Jos olisi käyty liitoskuntavaalit...

Hämeenlinnassa, Jyväskylässä, Kouvolassa ja muuallakin käytiin jo isoja liitoskuntavaaleja. Päijät-Hämeessä sellaiset ovat ehkä edessä neljän vuoden kuluttua, joskin liitosintoilulle tuli lunta tupaan nyt käydyissä kunnallisvaaleissa.

Jos meilläkin olisi jo nyt pidetty liitoskuntavaalit, voi teoreettisen tuloksen laskea ynnäämällä yhteen kunkin puolueen äänimäärät Lahdessa, Hollolassa, Kärkölässä, Hämeenkoskella, Nastolassa, Padasjoella ja Hartolassa. Paikkajako 67-jäseniseen valtuustoon olisi muodostunut seuraavaksi (suluissa valtuutettujen lukumäärät Lahden uudessa kaupunginvaltuustossa):

22 (20) Kokoomus
20 (19) SDP
8 (3) Keskusta
5 (5) Vasemmistoliitto
4 (4) Kristillisdemokraatit
4 (4) Vihreät
4 (3) Perussuomalaiset

Lahden kaupunginvaltuustossa on 59 jäsentä, mutta jos kaupungin asukasmäärä ylittää 120 000:n rajan, valtuuston on oltava 67-paikkainen.

Uusi kunta -selvityksessä mukana olevista kunnista olisivat nyt saanet edustajansa uuden isomman kunnan valtuustoon vain Lahti (55), Hollola (8) ja Nastola (4). Puolueittain olisivat tapahtuneet seuraavat muutokset, kun vertailuna käytetään toteutumaa Lahden vaaleissa:

Suur-Lahden valtuustoon olisivat Kokoomuksesta menneet myös Hollolan Heikki Mantere ja Jorma Laatinen sekä Nastolan Pasi Karjalainen ja Virpi Suhonen. Lahden valtuustoon nyt valituista eivät olisi läpi päässeet Reijo Salminen eikä Jorma Ratia.

Sosiaalidemokraattien valtuustoryhmään olisivat nousseet Hollolan Helka Kähkönen ja Nastolan Pasi Karjalainen, kun taas Lahden Sirkku Enojärvi olisi jäänyt pois.

Keskustan ryhmän muodostaisivat kuntaliitosvaltuustossa kolmen kärkilahtelaisen lisäksi Hollolan Juha Rehula, Seija Aakala, Mikael Lampenius ja Salamat Masih sekä Nastolan Raimo Laine.

Vasemmistoliitto, vihret ja kristilliset olisivat uudessa isossa valtuustossa samalla kokoonpanolla kuin tulevat olemaan Lahdessa ensi vuoden alusta.

Perussuomalaiset saisivat yhdelle lisäpaikalleen lahtelaisten täydennykseksi Hollolan Jari Ronkaisen.

JOS EDUSKUNTAVAALIT...

Muutama päivä sitten harrastin tätä vaalimatematiikkaa Hämeen vaalipiirin osalta ja sain tulokseksi, että jos olisi käyty eduskuntavaalit nyt saaduilla äänimäärillä, olisi Kokoomus lisännyt paikkamääräänsä yhdellä. Sen paikan olisi menettänyt Vihreä liitto.

Ilta-Sanomien toimittaja, entinen lahtelainen Sakari Nupponen laski vastaavalla tavalla Suomen kaikki vaalipiirit ja sai uuden paikkajaon eduskuntaan. Vaalimatematiikka on suhteellista vaalitapaa käytettäessä joskus yllätyksellinen, ja niinpä "näiden eduskuntavaalien" suurin voittaja olisi ollut SDP. Paikkajaosta olisi tullut tällainen (suluissa nykyiset paikkaluvut):

52 (50) Kokoomus
48 (45) SDP
46 (51) Keskusta
17 (17) Vasemmistoliitto
14 (15) Vihreät
11 (10) Ruotsalaiset
6 (5) Perussuomalaiset
6 (7) Kristillisdemokraatit

KESKUSTA EDELLEEN
SUURIN KUNTAPUOLUE

Kuulostaako kummalta? Kuntakentän pirstaleisuus aiheuttaa kuitenkin tämän: vaikka Kokoomus sai kunnallisvaaleissa suurimman äänimäärän, sai yksittäisiä valtuutettuja eniten Keskusta, koska sillä on "hallussaan" iso määrä pieniä kuntia.

Vaikka kuntaliitosten takia kuntien lukumäärä vähenee, lisäsivät vihreät ja perussuomalaiset silti valtuutettujensa määrää. Tässä valtuutettujen määrät koko maassa (suluissa nykyiset valtuustopaikkamäärät):

3520 (4425) Keskusta
2071 (2071) SDP
2018 (2078) Kokoomus
832 (987) Vasemmistoliitto
509 (636) RKP
442 (106) Perussuomalaiset
370 (314) Vihreät
349 (391) Kristillisdemokraatit
14 (24) muut

NUORET JA VANHAT

Lahden kaupunginvaltuuston nappulajaoston muodostavat ne kuusi valtuutettua, jotka ovat iältään korkeintaan 30 vuotta:

21 Eero Vainio, SDP
26 Pekka Komu, SDP
28 Einari Pohjolainen, Kok
28 Kai Kuokkanen, Vihreä
29 Saara Vauramo, Vihreä
30 Katja Ilmoniemi, SDP

Pappa- ja mummojaoston kuusi kärjessä:

77 Pentti E Rantanen, Kok
75 Eino Vuori, Vas
73 Eila Jokinen, SDP
72 Erkki Nieminen, SDP
70 Marja-Leena Taavila, Kok
69 Ilkka Simolin, Kok


kari.naskinen@gmail.com

Toriparkin rakentaminen uskallettiin ottaa uudelleen esille heti vaalien mentyä

Toriparkin kannattajat olivat tästä mieliaiheestaan ihmeen hiljaa koko vaalikampanjan ajan. Asiasta oli parempi olla puhumatta, koska se olisi vienyt ääniä. Nyt kun vaaleista on muutama päivä, uskalletaan toriparkin rakentamisen "tärkeydestä" taas puhua. ESS:n pääkirjoitussivulla täräytettiin heti kolme päivää vaalien jälkeen, että Lahden tulevaisuus on kiinni torin alle rakennettavasta parkkihallista. Jos ei rakenneta, Lahti jää ikuiseksi raittikyläksi (Esalainen 29.10.).

Sekin ilosanoma julistettiin, että rakentamiseen ei menisi ollenkaan veronmaksajien rahoja, koska se kustannettaisiin pysäköintimaksuilla. Näiden maksujen kerääjä on miljoonavelkainen Lahden Pysäköinti Oy. Kaikki kuitenkin tietävät, Esalainenkin, että näin ei asia menisi.

Vaalien alla ESS ja Lahden Radio toitottivat, että iso osa ehdokkaista kuuluu Ei-puolueeseen. Kun ehdokas ilmoitti lehtimainoksissaan tai vaalikoneissa, että ei kannata toriparkin rakentamista, hänet sijoitettiin Ei-puolueeseen, kaikkien asioiden vastustajiin.

Annettiin ymmärtää, että asioiden vastustaminen ei kuulu kunnallispolitiikkaan. On kuuluttava Kyllä-puolueeseen, jossa hyväksytään kaikki suunnitteilla olevat asiat - kuitenkin saa sanoa ei veronkorotuksille. Siis kaikki mahdollinen tehdään, mutta verotusta on mieluummin alennettava.

Joka tapauksessa niin kävi, että uuteen kaupunginvaltuustoon valittiin selvä enemmistö toriparkin vastustajia.

Yhden lisävahvistuksen toriparkkihankkeen älyttömyydestä antoi kaupungin kunnallistekniikan johtaja Jorma Vaskelainen (Kok), joka Viikkouutisissa toissa viikolla sanoi, että toriparkin alin kerros näyttäisi yleissuunnitelmassa olevan noin 8 metriä torin pinnan alapuolella - ja huomio, huomio: pohjavesi on torin kohdalla 8-10 metrin syvyydessä!

Pitääkö Vesijärvisäätiön sisälle perustaa Pohjavesisäätiö?

kari.naskinen@gmail.com

Lahti ei voi juhlia itsenäisyyspäivää Sibeliustalossa

Lahden kaupungin perinteistä itsenäisyyspäivän vastaanottoa ei tänä vuonna pystytä järjestämään Sibeliustalossa, koska siellä on sinä iltana rokkiyhtye Apulannan konsertti.

Kyllä on munittu oikein tosissaan. Sibeliustalosta oli joskus aikoja sitten tiedusteltu kaupunginkansliasta, haluaako kaupunki varata Sibeliustalon Metsähallin käyttöönsä 6.12. Kuka pölvästi lieneekin kaupungintalolta vastannut, mutta varausta ei ollut tehty. Kesäkuussa kaupunginkansliasta sitten otettiin yhteyttä Sibeliustaloon tässä asiassa, mutta siinä vaiheessa oli Sibeliustalo jo sopinut Apulannan keikasta.

Hölmöä toimintaa molemmilta puolilta. Sibeliustalo on toiminut muodollisesti oikein - ajoissa oli kysytty -, mutta olisivat ottaneet suoraan yhteyttä vaikka kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirtaan, kun ensimmäisellä kerralla oli saatu ihmeelliseltä kuulostava vastaus.

Tässä olisi nyt vaikeuksissa olevalla Lahden Messut Oy:llä hyvä tilaisuus tehdä peeärrää - toimitusjohtaja Jussi Eerikäinen nopeasti kutsumaan Lahtea juhlimaan itsenäisyyspäivää Lahti-halliin.

kari.naskinen@gmail.com

Jos nämä olisivat olleet eduskuntavaalit...

Hämeen vaalipiirin kuntien yhteenlasketuissa äänimäärissä Kokoomus lisäsi ääniään viime eduskuntavaaleihin verrattuna 4,2 prosenttia. Tällä äänimäärällään Kokoomus olisi saanut eduskuntavaaleissa yhden lisäpaikan eli sen kansanedustajien määrä olisi noussut neljästä viiteen. Eduskuntavaaleissa 2007 se Kokoomuksen viides eli valitsematta jäänyt oli Orimattilan Kalle Jokinen.

Jos kunnallisvaalien äänet olisi annettu eduskuntaavaaleissa, olisi Kokoomukselle menneen lisäpaikan hävinnyt Vihreä liitto, jolla on Hämeestä nyt kansanedustajana Hämeenlinnan Kirsi Ojansuu.

Vaikka Keskusta kärsi nyt suurimman tappion, se olisi selvinnyt näillä äänimäärillä eduskuntavaaleissa ilman paikkamenetystä Hämeessä.

Perussuomalaiset saivat kunnallisvaaleissa vihreitäkin vähemmän ääniä, joten se ei olisi täältä kansanedustajaa saanut.

JOS NÄMÄ OLISIVAT

OLLEET HENKILÖVAALIT...

Lisää matemaattista tilastoleikkiä. Jos kunnallisvaalit olisivat puhtaasti henkilövaalit, joissa valtuustoihin valitaan pelkästään henkilökohtaisten äänimäärien perusteella, olisi tulos Lahdessakin ollut hieman toisenlainen.

Kaupunginvaltuustoon olisivat tulleet valituiksi Sonja Falk (Krist), Aleksi Mäntylä (Vihreä), Paavo Rautkoski (PS) ja Juhani Karhapää (PS). Heille olisivat tilaa tehneet nyt puolueidensa kokonaisäänimäärien avulla läpi menneet Maarit Luukka (Kesk), Jorma Ratia (Kok), Pekka Järvinen (Vas) ja Reijo Salminen (Kok).

Puolueiden paikkajako olisi ollut: SDP 19, Kokoomus 18, Vihreät 5, Kristillisdemokraatit 5, Perussuomalaiset 5, Vasemmistoliitto 4, Keskusta 2, Senioripuolue 1.

DEMARIEN PIENI TILASTO-

ETUMATKA SÄILYI

Kuluneiden 30 vuoden aikana on pidetty kahdeksat kunnallisvaalit. Niiden yhteenlasketuissa äänimäärissä näkyy SDP:n ja Kokoomuksen mahtiasema Lahdessa. Vähintään sata ääntä ovat näissä vaaleissa yhteensä saavuttaneet seuraavat puolueet (suluissa se lukumäärä, montako kertaa puolue on ollut mukana vaaleissa):

117 112 SDP (8)

115 233 Kokoomus (8)

25 053 Kristilliset (8)

23 945 Vasemmistoliitto (5)

21 013 Vihreä liitto (7)

20 807 SKDL (3)

20 018 Keskusta (8)

9 027 SMP (4)

2 655 Perussuomalaiset (4)

2 161 Demokraattinen vaihtoehto (1)

1 884 Liberaalinen kansanpuolue /4)

1 182 SKP (3)

1 051 Vaihtoehtoväki (3)

707 Senioripuolue (1)

664 Eläkeläisten puolue (3)

593 Köyhät yhtyvät (1)

592 Nuorsuomalaiset (1)

222 RKP (2)

215 Kommunistinen työväenpuolue (3)

106 Suomi - Itsenäisyys (1)

Näiden 30 vuoden aikana ovat nyt valituiksi tulleista kaupunginvaltuutetuista keränneet vähintään tuhat ääntä seuraavat:

12 176 Jouko Skinnari, SDP

6 486 Maija-Liisa Lindqvist, Keskusta

5 211 Matti Kataja, Kok

3 506 Matti Kauppila, Vas

3 504 Tuija Nurmi, Kok

3 419 Ilkka Viljanen, Kok

2 507 Pentti E Rantanen, SDP/Kok

2 466 Vuokko Kautto, Vas

2 137 Jari Salonen, Kok

1 995 Ilkka Simolin, Kok

1 977 Erkki Nieminen, SDP

1 923 Tapani Ripatti, SDP

1 875 Kari Salmi, SDP

1 840 Ulla Vaara, SDP

1 724 Leena Luhtanen, Kok

1 688 Hannu Himanen, Kok

1 676 Eino Vuori, Vas

1 624 Merja Vahter, Kok

1 608 Eila Jokinen, SDP

1 386 Leena Mantere, Krist

1 337 Mika Kari, SDP

1 316 Antti Holopainen, Vas

1 309 Jarkko Nissinen, SDP

1 217 Susanna Iivonen-Pekesen, SDP

1 133 Sari Kurikka, Kok
1 013 Jari Hartman, SDP

Nyt valtuustosta pois jääneistä ehti Ulla Juurola (SDP) kerätä 2938 ääntä ja Pertti Heino (SDP) 2242 ääntä.

kari.naskinen@gmail.com

Petraajia ja häviäjiä

Vaalien suurin henkilökohtainen voittaja oli Kari Salmi (SDP). Kun tällainen tilastonikkari käy läpi vaalien tuloksia, löytyy sieltä paljon muitakin voittajia, samoin kuin häviäjiä. Vertaillaanpa kunnallisvaalien tuloksia 2004 ja 2008, niin yli sadalla kasvattivat äänimääriään neljässä vuodessa seuraavat:

+504 Matti Kataja, Kok
+357 Ulla Vaara, SDP
+350 Tapani Ripatti, SDP
+218 Merja Vahter, Kok
+214 Ilkka Viljanen, Kok
+175 Einari Pohjolainen, Kok
+162 Kirsti Vaara, Vihreät
+156 Marjo Loponen, Krist
+142 Juha Rostedt, Kok
+135 Marja-Leena Taavila, Kok
+124 Antti Holopainen, Vas

Yli sata ääntä kadottivat neljässä vuodessa:

-413 Leena Mantere, Krist
-379 Jouko Skinnari, SDP
-350 Leena Luhtanen, Kok
-325 Simo Räihä, Kok
-304 Maija-Liisa Lindqvist, Keskusta
-224 Susanna Iivonen-Pekesen, SDP
-186 Sari Kurikka, Kok
-160 Ilkka Simolin, Kok
-153 Terttu Pohjolainen, Kok
-141 Vuokko Kautto, Vas
-117 Jarkko Nissinen, SDP
-113 Reijo Pekonmäki, Vas
-111 Ulla Koskinen-Laine, SDP
-111 Jouko Pylväs, SDP
-110 Sirkku Enojärvi, SDP

ENNUSTEENTEKIJÄLLÄ
59 KAVERIA

Vaaliennusteen tekeminen nimi nimeltä on aina hankalaa. Ensinnäkin se on oikein vaikeaa ja toiseksi tällaisen "roknoosin" tekijällä ei vähään aikaan ole Lahdessa kuin 59 kaveria vaaliehdokkaiden joukossa. Jos ehdokas itse ajattelee menevänsä vaaleissa läpi, niin jos ennusteentekijä ei ole ajatellut samoin, ei kadulla vastaantullessa kunnolla edes tervehditä, tai sitten ilkutaan ja sanotaan, että vaalien jälkeen katsotaan.

Ennusteen nimilistan ulkopuolelle jäänyt ajattelee usein myös niin, että ennusteentekijä on jättänyt hänet ihan vain ilkeyttään pois. Näin asia ei tietenkään ole. Kun olen näitä perinteisiä roknoosejani vuosikaudet laatinut, niin kyllä lähtökohtana on joka kerta ollut täysin tunteeton pohdinta kunkin ehdokkaan mahdollisuuksista.

Nyt pidettyjä vaaleja varten tein ennusteen lokakuun alkupäivinä. Listalla oli siis 59 nimeä. Näistä nimistä 12 oli sellaisia, jotka eivät kaupunginvaltuustoon päässeet.

Viikkouutisten nimerkki Porttivahti teki oman ennusteensa, ja siitä listalta jäi ilman valtuustopaikkaa 17 nimeä.

Mahdottoman suuria yllätyksiä oli verrattain vähän. Yksi oli tietenkin Perussuomalaisten saama iso äänimäärä, toinen eläkeläisten puolueen saama valtuustopaikka. Henkilökohtaisella puolella oli yllätys Tapani Ripatin (SDP) paluu valtuustoon isolla äänimäärällä.

Ennustin, että läpi menee 20 uutta valtuutettua, meni 21. Naisia ennustin menevän läpi 26, meni 25.

Puolueiden paikkajaosta olivat ennusteita tehneet monet muutkin. Vaaliyönä sain Kirsti Vaaralta lapun, missä olivat yhteenvetona yhdentoista henkilön tekemät arvailut. Kun virhepisteet laskettiin, tuli miinuksia seuraavasti:

-6 Jukka Airo, ESS
-6 Mika Kari, SDP
-7 Kari Naskinen
-7 Eino Vuori, Vasemmistoliitto
-8 Pasi Kousa, Vasemmistoliitto
-8 Maija-Liisa Lindqvist, Keskusta
-8 Porttivahti, Viikkouutiset
-8 Jari Salonen, Kokoomus
-8 Jouko Vesala, Keskusta
-10 Jari Salonen, Kokoomus
-10 Kirsti Vaara, Vihreät

kari.naskinen@gmail.com

Musta lista äänestämättä jättäneistä

Vaikka äänestys-prosentti Lahdessa nousi hieman viimekertaisesta, jäi se edelleen huolestuttavan alhaiseksi, 55 prosenttia.

Tässä vihje toimittajille tai aktiivisille harrastajille: julkaiskaa lista äänestämättä jättäneistä. Tämä nimittäin on mahdollista, sillä vaaliluettelot ovat vaalien jälkeen julkisia asiakirjoja. Tästä on olemassa oikeuskanslerin lausunto:

"Tiedot siitä, ketkä henkilöt ovat äänestäneet ja ketkä eivät ole sitä tehneet, eivät kuulu vaalisalaisuuden piiriin eivätkä siten ole salassa pidettäviä." (16.2.1981)

Siitä vaan mustaa listaa tekemään. Kyllä varsinkin internetissä tilaa löytyy.

TORIPARKKIPUOLUE

HÄVISI SELVÄSTI

Lahdessa vaalikamppailuun liittyi oleellisena osana keskustelu siitä, pitäisikö torin alle rakentaa parkkihalli vai ei, ja nimenomaan veronmaksajien rahoilla. Kaikkien ehdokkaiden kantaa asiaan en tiedä, mutta vaalikoneisiin vastanneiden ja valtuustoon valittujen osalta peli on selvä: toriparkin vastustajat voittivat 27-16.

Toriparkin vastustajia puolueittain:

SDP: Kari Salmi, Jouko Skinnari, Ulla Vaara, Tapani Ripatti, Eero Vainio, Erkki Nieminen, Jari Hartman, Eila Jokinen, Susanna Iivonen-Pekesen, Katja Ilmoniemi, Ulla Koskinen-Laine, Jarkko Nissinen.

Kokoomus: Matti Kataja, Merja Vahter, Arja Nikkanen, Marja-Leena Taavila, Leena Luhtanen.

Vasemmistoliitto: Antti Holopainen, Matti Kauppila, Vuokko Kautto.

Vihreät: Kirsti Vaara, Kai Kuokkanen, Saara Vauramo, Helena Aaltola.

Kristillisdemokraatit: Leena Kaartinen.

Perussuomalaiset: Harri Nieminen, Lasse Koskinen.

Toriparkin kannattajia:

Kokoomus: Ilkka Viljanen, Tuija Nurmi, Jari Salonen, Sari Niinistö, Einari Pohjolainen, Juha Rostedt, Sari Kurikka, Jorma Ratia.

SDP: Mika Kari, Pekka Komu, Sirkku Enojärvi.

Kristillisdemokraatit: Marjo Loponen, Leena Mantere.

Keskusta: Maija-Liisa Lindqvist, Saila Lehtomäki, Maarit Luukka.

Kummallekaan listalle en osaa panna Reijo Salmista (Kok), joka Ylen vaalikoneessa kannatti toriparkkia, mutta ESS:n vaalikoneessa vastusti.

RANTANEN

YLIVOIMAINEN

Kokoomukseen loikannesta sosiaalidemokraatista Pentti E Rantasesta (77) tulee Suomen kaikkien aikojen pitkäaikaisin kunnallisvaltuutettu. Jos kaikki nyt valitut istuvat valtuustossa koko seuraavan vaalikauden, ovat Lahdessa vuonna 2012 seuraavat henkilöt olleet valtuutettuina vähintään 20 vuotta:

48 Pentti E Rantanen
37 Oiva Linnavirta
38 Sulo J. Teittinen
36 Tenho Iikkanen
36 Matti Kataja
36 Jouko Skinnari
33 Oskari Lehtonen
32 Matti Kauppila
31 Niilo Pitkäsilta
29 Ensio Partanen
28 Heino Avikainen
27 Matti Taponen
26 Anselm Pitkäsilta
26 Knut J. Vuorimies
25 Kalle T. Numminen
24 Heleena Arola
24 Pertti Heino
24 Hannu Himanen
24 Nestor Jalonen
24 Juhana Kurki-Suonio
24 Sirkka Lankinen
24 Maija-Liisa Lindqvist
24 Pirkko Lipsanen
24 Matti Luttinen
24 Anni Myyryläinen
24 Erkki Nieminen
24 Juho Partanen
24 Terttu Pohjolainen
24 Edvard Savutie (Savander)
24 Henrik Schwartzberg
24 Eila Sirnelä
24 Mikko Vainio
24 Matti Viljanen
23 Alma Kock
22 Gustaf Fagerholm
21 Hannu Laurila
20 Salme Myyryläinen
20 Jarkko Nissinen

20 Tuija Nurmi
20 Helmi Pesälä
20 Väinö Saario
20 Emil Salonen
20 Jari Salonen
20 Ilkka Simolin

20 Ulla Vaara
20 Olli Vihavainen
20 Ilkka Viljanen
20 Hans-Olof Walamies

kari.naskinen@gmail.com

Rakkaustarina

Tapasin Ulla Vaaran ensimmäisen kerran keväällä 1985, silloin nimellä Ulla Heinonen, kun tein juttusarjaa uusista kaupunginvaltuutetuista. Kaikista uusista en juttua tehnyt, vaan valitsin päältä parhaat, kauneimmat naiset. Ullan jälkeen seuraavana haastattelusarjassani oli toinen demari Raija Hannula.

Ullasta oli tullut valtuutettu 318 äänellä. Valtuuston kaunein hän oli, ja on vieläkin. Välillä ainoastaan Milla Kalliomaa tuli rinnalle tasoihin. Eikä koko maailmassa ole Ullaa kauniimpia - mutta kun tarkka olen, niin samalla tasolla ovat tällä hetkellä Halle Berry, Scarlett Johansson ja Anna Netrebko.

Syksyn 1984 kunnallisvaaleissa sosiaalidemokraatit olivat säilyttäneet 18 valtuustopaikkaansa, kun taas Kokoomuksen paikkamäärä oli pudonnut 22:sta 18:aan, yhtenä selityksenä SMP:n saamat viisi paikkaa.

Ulla oli ennen vaaleja tullut tunnetuksi ankaran kiistakysymyksen yhteydessä. Ympäristöaktivistina hän oli voimakkaasti vastustanut suunnitelmia rakentaa uusi "Tiirismaankatu" Jalkarannantieltä ylös valtatie 12:lle. Oli kerännyt nimiä katuhanketta vastustavaan adressiin, oli kirjoittanut yleisönosastoihin jne. Vieläkin kun tapaamma Sammalsuonkadulla asuvan teollisuusneuvos Reino Rajamäen, tämä muistuttaa asiasta Ullaa, että "sinä perhana torjuit sen kadun rakentamisen" - läpiajo Sammalsuonkadulla jatkuu, ja siellähän asuu muitakin herroja.

Kun menin haastattelemaan Ullaa keltaiseen puutaloon Mäkirinteenkadulle, olin vähän krapulassa. Ulla tarjosi toimittajalle kahvia, ja vasta vuosien jälkeen sanoi, että olisi hänellä ollut jääkaapissa oluttakin.

Jutusta tuli joka tapauksessa hyvä, otsikko oli: "Optimisti, aktivisti, sosialisti, pasifisti, nainen". Varsinkin ympäristöaktivistina hän halusi uutena valtuutettuna yhtä uuteen ympäristölautakuntaan, johon myös tuli valituksi. Myöhemmin on tutuksi tullut erityisesti myös tekninen lautakunta, jossa niitä ympäristöihmiselle tärkeitä katuasioitakin ratkotaan. Sittemmin on Ullan sektori laventunut käsittämään kaikki asiat, sillä tällä hetkellä hän on toista kertaa kaupunginhallituksen jäsenenä.

Mutta rakkausjuttuhan tämän piti olla. Tuon lähes neljännesvuosisata sitten tekemäni haastattelun jälkeen ei tapahtunut pitkään aikaan mitään, siis rakkausasioita meidän kesken. Sen Ulla vain muistaa, että kun minäkin olin valtuustossa 1989-92, niin seminaarimatkalla Imatralla olin kuulemma illalla vetänyt sormella Ullan selkää ja sanonut, että "nätti hame" - sitten olin jatkanut matkaa Valtionhotellissa "Valssi" Viitasen huoneeseen, jossa soitettiin hanuria ja laulettiin.

Muutama vuosi sitten se kuitenkin tapahtui, ihan kunnon vanhanaikainen rakastuminen. Valtuuston strategiaseminaarissa Hyvinkäällä 2005 kerroimmekin jo, että näin on käynyt, ja vappuna menimme kihloihin Eetu Salinin patsaalla, jonne demarit aina vievät kukkatervehdyksen. Naimisiin menimme suuresta rakkaudesta elokuussa 2005.

Siinä vanhassa jutussa Ulla sanoi, että viikonloppulukemisissa olivat Marxilta vieneet tilaa asiakirjojen A-nelosarkit. Tosin hän sanoi Marxin jo muutenkin vähän väistyneen, joskin sanoi edelleen olevansa selvästi SDP:n vasemmalla laidalla - kuten edelleenkin.

Edelleen ne A-neloset ja vastaavat paperinivaskat vievät näin läheltä seuraten tuhottomasti aikaa. Sen lukutyön Ulla hoitaa keittiöän pöydän ääressä, mutta kun mennään sänkyyn, Ullan käteen vielä ilmestyy jotakin muuta - käytännöllisesti katsoen joka ilta - tällä hetkellä näyttää olevan menossa Siri Hustvedtin Amerikkalainen elegia (Otava, 2008). Minä sen sijaan en edelleenkään ehdi lukea kaunokirjallisuutta. Parhaillaan luen sosiaalipolitiikan tutkijoiden kirjoittamaa Vääryyskirjaa (Kelan tutkimusosasto, 2006), johon teen kynällä merkintöjä sekä Ullan että omia myöhempiä tarpeitani varten.

Siinä vanhassa lehtijutussa puhuttiin myös rauhanliikkestä ja tasa-arvosta. - "...mieluummin minä perustaisin Lahden kaupunginvaltuustoon vaikka rauhanjaoston". Lahden sos.dem. naisyhdistyksen jäsenenä Ulla sanoi tuolloin, että naiset ovat sosiaalidemokraattisessa liikkeessä kovassa nosteessa. Ei ehkä kuitenkaan osannut arvata, että siinä vaiheessa, kun hänestä joskus tulisi Lahden demarinaisten puheenjohtaja, niin myös puolueen puheenjohtaja olisi nainen. Tuolloin SDP:n puheejohtajana oli Kalevi Sorsa.

"Näyttää siltä, että me olemme miehiä edellä yhteiskunnallisessa, edistyksellisessä keskustelussa." (Ulla 18.4.1985)

Olen tästä naisliikkestä minäkin osani saanut. Esimerkiksi pari viikkoa sitten olin vähän aikaa torilla, kun demarinaiset jakoivat ihmisille Brunbergin suklaapusuja. Sitten tuli pari naista, jotka sanoivat, että eivät voi pusuja ottaa, koska heillä on diabetes - no, minä autoin ja annoin oikeat pusut.

kari.naskinen@gmail.com

Hajahuomioita vaaliviikolla

SMP:n nimilyhenne tuli sanoista "Sirkka, Minä ja Pekka". Nyt puolueen nimi on Perussuomalaiset, mutta se ei tarvitse ketään muita kuin yhden Soinin, kuten puolueen merkin iso S-kirjain kertoo.

PERUSSUOMALAISIA aina välillä epäillään äärioikeistopopulismista ja jopa rasismista. Keskiviikon Uudessa Lahdessa oli haastattelu puolueen lahtelaisehdokkaasta, ja jutun otsikossa sanottiin, että monikulttuurisuutta ei pitäisi tukea verovaroin.

ILKKA VILJASEN (Kok) ison mainoskampanjan perusviesti on, että "teot todistavat". Nyt tiedetään, mitkä teot - mainostenteot.

MATTI KAUPPILA (Vas) sanoo vaalimainoksissaan, että "työmiestä vielä tarvitaan". Tarkoittaa ilmeisesti kepun Heikki Pulkkista, joka lahtelaisista ehdokkaista ainoana ilmoittaa ammattikseen työmies (sekatyömies).

EKKU NIEMINEN (SDP) on yhden asian mies. Vaalimainokseen riittää, että "ei toriparkkia". Tosin on niitä sellaisiakin ehdokkaita, joille ainoaksi asiaksi riittää pelkkä äänestysnumero.

NÄISSÄKIN KUNNALLISVAALEISSA käydään myös eduskuntavaalikampanjoita. Muu ei selitä ylisuuria kymppitonnien mainoskampanjoita. Siltä esimerkiksi näyttää, että Kokoomuksessa Sari Niinistö aikoo pudottaa Tuija Nurmen eduskunnasta.

SIRPA PIETIKÄINEN (Kok) puolestaan tulee perjantaina Hämeenlinnasta Lahteen avaamaan EU-vaalikampanjansa. Sirpa Pietikäinen kahmi aikoinaan Lahdesta isoja äänimääriä eduskuntavaaleissa, joten tänne kannattaa tulla. Saa nähdä, keitä muita EU-vaaliehdokkaita ilmaantuu ensi vuonna Hämen vaalipiiriin. Jos niin sattuisi, että Johannes Koskinen (SDP) tai Satu Taiveaho (SDP) äänestettäisiin Brysseliin, nousisi Kari Salmi (SDP) varamiespaikaltaan kansanedustajaksi.

KOKOOMUS on alkanut käyttää työväenliikkeen vanhoja sanontoja omassa vaalimainonnassaan, vähän niitä väännellen. Nyt kun Jarkko Nissisen (SDP) päätoimittama Viikko-Häme irvisteli samassa hengessä Kokoomuksen vaalimainonnalle, meni Kokoomuksen lasipalatsissa torilla kahvi väärään kurkkuun. Tarkemmat tiedot: wwww:toivoasopii.sekoomus.fi.

VIIKKO-HÄMEEN pilapiirroksessa oli vanha siilinjärveläinen sanonta: "Jyrki Katainen, pysyvää poissaoloa valtuustosta jo vuodesta 2007". Helsingin Sanomien puheenjohtajatentissä kävi ilmi, miksi näin on, ettei Katainen ole valtuustotyötään hoitanut. Katainen sanoi: "Keskityn omiin töihini enkä kunnallispolitiikkaan" (HS 11.10.2008).

VIIKKO-HÄMEEN tänään ilmestyneessä numerossa Jarkko Nissinen haukkuu kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran (Kok) talousarvioesityksen liian löysäksi. Nissisen mielestä Lahden kaupungin ensi vuoden budjettia on kiristettävä eli käyttömenoja leikattava. Nissinen kai tarkoittaa, että esimerkiksi linja-autojen lipputukeen ei annettaisikaan lisää rahaa tai kuristettaisiin jotenkin muuten kuntapalveluja. Hämeen demarien pää-äänenkannattajan mukaan tärkeintä eivät ole kuntalaisille järjestettävien palvelujen laatu ja määrä, vaan kaupungin talouden tasapaino.

ROKNOOSINI 7.10. oli virheellinen. Vasta myöhemmin hoksasin, että Vaihtoehtoväki ja SKP eivät tällä kertaa olekaan vaaliliitossa, ja tämä merkitsee sitä, että Nea Kontio (VEV) ei pääse kaupunginvaltuustoon.

AMERIKASSA valitaan kohta presidentti. MTV3 Max -kanavalla näkyvä David Lettermanin keskusteluohjelma on hauska: siinä pannaan joka kerta John McCain lyttyyn niin, että samanlaiseen johdonmukaisuuteen ei Suomessa ole päästy sitten Hannu Taanilan aikojen.

YLEISRADIO kuitenkin on tehnyt parhaansa. Ensin tuli ruotsalainen tv-sarja Vallanvaihto, jossa demarien puheenjohtajaksi pyrkivä ministeri hakkasi vaimonsa turvakotikuntoon, ja sen jälkeen irlantilainen Tappavat todisteet, jossa kerrottiin sosiaalidemokraattien likaisesta vaalikampanjasta.

kari.naskinen@gmail.com

Vaalikoneet eivät ole viihdepelejä

Jokainen itseään kunnioittava toimittava lyö läskiksi vaalikoneet. Jokainen irvailee sillä, miten vaalikoneiden antamat "suosituslistat" ovat heidän kokemustensa perusteella puutaheinää - että kärkeen voivat rintarinnan nousta vaikkapa kokoomuslainen ja kommunisti. Näin ei kuitenkaan käy, jos suhtautuu kysymyksiin asiallisesti ja vastaa niihin tosissaan ja loogisesti. Kun tänään menin neljään vaalikoneeseen ja laskin sitten tuloksista yhteispisteet, ne eivät olleet mitenkään kummallisia.

Ei ollut yllätys, että vaalikoneiden mukaan minun pitää sunnuntaina äänestää vaimoani Ulla Vaaraa (kuvassa vas.), koska kunnallispoliittinen ajattelumme käy joka tapauksessa yksiin suurimmalta osaltaan.

Se vain ihmetytti, että viisi lähimpänä omia kannanottojani olevaa ehdokasta ovat kaikki naisia. Näinkö on vanhasta sovinistista tullut pehmeitä arvoja edustava feministi? Vaikka johan sitä presidentinvaaleissa on tullut kaksi kertaa äänestetyksi naista, ja demarien puheenjohtajaehdokkaani oli Jutta Urpilainen (kuvassa oik.). Kymmenen "huonoimman" ehdokkaan listalla naisia oli vain kolme.

Läpikäymäni vaalikoneet olivat ESS, Viikkouutiset, Yleisradio ja MTV 3. Jokaisen koneen ehdokaslistoilta annoin pisteet formulakilpailujen tapaan kahdeksalle parhaalle 10, 8, 6, 5, 4, 3, 2, 1 ja tällaisen suosituslistan sain:

1. Ulla Vaara, SDP
2. Susanna Iivonen-Pekesen, SDP
3. Johanna Tuliainen, SDP
4. Helka Kähkönen, Vasemmistoliitto
5. Seena Ikonen, SDP
6. Risto Peltomaa, Vasemmistoliitto
7. Janne Lehto, Vasemmistoliitto
8. Markku Rantoila, Vasemmistoliitto
9. Kari Lempinen, SDP
10. Jari Peltonen, Vaihtoehtoväki

Vastaavalla tavalla kymmenen ehdokasta, joiden mielipiteet huonoiten vastaavat omiani:

1. Leo Pelkonen, Kokoomus
2. Tapio Sillfors, Keskusta
3. Leena Miestamo, Kokoomus
4. Lasse Koskinen, Perussuomalaiset
5. Niko Niemi, Kokoomus
6. Leena Luhtanen, Kokoomus
7. Ari-Pekka Lattu, Kokoomus
8. Sonja Stenberg-Ala, Kokoomus
9. Einari Pohjolainen, Kokoomus
10. Jammie Rautio, SDP

VAALIKONEET LISÄÄVÄT
KIINNOSTUSTA VAALEIHIN

Viime eduskuntavaaleissa käytti vaalikoneita puolet äänioikeutetuista. Helsingin yliopiston teettämän tutkimuksen (TNS Gallup) mukaan vaalikoneet ovat myös lisänneet merkittävästi äänestysintoa niiden joukossa, jotka muuten empivät äänestämiseen lähtemistä.

Tutkimuksen mukaan alle 35-vuotiaat pitivät eduskuntavaalien alla vaalikoneita tärkeimpinä tiedonlähteinään. Kaikista vaalikoneiden käyttäjistä kolmannes ilmoitti, että kone helpotti päätöksentekoa.

Vaikka vaalikoneilla kieltämättä on myös viihdearvonsa, on niillä tämän tutkimuksen mukaan iso merkitys myös vakavassa mielessä. Kaikki ehdokkaat Lahdessakaan eivät tätä vielä tiedä, koskapa eivät ole omia vastauksiaan koneisiin syöttäneet. Vaalikonetutkimukseen osallistunut viestinnän tutkija Miika Vähämaa sanoi, että "ehdokkaat näyttävät suhtautuvan vaalikoneisiin keskimäärin penseämmin kuin äänestäjät" (HS 16.10.2008).

Kannattaa ehdokkaidenkin siirtyä nykyaikaan. (Kuva: Petri Görman)

kari.naskinen@gmail.com

Sunnuntaina he tulevat

Kaikki odottavat ensi sunnuntaita, silloin he tulevat, uusi kaupunginvaltuusto. Tästä odotuksesta kertoo Lahden kaupunginteatterin näytelmä Huomenna hän tulee.

Tämä on täsmälleen se oikea selitys Samuel Beckettin näytelmästä. Yhtä oikea kuin mikä tahansa. Yli 50 vuotta ovat katsojat, kriitikot ja teatterintekijät itsekin pohtineet, kuka on herra Godot, jota näytelmässä odotetaan huomenna tulevaksi. Vaihtoehtoja riittää, se voi olla vaikka kuolleista nouseva Elvis, Marx tai Jeesus; näistä vaihtoehdoista tosin lähimmäksi osuu Marx, koska tulijalla on hänelta viestiä tuovan nuoren pojan mukaan valkoinen parta.

Jorma Helminen puolestaan odottaa Lewis Hamiltonin maailmanmestaruutta, koskapa on pannut päähänsä McLarenin lippiksen.

Toisaalta Helminenkin antaa vihjeen siitä, että kysymys sittenkin saattaa olla politiikasta ja kunnallisvaaleista, sillä hänen monologinsa ennen väliaikaa on tyypillistä poliitikon puhetta, ympäripyöreätä sekavaa solkotusta, josta ei saa mitään tolkkua. Vesa Repo (kuvassa) puolestaan esittää virkamiesvaltaa, jonka kuristusotteessa Helminen ja Lahden kunnallispolitiikka ovat.

Ohjaaja Samuli Reunasella on oma tulkintansa. Tämä Kristian Smedsin "opetuslapsi", nykyisin Kärkölässä asuva teatterimies näkee, että tämän päivän ihmiset odottavat huomiselta vain rahaa, mainetta ja julkisuutta. Näyttämöllä on kolme tv-ruutua, joissa pyörivät television tietokilpailu- ja muut vastaavat ohjelmat. Varsinkin kaikkien nuorten tavoite on saavuttaa television kautta kuuluisuutta. Vähän vanhemmille riittää, jos onnistuu halutessaan päästä miljonääriksi. Sen jälkeen voi toteuttaa unelmansa ja ostaa vaikka telkkarin ostoskanavan hyllyt tyhjiksi.

Jos onni ei kuitenkaan tavoita huomenna, kannattaa jo ruveta harkitsemaan itsensä vetämistä hirteen. Näytelmän odottajat Iikka Forss ja Tapani Kalliomäki kuitenkin kestävät odottamisen. Kaikkialla näin ei ole. Kauhajoella ammuttiin pienellä aseella, Oulussa isolla.

On hyvä näytelmä, mutta se siinä tietenkin on, että tällaisen absurdin näytelmän katsominen edellyttää kunnon asennetta. Varsinaista juonta näytelmässä ei ole, eikä dialogistakaan mitään ihmeempää irti saa. Jos katsoja sattuu kymmeneksi minuutiksi unohtumaan omiin ajatuksiinsa, niin ei haittaa, siinä se näytelmä jatkuu eikä ole jäänyt mistään paitsi. Sama tilanne, jos kuuntelee vaikkapa György Ligetin sävellystä Síppal, dobbal, nádihegedűvel.

Kuten sanottu, kaikki tulkinnat ovat oikeita. Tässä näytelmässä siis katsoja itsekin on teatterintekijä.

kari.naskinen@gmail.com

Lehmukset kukkivat Berliinissä

En löytänyt Ismo Kalliosta (73) sellaista kuvaa, missä hän olisi nykymallisessa valkoisessa parrassaan. Sunnuntaina hän joka tapauksessa esiintyi Teatteri Vanhassa Jukossa Kaj Chydeniuksen (69) laulustudion konsertissa. Taisi olla Kallion ensimmäinen vierailu Lahdessa.

Tämän jutun otsikkona on laulun nimi musiikkinäytelmästä Berliini järjestyksen kourissa, joka sai ensi-iltansa Helsingin kaupunginteatterin uudessa talossa lähes päivälleen 38 vuotta sitten. Silloin kuten nytkin laulun esitti Ismo Kallio.

Tuo näytelmä aiheutti silloin vähintään yhtä suuren metelin kuin Kristian Smedsin Tuntematon sotilas viime vuoden lopulla. Näytelmä kertoi siitä, miten Saksan sosiaalidemokraatit 1919 tukahduttivat kommunistien kapinayrityksen ja olivat vastuussa näiden johtohahmojen Rosa Luxemburgin ja Karl Liebknechtin murhista.

Julkisen keskustelun aloitti Ilta-Sanomissa salonkikommunisti Hannu Taanila, joka yllytti helsinkiläisiä työläisiä täyttämään ylläpitämänsä teatterin katsomon, kuten Ismo Kallio muistelee elämäkertakirjassaan Kaikkea alaan kuuluvaa (Tammi, 2005). Taanilan provosoimana asiasta kirjoitti mm. Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto.

Lehmuslaulua Ismo Kallio on sen jälkeen saanut esittää lukemattomia kertoja, ja illan kohokohta se oli nytkin Vanhassa Jukossa.

Karisma-sanaa käytetään nykyisin usein hyvin kevyin perustein; jollakin Idols-esiintyjällä tai uudella tv-juontajallakin voi tuosta vain olla karismaa. Sen sijaan Ismo Kalliolla sitä todellakin on, vaikka onkin turkulainen.

Niin on myös Kaj Chydeniuksella. Ritva Sorvalille kuuluu ansio siitä, että Chydenius on viimeisten kymmenen vuoden aikana ottanut Jukon "toiseksi kodikseen". Nämä lauluillat ovat lajinsa parasta saatavilla olevaa.

Tällä kertaa ohjelmassa oli vanhaa ja uutta. Mukana oli mm. hänen ensimmäinen sävellyksensä Lemminkäisen äidin kehtolaulu (1964), jonka ensimmäisenä lauloi ja levytti Kaisa Korhonen; nyt sen lauloi Ritva Sorvali ja Chydenius tietenkin säesti pianolla.

Chydeniuksen lauluja on näissä Jukon lauluilloissa kuultu jo muutama sata. Mutta kyllä niitä riittääkin, kun niitä on muutama tuhat kaikkiaan. Jos olisin jukolainen, järjestäisin joskus - vaikka Chydeniuksen 70-vuotispäivän merkeissä vuoden kuluttua - toivekonsertin hänen lauluistaan. Tässä heti kymmenen toivekappaletta konsertin alkuun (suluissa alkuperäinen esittäjä):

Gordon (Kalle Holmberg)
Kenen joukoissa seisot (Agit-Prop)
Laulu Spartakuksesta (Mauno Blomqvist)
Laulu rakastamisen vaikeudesta (Kristiina Halkola)
Natalia (Agit-Prop)
Nuoruus-tango (Kiti Neuvonen)
Siirtotyöläinen (Kaisa Korhonen)
Sinulle (Monna Kamu)
Viimeisestä illasta (Eino Grön)
Älä elämää pelkää (Ritva Sorvali)

Näiden perään Chydenius itse laulaisi Sinua, sinua rakastan Mikko Niskasen elokuvasta Asfalttilampaat (1969). Elokuvaa varten Chydenius lauloi sen ikään kuin malliksi ja työversioksi Niskaselle, mutta ohjaaja piti sitä niin hyvänä esityksenä, että jätti sen sellaisenaan elokuvaan. Hyvä, että jätti. Sunnuntai-iltana sen lauloi Ari Mannelin.

Levylle Chydenius on laulanut omia sävellyksiään noin 50, joten kyllä hän toivekonsertissa niitä voisi vetää lisääkin.

Väliajan jälkeen olisi sitten tunnin kooste Lapualaisoopperasta (1966).

Nyt kuitenkin huomaan, että ei tätä konserttia voisi Vanhassa Jukossa pitää, koska sali on liian pieni. Pitäisi järjestää muutama juhlakonsertti Helsingin Kulttuuritalossa.

(Parhaillaan Vanhan Jukon ohjelmistossa on Chydeniuksen 45-minuuttinen lastenoopperaTyttö, jonka tuuli vei).

kari.naskinen@gmail.com

Pankkikriisin opit 2

Päätoimittaja Heikki Hakala kirjoittaa tämän päivän Esalaisen jutussaan otsi-kolla "Pankkikriisin opit". Hakala ihmettelee, että pääministeri Matti Vanhanen kehuskelee Britannian, USA:n ja EU:n ottaneen oppia siitä, miten hienosti pankkikriisi 15 vuotta sitten hoidettiin Suomessa.

"Pääministeri tässä nostaa kissan häntää yksinkertaisesti siitä syystä, ettei sitä kukaan muu nostaisi", kirjoittaa Hakala.

Todellisuudessa jos tätä häntää oikeasti nostaisi, sieltä paistaisi vastaan kissan paskanen perse. Ei Suomessa nimittäin pankkikriisiä hoidettu niin kuin nyt ollaan kriisiä maailmalla hoitamassa. Silloin aikoinaan kriisi hoidettiin Suomessa Esko Ahon (Kesk) ja Iiro Viinasen (Kok) hallituksen toimesta täysin toisella tavalla kuin vastaavassa tilanteessa Norjassa, jossa samanaikaisesti kun yhteiskunta tuli hätiin, myös pankkien omistajat kantoivat oman vastuunsa.

Jos nyt halutaan hakea mallimaata, se oli Norja, ei Suomi. Meillä valtio vain löi pankeille miljardeja puhtaana käteen, kun taas Norjassa pankit kattoivat valtaosan tappioistaan omilla pääomillaan. Kun myöhemmin asiat olivat taas kunnossa, valtio sai takaisin antamansa tuen ja Norjan pankit palautettiin takaisin yksityisomistukseen.

Suomessa käytettiin pankkitukeen nykyrahassa laskien noin 8 miljardia euroa. Pankkien omistajat sitä vastoin eivät kantaneet minkäänlaista riskiä, mikä yritystoimintaan normaalisti kuuluu.

Suomen malli oli huono myös Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tuoreen vertailun perusteella: Suomessa pankkikriisi tuli maksamaan 12,8 prosenttia bkt:sta, Ruotsissa 3,6 prosenttia ja Norjassa 2,7 prosenttia.

Esko Ahon hallituksen toteuttama pankkituki oli kohtalokas myös toisella tavalla. Koska tuki annettiin pankeille vastikkeetta, se houkutteli pankkeja ajamaan elinkelpoisia, laman takia tilapäisiin maksuvaikeuksiin joutuneita yrityksiä konkursseihin. Jos pankkituki olisi annettu Norjan mallin mukaisena uutena osakepääomana (entisten pankkien omistajien pääoma ensin nollaten), ei Suomessakaan olisi syntynyt houkutinta terveiden yritysten tahalliseen kaatamiseen.

KYMMENEN MILJARDIA
VEROJA ANTEEKSI

Antti-Pekka Pietilän keväällä ilmestyneessä kirjassa Pankkikriisin peitellyt paperit kerrotaan yhdestä pankkien pelastamiseen liittyvästä tapauksesta, mikä tätä ennen oli jäänyt oikeastaan huomaamatta: pankit saivat lahjaksi myös anteeksiannon maksamattomista veroistaan. Verottajan mukaan pankit olivat jättäneet maksamatta leimaverot liikkeelle laskemistaan sijoitustodistuksista.

Valtiovarainministeri Viinanen sai helmikuussa 1993 Verohallituksen laskelmat, joiden mukaan kymmeneltä vuodelta maksamatta jääneiden leimaverojen yhteissumma oli 10 miljardia markkaa (yli 1,5 miljardia euroa). Viinanen pelästyi, että eihän tästä nyt tule yhtään mitään, ja yhdessä valtiovarainministeriön valtiosihteerin Eino Keinäsen kanssa hän päätti, että nämä verot on pakko pyyhkiä yli.

Anteeksiannosta laadittiin pikaisesti lakiesitys, mikä eteni jo keväällä eduskuntaan. Pietilän mukaan kansanedustajat olivat tietämättömiä tämänkin ongelman laajuudesta. Hallituksen lakiesityksessä todettiin, että lainmuutoksella ei ollut taloudellisia vaikutuksia - ja läpi meni. Eduskunta hyväksyi lain juhannuksen lähestyessä kansanedustajien loman alla ilman sen suurempaa huomiota.

Että se siitä "Suomen mallista", jota Vanhanen nyt kehuu.

kari.naskinen@gmail.com

Kokoomus vähättelee ihmisten huolta

Lahtelaisten liikemiesten Kokoomuk-selle lah-joittamas-sa 50 000 euron vaali-palatsissa torilla sanotaan, että ei maailman talouskriisiä pidä mitenkään sekoittaa kunnallisvaaleihin. Siitä kuitenkin on kysy-mys, että tähän paniikkitilanteeseen on johtanut se markkina-liberalismi, jota suomalaisessa politiikassa edustaa ja haluaa juuri Kokoomus.

Olkoot vaalit mitkä tahansa, tällaiset perustavaa laatua olevat kysymykset kuuluvat vaalikeskusteluun. Eikä olla tekemisissä vain periaatteiden kanssa, sillä maailman finanssikriisi vaikuttaa myös kuntatalouteen ja julkisten palvelujen järjestämiseen. Kaupankäynti heikkenee, yritysten rahoitus ja maksuvalmius ovat kireällä - tämä kaikki vaikuttaa kaikkeen, esimerkiksi työllisyyteen ja sen kautta kuntien verotuloihin. Kuntien talous on kiristymässä: tulot eivät kata kasvaneita menopaineita.

Hallituspuolueiden vaaliehdokkaat eivät kuitenkaan halua käydä keskustelua aiheesta ja vähättelevät ihmisten huolta.

Kuntaliiton suunnittelupäällikkö Reijo Vuorento on sanonut syvän taantuman vaikuttavan kuntien talouteen niin, että vuodeksi 2010 on ennätysmäärä kuntia veronkorotusten edessä.

Kun sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Jutta Urpilainen lauantaina vaati hallitukselta selvitystä finanssikriisin vaikutuksista kuntiin ja julkisiin palveluihin, syyttivät Keskustan ministerit Mari Kiviniemi ja Mauri Pekkarinen häntä politikoinnista ja pelottelusta.

Kuntatalouskin on kuitenkin kiinni näissä rahamaailman ongelmissa. Kuntien suorat sijoitukset osakkeisiin ja muihin rahoitus-instrumentteihin olivat vuoden alussa noin 1,5 miljardia euroa, mutta ovat nyt supistuneet lähes puoleen tuosta.

Lahden kaupungin rahojakin on tällä hetkellä jumissa islantilaisessa Kaupthing-pankissa 5 miljoonaa euroa, Espoon kaupungilla 15 miljoonaa. Rupupankeissa ja -osakkeissa maailmalla on isoja rahoja sisässä myös mm. Tampereella, Turulla ja Oululla. Suomen isoista kaupungeista vain Helsingillä ja Vantaalla ei ole sijoituksia osakkeisiin eikä joukkovelkakirjalainoihin.

Jutta Urpilainen sanoi, että finanssikriisi vaikuttaa väistämättä suomalaisten peruspalveluiden rahoituspohjaan:

"Yksityisissä terveys- ja vanhuspalveluissa toimijoina ja yritysten osakkeenomistajina on merkittävä määrä kansainvälisiä sijoittajia. Nämä yritykset hoitavat myös julkista palvelutehtävää. Onko näiden rahoitustilanne hallinnassa? Takaako hallitus, että näiden yritysten pääomia ei olla nyt siirtämässä muualle? Miten hallitus tällaisessa tilanteessa aikoo turvata peruspalveluiden toimivuuden?"

Kyllä nämä ihan asiallisia ja vakavia kysymyksiä ovat. Terveydenhuollossa ei saa syntyä tilannetta, että ihmisille elintärkeät palvelut kaatuisivat yksityisten firmojen vaikeuksiin. Yksityisen rahoituksen haavoittuvaisuus vaikuttaa peruspalvelujen järjestämiseen ja julkisen palvelutuotannon merkitys korostuu.

"Terveys-, koulutus- ja turvallisuuspalveluita ei saa päästää heiluvien ja epävakaiden markkinoiden armoille. Yhteiskunnan ohjausta olisi päinvastoin lisättävä ihmisten perusturvallisuuden takaamiseksi. Hallituksen pitäisikin käynnistää strateginen suunnittelu peruspalvelujen turvaamiseksi kunnissa", sanoi Jutta Urpilainen.

Kokoomuksen vaalipalatsissa huolta kannetaan nyt vaalimenestyksestä, mutta ei ihmisten henkilökohtaisista asioista, koska jokaisella Kokoomusta äänestävällä on rahaa käyttää yksityisiä palveluja, vaikka kunnallinen järjestelmä heikkenisikin. Kokoomusta voi ideologisista ja henkilökohtaisista syistä äänestää, kun vuositulot ovat vähintään 80 000 euroa.

P.S. Mitähän Lahdessa tehdään, että saadaan sijoitusasiat kuntoon? Veikkaan, että kun on jo palkattu yli 7000 euron kuukausipalkalla kehitysjohtaja ja kohta palkataan strategiapäällikkö, niin seuraavaksi otetaan palkkalistoille kaupunginjohtajan ja rahoitusjohtajan avuksi sijoitusjohtaja.

Sata merkittävintä lahtelaista kautta aikojen

(Tämä juttu päivitetty 20.12. 2019)

Kuvassa on Lahden kaupungin perustamiskirjan kansilehti, jossa on Lahden ensimmäinen vaakuna. Seuraavassa lista sadasta merkittävimmästä lahtelaisesta kautta aikojen:

Janne Ahonen, maailman toiseksi paras mäkihyppääjä heti Matti Nykäsen jälkeen.

Isac Alanko, vuosisadan alun Lahden teollistajia; Jalkarannan (Pallaksen) lankarullatehtaan perustaja 1905. Lahden nuorsuomalaisen yhdistyksen esimies.

Niilo J. Avellan, Yhteiskoulun rehtori, jonka johdolla koulu kehittyi yhdeksi Suomen suurimmista oppilaitoksista.

August Asko-Avenius, perusti Lahden Puusepät 1918, Asko-käsitteen luoja.

"Pelle-Jali" Aulamo, estraditaiteilija, klovni, nykyisten Lahdesta valtakunnantasolle nousseiden tv-julkkisten "esi-isä".

Georges Borup, johti Lahden Lasitehdasta ja Lahden Margariinitehdasta sekä oli mukana myös Lahden Laatikkotehdas Oy:ssä ja Niemen Saha Oy:ssä.

Edvin Carlstedt, asemapäällikkö, pankinjohtaja ja ansioitunut kunnallismies: Suomen Pankki, KOP, Suomen Kauppapankki Oy; ensimmäinen puheenjohtaja Lahden rahatoimikamarissa.

Juha Christensen, tärkeä tekijä siinä Aceh-projektissa, mikä osaltaan vaikutti siihen, että Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon.

Georg Enbom, isännöitsijä, Tornatorin patruuna.

August Fellman, Lahden alkuaikojen tärkein henkilö, kartanonomistaja, kapteeni, hovineuvos, valtiopäivämies, oluttehtailija, Loviisan-radan isä.

Arno Forsius, mittava ura lääkärintyössä Lahdessa alkaen 1963. Lisäksi hän on tehnyt ansiokkaan elämäntyön tutkijana, on myös yksi Päijät-Hämeen tutkimusseuran perustajista.

A.E. Frigren, Lahden Polttimon johtaja, joka nosti mallastehtaansa pohjoismaiseksi kärkiyritykseksi.

F.F. Frostell, Lahden järjestysmies (nimismies) 1891 - 1905; toimi Lahden hyväksi mm. ehdottamalla Launeen lähteen ostamista; edisti suuresti kaupunkihanketta.

Kaarlo Halme, Lahden osuuskaupan toimitusjohtajana 30 vuotta kehittäen siitä 1300 ihmisen työpaikan; Hakatornien ja Mukkulankadun kerrostalojen rakentaja.

Arvo Hauvonen, Suomen Yleisradio, Lahti, Suomi.

Paavo Heinonen, "makkarassa on oltava vähän lihaakin joukossa".

Kalle Helenius, perusti 1909 kotileipomon, josta sai alkunsa Oululainen Oy.

Aarre Hemming, nosti Lahden konservatorion taiteelliselta tasoltaan, monipuolisuudeltaan ja opiskelijamäärältään Suomen kärkikaartiin.

Teemu Hiltunen, kaupunginjohtaja ja sen jälkeen valtiovarainministeriön valtiosihteeri, missä asemassaan teki paljon Lahden hyväksi, erityisiä ansioita mm. sairaala- ja kulttuurirakentamisen aloilta.

Väinö Hovila, rovasti, kirkollisen tahon kansanomainen ja suosittu merkkihenkilö.

Erkki Huurtamo, aloitti asianajajana Lahdessa 1944; iso vaikuttaja kunnallispolitiikassa ja valtakunnanpolitiikassa, valtiovarainministerinä kahdessa hallituksessa, Kymen läänin maaherra 1975-84 (yllätysvalinta Kekkoselta).

Tenho Iikkanen, kunnallisneuvos, pitkäaikainen työskentelijä Lahden hyväksi, sovittelija SDP:n ja Kokoomuksen joskus kiperissäkin vastakkainasetteluissa.

Ola Johansson, Lahden kaikkien aikojen paras näyttelijä.

Helvi Jukarainen, nuorisoseuraliikkeen tomera tanhuttaja.

Olli Järvinen, historioitsija ja ESS:n päätoimittaja, joka otti minutkin töihin Lahteen.

Olavi Kajala, Lahden pitkäaikaisin kaupunginjohtaja, Lahden voimakkaiden kasvuvuosien värikäs vetäjä.

Yrjö Kaloniemi, lehtori, Suomen Hiihtoliiton ja LHS:n puheenjohtaja, joka nyt pyörii haudassaan.

Martti Kemppi, perusti oman yrityksensä 1949 ja nosti hitsauskoneensa maailman huipulle.

Jouko Kemppi, kehittänyt Kemppi Oy:tä yhdeksi alansa johtavista yrityksistä maailmassa.

Frans Keränen, ESS:n päätoimittaja, sananvapauden rohkea puolustaja, ansioita myös valtakunnallisessa politiikassa.

Erkki Ketola, nosti KOP:n Lahden-konttorin talousalueemme ykköseksi.

Paavo Kiiski, suomalaisen musiikkiluokkatoiminnan perustaja.

K.O. Kivekäs, kunnallis- ja liikemies, Etelä-Suomen Sanomien vakauttaja.

Ossi Kivekäs, ESS:n suuruuden luoja.

Antti Kivekäs, säilyttänyt Esa-konsernin menestyvänä perheyhtiönä alan voimakkaassa yhdentymiskehityksessä.

Kalevi Kiviniemi, Suomen paras urkutaiteilija, kansainvälinen huippu.

Rope Kojonen, kansanopiston johtohenkilöitä, ansioita myös kunnalliselämässä.

Felix Krohn, toi Viipurin musiikkiopiston Lahteen 1940; säveltäjä ja Lahden orkesteriyhdistyksen orkesterinjohtaja.

K.V. Kunnas, Lahden johtavia liikemiehiä sata vuotta sitten, jäsenenä ensimmäisessä kaupunginvaltuustossa, oli mukana moninaisissa edistysriennoissa, herätti ajatuksen kauppiasyhdistyksen perustamisesta Lahteen.

Aimo Känkänen, Lahden kansainvälisen urkuviikon perustaja ja pitkäaikainen johtaja.

Erkki Kääpä, evakkokauppias Kannakselta.

Sirkka Lankinen, korvalääkäri, kansanedustaja; toimi henkilökohtaisesti niin tomerasti, että kaupunginsairaalan peruskorjaus ja iso laajennus saatiin käyntiin kaupunginjohtaja Olavi Kajalan vastustuksesta huolimatta.

Olavi Lanu, Lahden tunnetuin taiteilija maailmalla.

Oskari Lehtonen, kauppaneuvos, pankkimies, kansanedustaja, sota-ajan oikeusministeri.

Toivo Lehtovuori, talousneuvos; ansiolistalla LHS, Finlandia-hiihto ja Järvisen sukset.

K.E. Levälahti, Lahden urheiluelämän organisoija 1900-luvun alussa, SVUL:n Lahden piirin perustaja, Ahkeran puheenjohtaja.

J. Theodor Lindroos, Jalkarannan rullatehtaan toinen perustaja, kunnallistekniikan pioneereja, Lahden kaupungin ensimmäinen kunniaporvari.

Erkki Linko, KOP:n pankinjohtaja, urheilun ja taiteen tukija, iso taustavaikuttaja kunnallispolitiikassa.

Jari Litmanen, kaikkien aikojen paras suomalainen maailman suosituimmassa urheilulajissa jalkapalloilussa.

Oskari Louhimo, johtajaopettaja, kirkkohallintokunnan puheenjohtaja 1950-luvulla.

Jaakko Luhtanen, isänsä Vihtori Luhtasen työn rohkea jatkaja ja Luhta Oy:n vaurauden luoja mm. rakennustoiminnan avulla; pesäpallon edistäjä Lahdessa.

Otto Lyytikäinen, Lahden ensimmäinen pormestari, joka pakotti Lahden kaupungin tekemään kaupat Fellmanin kartanosta; hänen ideansa oli kauppakoulun perustaminen.

Henrik Mattson, Mallasjuoman perustaja.

Martti Mikkonen, paitatehtailija, Reippaan ja Kiekkoreippaan puheenjohtaja.

Karolina Moesbel, avasi 1872 leipurinliikkeen ja matkustajakodin, ja hänestä tuli myös Lahden ensimmäinen krouvari.

Jussi Mononen, kenkätehtailija, joka loi mono-käsitteen.

Heikki Mustakallio, Raute Oy:n toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja yrityksen voimakkaan kasvun vuosina.

Pauli Mustakallio, teollisuus- ja kunnallismies; Lahden Rautateollisuus Oy:n (Raute) yksi vahvoista miehistä; Kauppakamarin pitkäaikainen puheenjohtaja.

Jalmari Niemi, legendaarinen sanomalehtimies, historiankirjoittaja.

Tapani Niku, suomalaisen murtomaahiihdon uranuurtaja, joka kehitti hiihtotekniikkaa ja -välineitä; oli myös aikansa hiihtokuningas.

K.T. Numminen, uunimuurarista paikalliseksi patriarkaksi noussut lahjakas ja sopuisa vaikuttaja.

Paavo Nuotio, Suomen ensimmäinen kansainvälisen luokan mäkihyppääjä.

Mikko Nupponen, huonekaluteollisuuden uranuurtaja, aloitti oman tehtaansa 1908.

Unto Ojonen, Lahden kuvaan merkittävästi vaikuttanut arkkitehti.

Jalo Paananen, kova tekijä Lahden elinkeinoelämässä viime vuosikymmeninä.

J.K. Paasikivi, kauppalanhallituksen jäsen, joka valtiovaraintoimituskunnan päällikkönä ja senaattorina ollessaan sanoi, että "vanhana lahtelaisena tekee kaupungin eduksi ja menestykseksi niin paljon kuin voi".

Heikki Parmela, Lahden säästöpankin vaurauden luoja, aktiivinen modernisoija, ansioita myös rakennustoiminnassa.

Ensio Partanen, Möysän "punapappi", pitkä päivätyö settlementti- ja kotiseututyön hyväksi.

Juho Partanen, pankinjohtaja, kaupunkineuvos, kaupunginjohtajan varamies.

Onni Penttilä, Askon Tehtaat Oy:n toimitusjohtaja 1952-65, Asko Oy:n toimitusjohtaja 1965-73, Asko-yhtymän pääjohtaja 1973-76.

Anselm Pitkäsilta, vaatturi, lahtelaisen sos.dem.-järjestöelämän nestori.

Ulla Puolanne, veroministerinä Harri Holkerin hallituksen "ainoa mies".

Esko Rahkonen, suomalaisen tangon yksi suurista.

Oskari Rajanen, kellomies, iso vaikuttaja käsi- ja pienteollisuusalalla, säästöpankkitoiminnassa sekä seurakunnissa.

Wolter Ramsay, Osakeyhtiö Tornatorin perustaja, lahtelaisen vientiteollisuuden aloittaja.

Pentti E Rantanen, ennätysmies kaupunginvaltuustossa, 48 vuotta. Sairaala- ja terveyskautakunnan puhenjohtajistossa 25 vuotta, Lahden urheiluhalliyhdistyksen puhenjohtajistossa 40 vuotta. Tärkeä henkilö Lahden hallihankkeissa. Reippaan mies.

Siiri Rantanen, kaikkien lahtelaisten naisurheilijoiden Äitee.

Aino Rosendahl, perusti Naisten Pukutehtaan 1919.

Reijo Salminen, maailmanluokan taikuri.

Edvard Savutie, merkittävä demarijohtaja kunnalliselämässä.

Jouko Skinnari, kansanedustajana jo vuodesta 1980 alkaen, toiminut ministerinäkin.

Bernt Starckjohann, tuli Starckjohannin perheyhtiön palvelukseen 1947, hallituksen jäseneksi 1953 ja hallituksen puheenjohtajaksi 1975.

Voitto Talonen, Lahden Messujen ja koko päijäthämäläisen yrittäjäelämän väsymätön ideageneraattori.

Arvi Tammivuori, Upon perustaja 1938, ensimmäinen suuri urheilun sponsoroija Lahdessa.

Sulo J. Teittinen, valtiopäivä- ja kunnallismies, valtakunnallisen pika-asutuslain toteuttajia.Martti Tommola, kasvatti Koiviston Auto Oy:stä suurfirman.

Hjalmar Tuominen, perusti Miesten pukutehtaan 1927.

Iivari Tuomisto, poliisimestari, painija, radioääni ja teatterimies, jonka nimikkopalkinto jaetaan kaupunginteatterissa vuosittain.

Unto Tupasela, kuplettilaulaja "Tupa-Uuno".

A.A. Tähtinen, valtion poikalyseon pitkäaikainen rehtori.

"Mato" Valtonen, Sleepy Sleepers, sen jälkeen muutenkin valtakunnallisen viihde-elämän uusija.

Mirjam Viippola, naisten ja tyttöjen liikuntakasvatuksen äiti Lahdessa.

Eino Vikström, Lahden Puukalusto Oy:n ja Isku Oy:n perustaja ja vakavaraisuuden luoja.

Timo Vikström, Iskun dynaamisimman kauden pääjohtaja.

Seppo Vikström, Iskun perheyhtiön säilyttäjä älyttömän kovaksi menneessä kilpailutilanteessa.

Helmi Virtanen, aloitti "rättibisneksen" 1900 perustamalla ompeluliikkeen ja 1934 vielä 70-vuotiaana Oy Paitavalmisteen.

Reino Vornanen, teknillinen apulaiskaupunginjohtaja, joka toteutti monia uudistuksia mm. lämpövoima- ja puhdistamoaloilla; jäi suotta Kajalan varjoon.

Helmi Vuorelma, kutomonomistaja, kotiteollisuuden ja kotiteollisuustaiteen uranuurtaja, oma yritys 1909.

Villehard Vuorinen, opettaja, Lahden ensimmäinen historioitsija.

Åke Wahlroos, lahtelaisen hiihtourheilun suuruuden luoja, kova vaikuttaja myös Kansainvälisessä hiihtoliitossa.

Gunnar Åhfelt-Arjamo, Mallasjuoman taitava isännöitsijä, kulttuurin tukija.

kari.naskinen@gmail.com

EU-miljoonia Kankkulan kaivoon

ESS:n vaalikoneessa kysytään, onko kunnassasi haettu riittävän aktiivisesti EU-rahaa. Vaikea tietää, mutta sen tietää, että joillakin EU-rahoilla on tehty aivan jonninjoutavia hankkeita, ja joitakin hankerahoja on jouduttu palauttamaan, kun niille ei ole ollut edes joutavaa käyttöä.

Koko maassa käytetään vuosittain miljardi euroa EU:n aluehankkeisiin. Niillä luvataan järjestää koulutusta, työpaikkoja, parempaa kilpailukykyä ja uusia luovia ratkaisuja. Muutama viikko television MOT-ohjelmassa selvitettiin eräitä esimerkkitapauksia, ja selväksi kävi, että monien hankkeiden tulokset ovat hyvin epämääräisiä tai kokonaan olemattomia.

Lahdesta oli esillä Päijät-Hämeen koulutuskonsernin Otto-hanke, johon osallistui viisi tietojärjestelmänsä uusinutta yritystä. Tavoitteena oli henkilöstön osaamisen kehittäminen ja työssä jaksamisen edistäminen. Kustannusarvio oli 620 000 euroa. Näin paljon rahaa saatiinkin menemään, kun TE-keskuksen välittämänä saatiin valtion ja EU:n rahaa 247 000 euroa, kuntien rahaa 63 000 ja yksityistä rahaa 309 000 euroa.

Raha-anomuksia tehtäessä oli ilmoitettu tavoitteiksi, että opiskelijapäiviä tulee olemaan 2300, tutkintoja suoritetaan 10 ja uusia työpaikkoja syntyy 500. Ketuille meni: opiskelijapäiviä kertyi 1987, tutkintoja ei suoritettu yhtään, eikä työpaikkoja syntynyt yhtään.

Rahaa sen sijaan paloi mm. julkkisesiintyjien luentoihin (Mato Valtonen ja Isä Mitro). Kuinkahan paljon EU-tukia ovat eri puolilla maata kiertäneet matkasaarnaajat keränneetkään (Pekka Himanen, Ristomatti Ratia, Esa Saarinen, Juhani Tamminen ym.)?

MOT-ohjelmassa 22.9. sanoi johtava toiminnantarkastaja Tomi Voutilainen Valtiontalouden tarkastusvirastosta, että yli puolet näistä tietoyhteiskunnan nimissä haetuista tukirahoista menee Kankkulan kaivoon:

"Nämä EU-tuet on alueellistettu siten, että ne käytettäisiin sen alueen kehittämiseen eikä siellä esimerkiksi lähdettäisi kouluttamaan tai pitämään seminaareja johonkin Kaukoitään."

"Suuria hanketehtailijoita ovat koulutuskuntayhtymät, ammattikorkeakoulut ja sitten alueelliset kehitysyhtiöt. Erityisesti ammattikorkeakoulujen osalta alkaa vaikuttaa siltä, että niiden perustehtävä ei olekaan ammatillisen korkeakoulutuksen antaminen, vaan näiden hankkeiden hallinnointi ja toteuttaminen. - - - Kärsiikö ammattikorkeakoulujen opetustaso siitä, että niiden henkilöstö sidotaan näihin hankkeisiin mukaan", kysyi Voutilainen.

Vastaan vaalikoneeseen, että EU-rahaa on haettu liian aktiivisesti. Eikä se mitään "EU:n rahaa" ole, vaan Suomen itsensä EU:n kassaan maksamaa rahaa.

kari.naskinen@gmail.com

Valtuutettujen roolia vahvistettava

Kunnallispolitiikan toimittaja Jukka Airo kiitteli ESS:n internet-vaalisivuilla kaupunginvaltuutettu Pertti Heinoa (SDP), joka enää ei lähtenyt ehdokkaaksi. Airo kirjoitti Heinon edustaneen kunnallispolitiikassa sitä harvinaiseksi käynyttä lajia, jota voisi kutsua kansanmieheksi.

”Mukkulalaisesta näkyy ja kuuluu, että hän on ammentanut kannatuksensa paikallisen ostoskeskuksen kulmilta. Hän on aina osannut pukea sanottavansa sellaiseen muotoon, että tyhmempikin on ymmärtänyt viestin. Ja mikä parasta, kiitettävän napakasti."

Sain minäkin sähköpostiviestin Rehti-Pepeltä: ”Ota sinä viksuna toimittajana kantaa kuntalaisten, valtuutettujen vaikuttamis-mahdollisuuksien lisäämiseksi”.

Heino kirjoitti yli 25 vuoden valtuustokokemuksellaan, että luottamusmiesten vaikutusvalta on kaventunut: ”Lautakuntien määrä on viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana rajusti vähentynyt, on tullut paljon osakeyhtiöitä ja liikelaitoksia hoitamaan hommia ja vaaleilla valittujen kontrollin ulkopuolelle”.

Näinhän asia on. Vaikka kunnallislaki hyvin selvästi sanoo, että ylin päätösvalta kunnissa on valtuustoilla, niin siitä ei pääse mihinkään, että virkamiesvalta on lisääntynyt. Heinon sanoin:

"Kuntalaki edellyttää pitämään huolta, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Mutta missä on valtuustojen valta, onko se karannut käsistä? Esimerkiksi Lahdessa on virkamiehillä (Kok) melkein koko valta käsissään. Asioiden alkuvaiheiden valmisteluun on tärkeätä päästä mukaan luottamusmiesten sekä kuntalaisten. Miten on valvottu strategioiden toteutumista käytännön tasolla, kun ne monessa suhteessa tökkivät valtuuston päätöksiä vastaan? On vaikuttanut tässä vuosien varrella, että asiat on jo ehditty lyödä lukkoon monessa suhteessa ilman asianomaisten kuulemista ja syvällistä vuorovaikuttamista!”

Oikeassa on Heino. Samasta asiasta kirjoitti Kuntaliiton ruotsinkielisen toiminnan johtaja Kristina Wikberg verkkokolumnissaan otsikolla ”Poliitikkojen roolia vahvistettava – virkamiesten ei pidä toimia poliittisesti”.

Kritiikkiä saivat kuitenkin myös poliitikot: "Poliitikon roolissa yksi yleisimmistä virheistä on se, että sen sijaan että käytettäisiin voimavaroja siihen mitä pitäisi tehdä, niitä käytetään siihen miten se pitäisi tehdä. Virkamiehet kokevat oikeutetusti usein tällaisen lähestymistavan tunkeutumisena alueelleen ja pikkumaisena valta-aseman käyttämisenä. Tosin myös päinvastaisia tilanteita esiintyy. Virkamies saattaa vuotaa tietoa valmisteilla olevasta asiasta, jonka sisältöä hän ei hyväksy. Esimiehet pitävät tällaista usein virheenä – täysin oikeutetusti."

”Olisi jo aika lakata sekoittamasta poliitikkojen rooli virkamiesten rooliin. Tarvitsemme molempia osapuolia, mutta eri tavoin. Poliitikko pysyköön poliitikkona ja virkamies virkamiehenä. Selkokielellä ilmaistuna tämä tarkoittaa myös, että johtavia virkamiehiä ei pidä nimittää poliittisin keinoin eikä puoluekirjan mukaan, vaan ainoastaan ammatillisen pätevyyden perusteella”, kirjoittaa Kristina Wikberg.

Oleellisinta joka tapauksessa on, että vaaleilla valittujen poliitikkojen roolia vahvistetaan. Toinen vaihtoehto on, että ryhdytään valitsemaan myös johtavat virkamiehet vain nelivuotiskausiksi.

P.S. Kun perjantaina tapasimme Rehti-Pepen kanssa Triossa, hän lupasi lähteä ehdokkaaksi taas siinä vaiheessa, kun Suur-Lahteen valitaan valtuustoa.

kari.naskinen@gmail.com

Käännekohdan presidentti

Lahden jäähallissa oli SM-liigakaudella 1993-94 presidenttiehdokas Martti Ahtisaaren vaalimainos. Se oli maalattu jäähän yhteen aloitusympyrään. Ensimmäiseen otteluun tuli Reippaan vastustajaksi Jokerit. Kun pelaajat ennen ottelua lämmittelivät jäällä, kävi yksi Jokereiden pelaaja luistimilla raaputtamassa Ahtisaaren mainosta pilalle.

Jokerien pelaaja oli samaa mieltä kuin silloinen maa- ja metsätalousministeri Martti Pura (Kesk), joka puolueensa Suomenmaa-lehdessä kirjoitti, että "Ahtisaarella ei ole mitään oikeuksia nousta maan johtoon", koska tämä ei ole noussut johtajaksi "prosessin kautta".

Kokoomuksen puoluesihteeri Pekka Kivelä puolestaan ennusti Iltalehdessä, että "Ahtisaarella on paljon ilmaa sisuksissaan, mutta se ilmapallo puhkeaa".

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz vertasi Ahtisaarta Pekka Puupäähän ja Uuno Turhapuroon, ja Kokoomuksen presidenttiehdokas Raimo Ilaskivi sanoi vertausta hyväksi.

Oli Ahtisaaren presidenttiehdokkuus kova pala monelle demarillekin. "Prosessin kautta" tullut ehdokas olisi tietenkin ollut Kalevi Sorsa, mutta hänet Ahtisaari pudotti yleisessä kansanäänestyksessä. Lahdessa käytiin äänestämässä Kansantalon alakerrassa.

Lahdessa niin kuin muuallakin sosiaalidemokraattienkin rivit kuitenkin oikenivat. Ahtisaarea tukeneen Lahden kansalaistoimikunnan jäsenet kävivät jo kesäkuussa 1993 presidenttiehdokkaansa luona ja lahjoittivat hänelle pilapiirtäjä Kalevi Laalon pilapiirroksen originaaliversion, "Kerberoksen" pilakuva oli julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa. Kansalaistoimikunnan puheenjohtajana toimi silloinen apulaiskaupunginjohtaja Kari Salmi.

Ne presidentinvaalit muodostuivat yhdenlaiseksi käännekohdaksi: ehdokkaat antautuivat television viihdeohjelmiin. Jotkut ovat sitä mieltä, että vaalit ratkaistiin viimeisellä vaaliviikolla, jolloin presidenttiehdokkaat puolisoineen olivat Tuttu juttu -visailuohjelmassa. Paavo Väyrysen mielestä tällainen oli vääränlaista "mediapeliä".

Oli myös "gallup-peliä". Ilman galluppeja ei Ahtisaari olisi koskaan asettunut presidenttikilpailuun. Tutkijat voivat selvittää, kuka oli se Suomen Gallup Oy:n tai Taloustutkimus Oy:n tutkija tai mielipidekyselyn tilaaja, joka aikoinaan heitti Ahtisaaaren nimen esille näihin kyselyihin - hän on se varsinainen presidentintekijä.

Edesmennyt kirjailija Paavo Haavikko kysyi, kuka vallan saa, kun sen saa kansa. Talvella 1994 vallan otti nimenomaan kansa. Tasavallan presidentti valittiin suoralla kansanvaalilla. Ilman tähän järjestelmään siirtymistä Ahtisaaresta ei olisi tullut presidenttiä. Jos olisi ollut vanhanmallinen valitsijamiesjärjestelmä, olisivat porvaripuolueet keskittäneet äänensä toisella kierroksella Elisabeth Rehnille.

Ahtisaaresta rauhamiehenä ja Nobelin rauhanpalkinnon voittajana voidaan nyt lukea lehdistä ja seurata televisiosta, joten minä tässä kunnallisvaalien alla palasin vaaliasioihin Ahtisaarenkin kohdalla.

Onnittelut Martti Ahtisaarelle!

kari.naskinen@gmail.com

Lasten ääni kuuluviin

Suomen Lasten parlamentin lahtelainen jäsen Kimi Uosu-kainen (12) luovutti parla-mentin kevät-raportin SDP:n puheenjohtajalle Jutta Urpilai-selle, kun tämä viime viikolla vieraili Lahdessa. Raportissa käsitellään mm. koulukiusaamista sekä koulu-ruokailun ja pyöräteiden parantamista.

Lasten parlamentti perustettiin viime marraskuussa Tampereella, jossa 224 kunnan nimeämät edustajat aloittivat kaksivuotisen toimikautensa. Toinen täysistunto järjestetään ensi kuussa Jyväskylässä. Täysistuntojen välillä tämä 7-12-vuotiaiden parlamentti toimii verkossa. Verkkoparlamentissa lapsilla on käytössään jatkuvasti päivittyvän informaation, uutisten ja yhteystietojen lisäksi työkaluja keskinäiseen kommunikaatioon. Keskustelupalstoilla ajatusten vaihtaminen ja uusien ideoiden esille tuominen on mahdollista ajasta ja paikasta riippumatta. Viikoittaisten chat-keskustelujen avulla lapset voivat kommunikoida reaaliajassa, noudattaen kokoontumisessaan esityslistaa.

Ensimmäinen, kaksi viikkoa kestänyt verkkotäysistunto pidettiin huhtikuussa. Lasten parlamentin edustajat saattoivat tänä aikana käydä tutustumassa täysistunnon esityslistaan, aloittaa keskustelun haluamastaan aiheesta ja kommentoida toisten näkemyksiä. Verkkotäysistunnon lopuksi äänestettiin päätöksistä, jotka toimitetaan eteenpäin asioista päättäville tahoille. Tämän asiakirjan Kimi Uosukainen ojensi Jutta Urpilaiselle Lahden sosiaalidemokraattien toimistolla Hämeenkatu 7:ssä.

Lasten parlamentin perustamisen taustalla on vuonna 2006 hyväksytty nuorisolaki, minkä tavoitteena on lasten kuulemisen ja osallistumisen edistäminen. Parlamentin perustaminen tukee valtakunnallisesti ja paikallisesti lasten osallistumista, lasten ja nuorten yhteiskuntatietoisuuden lisäämistä ja sosiaalista vahvistumista.

Opetusministeriön rahoittaman Lasten parlamentin suojelijana toimii tasavallan presidentti Tarja Halonen. Parlamentti myös tekee yhteistyötä lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan kanssa; hän toimii parlamentin ohjausryhmän puheenjohtajana.

KAIKKI KUNNAT
MUKAAN

Lasten parlamentin verkkotäysistunnon kannanoton mukaan kaikkien kuntien tulisi asettaa edustajansa parlamenttiin. Päijät-Hämeestä on edustus Lasten parlamentissa vain Lahdella, Heinolalla ja Hämeenkoskella. Lisäksi esitetään, että jokaiseen kuntaan perustettaisiin oma lasten parlamentti, joka olisi yksi ”työkalu” kuntien päättäjille kuulla lapsia.

Koulukiusaamiseen liittyvät kysymykset ovat nousseet esille Lasten parlamentin toiminnan kaikilla tasoilla. Nyt on päätetty, että Lasten parlamentti tekee ensi vaiheessa selvityksen siitä, mistä kaikesta tällaisessa kiusaamisessa on kysymys. Lisäksi esitetään, että aikuiset laatisivat koulukiusaamisen estämiseksi vähittäissuositukset kouluille.

Kouluruokailusta päätettiin, että ryhdytään seuraamaan sitä koskevien suositusten noudattamista, ja tarkkaillaan, parantuvatko kouluruoka-asiat lähitulevaisuudessa. Selvitetään myös, miten suositusten tekovaiheessa on kuunneltu lapsia. Samoin otetaan selvää siitä, monessako koulussa ruokailu on epämukavaan aikaan. – ”Joskus yläasteelaiset tulevat jo syömään, ennen kuin me olemme saaneet ruokaakaan. Silloin on viisi minuuttia aikaa syödä!”

Vapaa-ajanviettoon liittyvistä asioista päätettiin vaatia, että pyöräteitä pitää saada lisää ja ne pitää asvaltoida.

Ympäristöasiat kiinnostavat myös lapsia. Niinpä päätettiin kerätä lisää tietoa siihen liittyvistä kysymyksistä – tuleeko tuuli- ja vesivoimaloiden käyttöä lisätä, onko kierrätystä ja kierrätettäviä materiaaleja lisättävä?

kari.naskinen@gmail.com

Roknoosi: SDP ja Kokoomus tasapeliin

Kuvassa olevat kaupunginvaltuutetut jatkavat myös uudessa valtuustossa 2009-12, vasemmalta Ulla Vaara (SDP), Susanna Iivonen-Pekesen (SDP), Jari Salonen (Kok) ja Einari Pohjolainen (Kok). Kuva on Lahden 100-vuotisjuhlien aikana pelatusta mölkkyturnauksesta, jossa tämä nelikko edusti kaupunginvaltuustoa. Kuvan otti niin ikään valtuustossa jatkava vihreä puolisukulaiseni Kirsti Vaara.

Kunnallisvaalien ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 15.10. ja on aika tehdä roknoosi. Sen puoluekohtaisessa tarkastelussa ovat matemaattisena pohjana kolmen tuoreimman mielipidekyselyn tulokset (HS, MTV3, Yle). Niistä laskin kullekin puolueelle keskiarvokannatuksen ja tapahtuneen muutoksen edellisistä kunnallisvaaleista. Tämän muutoksen tein sitten puolueiden kannatukseen Lahdessa.

Oletusarvona tässä roknoosissa on, että ääniä annetaan yhtä paljon kuin neljä vuotta sitten. Muut puolueet saavat roknoosissa äänimäärän tämän matemaattisen mallin perusteella, mutta poikkeuksen teen Perussuomalaisten kohdalla, joille annan tätä matemaattista mallia hieman suuremman äänimäärän. Näin siksi, että edelliskerralla Perussuomalaisilla oli Lahdessa kovin vaatimaton kampanja, ehdokkaitakin vain kaksi. Tällaiset tulevat äänimäärät nyt olemaan (suluissa äänimäärät syksyllä 2004):

12 900 Kokoomus (12 526)
12 600 SDP (13 899)
3 950 Vasemmistoliitto (4 474)
3 500 Vihreät liitto (2 762)
3 400 Kristillisdemokraatit (3 368)
3 300 Keskusta (3 506)
1 100 Perussuomalaiset (60)
1 050 muut (1 103)

Kun näistä lukemista lasketaan paikkajaon ratkaisevat vertausluvut, saadaan Lahden kaupunginvaltuustoon tällainen jakauma (suluissa syksyn 2004 paikkajako):

19 Kokoomus (18)
19 SDP (20)
5 Vasemmistoliitto (6)
5 Vihreä liitto (4)
5 Kristillisdemokraatit (5)
4 Keskusta (5)
1 Perusuomalaiset (0)
1 muut (1)

Hyvinkin pienet muutokset ennakoituihin äänimääriin voivat kuitenkin aiheuttaa muutoksia paikkajakoon. Lähimpänä lisäpaikkaa on Keskusta, ja lähimpänä paikkamääränsä pienenemistä yhdellä SDP.

Suluissa olevia vanhoja paikkalukuja tarkasteltaessa on otettava huomioon, että kuluvan vaalikauden aikana Kokoomus lisäsi paikkamääräänsä kahdella, kun se sai loikkareina kristillisen Terttu Pohjolaisen ja sosiaalidemokraatti Pentti E Rantasen.

Muutokset puolueidenvälisissä voimasuhteissa eivät tule olemaan isoja. Samanlaiselta näyttää matemaattinen ennuste Helsingin osalta, jossa sielläkään ei minkään puolueen paikkamäärä kasva tai pienene enempää kuin kahdella (HS 6.10.).

Roknoosin tekeminen uuden valtuuston henkilöistä on jo vaikeampi homma, mutta tällainen uusi valtuusto tulee tämän perinteisen roknoosin mukaan olemaan (puolueiden sisäisten äänimäärien mukaisessa järjestyksessä):

KOKOOMUS

Ilkka Viljanen
Tuija Nurmi
Simo Räihä
Merja Vahter
Sari Kurikka
Leena Luhtanen
Wilson Kirwa
Jari Salonen
Ilkka Simolin
Arja Nikkanen
Juha Rostedt
Hannu Himanen
Matti Kataja
Einari Pohjolainen
Sari Niinistö
Jorma Ratia
Ari-Pekka Lattu
Markku Lindqvist
Heljä Hassan

SOSIAALIDEMOKRAATIT

Jouko Skinnari
Kari Salmi
Sirkku Enojärvi
Mika Kari
Susanna Iivonen-Pekesen
Eero Vainio
Erkki Nieminen
Eila Jokinen
Jari Hartman
Ulla Koskinen-Laine
Ulla Vaara
Pekka Komu
Jarkko Nissinen
Jouko Pylväs
Paul Sundström
Risto Paulamäki
Alettin Basboga
Merja-Liisa Kerkkä
Sanna Mäkinen

VASEMMISTOLIITTO

Matti Kauppila
Antti Holopainen
Vuokko Kautto
Juha Ulmanen
Eino Vuori

KRISTILLISDEMOKRAATIT

Leena Mantere
Marjo Loponen
Vesa Knuuttila
Sonja Falk
Leena Kaartinen

VIHREÄT

Kirsti Vaara
Kai Kuokkanen
Aleksi Mäntylä
Saara Vauramo
Helena Aaltola

SUOMEN KESKUSTA

Maija-Liisa Lindqvist
Saila Lehtomäki
Maarit Luukka
Timo Kukkonen

PERUSSUOMALAISET

Osman Hassan Gebreil

VAIHTOEHTOVÄKI

Nea Kontio

Uusia valtuutettuja tulee 20 eli 34 prosenttia. Naisia 26 eli 44 prosenttia

kari.naskinen@gmail.com