Verorahoitus ei riitä enää peruspalveluihin

"Vuosi 2009 tulee olemaan Lahden taloudessa välivuosi siirryttäessä korkeasuhdan-teesta taantumaan", sanotaan kaupungin talousarviokirjassa.

Jos näin käy, ollaan vielä ensi vuonna kohtuullisissa asemissa. Totuus nimittäin voi olla, että ei tule välivuotta, vaan siirrytään suoraan taantumaan.

Kuntatalouden erikoistutkija Heikki Helin piirtää tuoreessa tutkimuskatsauksessaan niin epävarman kuvan suurten kaupunkien vuodesta 2009, että hirvittää. Samalla linjalla jatkoi Helsingin Sanomat, joka otsikoi juttunsa kuntien sosiaali- ja terveysmenoista: "Isojenkaan kuntien verorahoitus ei riitä peruspalveluihin" (HS 27.12.2008)

Mutta välivuosi? On se Lahdessa mahdollista, sillä meillä sosiaali- ja terveysmenojen kasvu oli tammi-elokuu/2008:sta tammi-elokuu 2009:ään keskimääräistä pienempi. Reserviäkin on tavallista paremmin, sillä vuosikate oli vuonna 2008 hyvää luokkaa.

Lahden kaupungin myönteinen kehitys mm. lainamäärän osalta on kuitenkin nyt ohitettu. Vuonna 2008 pystyttiin pitkäaikaisten lainojen määrää pienentämään 18,5 miljoonalla eurolla, mutta vuonna 2009 lainamäärä kasvaa ainakin 37 miljoonaa euroa, ja kahtena seuraavana lähes 50 miljoonaa euroa kumpanakin!

Vuoden 2009 talousarviot ovat aika löyhällä pohjalla, koska tulokehitystä ei kukaan ole pystynyt kovin tarkkaan arvioimaan. Lahdessa ja lähikunnissa velkamäärät euroa/asukas ovat budjettilukujen mukaan joka tapauksessa seuraavat:

825 Hämeenkoski
1189 Lahti
1207 Hollola
1234 Asikkala
1366 Artjärvi
1455 Nastola
1930 Orimattila
2146 Kärkölä

Tällaiset vertailut ovat nykyisin vaikeampia tehdä kuin aikaisemmin, varsinkin isojen kaupunkien kesken, koska ne ovat organisoineet toimintansa ja taloushallintonsa eri tavoin. Tämän takia ei enää voi käyttää vertailuperusteena edes ennen niin yksiselitteistä tunnuslukua kuin vuosikate/asukas. Valtiovarainministeriön tuoreessa katsauksessa 22/2008 tosin esitetään vielä, että "sadan euron vuosikateraja asukasta kohti on lähinnä alaraja, koska pitemmällä aikavälillä vuosikatteen tulisi kattaa vähintään käyttöomaisuuden kirjanpidolliset poistot".

Tähän kuitenkin tilasto Lahden seudun kuntien vuosikatteista (euroa/asukas) talousarviolaskelmien 2009 mukaan:

309 Asikkala
303 Lahti
214 Kärkölä
197 Hämeenkoski
183 Orimattila
161 Nastola
159 Hollola
55 Sysmä

Vuosikate on kunnan tulojen ja menojen erotus. Tuloja ovat myös valtiolta saatavat rahat, mutta niiden kanssa on viime vuosina ollut vähän niin ja näin. Helin totesi Hesarin jutussa, että valtio on "vetkutellut kustannusten nousun korvaamisessa" ja että "ilman valtion lisärahaa ei kuntien palveluita voida turvata."

Kuntien valtionosuudet kasvavat vuonna 2009 sosiaali- ja terveydenhuollon osalta 494 miljoonaa euroa, mutta käytännössä ne pienenevät. Tuosta summasta 374 miljoonaa korvaa vain sen, minkä kunnat häviävät hallituksen vuodelle 2009 lupaamilla verohelpotuksilla, kun ne pienentävät kunnallisveron tuottoa. Indeksitarkistusten osuus puolestaan on 199 miljoonaa euroa (tarkoittaa sitä, että valtio ottaa valtionosuuksissa huomioon yleisen hintojen nousun). Kun nämä summat lasketaan yhteen, jäävät kunnat valtionosuuksissa jälkeen 79 miljoonaa euroa vuodesta 2008.

kari.naskinen@gmail.com

1001 ja 101 elokuvaa

(Päivitetty 9.5.2015)

Joulupukki toi 2,5 kg painavan kovan paketin. Amerikkalainen Steven Jay Schneider on toimittanut kirjan 1001 elokuvaa, jotka jokaisen on nähtävä edes kerran eläessään (WSOY, 2008). Se ei ole lista näin monesta kaikkien aikojen parhaasta elokuvasta, vaan eräänlainen katsaus siihen, mitä kaikkea elokuvan yli satavuotias historia on ehtinyt tuottaa.

Suomalaisen laitoksen esipuheessa Kari Hotakainen kirjoittaakin, että jos kirjallisuudesta tehtäisiin vastaavanlaisella otteella hakuteos, meidän olisi hyväksyttävä ihmismielen syviksi luotaajiksi Fjodor Dostojevskin ja Thomas Mannin rinnalle myös Paolo Coelho ja Stephen King.

Kävin läpi omat elokuvalistani ja laskin, että olen nähnyt kirjan 1001 elokuvasta 686. Vajetta syntyy esimerkiksi niistä elokuvaryhmistä, joihin kuuluvat vastenmielisimmät väkivalta- ja kauhuelokuvat; niitä ei ole syytä nähdä kertaakaan.

Schneiderin listaa parempi lista onkin omani, josta tähän 101 parasta elokuvaa:

1. Bernardo Bertolucci: 1900, osat 1 ja 2
2. Francis Ford Coppola: Ilmestyskirja. Nyt
3. Francis Ford Coppola: Kummisetä 1, 2 ja 3
4. Michael Cimino: Kauriinmetsästäjä
5. Fritz Lang: Metropolis
6. Theo Angelopoulos: Odysseuksen katse
7. Jean-Luc Godard: Viimeiseen hengenvetoon
8. Jean-Luc Godard: Adieu au langage
9. Nikita Mihalkov: Auringon polttama, osat 1, 2 ja 3
10. Boro Draskovic: Vukovar Poste Restante


Paolo ja Vittorio Taviani: Tähtikirkas yö
Mikko Niskanen: Kahdeksan surmanluotia
Terrence Malick: Veteen piirretty viiva
Orson Welles: Citizen Kane
Jean Vigo: L´Atalante
Francesco Rosi: Kristus pysähtyi Eboliin
Bernardo Bertolucci: Ennen vallankumousta
John Huston: Liskojen yö
Alejandro Gonzáles Inárritu: Babel
Sydney Pollack: Havanna
Wim Wenders: Väkivallan loppu
Alain Resnais: Viime vuonna Marienbadissa
Pier Paolo Pasolini: Matteuksen evankeliumi
Andrei Tarkovski: Andrei Rublev
Andrei Mihalkov-Kontshalovski: Siperiada
Andrei Tarkovski: Solaris
Billy Wilder: Auringonlaskun katu
Lars von Trier: Melancholia
Martin Ritt: Norma Rae
Paolo ja Vittorio Taviani: Isäni, herrani

Konstantin Costa-Gavras: Z – hän elää
Jean-Luc Godard: Laittomat
Stanley Kubrick: 2001: Avaruusseikkailu
Ingmar Bergman: Fanny ja Alexander
Jean-Luc Godard: Hullu Pierrot

Ingmar Bergman: Neidonlähde
Ingmar Bergman: Mansikkapaikka
Bernardo Bertolucci: Kuu
John Cassavetes: Ensi-ilta
Istvan Szabo: Mephisto
Peter Greenaway: Kokki, varas vaimo ja rakastaja
Mathieu Kassovitz: Viha
Elia Kazan: Viimeinen valtias
Jacques Demy: Enkelten lahti
Peter Greenaway: Prosperon kirjat
David Lynch: Blue Velvet
Andrei Tarkovski: Stalker
Maj Zetterling: Öiset leikit
Paul Thomas Anderson: Magnolia
Claude Sautet: Tunteeton sydän
Federico Fellini: Amarcord

Andrzej Wajda: Luvattu maa
Victor Erice: Etelä
Jean Renoir: Suuri illuusio
Francois Truffaut: Pehmeä iho
Fred Zinneman: Sheriffi
Rauni Mollberg: Tuntematon sotilas
Jean-Luc Godard: Elää elämäänsä
Jean-Luc Godard: Alphaville
Lars von Trier: Braking the Waves
Arthur Penn: Mickey One
Jean-Luc Godard: Maskuliini feminiini
Joseph Losey: Kirotut
Peter Collinson: Kolme miestä helvetissä
Claude Lelouch: Kokonainen elämä
Sidney Lumet: Ratkaisun hetki
Philip Ridley: The Reflecting Skin – lapsuuden loppu
Steven Spielberg: Schindlerin lista
Roger Donaldson: Maailman nopein intiaani
Luchino Visconti: Senso
Luchino Visconti: Tiikerikissa
Joseph L. Mankiewicz: Hiljainen amerikkalainen
Phillip Noyce: Hiljainen amerikkalainen
William Wyler: Neitoperho
Robert Bresson: Papin päiväkirja
Stanley Kubrick: Kunnian polut

Masaki Kobayashi: Paljain jaloin läpi helvetin
Masaki Kobayashi: Harakiri
Andrzej Wajda: Yön leikit
Robert De Niro: The Good Shepherd
Timo Koivusalo: Täällä Pohjantähden alla, osat 1 ja 2
Francois Truffaut: 400 kepposta
Charlie Kaufman: Synecdoche, New York
Jacques Demy: Cherbourgin sateenvarjot
John Malkovich: Väkivallan tanssi
Alain Resnais: Hiroshima, rakastettuni
Nicholas Ray: Katkera voitto
Marco Bellochio: Nyrkit taskussa
Luchini Visconti: Maa järisee
Bernardo Bertolucci: Fasisti
Vittorio de Sica: Finzi-Continin puutarha
Roberto Rossellini: Rooma avoin kaupunki
Sergei Eisenstein: Panssarilaiva Potemkin
David Wark Griffith: Kansakunnan synty
Alfred Hitchcock: Psyko
John Ford: Hyökkäys erämaassa

kari.naskinen@gmail.com

Joulusaarna

Mistä tietää, että katolilaiset viettävät paastoa? - Alfa Romeolla ajeleva Isä Mitro lihoo vain kaksi kiloa.

Jouluna pitää puhua ja kirjoittaa Jeesuksesta. Jeesusta ja laupeudentyön tekemistä edustaa kirkko. Kun Kirkon tutkimuskeskus lokakuussa julkaisi yhteenvedon evankelisluterilaisen kirkon tapahtumista vuosina 2004-07, mukana oli myös tutkimustulos suomalaisten näkemyksistä siitä, millainen kirkon tulisi olla. Uusimman kyselyn mukaan 70 prosenttia on sitä mieltä, että kirkon olisi ennen kaikkea keskityttävä heikompiosaisten auttamiseen. Vastaajista 50 prosenttia sanoi, että kirkon tulisi enisijaisesti julistaa Jumalan sanaa.

Näissä asenteissa on tapahtunut muutamassa vuodessa iso muutos. Vuonna 2004 toivoi kirkolta heikompiosaisten auttamista alle 10 prosenttia, ja kirkon tärkeimmäksi tehtäväksi nähtiin silloin, että kirkon pidettävä enemmän esillä syntiä ja Jumalan lakia (55 %).

Jeesus ei enää ole ottamassa kantaa nykytilanteeseen, mutta 2000 vuotta sitten hän sanoi, että "köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja te voitte tehdä heille hyvää milloin tahdotte - - - Minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille".

Arkkipiispa Jukka Paarman mukaan Jeesus tarkoitti tuolla sanonnallaan, että solidaarisuus köyhien kanssa on opetuslasten pysyvä tehtävä - "tuo raamatunlause on yksi kristinuskon ja kristillisen kirkon sosiaalisen ja eettisen toiminnan peruslauseita".

Jo edellisen laman aikana ev.lut. kirkko vastasi tähän Jeesuksen toiveeseen aloittamalla ruokapankkitoiminnan. Lisäksi kirkon diakoniatyö auttaa joissakin tapauksissa vaikeaan tilanteeseen joutuneita ihmisiä esimerkiksi maksamalla heidän vuokrarästejään. Hyvää työtä, mutta kuitenkin nämä menot ovat kirkon liikevaihdosta vain 0,2 prosenttia.

Teatteri Takomon Leipäjonoballadissa Helsingissä todetaan, että nälkä on köyhyyden viimeinen mitta. Ruoka on rakkauden ja huolenpidon ydinasia, joka erottelee ihmiset ja yhdistää heidät. Leipäjonossa kohtaavat äärimmäinen puute ja yltäkylläisyys: kaupoista jaettavaa vanhentunutta ruokaa on niin paljon, että leivät homehtuvat säkkeihin.

Kaikkea vanhentuvaa ruokaa ei silti saada ruokapankkien jaettavaksi. Jere ja Jyri Hännisen pamflettikirjassa Kallis köyhyys (WSOY, 2008) kerrotaan, että ruokapankkeihin saadaan ruoka-apua Keskolta ja saksalaiselta Lidliltä, mutta ei S-ryhmältä. "Ennätysvoittoja ja huippukasvua kokeva S-ryhmä ei ota riskejä. Ilmainen ruoka ei kuulu sen bisnesajatteluun."

Kirkon ajatteluunkaan ei varsinaisesti ruokapankkien järjestämisen pitäisi kuulua, Jeesuksen sanomisista huolimatta. Maallisen hallinnon tulisi hoitaa asiat niin, että tällaista ulkopuolista avustusjärjestelmää ei tarvittaisi. Asioita ei kuitenkaan osata hoitaa, kun niitä ei alkuunkaan ymmärretä. Tästä ymmärtämättömyydestä kertoo hyvin viime vuosien paras yhteiskunnallinen kirja, Susan Ruususen Pääministerin morsian (Etukeno, 2007). Susan Kuronen kertoo kysyneensä Matti Vanhaselta, tietääkö hän mitä ruokatarvikkeet maksavat, eikä Matilla ollut mitään tietoa hinnoista.

"Minusta oli aika hassua, että yksi huone Matin talossa oli paljon suurempi kuin se asunto, jossa asuin kolmen poikani kanssa."

Jotakin Vanhanen sentään tiesi raha-asioistakin. Morsiamelleen hän oli kertonut, että kaksi pienyrittäjää tulevat toimeen "niukasti 120 000 eurolla vuodessa". Tämän takia on yritysverotusta kevennettävä.

Vanhasen hallitus ajattelee, että kun hevonen syö, roiskuu kauroja myös ympärille. Ei vain roisku riittävästi. Arkkipiispa onkin muistuttanut, että Suomen kansantalouden kansainvälisellä menestyksellä on kallis hinta: "Kiirehdittäessä kohti ykköspalkintoa on joukkueemme häntäpää pudonnut kyydistä. He tuntevat elämänoloissaan kirpaisevana sen hinnan, joka on tullut heidän maksettavakseen. Toimeentulo- ja köyhyyskysymys elää vahvasti keskuudessamme."

Eikä tilanne ole miksikään muuttumassa, päinvastoin. Viime vuonna tuloerot taas kasvoivat (Tilastokeskus 18.12.) ja valtion ensi vuoden talousarvion veronkevennykset suosivat suuri- ja keskituloisia (Valtion taloudellinen tutkimuskeskus 19.12.).

Tästä huolimatta hyvää joulua kaikille, niillekin, joille roiskeet eivät riitä:
- 650 000 alle EU:n määrittelemän köyhyysrajan alapuolelle elävää suomalaista
- 350 000 toimeentulotukea saavaa
- 310 000 maksuhäiriömerkintäistä
- 85 000 pelkän kansaneläkkeen varassa elävää eläkeläistä
- 7500 asunnotonta.

kari.naskinen@gmail.com

Valtion niskoille, kaupungin niskoille

Nimimerkki Tuomo-setä kysyi elokuun lopulla ESS.fi-keskustelupalstalla: "Mitenkäs se meni aikoinaan? Eikös ollut tarkoitus, että kaupunki auraa Paasikivenkadun hiihtojen aikana, ainoastaan. Kuinka ollakaan, tulikin koko stadion kaupungin omistukseen ja harteille. Ei se niin ensin pitänyt käydä, siellä hiihtoseuran saunalla paiskattiin kättä."

Näin nämä asiat nyt menevät sekä maailmalla, Suomessa että Lahdessa. Viimeksi on käynyt ilmi, että vanha konserttitalo kaatuu veronmaksajien niskaan. Rakennus on mennyt huonoon kuntoon, mutta sen omistavalla säätiöllä ei ole varaa korjauksiin.

Säätiön asiamies Paula Kurki-Suonio (Kok) sanoi suoraan, että talo joutuu kaupungin haltuun, halusipa se tai ei. Säätiö on ottanut kaupungilta 1,8 miljoonan euron lainan, minkä vakuutena konserttitalo on. Siten talo lankeaa säätiön varattomuuden takia kaupungille. (ESS 19.12.)

Sen jälkeen alkaisi remontti, joka maksaisi meille veronmaksajille alustavan kustannusarvion mukaan yli 15 miljoonaa euroa.

Toinen vaihtoehto olisi, että koko roska myytäisiin YIT:lle, joka on ilmaissut kiinnostuksensa. Sanotaan kuitenkin, että osa konserttitalosta on määrätty suojeltavaksi, minkä takia YIT ei taloa halua. Aivan yksiselitteinen ei tämä suojeluasia kuitenkaan ole. Konserttitalon tontilla ei nimittäin ole virallista suojelukaavaa, joten kyllä sen purkaa voi.

Meidän veronmaksajien kannalta on nurinkurista sekin, että ensin myydään Vuorikadun koulu ja sitten ostetaan vierestä romu konserttitalo.

Kaupungin syliin on kaatumassa myös Lahden Messut Oy. Se teki viime vuonna 700 000 euron tappion ja nyt on konkurssi edessä ilman ihmeparantumista. Kaupunki on osakkaana messuyhtiössä 15 prosentin osuudella, mutta kun muut osakkaat ovat köyhiä kuin kirkonrotat, joutuu kaupunki tässäkin tapauksessa pelastajaksi.

Eikä hyvältä näytä ensi vuosikaan, sillä Lahden Messut Oy järjestää tulevana vuonna vain neljä messutapahtumaa.

Perimmäinen syy messukatastrofiin on kuitenkin Lahden kaupunginvaltuuston päätös helmikuussa 2006: yhden äänen enemmistöllä 30-29 valtuusto hyväksyi, että uutta Lahti-hallia voidaan ryhtyä rakentamaan. Rakennuttaja oli Lahden yrityskiinteistöt Oy, minkä omistavat Lahden kaupunki (80,5 %) ja valtion Finnvera Oyj (19,5 %). Rakentamiskustannukset olivat 7 miljoonaa euroa.

Lahden Messut Oy:n silloinen toimitusjohtaja Jorma Helén sanoi SDP:n Viikko-Hämeessä, että ei kaupunki joudu mitään maksamaan uudesta messuhallista, vaan kyseessä on vain lainantakaus. Helén on Lahden liikemiesyhdistyksen puheenjohtaja. Tämä pieni yhdistys on messuyhtiön suurin osakkeenomistaja.

Näin tämä kunnallisen toiminnan yhtiöittämiskehitys hämärtää asioita. Kaupunki perustaa itselleen yhtiön (Lahden yrityskiinteistöt Oy), yhtiö ottaa pankista 4,5 miljoonan euron lainan 6,2 prosentin korolla ja kaupunki takaa lainan. Ei ollut mitään epäselvyyttä siitä, että asialla oli nimenomaan Lahden kaupunki.

Tulevan kaupungivaltuuston jäsenistä äänestivät 2006 Lahti-hallipäätöksen puolesta SDP:n Alettin Basboga, Sirkku Enojärvi, Susanna Iivonen-Pekesen, Eila Jokinen, Mika Kari, Ulla Koskinen-Laine, Erkki Nieminen, Jarkko Nissinen ja Jouko Skinnari, Kokoomuksen Sari Kurikka, Arja Nikkanen, Juha Rostedt, Simo Räihä, Jari Salonen, Ilkka Simolin ja Ilkka Viljanen sekä Kristillisdemokraattien Marjo Loponen ja Leena Mantere.

Lahti-hallin rakentamista vastustivat Kokoomuksen Matti Kataja, Leena Luhtanen, Tuija Nurmi, Einari Pohjolainen, Pentti E Rantanen, Reijo Salminen ja Merja Vahter, SDP:n Jari Hartman, Paul Sundström, Ulla Vaara ja Anneli Viinikka, Vasemmistoliiton Antti Holopainen, Pekka Järvinen, Vuokko Kautto ja Eino Vuori, Keskustan Maija-Liisa Lindqvist ja Maarit Luukka sekä Vihreiden Helena Aaltola ja Kirsti Vaara.

Ei tule maailma toimeen ilman veronmaksajia. Autotehtaat, vakuutusyhtiöt ja pankitkin joudutaan pelastamaan verovaroin. Suomessa Kokoomus on kuitenkin sitä mieltä, että veroja ei pitäisi kerätä ollenkaan, vaan kaikkien tulisi pärjätä omillaan.

kari.naskinen@gmail.com

Epävarmuuden aika

Helsingin kaupungin tietokeskuksen erikoistutkija Heikki Helin on laatinut suurten kaupunkien talousvertailuja vuodesta 1993 alkaen. Kun Helin on nyt vertaillut kaupunkien ensi vuoden talousarvioita, tilanne on harvinaisen vaikea, kuten hän kirjoittaa:

"Tuskin kertaakaan aikaisemmin talousarvioita on tehty näin vaikeasti arvioitavissa oloissa. Arviot kansantalouden kehityksestä ovat heikentyneet kuukausi kuukaudelta ja viikko viikolta. Lomautettujen ja irtisanottujen määrä on kasvanut koko ajan. Suurten kaupunkien talousarvioiden valmistumisajankohdasta johtuen niiden perustana olevat arviot ovat erilaiset."

Tämän takia joudutaan kunnissa tekemään lisätalousarvioita hyvinkin nopeasti.

Epävarmuutta tulevasta kehityksestä ja vertailun ongelmista kuvaa Helinin yhteenvedon tämänkertainen nimikin: Arvioita ja arvauksia. Samaan alaspäinmenoon ja kuvan epätarkkuuteen viittaa kansikuvakin, jossa mäkihyppääjän Jari Puikkosen mukaan nimettyä lumiukkoa esittävä jouluvalo laskee mäkeä Aleksanterinkadulla itsenäisyyspäivän paraatin aikaan.

Talousarvioiden vertailu on muutenkin vaikeutunut vuosien varrella toimintojen organisointierojen kasvaessa. Tärkeintä talousarvioyhteenvedoissa on kuitenkin hahmottaa kehityssuuntaa eikä määritellä kaupunkien millintarkkaa asemaa suhteessa toisiinsa.

Yksi hyvä mittari on, kun verrataan kuntien tulorahoituksen riittävyyttä vertaamalla vuosikatetta investointien omahankintamenoon. Tulorahoitus-tunnusluku (%) kertoo sen, paljonko investointien omahankintamenoista pystytään kattamaan tulorahoituksella. Loppu on rahoitettava velalla, käyttöomaisuuden myynnillä tai kassavarojen määrää vähentämällä. Tässä vertailussa Lahti kuuluu parhaaseen kärkipäähän, vaikka Lahden kaupungin investointiohjelma onkin ennätyksellisen iso. Lahden kohdalla tulorahoitusprosentti on 57, kun kymmenen suurimman kaupungin keskiarvo on 45.

Seuraavassa investointien tulorahoitusprosentit suurissa kaupungeissa ja eräissä Päijät-Hämeen kunnissa:

122 % Nastola
69 % Orimattila
65 % Pori
63 % Hollola
59 % Kuopio
57 % Lahti
55 % Tampere
53 % Turku
48 % Helsinki
47 % Vantaa
44 % Oulu
42 % Asikkala
33 % Hämeenkoski
25 % Espoo
21 % Jyväskylä
19 % Kärkölä

Lahden tästä hyvästä tilanteesta seuraa, että suurten kaupunkien vertailussa Lahti on hyvissä asemissa myös, kun tarkastellaan velkaantumiskehitystä. Jos budjetoitu muutos pitää, ei Lahden lainamäärä kasva ensi vuonna kuin 19 miljoonaa euroa. Se on pienin summa kymmenen suurimman kaupungin joukossa. Eniten lisävelkaa joutuvat tekemään Helsinki (155), Vantaa (122) ja Jyväskylä (106).

Heikki Helin varmaankin kirjoittaa selvityksestään laajemmin lähipäivinä Etelä-Suomen Sanomissa.

HOLLOJA JA ORIMATTILA
JÄIVÄT ILMAN KÖYHÄINAPUA

Tänään valtioneuvosto myönsi 48 kunnalle harkinnanvaraista rahoitusavustusta, yhteensä 20 miljoonaa euroa. Päijät-Hämeessä tätä köyhäinapua saavat Hartola 339 000 euroa ja Artjärvi 143 000 euroa.

Hakijoista jäivät ilman avustusta Hollola (hakemus 2 miljoonaa euroa) ja Orimattila (hakemus 1,5 miljoonaa euroa).

Tämän vuoden normaalit valtionavutkin on nyt laskettu. Asukaslukuun suhteutettuna eniten saa Päijät-Hämeen kunnista Padasjoki, vähiten Hollola. Päijät-Hämeen kunnat saavat valtionosuuksia seuraavasti (miljoonina euroina):

125,7 Lahti (asukasta kohti 1265 euroa)
30,0 Orimattila (1768)
26,9 Heinola (1304)
21,8 Hollola (1013)
15,4 Nastola (1023)
14,3 Asikkala (1652)
10,2 Sysmä (2238)
8,2 Padasjoki (2318)
7,8 Kärkölä (1578)
7,3 Hartola (2053)
3,7 Hämeenkoski (1272)
2,9 Artjärvi (1952)

kari.naskinen@gmail.com

Eduskunnalla ei sananvaltaa

Lehdissä oli pieni uutinen siitä, ketkä tästä eteenpäin huolehtivat valtion omaisuudesta ja sillä pelaamisesta: Finnairin entinen toimitusjohtaja Keijo Suila, Sanoma Magazinesin toimitusjohtaja Eija Ailasmaa, Suomen Teollisuussijoituksen toimitusjohtaja Jouni Hakala, Koneen pääomistaja Antti Herlin, SAK:n väistyvä puheenjohtaja Lauri Ihalainen, Espoon kaupunginjohtaja Marketta Kokkonen ja Diacorin tuleva toimitusjohtaja Anni Vepsäläinen. He muodostavat valtion sijoitusyhtiön Solidium Oy:n hallituksen.

Solidiumiin siirretään valtion osaomistuksessa olevien suuryhtiöiden osakkeet. Nämä yhtiöt ovat Elisa, Kemira, Metso, Outokumpu, Rautaruukki, Sampo, Sponda, Stora Enso ja Telia-Sonera.

Solidium Oy perustettiin jo 1991, mutta nyt kääritään hihat tosissaan. Yhtiön toimialana on osakkeiden ostaminen ja myyminen. Merkillistä tässä asiassa on, että yhtiö toimii täysin irrallaan eduskunnasta. Talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnarikin saa vastedes lukea lehdistä, millaisia kauppoja valtio on tehnyt. Näin valtiotakin yksityistetään.

Solidiumin myötä valtion omistajaohjaus heikkenee. Valtion osittain omistamat yhtiöt loittonevat demokraattisen valvonnan ulkopuolelle, sillä ostoja ja myyntejä ei todellakaan tuoda eduskunnan käsittelyyn, eikä Solidiumin toimintaa ohjata eikä valvota ulkopuolelta.

Vai niinkö on, että eduskunta ja hallitus ovat liian heikkoja toimimaan. Näin voi tietenkin päätellä siitä, mitä tapahtui Kemijärvellä. Valtiolla olisi Stora Enson suurimpana omistajana ollut mahdollisuus torjua tehtaan sulkeminen, mutta ei pantu tikkua ristiin. Olisi ollut reilua, että Vanhasen - Kataisen - Häkämiehen hallitus olisi ottanut vastuun Stora Enson päätöksistä.

"Mitä syytä valtion on olla osakkaana yhtiöissä, joissa se ei halua käyttää omistajan valtaa", kysyy Teollisuuden keskusliiton ja STK:n entinen toimitusjohtaja Timo Laatunen Kanavan 75-vuotisjuhlanumerossa (2/2008).

Onko pörssipeluri Solidium parempi tällaisissa tilanteissa?

kari.naskinen@gmail.com

Demokraateilla edessään Yhdysvalloissa pitkä voittoisa aika

Rauhan- ja konfliktin-tutkimuskeskuksen amanuenssi Unto Vesa Tampereen yliopistosta pitää mahdollisena, että Demokraattisella puolueella on Yhdysvalloissa edessään vuosikausien menestys. Vesa perustaa näkemyksensä presidentinvaalien tulokseen:

"Oli merkittävää, että ensi kertaa äänestäneistä 70 prosenttia äänesti Barack Obamaa. Jos Obama onnistuu, tämä todennäköisesti suosii demokraatteja pitkälle tulevaisuudessa", sanoi Vesa, joka esitelmöi Lahden Paasikiviseurassa.

Vesa on Lahden lyseon poikia. Nykyisin hän toimii myös kansainvälisen rauhantutkimusjärjestön International Peace Research Associationin (IPRA) hallituksen jäsenenä ja sen nimityskomitean puheenjohtajana.

Unto Vesa sanoi, että Obaman menestys presidenttinä on kiinni monesta asiasta:

1. Irak. Tavoite on, että USA:n joukot ovat pois Irakista 2011. Jos tavoite täyttyy, tämä asia on kunnossa. (Tiedätteko muuten, mitä nimitystä Amerikassa käytetään Irakin sodasta? - Operaatio Irakin vapauttaminen, Operation Iraq Liberation, lyhenne OIL.)

2. Afganistan. Sinne suunnataan lisää resursseja, mutta ongelma on, että Afganistanin tilanteeseen ei ole olemassa sotilaallista ratkaisua. Tukea Obama odottaa varsinkin Saksalta ja Ranskalta.

3. Iranin ydinohjelma. Iran on allekirjoittanut ydinsulkusopimuksen, jonka mukaan maa ei saa hankkia ydinaseita. Maan johto on virallisesti julistanut, että se vastustaa ydinaseita. Iran sanoo rikastavansa uraania käytettäväksi ydinpolttoaineena, mutta monet Iranin ydinohjelman piirteet viittaavat ydinaseen kehittelyyn. Vuonna 2002 USA väitti Iranin kehittävän ydinasetta, kun Iranin oppositiojärjestö MEK:iin kuuluva terroristi ja aktivisti Alireza Jafarzadeh oli kertonut Natanzin rikastamosta ja Arakin raskasvesilaitoksesta, ja 2003 löydettiin Iranista jäänteitä korkearikasteisesta uraanista.

4. Venäjä. Obaman linjanveto vielä auki.

5. Ilmasto- ja energiapolitiikka. Obama korostaa ympäristöteknologian tärkeyttä ja öljyriippuvuuden vähentämistä, mutta tuotti pettymyksen jo ennen virkaan asettumistaan ilmoittamalla, että öljy-yhtiöiden erikoisverosta luovutaan.

6. Aseidenriisunta. George W. Bushin aikana on kaikissa kysymyksissä menty taaksepäin. Nyt on kuitenkin New York Times kertonut, että Obama tulee tekemään asevarusteluun supistuksia.

7. YK. Obaman ensimmäisten linjausten mukaan USA tulee aktivoitumaan YK-politiikassaan. Tästä on jo osoituksena YK-suurlähettilääksi nimitetyn Susan Ricen nimittäminen myös presidentin kabinetin jäseneksi, siis tärkeään sisäpiiriin.

8. Talous. Yksi avainkysymys on autoteollisuus - vieläköhän sitä on Obaman asettuessa presidentiksi? Entä turvautuuko Obama protektionismiin eli tuontirajoituskeinojen käyttöönottoon lähinnä japanilaisia autoja vastaan? Obaman tuleva hallinto on kaavaillut 700 miljardin dollarin talouspoliittista elvytyspakettia, mutta talouden heikkenemisen takia elyvytykseen joudutaan käyttämään tuntuvasti enemmän rahaa kuin nykyiset ennusteet olettavat.

"Todella suuria muutoksia odottaneet ovat kuitenkin jo pettyneet, kun Obama on valinnut rinnalleen myös Bushin hallinnon virkamiehiä", sanoi Vesa, ja salissa luentoa kuunnelleesta yleisöstä jo ilmaistiinkin pettymys siitä, että Obama antaa puolustusministeri Robert Gatesin jatkaa tehtävässään.

Entä ulkoministeri Hillary Clinton, joka aikoinaan senaatissa äänesti Irakiin hyökkäämisen puolesta?

kari.naskinen@gmail.com

Iisalonkatu

Lahtelaisessa sotaveteraanityössä suurimman työn tehnyt Mauno Uusitalo (1922 - 2007) sai toissa viikolla muistomerkin Asematorille. Nyt on lähdetty virittelemään hanketta nimikkokadun saamiseksi Mannerheim-ristin ritarille Pentti Iisalolle (1920 - 2008).

Iisalonkatu olisi hieno kunnianosoitus, mutta ei perusteltu. Iisalo ei ollut edes syntyperäinen lahtelainen, oli syntynyt Toijalassa, asunut sen jälkeen Kuopiossa, käynyt koulunsa Tampereella, työskennellyt sitten Mikkelissä ja muuttanut Lahteen vasta paljon sotien jälkeen. Jos näitä ritareita halutaan Suomen johtavassa sotamuistomerkkien kaupungissa huomioida, ansaitsisivat omat katunsa ennen Iisaloa lahtelaiset Mannerheim-ristin ritarit, lentomestari Viljo Salminen (1905 - 1991) ja kapteeni Toivo Honkaniemi (1908 - 1995).

Lahdessa ei katuja ole kovin paljon täkäläisille merkkimiehille nimetty. Ovat sentään Fellmaninkatu ja Paasikivenkatu. Paikallisten poliittisten henkilöiden nimiin ei katuja ole pantu. Vaikka ovathan sentään Katajakatu Kivimaan päällä ja Salmenkatu Venetsiassa. Seppo Välisalo puolestaan asuu nykyisin nimikkokadullaan Seponkadulla.

(Milloinhan Lahteen saadaan ensimmäinen rauhanpatsas?)

kari.naskinen@gmail.com

Maakuntapuuhasteluun kyllä rahaa riittää

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ulla Juurola (SDP) ihmettelee, mihin vielä tarvitaan miljoonia euroja, kun selvitetään vireillä olevaa kuntaliitosta. Ulla Juurola kirjoittaa asiasta kunta-liitoshankkeen Uusi kunta -internetsivulla:

"Päijät-Hämeen liito on varannut tuleviin rakenneselvityksiin kolme miljoonaa euroa. Minun on hyvin vaikea käsittää, mihin niin paljon rahaa tarvitaan, vaikka lisäselvityksiä vielä onkin tehtävä. Sen sijaan nuo kolme miljoonaa euroa tulisi hyvinkin käyttää Vesijärven rantojen haja-asutuksen saamiseksi vesi- ja viemäriverkostoon. Se olisi parasta Vesijärven suojelua ja hyvää maakuntapolitiikkaa."

Ei tämä ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun maakuntaliiton rahankäyttö ihmetyttää. Viimeksi on tullut ilmi, että maakuntahallituksen puheenjohtajan vuosipalkkio nostetaan 4800 eurosta 9000:een.

Kaikki tietävät, että esimerkiksi Lahden kaupunginhallituksen puheenjohtajuus ja jäsenyys ovat paljon enemmän työllistäviä kuin maakunnalliset puuhastelut. Kaupunginhallituksen puheenjohtajan vuosipalkkio tulee ensi vuonna olemaan 6200 euroa.

Maakuntaliiton kanssa samalla linjalla on Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä. Myös sen hallituksen puheenjohtajan palkkio nousee 4800:sta 9000:een. Yhtymävaltuustossa korotuksesta päätettiin äänin 106 - 93.

Maakunnalliset organisaatiot ovat siinä mielessä eri asemassa kuin kunnalliset, että niitä koskeva julkinen ja kansalaiskontrolli on vähäisempää. Osalla niistä on tärkeitä tehtäviä ja niissä liikutellaan isoja rahoja, mutta aika lailla ne pääsevät toimimaan kuin "herran kukkarossa". Eipä juuri näy yleisönosastokirjoituksia, vaikka mitä tehtäisiin näissä maakuntaelimissä.

Eikä tästä ole kuin puoli vuotta, kun Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymästä aiottiin valtuustokin kokonaan poistaa häiritsemästä yhtymän toimintaa. Se hanke sentään saatiin torjutuksi, kun kehittymässä olleen tilanteen huomasivat lähinnä Lahden ja Nastolan sosiaalidemokraatit.

kari.naskinen@gmail.com

Lahden menestyjät

Kauppalehti on taas tehnyt paremmuusjärjestyksen menestysyrityksistä. Järjestys syntyi tilinpäätöstiedoista 6/2007 - 12/2008; niiden perusteella yritykset pantiin paremmuusjärjestykseen KL-pisteiden avulla. Nämä luokituspisteet laskettiin usean eri tunnusluvun pohjalta: yritys on menestyvä, jos sen kannattavuus, vakavaraisuus ja maksuvalmius ovat kunnossa. Luokituksessa käytetyt tunnusluvut pyrittiin valitsemaan mahdollisimman toimialariippumattomasti. Jos pisteet olivat yhtä hyvät, ratkaisi sijoitetun pääoman tuotto.

Lahtelaisia yrityksiä ei ole 200 parhaan joukossa. Paras lahtelainen on Lahden Lämpökäsittely -konserni. Siihen kuuluvia yrityksiä ja toimipisteitä on Suomessa, Ruotsissa, Virossa ja Puolassa. Yritykset toteuttavat lämpökäsittelytyöt asiakkaiden antamien arvojen mukaisesti noudattaen ISO 9000 -laatujärjestelmää. Yritysryhmään kuuluu sisaryrityksenä myös lämpökäsittelylaitteita valmistava Heatmasters Oy.

Sadan menestyneimmän lahtelaisen joukossa ovat myös Kemppi, Peikko Group ja BE Group, jotka viime aikoina ovat ilmoittaneet irtisanomis- tai lomauttamisuhkista. Sen sijaan yt-neuvottelut aloittanut Vaahto Group ei ole listalle päässyt.

Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Esa Mäkinen kiinnittää tämän päivän lehdessä huomiota siihen, miten firmat vuosikertomuksissaan ja muissa yhteyksissä hanakasti kehuvat henkilöstöpolitiikkaansa. Vaahtokin kertoo, että konserni panostaa pitkäjänteisesti henkilöstönsä kehittämiseen.

"Työttömyys kehittää ainakin pitkäjänteisesti kärsivällisyyttä. - - - Yhtiöiden tohinalla laatimat arvot, missiot ja visiot ovat surkuhupaisaa luettavaa. Katteettomat korulauseet ja tehokas henkilöstöpäällikkö tulevat yhtiölle aina halvemmaksi kuin työpaikkojen säilyttäminen huonoinakin aikoina", kirjoittaa Mäkinen.

Kannattaa ottaa vähäksi aikaa pois sieltä firmojen seiniltä ne kehystetyt taulut, joissa yrityksen arvoista puhutaan.

PELICANS PAREMPI
KUIN KÄRPÄT

Lahden Pelicans Oy on valtakunnallisella listalla sijalla 5297. Esimerkiksi Oulun Kärpät Oy:n sijaluku on 5713. Pelicansilla on pienempi liikevaihto, mutta se teki viime tilikaudella nettotulosta 120 000 euroa, Kärpät teki nollatuloksen. Pelicans-yhtiössä sijoitetun pääoman tuotto oli 22,3 %, Kärpillä vain 0,1 %. KL-pisteitä Pelicans sai 52, Kärpät 50.

Lahden sata menestyjää paremmuusjärjestyksessä:

Lahden Lämpökäsittely
Nostera-konserni
Vuoripoika Oy
Lem-Kem Oy
Metallituote Summanen Oy
Oy Biofincon Ab
LBC Finland Oy
EFG Tuolituotanto Oy
TMT. Malinen
Makron Engineering Oy
Nor-Maali Oy
Entop Oy
HK-Kinhar Oy
Kemppi-konserni
Päijät-Visio Oy
Osuuskunta Meriasennus
Termopoint Oy
Marakon-konserni
Electro Waves Oy
Kemecweld Oy
Ramtec Oy
Ramboll Analytics Oy
Esa Lehtipaino Oy
Mäkelän Sähkö Oy
Suomen Hiiva Oy
Hong Kong Lahti Oy
Teknoware-konserni
Flaaming Oy Jätehuoltotuotteet
Electrosys Oy
LK Kiinteistöpalvelut Oy
Rakennustoimisto KI-VI Oy
Originator Oy
Velj. Wahlsten Oy
Lahden Silmäasema Oy
Pilkington Lahden Lasitehdas Oy
Lasimies-konserni
Rauno Laulumaa Oy
PHP Holding -konserni
NIKA-Lasitus Oy
Lahtihela Oy
Finnsonic Oy
Hotelli Salpaus Lahti Oy
Jartek-konserni
Firecon Oy
Oy Woodim Finland Ltd
Viherpalvelut Hyvönen Oy
Vesihaka Oy
Lahti Dry Mix Oy
Elprintta Oy
JJ-Market Oy
Jartek Mekano Oy
Lainpelto Oy
Lahden Kestobetoni Oy
Oy Josef Kihlberg Ab
Univer Oy
Vihanneskolmio Oy
Salpausselän Rakentajat Oy
Rengastoppi Oy
Flexolahti-konserni
Kemppikoneet Oy
Skydda Suomi Oy
LE-Sähköverkko Oy
Penope-konserni
Finnlähde Oy
Thomart Oy
Lahti Energia
Kuusitunturi Lahti Oy
Kai Laaksonen -konserni
AH-Tupa Oy
Volar Plastic Oy
Auto Saarinen Oy
Merivaara konserni
Marron Wood Finland Oy
Maansiirto Marttunen -konserni
Biaxis Oy Ltd
Lahti Aqua Oy
Superkangas-konserni
Peikko Group
Kenkä-Alliance Oy
Corenso United Oy
Esa-konserni
Lattia-Miredex Oy
Kolibri Star konserni
Peltosen Puutavara Oy
Eskatil Oy
Tonttilan Nosto ja Kuljetus Oy
Ilmarex Oy
Esa Jakelut Oy
Lehkopel Oy
BE Group Oy
Kone Boss Oy
Oy Finn-Tack Ltd
Stopteltat Oy
RSP-Lahti Oy
Uusiomateriaalit Recycling Osakeyhtiö Ltd
Lahden LVI-Talo Oy
Eurokangas Oy
MEG Power Oy
Esan Kirjapaino Oy

kari.naskinen@gmail.com

Kaupunginhallitus ylitti toimivaltansa

"Kunnan ulkoisen valvonnan muodostavat tarkastus-lautakunta ja tilintarkastaja. Ulkoinen valvonta on kunnan toimivasta johdosta riippumaton kaikki kunnan toiminnot kattava ja valitsijalleen, valtuustolle, raportoiva tarkastustoiminto."

Tätä selväsanaista määritelmää ei Lahden kaupunginhallitus tunnu ymmärtävän.

Lisäksi kaupunginvaltuusto on päättänyt, että kaupungin tarkastustoimisto avustaa kaupungin tilintarkastusta, mitä kautta tarkastustoimistolle ja -lautakunnalle on langennut myös laillisuuskysymysten valvonta.

Kun kaupunginorkesterin intendentille Tuomas Kinbergille on annettu kirjallinen varoitus ja kun kaupungin tarkastuslautakunta on päättänyt tehdä poliisille tutkintapyynnön kaupungin virkamiehen sivubisneksistä, niin kaupunginhallitus ei varsinkaan tätä jälkimmäistä hyväksy. Kaikkiaan tuntuu vähän siltäkin, että taas on "väärin sammutettu".

Tarkastuslautakunta on tilivelvollinen vain kaupunginvaltuustolle. Tätä ei kaupunginhallitus hyväksy. Kaupunginhallitus haluaa panna oman puumerkkinsä asiaan, koskapa se päätti vielä arvioida Kinbergille annetun varoituksen riittävyyttä ja mahdollisesti tarvittavia muita toimenpiteitä. Kaupunginhallitus palaa asiaan 22.12.

Miksi pitää palata, kun asiaan perusteellisesti perehtyneet kaupunginreviisori Juhani Tapiola, sisäinen tarkastaja Tuomo Piipponen ja tarkastuslautakunta ovat jo tehtävänsä tehneet? Onko kaupunginhallituksella tässäkin asiassa se kaikkein suurin viisaus, ja näinkö kaupunginhallitus marssii lautakunnan yli, vaikka kaupunginhallituksella ei ole mitään asiaa lautakunnan tontille? Samoin se marssii tarkastuslautakunnan asettaneen kaupunginvaltuuston yli.

Jotain hämärää tässä on, paljonkin.

kari.naskinen@gmail.com

Rahan sijoittaminen osakemarkkinoille on kaksi kertaa niin turvallista kuin sen syöttäminen majaville

Varainhoitaja Vesa Pörhölältä kysytään OP-Pohjolan asiakaslehdessä (4/2008), mitä hän tekisi, jos saisi tuhat euroa. Pörhölä ostaisi kullalleen uuden hajuveden ja itselleen uuden juoksupuvun, ostaisi 500 eurolla pörssiosakkeita ja vielä jäisi satanen rahastosijoituksiin.

Kirjassaan Paholaisen haarukka (WSOY, 2008) Juha Seppälä istuu pankin varainhoitajan housuihin ja ihmettelee:

"Hän [pankin asiakas] kysyy, miksi juuri minä olisin henkilö, joka tietää miten nuo asiakkaan 600 000 euroa olisi viisainta sijoittaa. Miksi minä ylipäänsä olen täällä palkollisena, jos osaan panna rahan poikimaan? Hyvä kysymys."

Pörhölä sentään luottaa jonkin verran ammattitaitoonsa, mutta ei kuitenkaan ole uskaltanut lähteä pois varmasta kuukausipalkkatyöstään.

Kokemusta on minullakin näistä pankeissa toimivista varainhoitajista vai mitä ne ovat, sijoitusneuvojia. Keväällä 2007 panin pankissa neuvojan neuvosta 30 000 euroa säästövakuutustilille. Muuten olisin pitänyt rahat tavallisella määräaikaisella säästötilillä, mutta neuvoja neuvoi toisin. Hurjia korkotuloja piti syntyä, sillä tiettyjen rahastojen kautta rahat menivät poikimaan pörssiosakkeiden kautta.

Lisäksi päätin lisätä pottiin joka kuukausi 200 euroa omaa rahaa. Syksyllä tsekkasin neuvojan kanssa, missä mennään. Ei hyvältä näyttänyt, mutta neuvoja neuvoi, että ei kannata hermostua, ja samalla vähän muuteltiin rahaston sisällä olevia sijoituskohteita.

Talvella 2008 aloin päivittäin lukea lehdistä, että pörssikurssit menevät hurjaa vauhtia kohti pohjamutia. Hermostuin sittenkin, menin pankkiin, vedin rahani pois säästövakuutustililtä ja siirsin ne tavalliselle korkeakorkoiselle tilille (korko 4,5 %). Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta kalliiksi tuli. Takaisin sain 27 000 euroa, sillä arvonalennusten lisäksi tuli kalliita takaisinnostokuluja. Kun alkupääoma oli ollut 30 000 euroa + 200 euron kuukausimaksut, se summa olisi pörssiosakkeiden nollamuutostasolla ollut tammikuussa 31 800 euroa. Takkiin tuli näin ollen 4800 euroa!

Jos ne 30 000 euroa olisivat olleet vuoden sillä 4,5 prosentin tilillä, olisin saanut korkotuloja 1350 euroa. Siis hävisin yhteensä 6150 euroa.

(Mitähän se vakuutus-sana tarkoittaa siinä säästövakuutustili-sanassa? Ei ainakaan mitään turvaa ole, kuten vakuutuksissa yleensä.)

Varteenotettava kokemus. Jos ei ole miljonääri tai ei laske raha-asioitaan kymmenien vuosien jaksolla, ei kannata pelleillä pörssiosakkeiden eikä muidenkaan senlaatuisten kanssa. Rahat vain säästöön tavallisille pankkitileille, niin eivät ainakaan häviä.

Kannattaa muistaa jonkun viisaan Dave Berryn toteamus: "Rahan sijoittaminen osakemarkkinoille on lähes kaksi kertaa niin turvallista kuin sen syöttäminen majaville".

Pörssi- ym. sellainen sijoittaminen houkuttelee korkeilla tuottoprosenteilla, mutta voivat nuo prosentit olla myös miinusmerkkisiä.

Seppälän kirjan varallisuudenhoitaja Lari Laine tietää, mistä on kysymys:

"Me puhuimme hallitusta riskinotosta. Me otimme hienovaraisesti kiinni ihmisten kädestä, heidän ahneudestaan, trendiajattelustaan ja epäitsenäisyydestään ja tuimme heidän haparoivaa kulkuaan ja sanoimme heidän näin ottavan ´ensiaskeleita osakesijoittamisessa´. Me puhuimme ´rahastosäästämisestä´. Me puhuimme myös pääomaturva-taikasanalla kaupattavista indeksilainoista. Me huijasimme."

"Me tiesimme, että se ei ollut osakesijoittamista, vaan meidän oma bisneskonseptimme."

Pankin bisneskonsepti on tehdä rahaa, ja siihen se tarvitsee meitä höynäytettäviä ihmisiä.

kari.naskinen@gmail.com

Kaupungin tarkastuslautakuntaa yritetään määräillä

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Ilkka Viljanen (Kok) pelottelee kaupungin tarkastuslautakuntaa ja sanoo, että "se voi joutua tilille toimivaltansa ylityksistä". Viljasen asiaa koskeva kirjoitus on julkaistu tänään Lahden Radion internetsivulla.

Viljanen on polttanut hihansa siitä, että lautakunta on rohjennut tehdä kaupunginorkesterin intendentistä Tuomas Kinbergistä tutkimuspyynnön poliisille.

Valtuuston puheenjohtajalle asia ei kuitenkaan kuulu. Tarkastuslautakunta on itsenäinen, muista riippumaton elin, jota ei ulkoa voi ohjailla. Tätä Viljanen kuitenkin nyt yrittää.

Maanantaina Viljanen oli istunut palaverissa lautakunnan puheenjohtajan Merja Vahterin (Kok) ja varapuheenjohtajan Seppo Koskisen (SDP) kanssa, ja Viljanen oli "tehnyt selväksi", että lautakunta odottaa asiassa kaupunginhallituksen käsittelyä. Kolme päivää myöhemmin lautakunta kuitenkin päätti tutkintapyynnön tehdä.

Sen paremmin Viljasella kuin kaupunginhallituksellakaan ei kuitenkaan ole nokankoputtamista tarkastuslautakunnan päätöksentekoon. Eikä rikosilmoitustenkaan tekeminen ole mitään uutta, kuten Lahden Radion internetsivulla muistellaan:

"Rikostutkimuspyynnön tarkastuslautakunta teki myös 90-luvun lopulla. Silloin lautakunta käynnisti tutkinnan kaupunginjohtaja Kari Salmen (SDP) päätöksestä tilata parin sadan tuhannen markan markkinointiviestintätutkimus ilman kilpailutusta silloisen valtuutetun Pentti Heikkurisen (Kok) firmalta. Silloin ei syntynyt mitään epäselvyyttä lautakunnan roolista eikä asian perään huudeltu."

Ainoat toimivaltansa ja roolinsa ylittäjät nyt ovat Kinberg ja Viljanen.

VILJANEN VASTAA

Viljaselta tuli kommentti edellä olevaan juttuuni:

"Ymmärrän kantasi kolumnissasi, mutta rohkenen olla eri mieltä. Mitä juridiseen puoleen tulee, palaan siihen rauhassa. Puutun nyt kahteen asiaan.

Lahden Radion sivuilta pomimasi lause, että Viljanen on tehnyt selväksi ei pidä paikkaansa ja on perätön. Sen lauseen vahvistaja olisi kiva kuulla. Minulla on Merja Vahterin sähköposti palaverin jälkeen ja se kertoo omaa kieltään. Toiseksi valtuusto on oikea elin puuttumaan myös riippumattoman tarkastuslautakunnan asioihin. Se miten Kari Salmen asiassa tarkastuslautakunta toimi, ei ohjaa kuntalain ohjeistusta. Jos silloin toimittiin jotenkin muuten, olen voimaton siihen puuttumaan.

Oikeus on voimakkaampi taho tulkitsemaan minun toimivaltani ylitykset kuin kolumnisti Naskinen tai uutta sukupolvea edustava toimittaja Risto Lasila. Asiassa ei ole mitään epäselvää. Mitä Kinberin toimiin tulee, niin hänen virkavirheensä on käsiteltävä asianmukaisin toimin, mutta tarkastuslautakunnan toiminnan osalta oikeudellisesti asia on kirkkaanselvä. Ajattelen asiaa niin, että sinäkin Kari tämän tiedät tai saat lukevana miehenä selville, kun kuntalakia luet. Siellä ei ole mitään rajaa tulkinnalle.

En ole ylittänyt valtuuston puheenjohtajana toimivaltaani, enkä yrittänyt ohjailla valtuuston vallan ulkopuolista toimielintä.

On viimeisten 20 vuoden aikana ainutkertaista, että kirjoittamatonta lakia rikotaan. Ja se laki on se, että jos joku lautakunnan jäsen (telknisessä lautakunnaassa tai jopa kaupunginhallituksessa) pyytää ensimmäistä kertaa käsittelyssä olevaa asiaa pöydälle, siihen on aina suostuttu, siis aina! Nyt tämä oli ilman käskytystä hyvässä hengessä puheenjohtajien ehdotuksesta sovittu, siis sovittu. Olen politiikassa tottunut, että kun jotain sovitaan, siitä pidetään kiinni."

kari.naskinen@gmail.com

Tupo ollut myös yhteiskuntarauhan turvajärjestelmä

Ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu solmittiin 40 vuotta sitten, ja näillä näkymin viimeinen 2004. Elinkeino-elämän keskusliitto on ilmoittanut, ettei se enää osallistu keskitettyihin sopimuksiin. Työnantajat haluavat hajauttaa työehdoista sopimisen liitoille ja työpaikoille. Tupo ei EK:n mielestä sovi globaalitalouteen.

Entinen tupovirkamies Seppo Lindblom toteaa tupon muistokirjoituksessa Kanavassa (8/2008), että tuposta oli kehittynyt myös yhteiskuntarauhan turvajärjestelmä. Miten käy tämän jälkeen, kun järjestelmä jakautuu kahtia: palkoista sovitaan paikallisesti, mutta työrauhasta keskitetysti?

Samassa lehdessä viisi vuotta sitten kirjoitti Teollisuuden ja työnantajien keskusliiton ensimmäinen toimitusjohtaja Johannes Koroma, että kun tupon "tuloksena on terve taloudellinen kasvu, työllisyydelle paremmat edellytykset kuin tähän saakka sekä Suomen kilpailukyvyn turvaaminen, niin tulopolitiikalla on kiistattomat etunsa". (Kanava 1/2003)

Tupo on aina ollut paljon muutakin kuin palkoista sopimista. Se on liittynyt enemmän tai vähemmän tiiviisti eläkepolitiikkaan, sosiaaliturvan kehittämiseen, työttömyysturvan ja työvoimapolitiikan kehittämiseen sekä viime aikoina myös työelämää täydentävästä koulutuksesta ja opiskelijoiden työharjoittelusta sopimiseen.

Tupo on hyvin kuvannut sitä suomalaista sopimusyhteiskuntaa, minkä toimivuutta muualla ihmetellään. Tällä suomalaisella konsensuksella on tehty EU- ja Emu-sopimukset sekä uusin ydinvoimaratkaisukin.

Tupohistorian alkuna voidaan pitää vuotta 1955 jolloin Helsingin ay-piireissä liikkui kaksi vaikutusvaltaista mänttäläistä: SAK:n 2. puheenjohtaja Vihtori Rantanen sekä Paperiliiton toimitsija ja myöhemmin Metalliliiton puheenjohtaja Sulo Penttilä. Miehet houkuttelivat lakimieheksi juuri valmistuneen, neljännen polven mänttäläisen Keijo Liinamaan työväenliikkeen palvelukseen SAK:n juristiksi.

Sotien jälkeen olivat SAK ja MTK jatkuvasti ilmiriidassa. Tilanne kärjistyi 1955, kun MTK sai Urho Kekkosen hallitukselta luvan huomattaviin tuottajahintojen korotuksiin. SAK lähti samoille apajille, mutta sen neuvottelukumppani oli STK, joka ei suostunut vastaaviin palkankorotuksiin. Seurauksena oli kolmen viikon yleislakko maaliskuussa 1956.

Minäkin muistan, että se oli jännää aikaa. Pikkupoikana seurasin tapahtumia ja näin ainakin sen, kun bensa-aseman pihassa kaadettiin auto. Nykyisin samanlaista näkee, kun tv-uutisissa on pätkiä jostakin Mumbaista tai vastaavista. Lahdessa yksi metakka oli Hämeenkadun ja Rauhankadun kulmassa. Lakkolaiset tunkeutuivat ESS:n konttoriin ja vaativat porvarilehden lakkauttamista. Ainakin tilausrahoja vaadittiin takaisin ja tällaiseen listaan tuli 69 nimeä. Kun lehti sitten alkoi ilmestyä, vain kaksi 69:stä toteutti tilauksensa peruuttamisen. Lehti oli lakon takia ilmestymättä kolme viikkoa.

Tupon historiaan yleislakko liittyy siten, että SAK:n viisimiehisen keskuslakkokomitean yhdeksi jäseneksi valittiin liiton 27-vuotias lakimies Keijo Liinamaa. Parin vuoden kuluttua Liinamaa kutsuttiin Mäntän kauppalanjohtajaksi ja sieltä hän palasi Helsinkiin 1965 valtakunnansovittelijaksi. Syksyllä 1967 pääministeri Rafael Paasio siirsi Liinamaan neuvottelevaksi virkamieheksi, jonka tehtäväksi annettiin "sellaisen tulopoliittisen ratkaisun aikaansaaminen, että hinta- ja kustannustasomme ei tulevinakaan vuosina jälleen nousisi maamme kilpailukykyä ja maksutasetta heikentävällä tavalla". Eikä mennyt kuin puoli vuotta, kun allekirjoitettiin ensimmäinen tupo, Liinamaan paperi (27.3.1968).

Ei Liinamaa yksin tupoa synnyttänyt, mutta varmasti hänen rauhallinen, sovitteleva tapansa ja peräti olemuksensa vaikuttivat merkittävästi siihen, että tällainen sopimus saatiin aikaan. Tuloksetkin olivat hyviä. Työttömyys pieneni, investoinnit lisääntyivät, inflaatio pysähtyi melkein kokonaan ja vientiteollisuus alkoi elpyä.

Kysymys ei kuitenkaan ole pelkästään rahasta, kuten Lindblon kirjoittaa Uutta mallia koskevissa jatkokeskusteluissa joudutaan etsimään konsensusta myös siitä, mitä koordinointi tarkoittaa nimenomaan työrauhan kannalta. Toivottavasti ei tarvitse autoja kaadella.

"Tyhjänä ja arvaamattomana avautuu juuri nyt tupon jälkeensä jättämä aukko. Vaikka ei pidä yliarvioida työmarkkinapolitiikan roolia suomalaisen hyvinvoinnin kehityksessä, ei myöskään tule aliarvioida niitä riskejä, joita askel tuntemattomaan tulevaisuuteen on tuomassa mukanaan", sanoo Lindblom, joka toimi valtioneuvoston tulopoliittisena virkamiehenä 1973-74.

kari.naskinen@gmail.com

Sivilisaation perikato

Lahden Lauantainäyttämöllä päädytään Woody Allenin sekopää-näytelmässä Jumala (1975) siihen, että Jumala on kuollut. Lahden kaupungin-teatterissa ollaan tätä vaihetta vähän aikaisemmassa vaiheessa ja pohditaan, voiko ja saako Jumalan tappaa. Kaupungin-teatterin pienessä Aino-salissa sai eilen ensi-iltansa entisessä Jugoslaviassa syntyneen serbin Steve Tesichin kuolemansynkkä komedia Taivasalla (1993).

Saa tappaa. Raamatussa tosin määrätään, että älä tapa, mutta se tarkoittaa vain ihmisiä. Jos Jumala symboloi moraalia ja muuta hyvää, niin tapettu onkin.

Mikään jumalanäytelmä Taivasalla ei kuitenkaan ole, onpahan vain sen yksi sivujuonne. Keskeinen problematiikka koskee sitä, mitä ihmiskunnalle tapahtuu. Eikä vastaus kaukaa hae sitä, minkä jo kulttuurifilosofi Oswald Spengler sanoi pääteoksensa otsikossa: Länsimaiden perikato. Maailmanhistoriassa ovat kaikki sivilisaatiot tähän mennessä kuolleet, ja niin käy tälle omallemmekin. Merkit ovat selvät, mitään ei ole opittu.

Näytelmä tapahtuu sisällissodassa uudelleen jakautuneen Euroopan sodan autioittamilla takamailla. Kaksi miestä (Mikko Jurkka ja Mika Piispa) etsimässä vapautta, pitäisi päästä rajan yli, Vapaiden Maahan, ja jonkinlainen tähtilippu (EU:n?) siellä jo tuntuu vilahtavankin. Vaan ei auta.

Näyttämöä ympäröi rata. Samaa ympyrärataa mennään. Mikään ei muutu. Ennen näytelmän väliaikaa on vielä olemassa toivoa; jospa ihmisen edistyminen, sivistyminen auttaisi. Toivoa antaa taidekin. Taide on ikuista, ainakin siihen voi luottaa. Mutta ei sekään, kuten väliajan jälkeen huomataan. Spenglerkin kirjoitti, että taide on vain yksi osa tätä isoa yhteistä systeemiä: "Taiteet ottavat tietyn asemansa kulttuurin suuremmassa organismissa, syntyvät, kypsyvät, vanhenevat ja kuolevat ikuisiksi ajoiksi".

Mika Piispa perehdyttää Mikko Jurkkaa taiteisiin, historiaan ja filosofiaan - pakkohan niillä eväillä on pärjätä. Mikä mahtaa olla Jurkan mielifilosofi, kysyy Piispa, olisiko ehkä Arthur Schopenhauer. Jurkka pitää ehdotusta pöljänä; mitä järkeä siinä on, sillä Schopenhauerin mukaan elämä muistuttaa lapsen paitaa, se on vain lyhyt ja tahrainen, ihminen voi valita pelkästään pelon ja surun välillä.

Käsiohjelmassa ohjaaja Leo Kontula yhdistää näytelmän sisällön myös Suomeen ja tähän aikaan:

"Viimeistään nyt - alkusyksyllä 2008 - meille suomalaisillekin on selvinnyt unohtumattomalla tavalla, että elämme väkivaltaisessa maailmassa. Sokea väkivalta, silmitön joukkotuho on tullut paikkoihin, joihin emme olisi sitä ennen kuvitelleet. Impivaaraa ei enää ole."

Balkan, Jokela, Georgia, Kauhajoki, Mumbai... seuraavaksi taas jotakin muuta. Eikä EU:sta mitään apua - vaikka Jurkka ja Piispakin hoilaavat Euroopan hymniä Oodi ilolle. Kun tulin tiistain ensi-illasta kotiin ja avasin television, sieltä tuli dokumenttielokuva pahuudesta ja pahuuden syiden etsimisestä.

Taivasalla on hieno löytö teatterin ohjelmistoon. Steve Tesich (1942 - 1996) on kovan luokan tekstintekijä. Parhaiten hänet tunnetaan käsikirjoitus-Oscarin voittajana Peter Yatesin elokuvasta Braking Away (1979).

kari.naskinen@gmail.com

Kaupunginorkesteri kriisissä

Jos Lahden kaupunginorkesteri olisi jääkiekko- tai jalkapalloseura, se olisi nyt pahassa kriisissä. Jos vastaavassa tilanteessa olisi Pelicans, tarkoittaisi se sitä, että toimitusjohtaja Ilkka Kaarna olisi saanut varoituksen ja odottamassa olisi rikospoliisitutkinta, ja Hannu Aravirta ehtisi valmentamaan joukkuetta seuraavan kerran helmikuussa. Edessä olisi sarjasta putoaminen.

Kaupunginorkesterin intendentti Tuomas Kinberg on joutumassa poliisitutkintaan epäillystä virkarikoksesta, kuten Lahden kaupunginreviisori Juhani Tapiola esittää kaupungin tarkastuslautakunnalle.

Kapellimestaria orkesterilla ei ole tällä hetkellä ollenkaan. On vain "taiteellinen neuvonantaja" Jukka-Pekka Saraste (kuvassa). Viimeksi hän johti orkesteria syksyllä ja seuraavan kerran helmikuun 12. päivänä.

Oikeassa työssä Saraste on Norjassa, missä hän toimii Oslon orkesterin ylikapellimestarina. Kaiken huipuksi Saraste on nyt tehnyt sopimuksen siitä, että hän ryhtyy myös Kölnin radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestariksi. Millä ilveellä Saraste palkattiin Lahteen?

En tiedä, paljonko Lahden kaupunki maksaa Sarasteelle konsulttipalkkioita, mutta karkea arvio liikkuu 100 000 eurossa/vuosi.

Hankala on myös Kinbergin tilanne. Viime kuussa hän jo sai kirjallisen varoituksen niistä bisneksistään, joita on tehnyt kaupunginorkesterin siivellä. Niin paljon hämärää asioissa kuitenkin on edelleen, että poliisitutkintaankin on tarvetta. Tutkintaa esitetään siksi, että kaupungin tarkastustoimella ei ole toimivaltaa selvittää yksityisen yhtiön kirjanpitoa ja päätöksiä.

Kysymys on orkesterin konserttien internetlähetyksistä. Niitä ovat hoidelleet kaksi yhtiötä, Saltarello Oy ja Otto Allan Oy, joiden hallituksissa Kinberg istuu. Kinberg myös omistaa Saltarello Oy:n osakkeita, ja Otto Allan Oy:n omistavat Kinberg ja hänen vaimonsa. Otto Allan Oy konsultoi Saltarello Oy:tä.

Kinberg ei ollut tehnyt sivutoimi-ilmoitusta eikä hakenut sivutoimilupaa Otto Allan Oy:n hallituksen jäsenyydelleen ja toiminnalleen konsulttina Saltarello Oy:ssä. Kun asia nousi esille, teki Kinberg jälkikäteen sivutoimi-ilmoituksen Saltarellon hallituksen jäsenyydestä, mutta ei ilmoittanut, että tehtävien hoito edellyttää työajan käyttämistä.

Kinberg oli vakuuttanut tarkastuslautakunnalle, ettei ole henkilökohtaisesti hyötynyt: ”Korostan, ettei minulla ole tässä asiassa mitään henkilökohtaista intressiä”. (5.8.2008)

Sitten kuitenkin paljastui, että Saltarello oli maksanut 2000 euron kiinteää kuukausipalkkiota Kinbergin perheen omistamalle Otto Allan Oy:lle. Sopimus oli päättynyt elokuun lopussa. Jos sopimus on ollut voimassa 19 kuukautta, se tekee 38 000 euron laskutuksen + sopimukseen kuuluvat 500 euron päivärahat ulkomaanmatkoista.

kari.naskinen@gmail.com

Voisivatko yritykset joskus jättää osinkovarastonsa tyhjentämättä?

Pääministeri Matti Vanhanen vetosi sunnuntaina Radio Suomen haastattelutunnilla yrityksiin, jotta ne käyttäisivät omia puskureitaan tässä tilanteessa, jossa talouden taantuma on päällä. Vanhanen toivoi, että yritykset hyödyntäisivät nyt moraalisella tavalla niitä omia puskureitaan, jotka on osittain yhteiskunnan toimin saatu syntymään. Vanhanen tarkoitti näillä puskureilla yritysten vahvoja taseita.

"Näitä taseita omistajien pitää nyt rohjeta käyttää moraalisella tavalla puskureina tässä tilanteessa - että syödään niitä taseita hieman, jotta väki saadaan pidettyä töissä ja pidettyä tämä yhteiskunta mahdollisimman ehyenä. Nyt ei pidä tuijottaa pelkästään kvartaaleittain sitä, millaista osinkoa tulee", sanoi Vanhanen.

Taseet ovat olemassa sen takia, että hyvänä aikana ne kasvavat ja että huonona aikana niitä pitää uskaltaa syödä.

Käytännössä Vanhanen tarkoitti, että yritysten omistajien tulisi ahneutensa tyydyttämisen sijasta pidättäytyä miljoonaosinkojen nostamisesta ja taseiden pumppaamisesta tyhjiin.

Joskus ennen näin meneteltiinkin. Yritysten kassoja ei joka vuosi tyhjennetty. Yritykset osasivat varautua huonompiinkin aikoihin. Nyt sen sijaan eletään kuin viimeistä päivää, kuin ei seuraavaa vuotta olisikaan. Kun se seuraava vuosi sitten onkin huono, aloitetaan ensimmäisinä lomautukset ja irtisanomiset, ja huudetaan valtiota ja kuntia apuun. Tuntuu julkinen talous sittenkin toimivan paremmin ja olevan varsinkin turvallisempi kuin markkinatalous.

Lahden kaupunginvaltuustokin joutui tänään hyväksymään ensi vuoden talousarvion, jolla lääkitään markkinatalouden halvaantumista. Päätettiin ennätysmäisen suurista investoinneista, jotta työtä riittäisi.

Missä ihmeessä nyt luuraavat ne otsikoissa viime vuosina paistatelleet yritysjohtajat, joiden firmoilla menee niin helvetin hyvin?

Entä mitä nämä yritysjohtajat tekevät parin vuoden kuluttua, kun nousukausi alkaa? Mistä he silloin palkkaavat uudet tekijät, kun ensin on pantu ammatti-ihmisiä pellolle?

Vanhanen puhui puskureusta. Ilmeisesti yritysjohtajille ja -omistajille riittää, että puskuria on muhkeasti omalla pankkitilillä.

kari.naskinen@gmail.com

Nyrkkeilijän taivas tai helvetti

Nyrkkeily ja varsinkin ammattinyrkkeily on ehkä kaikkein dramaattisin urheilulaji, kun niikseen tulee. Tästä oli hyvänä osoituksena Amin Asikaisen perjantaina käymä EM-ottelu. Voitto olisi avannut tien kenties MM-otteluun, mutta tappio saattaa tietää uran loppua. Näin siksi, että tämä oli Asikaiselle jo toinen tappio EM-otteluissa. Kolmatta mahdollisuutta tuskin tulee.

Ammattinyrkkeilijän ura voi tällaisessa tapauksessa kylläkin jatkua hieman toisella tavalla – voi ryhtyä tienaamaan hieman kapeampaa leipää nyrkkeilyiltojen sivuotteluissa, joista kuitenkaan ei yleensä ole nousua takaisin listojen kärkeen. Asikainen tuskin tällaisiin hanttihommiin ryhtyy. (Viime vuonna Asikaisen ansiotulot olivat 161 000 euroa.)

Dramatiikka on aina läsnä myös yksittäisessä ottelussa. Kun Asikaisen ja Khoren Gevorin ottelua oli käyty kuusi erää, oli se oman ”arvostelupöytäkirjani” mukaan tasan 56-56. Sitten seitsemännessä erässä Gevor iski Asikaisen lattiaan, eikä tuomari enää antanut ottelun jatkua, vaikka Asikainen pystyyn horjuikin.

Nyrkkeilyssä ottelun voittaja ei ole selvillä, ennen kuin gongi on viimeisen kerran kumahtanut. Tulossa oleva selväkin pistevoitto voi muuttua tyrmäystappioksi.

Jos Asikainen olisi voittanut, hän olisi ollut korkealla Urheilutoimittajain liiton tämänvuotisella parhaiden urheilijoiden listalla. Ennen perjantai-illan ottelua olin laatinut alustavasti oman listani äänestykseen – jos Asikainen olisi voittanut, olisin pannut Asikaisen viidenneksi, nyt ei mahdu kymmenen parhaan listalle.

Lahden Kalevan Ville Piispanen (kuvassa) on toisenlaisessa tilanteessa. Nousujohteinen ammattilaisura jatkui myös perjantaina, jolloin meksikolainen Cristian Chavez joutui heti ensimmäisessä erässä Piispasen lattiaan lyömäksi, ja tämänkin ottelun tuomari keskeytti.

Piispanen on nyt otellut paidattomana 13 kertaa. Voittoja on tullut 12 ja yksi on päättynyt ratkaisemattomaan. Nyt on edessä todennäköisesti EU:n mestaruusottelu, jollaisen manageri Pekka Mäki on neuvotellut käytäväksi 19.12. Milanossa. Vastustajana on hallitseva mestari, italialainen Giuseppe Lauri.

Ei mikään helppo juttu. Tähänastista kovemmaksi ottelun tekee Piispaselle sekin, että ottelu on suunniteltu 12-eräiseksi. Tähän asti Piispasen pisin ottelu on ollut yksi 8-eräinen, ja siihen puolet lisää on kova juttu.

VUODEN PARHAAT

Kun Asikainen ei parhaiden listalleni päässyt, muodostui se tällaiseksi:

1. Janne Ahonen, maailman paras mäkihyppääjä
2. Tero Pitkämäki, olympiapronssia
3. Samuli Aro, maailmanmestari
4. Mika Ahola, maailmanmestari
5. Pekka Päivärinta – Timo Karttiala, maailmanmestaripari
6. Kimi Räikkönen, MM-kolmonen
7. Topi Kosonen, maailman paras pesäpalloilija
8. Jarkko Ala-Huikku, Euroopan mestari
9. Valtteri Filppula, Stanley cupin voittaja
10. Pekka Koskela, useita palkintosijoja maailmancupissa

Makuasioita, ja omat mieltymykset vaikuttavat paljon. Siksi listallani on paljon moottoriurheilijoita. Sen sijaan naisia en koskaan äänestyslapulleni pane, koska tasa-arvon kannattajana en ymmärrä, miksi naiset kilpailevat vain naisten lajeissa. Jos voittaa naisten olympiakultaa tai naisten maailmanmestaruuden, se ei vielä paljon todista, koska silloin on paras vasta naisten sarjassa.

Sitten vielä kaikkien aikojen parhaat suomalaiset ammattinyrkkeilijät:

1. Gunnar Bärlund
2. Olli Mäki
3. Elis Ask
4. Risto Luukkonen
5. Tarmo Uusivirta
6. Pekka Kokkonen
7. Jyri Kjäll
8. Yrjö Piitulainen
9. Amin Asikainen
10. Sten Suvio

Maailma ei enää ole kenenkään hallinnassa

"Silmää räpäyttämättä systeemi toisti sanomaa, että talous toimi luonnonlakien alaisena vastaavalla tavalla kuin toimivat fysiikan lait." (Juha Seppälä: Paholaisen haarukka, WSOY 2008)

Ei toimi. Vuoden 1970 jälkeen on maailmassa sattunut 124 sellaista pankkikriisiä, jotka ovat ravistelleet valtioiden pankkijärjestelmiä. Nyt meneillään oleva pankki-, vakuutus- ja muiden finanssilaitosten kriisi on pahin.

Systeemi on pettänyt. Markkinatalous ei enää ole yhteiskunnan palvelija, vaan palveltava.

Nyt palveluksia pyydetään lisää. Nokian ja Shellin johtaja Jorma Ollilakin huutaa meitä veronmaksajia apuun. Entiseen malliin. Suomen edellisen pankkikriisin veronmaksajat selvittivät, mutta kalliiksi kävi. Sen kustannukset olivat meille kolme kertaa suuremmat Norjaan ja Ruotsiin verrattuna.

Samaan menetelmään varustaudutaan nyt. Pankeille on jo luvattu 50 miljardin euron sitoumukset niiden tarvitsemista lainatakuista. Kun jostakin on säästettävä, leikataan työttömyysturvaa (Sata-komitea), vaikka kansainvälinen valuuttarahasto IMF on neuvonut Suomea auttamaan mieluummin ihmisiä kuin pankkeja.

Kapitalismin systeemistä ovat innostuneet myös suomalaiset työeläkerahastot. Tämä innostus on aikaansaanut sen, että niiden pörssipelissä on kansallista omaisuutta hävinnyt tänä vuonna 10 miljardia euroa. Lakisääteisissä työeläkerahastoissa oli vuoden alussa 122 miljardia euroa, mutta nyt enää 112 miljardia.

Sosiaali- ja terveysministeriö suostui kaksi vuotta sitten työeläkeyhtiöiden vaatimuksiin riskien lisäämisen liberalisoinnista. Sen jälkeen alkoi työeläkerahojen sijoittaminen pörssiosakkeisiin, suurin osa ulkomaisiin.

Euroopan parlamentin ihmisoikeusraportoijana 2000-01 toiminut Matti Wuori (1945 - 2005) sanoi jo 15 vuotta sitten, että systeemi on pettänyt ja ettei paluuta enää ole. Kun Neuvostoliitto oli hajonnut ja lännen pelko sosialistisesta blokista oli ohi, järjestelmä meni uusiksi:

"Valtiollisen kiinteyden höltyminen Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tekee myös markkinatalouden ja kapitalismin tulevaisuuden hyvin problemaattiseksi. Vuosisadan lopun leimallisin piirre ei suinkaan ole reaalisosialismin häviäminen, vaan sen pelikuvana syntyvä läntisten markkinatalousjärjestelmien hätätila." (Titanicin kansituolit, WSOY 1993)

Wuori kirjoitti, että maailma ei enää ollut kenenkään hallinnassa, ja ennusti, että tämän kriisin kokonaisvaikutukset ovat tarkasteltavissa vasta kymmenien vuosien kuluttua. Ei kulunut kuin 15 vuotta ja nyt ovat vaikutukset nähtävissä.

"Kansainvälinen kauppa ja maailmantalous toimivat omien tarpeittensa ja lainalaisuuksiensa vaatimalla tavalla ja se johtaa valtion syrjäytymiseen instituutiona entistä enemmän. Samalla heikentyy kansainvälinen kontrolli, jolla on voitu aikaisemmin korjata markkinatalouden pahimpia epäkohtia", kirjoitti Wuori.

Nyt on nähty, että markkinatalous ei tule toimeen ilman vakaita poliittisia järjestelmiä ja kontrollia.

Karl Marx sanoi, että luotonanto pitäisi keskittää valtion käsiin kansallispankin kautta. Nyt Ollilat ja muutkin pohatat kaipaavat valtiota pelastajaksi.

Matti Vanhasen hallitus nyökkäilee nöyränä, tullaan tullaan. Monista muista maista poiketen Suomessa ei kuitenkaan pankkitukea sidota siihen, että vastineeksi valtio saisi omistusta pankeista. Pankkien omistajia ei tälläkään kertaa haluta panna vastuuseen epäonnistumisistaan. Näin meneteltiin viime kerrallakin. Pankkikriisin hoitivat veronmaksajat, mutta siihen syylliset pankkien omistajat vain pääsivät hyötymään, kun nousukausi alkoi ja hommat lähtivät taas sujumaan.

Jyrki Katainen puolestaan on päättänyt antaa suurituloisille veronalennuksia. Niitä varten valtion täytyy ottaa kahden miljardin euron kallis pikavippi. Lisääkin vaaditaan: Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Antti Herlin esitti eilen, että pääomatulojen verotusta alennettaisiin entisestään.

"Pankit olivat kehittäneet monimutkaisia, strukturoituja rahoitusvälineitä välttääkseen järjestelmän ja luottoluokittajien kontrollin, ja lopulta, aina kun finanssikriisi puhkesi, oli kapitalistien halveksiman valtion kuitenkin tultava apuun ja maksatettava lasku tavallisilla ihmisillä, veronmaksajilla." (Juha Seppälä)

kari.naskinen@gmail.com