Deatonin yhden haastattelun (27.12.2017) on suomentanut Jouko Kajanoja. Haastattelussa Deaton sanoi eriarvoisuuskeskustelun suurimman sekaannuksen olevan, että eriarvoisuuden ajatellaan aiheuttavan tiettyjä taloudellisia, poliittisia ja sosiaalisia prosesseja. Vaikka taloudellinen eriarvoisuus on joskus paha, se voi olla joskus myös hyvä.
”Tulisi itse asiassa tarkastella, mitkä eriarvoisuuden muodot ovat reiluja ja mitkä eivät. Eriarvoisuus ei ole sama asia kuin epäreiluus - ja jälkimmäinen on viime aikoina synnyttänyt paljon poliittista kuohuntaa rikkaissa maissa”, sanoi Deaton.
Jotkut eriarvoisuuden muodot tuntuvat vaistonvaraisesti hyväksyttäviltä. Amerikkalaiset ihailevat luovuutta ja sankareita, jotka etenevät kurjuudesta rikkauteen kuten Joy Mangano, joka keksi ihmemopin luuttuamiseen ja inspiroi vuonna 2015 David O. Russelin elokuvan Joy. Mutta lisäarvoa synnyttävät innovaattorit lisäävät eriarvoisuutta. Myös globalisaatioon ja teknologiseen kehitykseen liittyvät ilmiöt kuten ulkoistaminen ja robotiikka heikentävät työntekijöiden palkkoja ja hyödyttävät rikkaita. Nämä yksin eivät silti selitä, miksi mediaanitulot eivät ole parantuneet puoleen vuosisataan samaan aikaan kun suurituloisten tulot ovat karanneet taivaisiin.
Deatonin mielestä on muita taloudellisia ja sosiaalisia prosesseja, jotka lisäävät eriarvoisuutta ja ovat siis epäreiluja:
1. Terveydenhoidon
rahoitus. Joka vuosi USA käyttää terveydenhoitoon 8000 dollaria perhettä kohti
eli enemmän kuin muut vauraat maat, mutta tulokset ovat huonommat. Terveydenhuollon
työpaikat lisääntyivät vuonna 2017 toiseksi nopeimmin, mutta palkat pysyivät
matalina. Terveydenhoidon rahoitus leikkaa keskivertoamerikkalaisen palkkaa,
koska suurin osa työnantajien maksamista terveydenhoitoetuuksista otetaan
tosiasiassa työntekijöiden palkoista, eikä se ole ylimääräinen etuus.
2. Fuusiot. Moni
toimiala kuten teknologia, media ja terveydenhuolto ovat nykyisin harvojen
suuryhtiöiden käsissä. Fuusiot tuskin edistävät työntekijöiden palkkoja.
Sairaalafuusioiden seurauksena sairaalamaksut ovat nousseet, mutta sairaaloiden
palkat eivät (edes vuosikymmenen kestäneen hoitajapulan aikana). Suuryhtiöillä
on helpot ajat manipuloidessaan julkista politiikkaa sen sijaan, että tekisivät
rahaa innovaatioilla ja investoinneilla.
3. Alhainen
liittovaltion minimipalkka 7,25 dollaria tunnissa ei ole muuttunut sitten
vuoden 2009. Vuoden 2017 hallituksen mielipidetutkimuksen mukaan 66 % aikuisväestöstä
haluaisi minimipalkan nostettavan 10,10 dollariin. Muutos kuitenkin kohtaa
vastustusta kongressissa, missä varakkaat yritykset ja rahoittajat käyttävät
suhteetonta vaikutusvaltaa.
4. Työntekijöiden
vähenevä vaikutusvalta. Työntekijöistä 20 % allekirjoittavat sopimuksen, joka
kieltävät sivutoimet ja vähentävät siten sivutuloja ja neuvotteluvoimaa. Vielä
enemmän, yli puolet ammattiliittojen ulkopuolella työskentelevää
amerikkalaista, noin 60 miljoonaa ihmistä, on allekirjoittanut pakollisen
välimiesmenettelysopimuksen, jonka johdosta he eivät voi koskaan haastaa
työnantajaansa oikeuteen.
5. Osa-aikatyön
kasvu. Yritykset korvaavat lisääntyvästi kokoaikatyöhön palkattuja
työntekijöitä toimeksiantosopimuksilla. Aiemmin varakkaiden yhtiöiden
palveluksessa ollut palvelu- ja ylläpitohenkilökunta työskentelee nykyisin
itsenäisissä palveluyrityksissä, jotka käyvät keskenään aggressiivista
hintasotaa. Toimeksiannoissa eletään usein tilistä toiseen ilman etuja ja
ylenemisen mahdollisuuksia.
6. Osakemarkkinoiden
kasvu. Palkitessaan innovaatioista osakemarkkinat kannustavat yrityksiä
siirtämään resursseja työstä pääomaan. Mediaanipalkan juututtua paikalleen on
yritysten voittojen suhde bruttokansantuotteeseen kasvanut 20-25 %. Luku olisi
vielä suurempi, jos johdon palkkiot luettaisiin voitoiksi palkkatulojen sijaan.
7. Yhtiövallan
vahvistuminen politiikassa. Finanssimarkkinoiden säätelyä merkittävästi
voimistanut laki säädettiin vuosien 2007-08 finanssikriisin takia Obaman
hallinnon aikana, mutta Trump suunnittelee säädösten oleellista karsintaa.
Lisäksi USA:n korkein on oikeus päättänyt, että yritykset voivat olla
poliittisia toimijoita ja rahoittaa ilman rajoituksia ehdokkaita, jotka tukevat
heidän toiveidensa mukaista lainsäädäntöä.
Monet tutkimukset ovat vakuuttavasti osoittaneet, miten eriarvoisimmissa yhteiskunnissa voidaan kaikkein huonoiten. OECD:n ja Maailmanpankin viimeaikaiset raportit ovat kertoneet, että eriarvoisuuden kasvu heikentää yhteiskunnan taloudellista menestystä. Kajanoja kommentoi Deatonin haastattelua, että vaikka Deatonin esittämät tekijät heijastavat USA:n yhteiskunnallista tilannetta, ne kertovat myös suomalaisille, millaisilta suunnilta voitaisiin etsiä eriarvoisuutta vähentäviä ratkaisuja.
kari.naskinen@gmail.com
