Kuvassa on asunto-osuuskunta Pantsarin rakennuttama talo Viipurissa. Se on
arkkitehti Jalmari Lankisen (1894 -
1970) ensimmäinen Viipuriin
suunnittelema kerrostalo. Kun arkkitehtuuri- ja kaupunkitutkija Riitta Niskanen kevättalvella heijasti kuvia rakennuksesta Viipurin
perintö -seminaarissa, piti lähteä tutkimaan asiaa. Sieltähän se talo helposti
löytyi Pontuksenkadun ja Pormestarinkadun (ent. Kaarlonkatu) kulmasta
Pantsarlahden kaupunginosasta. Samalla reissulla kävin katsomassa Lankisen
muitakin Viipuriin suunnittelemia rakennuksia.
Viipurin tunnetuin arkkitehti oli Uno Ullberg, mutta Lankinenkin oli niin merkittävä tekijä, että Viipurin asemakaava-arkkitehtina toiminut Otto-Iivari Meurman sanoi Lankisen olleen yksi Viipuria eniten rakentaneista arkkitehdeista. Ennen oman toimistonsa perustamista Lankinen oli työskennellyt apulaisena Ullbergin toimistossa ja kaupungin rakennustoimistossa. Evakkomatka toi Lankisen Lahteen, jossa hän jatkoi Viipurissa 1927 perustamaansa arkkitehtitoimistoa.
Pormestarinkatu 30:n talo valmistui 1924. Jalmari ja Elina Lankinen muuttivat siihen itsekin. Talossa oli 55 asuntoa sekä J.A. Koskisen sekatavarakauppa, Valion myymälä ja Vankeusyhdistyksen esitutkintatoimisto.
Talvisodan aikana talossa oli paha tulipalo, mutta kun Viipuri saatiin jatkosodan alussa takaisin, päästiin taloa korjaamaan. Siihen muutti sekä entisiä ja uusia asukkaita, ja samalla osuuskunta muutettiin Asunto Oy Pantsarlinnaksi vuonna 1943.
Lankiset eivät kuitenkaan enää talvisodan syttyessä asuneet tässä talossa, vaan olivat muuttaneet Punaisenlähteentorin pohjoisreunaan 1932 valmistuneeseen Viipurin maalaiskunnan taloon. Senkin oli Lankinen suunnitellut, ja se on edelleen yksi Viipurin komeimmista kerrostaloista siinä Leninin patsaan takana. Maalaiskunnan omistaman talon katutasossa olivat mm. Viipurin osuusliikkeen ravintola, Heikki Helkaman polkupyöräliike ja Torvisen veljesten kultasepänliike.
Isoja, hienoja Lankisen piirtämiä kerrostaloja ovat myös Viipurin Suomalaisen säästöpankin talo Repolankatu 13:ssa, Tuomiokirkkoseurakunnan talo Maununkatu 5:ssä ja asuinkerrostalo Suonionkatu 7:ssä. Havinkadulle hän suunnitteli Oy Starckjohann Ab:n varasto- ja toimistorakennuksen. Viipurin maistraatin arkistossa (nykyisin Mikkelissä) on Lankisen piirustuksia noin 30 tontille.
Viipurin ulkopuolelle Lankinen suunnitteli mm. Rauhan mielisairaalan, Ruokolahden kunnanviraston, Hiitolan säästöpankin talon, Tammisuon siunauskappelin, Enson kansakoulun, Hotelli Vuoksenhovin Käkisalmeen, Tiuranniemen keuhkotautiparantolan Joutsenoon sekä kansanopiston ja maamieskoulun Jaakkimaan.
SUOJALINNA JA SILTASEN
AUTOKORJAAMO
Viipurin jälkeen Lankiset olivat asuneet Kotkassa, Jyväskylässä ja Nastolassa. Ratkaisu Lahteen päätymisestä syntyi, kun viipurilainen Vakuutusyhtiö Suoja siirtyi Lahteen. Riitta Niskasen historiaselvitysten mukaan Suojan toimitusjohtaja Julius Klami ja Lankinen päätyivät yhteisellä saunaretkellään, että valitaan Lahti, josta Suoja sitten osti tontin ja palkkasi Lankisen suunnittelemaa ison kerrostalon Paasikivenaukion reunaan. Se valmistui 1947. Myös Jalmari Lankinen yhdessä toisen vaimonsa Siirin ja heidän poikansa Juhan kanssa muutti taloon.
Lahti-lehti kirjoitti: ”Syyskuinen Lahti kylpee kirkkaassa auringossa ja Vesijärvi heijastuu silmään Välimeren vihreänä. Lämmin kodikkuus valtaa katselijan, joka on päässyt ihailemaan näköaloja arkkitehti Lankisen suunnitteleman ´Suoja´ osakeyhtiön 9. kerroksen terassilta. Lahti nousee, Lahti yrittää ja tekee työtä.”
Suojalinnan lisäksi Lankinen suunnitteli Lahteen Diakonissalaitoksen sairaalan ja Paavo Siltasen autokorjaamon.
Lankisen toimistossa työskenteli myöhemmin hyvin tunnetuiksi tulleita arkkitehteja Erik Liljeblad ja Jorma Vuorelma. Viipurista oli mukaan tullut Juhani Antonoff, jonka puoliso Jenny Antonoff toimi laulunopettajana musiikkiopistossa.
Antonoff oli aloittanut Lankisen toimistossa Viipurissa 1933. Hän oli syntyisin Viipurista, mutta oli saavuttanut suurta huomiota Neuvostoliitossa, jossa toimi salaisen poliisin GPU:n suunnittelijaryhmän johtajana. Hänen päätyönsä oli GPU:n korkeille virkailijoille tarkoitettu asuin- ja vapaa-ajankompleksi hevosenkengän muotoisine torneineen Sverdlovskin pääkadun varrella. Se on nykyisin nimensä taas Jekaterinburgiksi muuttaneen kaupungin tunnus.
Stalinin vainojen alkaessa suomalaista Antonoffia alettiin epäillä vakoilijaksi, mutta Antonoff pääsi pakenemaan Viipuriin. Hänen ainoa suunnittelutyönsä Lahdessa on Ahtialan työväentalo. Ahtialaan hän rakensi myös kesämökkinsä maalaten sen GPU:n väreihin mustaan ja oranssiin. Voitonpäivänä 9.5. liehuvat Venäjällä taas oranssimustat viirit.
kari.naskinen@gmail.com
Viipurin tunnetuin arkkitehti oli Uno Ullberg, mutta Lankinenkin oli niin merkittävä tekijä, että Viipurin asemakaava-arkkitehtina toiminut Otto-Iivari Meurman sanoi Lankisen olleen yksi Viipuria eniten rakentaneista arkkitehdeista. Ennen oman toimistonsa perustamista Lankinen oli työskennellyt apulaisena Ullbergin toimistossa ja kaupungin rakennustoimistossa. Evakkomatka toi Lankisen Lahteen, jossa hän jatkoi Viipurissa 1927 perustamaansa arkkitehtitoimistoa.
Pormestarinkatu 30:n talo valmistui 1924. Jalmari ja Elina Lankinen muuttivat siihen itsekin. Talossa oli 55 asuntoa sekä J.A. Koskisen sekatavarakauppa, Valion myymälä ja Vankeusyhdistyksen esitutkintatoimisto.
Talvisodan aikana talossa oli paha tulipalo, mutta kun Viipuri saatiin jatkosodan alussa takaisin, päästiin taloa korjaamaan. Siihen muutti sekä entisiä ja uusia asukkaita, ja samalla osuuskunta muutettiin Asunto Oy Pantsarlinnaksi vuonna 1943.
Lankiset eivät kuitenkaan enää talvisodan syttyessä asuneet tässä talossa, vaan olivat muuttaneet Punaisenlähteentorin pohjoisreunaan 1932 valmistuneeseen Viipurin maalaiskunnan taloon. Senkin oli Lankinen suunnitellut, ja se on edelleen yksi Viipurin komeimmista kerrostaloista siinä Leninin patsaan takana. Maalaiskunnan omistaman talon katutasossa olivat mm. Viipurin osuusliikkeen ravintola, Heikki Helkaman polkupyöräliike ja Torvisen veljesten kultasepänliike.
Isoja, hienoja Lankisen piirtämiä kerrostaloja ovat myös Viipurin Suomalaisen säästöpankin talo Repolankatu 13:ssa, Tuomiokirkkoseurakunnan talo Maununkatu 5:ssä ja asuinkerrostalo Suonionkatu 7:ssä. Havinkadulle hän suunnitteli Oy Starckjohann Ab:n varasto- ja toimistorakennuksen. Viipurin maistraatin arkistossa (nykyisin Mikkelissä) on Lankisen piirustuksia noin 30 tontille.
Viipurin ulkopuolelle Lankinen suunnitteli mm. Rauhan mielisairaalan, Ruokolahden kunnanviraston, Hiitolan säästöpankin talon, Tammisuon siunauskappelin, Enson kansakoulun, Hotelli Vuoksenhovin Käkisalmeen, Tiuranniemen keuhkotautiparantolan Joutsenoon sekä kansanopiston ja maamieskoulun Jaakkimaan.
SUOJALINNA JA SILTASEN
AUTOKORJAAMO
Viipurin jälkeen Lankiset olivat asuneet Kotkassa, Jyväskylässä ja Nastolassa. Ratkaisu Lahteen päätymisestä syntyi, kun viipurilainen Vakuutusyhtiö Suoja siirtyi Lahteen. Riitta Niskasen historiaselvitysten mukaan Suojan toimitusjohtaja Julius Klami ja Lankinen päätyivät yhteisellä saunaretkellään, että valitaan Lahti, josta Suoja sitten osti tontin ja palkkasi Lankisen suunnittelemaa ison kerrostalon Paasikivenaukion reunaan. Se valmistui 1947. Myös Jalmari Lankinen yhdessä toisen vaimonsa Siirin ja heidän poikansa Juhan kanssa muutti taloon.
Lahti-lehti kirjoitti: ”Syyskuinen Lahti kylpee kirkkaassa auringossa ja Vesijärvi heijastuu silmään Välimeren vihreänä. Lämmin kodikkuus valtaa katselijan, joka on päässyt ihailemaan näköaloja arkkitehti Lankisen suunnitteleman ´Suoja´ osakeyhtiön 9. kerroksen terassilta. Lahti nousee, Lahti yrittää ja tekee työtä.”
Suojalinnan lisäksi Lankinen suunnitteli Lahteen Diakonissalaitoksen sairaalan ja Paavo Siltasen autokorjaamon.
Lankisen toimistossa työskenteli myöhemmin hyvin tunnetuiksi tulleita arkkitehteja Erik Liljeblad ja Jorma Vuorelma. Viipurista oli mukaan tullut Juhani Antonoff, jonka puoliso Jenny Antonoff toimi laulunopettajana musiikkiopistossa.
Antonoff oli aloittanut Lankisen toimistossa Viipurissa 1933. Hän oli syntyisin Viipurista, mutta oli saavuttanut suurta huomiota Neuvostoliitossa, jossa toimi salaisen poliisin GPU:n suunnittelijaryhmän johtajana. Hänen päätyönsä oli GPU:n korkeille virkailijoille tarkoitettu asuin- ja vapaa-ajankompleksi hevosenkengän muotoisine torneineen Sverdlovskin pääkadun varrella. Se on nykyisin nimensä taas Jekaterinburgiksi muuttaneen kaupungin tunnus.
Stalinin vainojen alkaessa suomalaista Antonoffia alettiin epäillä vakoilijaksi, mutta Antonoff pääsi pakenemaan Viipuriin. Hänen ainoa suunnittelutyönsä Lahdessa on Ahtialan työväentalo. Ahtialaan hän rakensi myös kesämökkinsä maalaten sen GPU:n väreihin mustaan ja oranssiin. Voitonpäivänä 9.5. liehuvat Venäjällä taas oranssimustat viirit.
kari.naskinen@gmail.com