasto-olosuhteisiin. Koeaika on nyt ohi, Toyota-autot selviytyivät siitä loistavasti.”

Toyotan historia alkoi kutomokoneita valmistaneesta Toyoda Loom Works -yhtiöstä, jonka perusti Sakichi Toyoda. Vuonna 1933 yritys perusti ajoneuvojen valmistukseen keskittyneen osaston, jonka johdossa aloitti Sakichin poika Kilchiro Toyoda. Ensimmäinen auto valmistui 1936. Nimi Toyota valittiin Toyodan asemesta siksi, että se on helpompi ääntää ja kirjoittaa japaniksi.

Suomessa Toyotan menestys on ollut erinomainen. Suomen nykyisessä autokantatilastossa se on ykkösenä: rekisterissä on noin 392 000 Toyotaa. Seuraavina ovat Volkswagen 327 000, Volvo 241 000, Ford 239 000 ja Nissan 210 000. Muut japanilaiset 20 kärkimerkin joukossa ovat: 14. Mazda, 15. Honda, 19. Mitsubishi.

Mallikohtaisen autokantatilaston kärki:
151 000 Toyota Corolla
118 000 VW Golf
  82 000 Opel Astra
  80 000 Toyota Avensis

Muiden Toyota-mallien sijoitukset sadan ensimmäisen joukossa: 15. Yaris, 37. Carina II, 43. Auris, 47. Carina E, 56. Corolla Verso, 66. RAV 4, 88. Camry.

kari.naskinen@gmail.com

Putinin väki on tyytyväinen

Moskovan GUM-tavaratalossa tuli viime viikolla Vladimir Putinin syntymäpäivänä (62) myyntiin presidentin kuvalla varustettuja huppupuseroita. Kesällä 12.6. Venäjän kansallispäivänä oli myyntiin pantu t-paitoja, joissa oli Putinin kuva,

Putinin suosio kansan keskuudessa on korkealla, taitaa olla tällä hetkellä yli 80 prosenttia. Eikä mikään viittaa siihen, etteikö Putinia valita presidentiksi taas 2018, jos hän ehdolle asettuu. Näin hän jatkaisi Venäjän kekkosena vuoteen 2024, jolloin hän täyttää 72 vuotta. Tämä tarkoittaisi, että hän olisi tuossa vaiheessa ollut maan johtajana yli 23 vuotta, koska yleinen tulkinta on, että hän oli Venäjän todellinen johtaja myös ne neljä vuotta, kun Dmitri Medvedev oli väliaikaisesti presidenttinä neljä vuotta. Leonid Brezhnev johti Neuvostoliittoa vain 18 vuotta.

Helsingin Sanomissa oli äskettäin juttu, jossa Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Seija Lainela sanoi Boris Jeltsinin kauden holtittomuuden romahduttaneen maan talouden. Budjetissa ei pysytty, ei pystytty maksamaan eläkkeitä eikä valtiolta palkkansa saavien palkkoja. ”Tämän Putin muutti. Hän tuki siirtymistä vastuuntuntoiseen budjettipolitiikkaan.” (HS 29.9.2014)

Tosin Putin saa ansiokseen nyt senkin, että 1990-luvulla käyntiin pannut talousuudistukset alkoivat tuottaa näkyvää tulosta vasta hänen valtakaudellaan 2000-luvulla.

Joka tapauksessa Putin on nyt suuressa suosiossa. Ihmisten eläkeasiat ovat kunnossa, ja lisäksi kansalaiset pitävät siitä, että Putinin aikana poliisin määrärahoja on korotettu. Svenska Dagbladetin Venäjään erikoistunut toimittaja Kalle Kniivilä kirjoittaa kirjassaan Putinin väkeä – Venäjän hiljainen enemmistö (Into, 2014), että Jeltsinin kaoottisen ja köyhän 90-luvun jälkeen useimpien venäläisten elämä on huomattavasti kohentunut. Putinin aikakaudella elintaso on Venäjällä noussut enemmän kuin ehkä koskaan viimeisten sadan vuoden aikana.

Heti ensimmäisinä presidenttivuosinaan Putin toteutti verouudistuksen, minkä avulla valtiontalous saatiin kuntoon. Jo kesällä 2006 Venäjä pystyi maksamaan takaisin Neuvostoliiton koko ulkomaanvelan etuajassa, ja kasvaneet öljytulot antoivat valtiolle mahdollisuuden käyttää entistä enemmän rahaa sosiaalimenoihin. Vaikka iso osa valtion tuloista katosi korruptioon ja tuhlailevaan tehottomuuteen, Kniivilä toteaa venäläisille käyneen selväksi, että talouskehitys oli kääntynyt parempaan päin. Sotshin olympiakisat ja viime sunnuntainen kaveeraaminen F1-pomon Bernie Ecclestonen kanssa loivat lisää gloriaa Putinin ympärille.

Kniivilä on haastatellut kirjaansa venäläisiä ihmisiä eri puolilla maata. Jossakin Volgan sivujoen lähistöllä olevan Shumerlanjan urheilutalon johtaja Valri Brehov sanoo: ”Nyt on toiset ajat, kaikilla on ruokaa pöydässä. Putin on pannut maan oikealle kurssille. Ei ihmisiä saa jättää ihan oman onnensa nojaan niin kuin 90-luvulla tehtiin.”

Ukrainan kriisin lopullista vaikutusta Putinin suosioon kansan keskuudessa ei voi vielä ennustaa. Toistaiseksi se ei ole ainakaan paljon vaikuttanut. Yhden yksinkertaisen vastauksen antaa Brehov: ”Yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa.”

NEUVOSTOAIKOJAKIN KAIVATAAN

Kniivilän haastatteluista käy ilmi, että monet kaipailevat vielä vanhaa Neuvostoliittoakin. Moskovalainen kirjastotäti Larissa Alimova, kuusissakymmenissä, sanoo, että ”tietysti me kaikki olimme surullisia, kun Neuvostoliitto hajosi, ja olemme ehkä vieläkin, meillä on niin rakkaita muistoja siltä ajalta. Miten vapaasti kaikkialle maahan pääsi matkustamaan, kaikki oli niin yksinkertaista. Me matkustimme lomalle Gruusiaan monta kertaa, Azerbaidzaniin, Keski-Aasiaan. Sellaisia valoisia nuoruudenmuistoja. Nyt ne ovat vain muistoja. - - - Pahinta oli kyllä 90-luvun loppupuolella, sen jälkeen ovat asiat taas olleet paranemaan päin. Ainakaan viimeisinä viitenä vuotena kukaan ei enää ole tarvinnut toista työtä.”

Mihail Gorbatshovin valtaantulon jälkeen näytti hetken aikaa hyvältä. Alkuun kaikki tuntui kehittyvän kohti parempaa, mutta sitten koko maa hajosi ja ihmisten tilanne alkoi vaikeutua. Toista oli ennen, ja edelleen ihmiset muistelevat lämmöllä neuvostoaikoja. Mieleen palautuvat hienot leikkikentät tai halvat asunnot ja junaliput, ilmainen koulutus ja terveydenhuolto, tai kuinka oikeudenmukainen yhteiskunta oli nykypäivän suuriin tuloeroihin verrattuna, tai miten paljon ilmaisia asioita oli silloin.

Kritiikkiä Putin saa siitä, että hän ei ole ottanut valtiolle takaisin Jeltsinin lahjoittamia rahoja ja omaisuuksia oligarkeilta. Joku Aleksandr sanoo kirjassa, että tämän takia hän äänesti viime vaaleissa kommunistien ehdokasta – mutta: ”olisi pitänyt äänestää Putinia. Hän on sittenkin se, joka takaa Venäjän alueellisen."

kari.naskinen@gmail.com

Mitä saatanaa SDP tekee kirkollisvaaleissa?

Loka-marraskuun vaihteessa järjestetään taas seurakuntavaalit, ja mukana on taas myös SDP. Tämä kummallinen kirkkoasia on ainoa niistä Forssan puoluekokouksen 1903 vaatimuksista, jotka eivät ole toteutuneet. Forssassa hyväksyttiin puolueohjelmaan kohta, ulkomaisten mallien mukaan, jossa vaadittiin uskonnon julistamista yksityisasiaksi, kirkon erottamista valtiosta ja uskonnonopetuksen poistamista kouluista. SDP ei kuitenkaan ole pitänyt näitä ohjelmakohtia kovin voimakkaasti esillä, eivätkä ne ole olleet puolueen ohjelman toteuttamisen kannalta keskeisiä.

Aikoinaan olivat. Kun Suomen työväenpuolue (vuodesta 1903 SDP) järjesti jäsenäänestyksen vuoden 1907 eduskuntavaaliehdokkaistaan vuoden 1907 vaaleihin, ei Matti Helenius-Seppälää hyväksytty ehdokkaaksi riittävästä äänimäärästä huolimatta. koska hänen katsottiin olevan liian porvarillinen ja uskonnollinen. Tämän päätöksen takana oli nimenomaan puoluejohtaja Edvard Valpas.

Sen verran asia on edelleenkin ollut esillä, että demarien puoluekokoukseen on usein tuotu aloitteita, joiden mukaan SDP:n pitäisi lähteä ajamaan kirkon erottamista valtiosta. Vuoden 2012 puoluekokoukseen tällaisen aloitteen toivat demarinuoret, mutta vuoden 2014 puoluekokoukseen ei vastaavaa aloitetta ilmaantunut.

Puolueista vain Vasemmistoliitto on nykyisin sitä mieltä, että kirkko pitäisi erottaa valtiosta. Evankelisluterilaisen kirkon erityisasema on turvattu perustuslaissa, jonka ajantasainen versio on vuodelta 2000. Samana vuonna Ruotsin valtiokirkon asema purettiin, Norjassa kaksi vuotta aiemmin.

Suomalaisista 75 prosenttia kuuluu ev.lut. kirkkoon. Näistä seurakuntien jäsenistä noin 150 000 on alle kolmivuotiaita lapsia, joilla ei ole hajuakaan asiasta.

Kirkolla ja jeesususkovaisilla on myös erioikeuksia. Uskovaisten takia pitää sananvapauttakin rajoittaa, koska ns. jumalaa ei saa pilkata. Kosmologian professori Kari Enqvist ihmettelee tätä kirjassaan Uskomaton matka uskovien maailmaan (WSOY, 2012):

”Uskonrauhapykälä on jäänne menneisyydestä. On vaikea ymmärtää, miksi uskonnot tarvitsevat voimakkaamman suojauksen kuin vaikkapa poliittiset tai filosofiset mielipiteet. Miksi juuri uskonnollisten tunteiden loukkaamisen pitää olla tuomittavaa, varsinkin kun mitä tahansa mielipidettä voi halutessaan väittää uskonnolliseksi? Vai onko olemassa ylituomari, jolla on valta määrätä, mikä tunne on uskonnollinen, mikä ei?”

Näin joka tapauksessa uskonnollisille instituutioille jää poikkeuksellinen tila, jossa se periaatteessa saa olla vapaana kritiikistä.

Sosialidemokraattien sisällä jeesususkovaisille antoi pontta Tarja Halonen, joka 2012 liittyi takaisin kirkkoon. Peruste oli: ”Minusta vain tuntuu, että se mitä meillä on tässä ja nyt, ei ole kaikki mitä on.” (HS Kuukausiliite, maaliskuu 2013)

Paljon maailmaa nähneenä Tarja Halonenkin kuitenkin tietänee, että ihmisoikeustilanne on kaikkein paras niissä yhteiskunnissa, joissa uskonto on puhtaasti yksityisasia. Uskonnon takia tapetaan nytkin julmettu määrä ihmisiä siellä sun täällä.

Erkki Tuomioja on toista maata (ja pelkäksi maaksi joskus muuttuukin). Hän tietää, että se on nyt ja tässä, eikä sen jälkeen ole mitään. Kun Tuomioja 2008 sai Skepsis ry:n palkinnon, hän vaati teologisten tiedekuntien poistamista yliopistoista ja korkeakouluista sekä valtion ja kirkon erottamista toisistaan.

Jos kirkko erotettaisiin valtiosta, olisi helpompi luopua kokonaan myös koulujen uskonnonopetuksesta. Mitä järkeä on kertoa alakoululaisille, että Jeesus oli Jumalan poika, vaikka suomalaisistakin vain 41 prosenttia enää uskoo tuohon stooriin? Tämän tuloksen on saanut Kirkon tutkimuskeskus. Vastaavasti vain 28 prosenttia uskoo, että Maria synnytti Jeesuksen, vaikka ei ollut ollut kenenkään kanssa sillai.

Kirkko ja valtio sen sijaan ovat sillai, ja tästä on syntynyt esimerkiksi sellainen kummallisuus, että yrityksetkin joutuvat maksamaan kirkollisveroa. Eikä auta, vaikka kaikki firman omistajat ja työntekijät olisivat ateisteja.

Tämän juttuni otsikossa mainitaan saatana. Joku voi ottaa sen muunakin kuin kirosanana, sillä 31 prosenttia suomalaista uskoo jumalan vastustajan saatanan olemassaoloon.

kari.naskinen@gmail.com