Vappuvitsi, joka on totta

Tällaisella internetsivustollakin pitää näin vappuna vitsailla. Aiheena tässä on virkamiesmäinen "kapulakieli" ja lähteenä Sastamalan kaupunginhallituksen 6.4. tekemä päätös, joka koskee "hyvinvoinnin ydinprosessin organisaatiomuutosta ja siitä johtuvaa vakanssi-rakenteen muutosta.

Hallintolain 9 § (6.6.2003/434) määrää, että "viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä". Sastamalan kaupunginhallitus noudatti lakia ja päätti seuraavasti:

"Sosiaalinen hyvinvointi ja toimintakyky ydinprosessin alaisen aluesosiaalityön osaprosessin päällikön virka muutetaan 1.8.2009 alkaen aluesosiaalityön ja perhepalvelujen osaprosessien johtavan sosiaalityöntekijän viraksi, jonka tehtävänkuvan painopistealue on osaprosessien operatiivisen toiminnan johtaminen sekä osaprosessien sosiaalityön sisällön ja palveluiden kehittäminen. Johtavan sosiaali-työntekijän virka on ensimmäisen tason osaprosessin johtajan virka. Toiminnan koordinointi tapahtuu prosessitiimissä kerran viikossa ja koordinoinnista vastaa hyvinvointijohtaja. Hyvinvoinnin ydinprosessin työntekijöihin lukeutuvan hallinnon suunnittelijan resurssi saadaan täysimääräisesti hyvinvoinnin käyttöön, kun hänen työpisteensä siirtyy Mouhijärveltä Sastamalan kaupungintalolle. Tällöin suuri osa osaprosessien tilasto- ym. seurantatiedon tuotannosta ja rapor-toinnista on tarkoitus siirtää suunnittelijalle, jolloin päälliköiden resurssia vapautuu muuhun käyttöön."

Sastamalan kaupunki syntyi vuoden alussa, kun Vammalan kaupunki sekä Mouhijärven ja Äetsän kunnat yhdistyivät.

Sastamalan kh:n käyttämä hallintokieli on tuttua. Vaikea on Lahden-kin asiakkaiden saada tolkkua niistä koukeroisista teksteistä, jotka nykyisin ovat luettavissa kaupungin omilla nettisivuilla eri elinten päätöksistä.

Käytin tarkoituksellisesti sanaa "asiakkaat". Ei me enää olla asukkaita eikä edes veronmaksajia, vaan asiakkaita - varsinkin nyt, kun maan hallitus sanoo, että tärkeintä on kuluttaminen, se elvyttää. Ei olla kansalaisia, vaan kuluttajia ja asiakkaita. Potilaatkin sairaa-loissa ovat asiakkaita. Jokin aika sitten puhuttiin televisiossa myös päiväkodin lapsista asiakkaina. Suomalaisessa tv-sarjassa Yövuoro pyydettiin ruumishuoneen vahtimestaria hakemaan asiakas kylmiöstä.

VAPPUJUTTU 2

Sanna kertoo kiihkeästä yöstä: "Wilson Kirva (Kok) petti vaimoaan kanssani". (7 päivää)

VAPPUJUTTU 3

Jyrki Katainen (Kok) oli lapsinero. Hän tiesi Suomen kansan-taloudesta jo 6-vuotiaana yhtä paljon kuin nytkin. (Uutispäivä Demari)

kari.naskinen@gmail.com

Okko Kamu 21 000 euroa/viikko

Lahden kaupunginorkesterin uutena kapellimestarina parin vuoden päästä aloittava Okko Kamu tulee saamaan peruspalkkaa 14 000 euroa viikossa. Todellisuudessa palkkasumma muodostuu paljon korkeammaksi, sillä viikkopalkka nousee 21 000 euroon aina niinä viikkoina, jolloin Kamu johtaa orkesteria kaksi kertaa (eri päivinä, soitettava ohjelmisto sama). Tällaisia kaksoiskonserttiviikkoja on Lahdessa ja myös niin, että toinen konsertti pidetään Hämeenlinnassa.

Noista summista näkee, että kunnan palveluksessa olevista työn-tekijöistä kapellimestarit ovat kallispalkkaisimpia. Kaupunginjohta-jatkin joutuvat tekemään töitä kuukauden tai kaksi päästäkseen samaan kuin kapellimestarit viikossa. Peruskoulun lehtorin pitää tehdä töitä samoihin tienesteihin yltääkseen 6 kuukautta, hammashoitajan 11 kuukautta ja perhepäivähoitajan 12 kuukautta.

Kamu johtaa orkesteria kahdeksan työviikon ajan vuosittain. Työviikon pituus on 4-6 päivää. Lisäksi Kamu johtaa orkesterin kiertueet ja levytyksiä.

Lahden kaupunginorkesterin menot ovat vuodessa noin 5,5 miljoonaa euroa. Kuulijoita konserteissa oli viime vuonna 56 000 (edellisvuonna 60 000 ja sitä edellisenä 67 000). Sibeliustalon salin täyttöaste oli LKO:n viime vuoden konserteissa 63 prosenttia.

Lahden kaupungin rahoituksella toiminta tietenkin pyörii. Viime vuonna kaupungin tuki oli jokaista lahtelaista kohti laskettuna 26 euroa. Tänä vuonna tuohon summaan tulee taas pari euroa lisää. Muiden kaupun-kien sinfoniaorkestereita ei yhtä isoilla (euroa/asukas) summilla ylläpidetä.

Lahdessa orkesteritoiminta on suhteellisesti laskien kalliimpaa kuin muissa kaupungeissa. Veronmaksajien kannalta tilannetta kuitenkin helpottaa se, että LKO:n sponsoritulot ovat ylivoimaisesti suurimmat Suomessa.

Okko Kamun kanssa sopimusta tehtäessä oli esillä sellaistakin, että sopimustekstiin olisi tullut huomattavia väljennyksiä orkesterin peli-varoihin. Päättäjinä toimineet poliitikot kuitenkin tyrmäsivät nämä lisäresurssoinnit.

Viime viikolla orkesterin nykyinen neuvonantaja Jukka-Pekka Saraste sanoi, että 67 soittajan orkesteri on liian pieni - se ei pysty esittämään György Ligetin musiikkia (ESS 22.4.). Tarvittaisiin kymmenkunta soittajaa lisää, ainakin konserttikohtaisina free-lancereina. Sen verran olen Ligetin sävellyksiä kuunnellut, että jos sellaisia alettaisiin Sibeliustalossa vinguttaa, kuulijamäärät laskisivat edelleen.

kari.naskinen@gmail.com

Keskustan kannattaisi jo lähteä hallituksesta

Nyt kun kepulaiset ovat turvautuneet viimeiseen oljenkorteensa Kekkoseen, kannattaisi perusteellisemminkin ottaa oppia Kekkosesta. Kun Keskustan kannatus uhkaa vajota 1970-80-lukujen vaalimenestyksen tasolle 16-17 prosenttiin, olisi käyttöä kekkosmaiselle rymistelylle. Ei muuta kuin pois hallituksesta, parlamentaarinen kriisi päälle ja Vanhanen vaihtoon jo ennen seuraavaa puoluekokousta.

Vanhasesta ei kuitenkaan tällaisiin tempauksiin ole. Sen sijaan Pekkarisessa on aina ollut pelimiehen aineksia. Jos vielä Väyrynen saataisiin takaisin kunnolla politiikantekoon, olisi Keskustalla kunnon hyökkäysketju Kekkonen - Pekkarinen - Väyrynen.

Pekkarinen sanoi televisiossa, että hyvätuloisetkin pitäisi saada jollain tavalla laman maksajiksi. Tämä se ongelma onkin. Kokoomus on narrannut Keskustan kovaan oikeistolaiseen veropolitiikkaansa. Keskustan tekisi ainakin näennäisesti mieli vetää pehmeämpää, inhimillisempää politiikkaa, mutta se ei ole mahdollista hallituksessa, jota todellisuudessa johtaa Katainen.

Eikä tilanne ole suinkaan muuttumassa. Hallitukselta on tulossa lähiaikoina uusia esityksiä rikkaiden olojen helpottamiseksi. Ne koskevat osinkotulojen verovähennysten lisäämistä ja pitkä-aikaissäästämiselle annettavaa verotukea. Jos Keskusta nämäkin esitykset allekirjoittaa, menee Pekkarisenkin äskettäisiltä sanomisilta pohja pois.

Vanhasen - Kataisen hallituksen ohjelmassa sovittiin kaksi vuotta sitten 2,2 miljardin euron veronkevennyksistä. Tähän mennessä kevennyksiä on tehty jo 3,6 miljardia euroa. Tämän takia valtion kassaa joudutaan paikkaamaan ennätysmäisellä lainanotolla, ja samalla linjalla joutuvat toimimaan kunnat.

Hallituksen politiikka tarkoittaa käytännössä sitä, että kuntasektorille muodostuu tänä vuonna lähes kahden miljardin euron rahoitusaukko. Se vastaa kahden veroprosenttiyksikön tuottoa.

Leikkauslistoja ei kuitenkaan ole eikä tule, vakuuttaa hallitus. Eipä niin, koska leikkauksiin pakotetaan kunnat. Vanhanen itse äänesti Nurmijärven kunnanvaltuustossa kouluopetuksen tuntikehyksen leikkaamiseksi kolmella prosentilla; esityksen oppituntien vähentä-misestä oli tehnyt sivistyslautakunta, jonka puheenjohtaja on Merja Vanhanen. Tämän äänestyksen Vanhaset hävisivät, mutta eräitä muita leikkauksia Nurmijärvellä päätettiin toteuttaa.

Vanhaset todistavat Nurmijärvellä, miten likaisen työn joutuvat hallituksen puolesta tekemään kunnat. Palveluja leikataan, laatua heikennetään ja henkilökuntaa lomautetaan.

kari.naskinen@gmail.com

Heil

Saksalaisille musiikki-ihmisille on edelleen kiusallista, että Adolf Hitlerin suuri säveltäjäsuosikki oli Richard Wagner. Natsi-Saksassa Wagnerin musiikkia käytettiin laajasti monen-laisissa yhteyksissä. Kun viime viikolla osuin näkemään Wagnerin massiivisen Nürnbergin mestarilaulajat, niin siinähän ne tutut, myöhemmin Hitlerin käyttöön ottamat teemat olivat hyvin esillä. Ooppera päättyy kansaa markkeeraavan kuoron suureen ylistyslauluun, jossa kaikkia pyydetään kunnioittamaan saksalaisia mestareita ja saksalaista henkeä – ja vaikka roomalainen valta vajoaa hämäryyteen, niin pyhä saksalainen taide pysyy. Oopperan päähenkilölle, suutari Hans Sachsille lauletaan: ”Heil, Sachs! Kunniaa suurelle Nürnbergin Sachsille”.

Näin esityksen Barcelonassa, jossa tuo Heil-tervehdyskin oli alkuperäisessä saksankielisessä tekstissä juuri noin. Sen sijaan tekstityslaitteessa se oli englanniksi sievistetty muotoon ”Hail” ja espanjaksi ”Salve”.

Wagner sävelsi tämän oopperan 1860-luvulla, jolloin ”Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta” oli jo hajonnut ja sen jälkeinen Saksan liittokin oli juuri muuttumassa Preussin johdolla toimivaksi Saksan keisarikunnaksi (Deutsches Reich). Uho oli päällä.

Kun Nürnbergin mestarilaulajia nyt esitettiin Barcelonan Liceu-oopperassa, oli Espanjan sisällissodan päättymisestä kulunut tasan 70 vuotta. Siihen kahinaan Francisco Franco oli tarvinnut kaverei-densa Hitlerin ja Mussolinin apuja. Saksan armeija osallistui Francon sotilasvallankaappaukseen merkittävällä tavalla. Esimerkiksi kuuluisa Guernican tuhoaminen 1937 tapahtui Luftwaffen pommikoneilla. Messerschmitt-hävittäjiä puolestaan käytettiin Espanjassa ensim-mäisen kerran taistelutilanteissa. Kesällä 1937 Franco kiittikin Hitleriä kirjallisesti saamastaan ”suuren Saksan luottamuksesta”.

Niin muuttui Espanjan demokraattinen tasavalta Francon karmeaksi diktatuuriksi, jota kesti aina vuoteen 1975 asti.

Ei tietenkään ole Wagnerin vika, että hänestä tuli Hitlerin ihailun kohde. Wagner kuoli 1883, Hitler syntyi vasta kuusi vuotta myöhemmin. Paljon läheisempi suhde Hitlerillä oli Jean Sibeliukseen, joka 1935 sai Aatulta Saksan korkeimman kulttuurikunniamerkin, hopeisen Goethe-mitalin.

Sibeliuksen natsiyhteyksistä tohtorinväitöskirjan tehnyt Antti Vihinen on luetellut natsien musiikkimaun ykköskohteiksi Wagnerin, Sibeliuksen, Beethovenin, Brucknerin, Pfitznerin ja Richard Straussin. Sama kaiku on ollut askelten Suomessakin, jossa Sibeliuksen Jääkärimarssi oli kansalaissodan aikana Mannerheimin valkoisen armeijan tunnusmelodia. Lapuanliikekin sai Sibeliukselta täyden tuen, säveltäjämestari jopa osallistui tuon natsihenkisen ääriliikkeen mielenosoitukseen yhdessä puolisonsa kanssa.

Sibeliuksen natsiyhteyden on ottanut esille myös Jari Juutinen, jonka Eichmann-näytelmässä soi Sibeliuksen Valse Triste.

Wagnerista Vihinen sanoo, että natsi-Saksassa hänen musiikkiaan käytettiin seremoniavälineenä, hänen ajatuksiaan siteerattiin, hänen työnsä mystifioitiin ja ikonisoitiin ”saksalaisen rodun” ylväimmäksi saavutukseksi. Kyllähän tätä samaa on tapahtunut Suomessa Sibeliuksen kohdalla.

Deutschland, Deutschland über alles,
Über alles in der Welt.
Folge dem Führer,
Reiche die Hand!
Heil Adolf Hitler,
Heil dem Vaterland!

kari.naskinen@gmail.com

Lahen

Olen 40 vuodessa tullut niin lahtelaiseksi, että puuttuu enää yksi asia, ominaisuus. En suostu sanomaan, että olen "Lahesta". Tämä varmaan johtuu siitä, että tulin Lahteen Suomen Ateenasta, jossa ainakin silloin oikeakieli-syydestä pidettiin tarkkaan huolta. Siis Lahti, Lahdessa, Lahdesta, Lahteen.

Muutama aika sitten Etelä-Suomen Sanomien etusivulla oli ilmoi-tuskin, jossa yritys mainosti jonkin tuotteen olevan nyt saatavilla Lahessa tai jotakin sellaista.

Tämän vajavaisen lahtelaisuuteni lisäksi olen vielä niin lapsellinen, että pidän kirjaa mielenkiintoisista unista, joita satun jälkeenpäin muista-maan. Muutaman kuukauden takaa on unimerkintä: "Kun Lahden kaupunki tästä eteenpäin palkkaa uusia virkamiehiä, heidän pitää osata sanoa b- ja d-kirjaimet, koska ne kirjaimet ovat budjetti-sanassa".

Kesäkuun alussa Lahden kaupunginvaltuusto päättää kaupungin uudesta strategiasta. Saa nähdä, jääkö strategian otsikoksi valtuustoseminaarissa Jyväskylässä alustavasti muotoiltu "Ei oo Lahen voittanutta". Onko kysymys tyhmyydestä vai siitä, ettei uskalleta suoraan varastaa Mallasjuoman mainoslausetta "Ei oo Lahden voittanutta"?

On siellä Jyväskylässäkin yksi puhekielen sana, mikä vaatii kielenhuoltoa. Sanovat, että JYP on "Jyppi". Lahdessa jää-kiekkojoukkueen nimi on chicagolaisittain Pelicans, mutta lehtijutuissakin se on jo väännetty Pelsuksi - vähän niin kuin sievistelty muoto Perseestä.

Nyt tästä kaikesta kimpaantuneena otankin etäisyyttä Lahteen ja palaan asiaan joskus tämän kuun lopulla.

kari.naskinen@gmail.com

Vapauden puolesta, valtavirtaa vastaan

Ranskan elokuvan "uutta aaltoa" on esitelty televisiossa, ja ensi kuussa alkaa Helsingissä Suomen alokuva-arkiston sarja samasta teemasta. Nostalgian huippu on 4.5. elokuvateatteri Bio Rexissä, jossa Jean-Luc Godardin Hullun Pierrotin (1965) esityksen yhteydessä vierailee Anna Karina, nyt 68-vuotiaana. Anna Karinaa haastattelee Elina Salo.

Ranskan uusi aalto on ollut suurin elokuva-asia, mikä 60-luvun filmihulluihin on vaikuttanut. Uusi aalto oli vallankumouksellinen, se julisti vapautta valtavirtaa vastaan. Silloisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa kaikki tällaiset saivat suuren huomion ja arvon. Nämä elokuvat puhuivat nuoruudesta, kapinoinnista ja sääntöjen rikko-misesta. Kun elokuvat vielä tehtiin studioiden ulkopuolella, kaduilla ja baareissa, saatiin tuntuma oikeasta elämästä.

Ylihuomenna perjantaina televisiosta tulee eräänlainen raportti tästä kaikesta, Jean Rouchin dokumentaarinen Ranskalainen päiväkirja (1961), minkä Rouch teki yhdessä tunnetun sosiologin Edgar Morinin kanssa. Se on tyypillinen cinéma vérité eli "totuuselokuva", joka koostuu Pariisissa tehdyistä haastatteluista ja keskusteluista. Rouch ja Morin käyttivät kuvauksissa kevyitä kameroita ja suoraa äänitystä päästen näin keskelle pariisilaista elämää kaduilla ja kahviloissa.

Raportti on myös Godardin Viimeiseen hengenvetoon (1959), se on dokumentti Jean-Paul Belmondosta ja Jean Sebergistä.

Merkittävin uuden aallon ohjaaja Godard onkin. Hän löysi Anna Karinan television saippuamainoksesta, teki Anna Karinasta anti-filmitähden, oman muusansa, meni sitten naimisiin tämän kanssa, erosi ja antoi tämän kaiken näkyä myös elokuvissaan. Televisiossa nähdään toukokuussa kolme Godardin ja Anna Karinan elokuvaa: 8.5. Nainen on aina nainen (1961), 15.5. Laittomat (1964), 22.5. Lemmy Caution - piru mieheksi (1965).

Kun Ranskan uuden aallon elokuvia on viime viikkoina katsonut, niin ihmeen hyvin ne ovat pitäneet pintansa. Silloin aikoinaan niitä tietenkin analysoitiin tarkkaan ja nuppi oli turvoksissa elokuvataiteen hienouk-sista. Kun lisäksi nuori Peter von Bagh kävi elokuvakerhoissa luennoimassa asioista sytyttävällä tavallaan, ei kenellekään jäänyt epäselväksi, että taidemuodoista suurin on elokuva, kuten jo Lenin oli sanonut.

Vaikka analyysia pystyy nyt tekemään viileämmin, ei kokonaiskuva uuden aallon leffojen merkittävyydestä ja merkillisyydestä paljonkaan muutu. Tuli sinne väliin roskaakin ja keinotekoista filmisnobbailua, mutta kyllä varsinkin Godardin, Francois Truffautin ja Alain Resnaisin tuotanto jää elokuvan historian suureksi merkkipaaluksi.

Yhden suorastaan kiteytymän löysin, kun televisiosta tuli Robert Bressonin Kuolemaantuomittu on karannut (1956). Sen alku-teksteissä nimittäin Bresson sanoo: "Tämä on tosi tarina. Kerron sen ilman kommervenkkejä". Juuri näin. Uuden aallon elokuvantekijät kertoivat tarinoita, antoivat niiden kuljettaa ihmisiä ja kameraa. Ei sen kummempaa kuin elämä. Ei kommervenkkejä. Elämää suurempia elokuvia, kuten von Bagh joistakin elokuvista sanoo - tai ainakin elämän suuruisia.

Voi kun näkisi Anna Karinan... Kun Jean Sebergiä ei enää voi, sillä hän veti viimeisen hengenvetonsa Pariisissa 30.8.1979.

kari.naskinen@gmail.com

Vallankumouksen tiellä

Fortumin uudeksi toimitusjohtajaksi valittu Tapio Kuula (52) tulee saamaan kuukausipalkkaa 40 000 euroa. Kokoomuksen kusettaman, kunnallisella puolella toimivan Sari Sairaanhoitajan palkka on 2500 euroa. Alle 2000 euron kuukausiansioiden jäävät mm. hammashoita-jat, kanslistit, keittäjät, perhepäivähoitajat ja siivoojat.

Tapio Kuulan edeltäjä Mikael Lilius on saanut alle kymmenen vuoden työskentelystään Fortumilla yli 30 miljoonaa euroa, ja ensi vuonna hän tulee saamaan eläkettä 40 000 euroa kuukaudessa. Suomalaisten keskimääräinen koko työuran tuottama työeläke on 1050 euroa.

Vaikka Lilius ei ole itse päättänyt Fortumin herrojen palkkio-järjestelmistä, on ymmärrettävää, että hänen rauhansa on viime aikoina ollut häirittynä. Lehtitietojen mukaan Liliusta on uhkailtu. Mihinkäs muuhun tällaista uhkailua kohdistaa, kun sen takana ovat kaikki viimeisten kymmen vuoden hallituspuolueetkin. Lilius on konkreettinen kohde mielenosoittajille.

Yhtään ei ihmetytä, että ihmisiä alkaa pistää vihaksi enemmänkin. Ulla Puolannekin kysyi jo, tarvitaanko jonkinlainen vallankumouskin, jotta markkinatalousjärjestelmä muuttuisi lähivuosina säännös-tellympään suuntaan. (ESS 10.4.)

Yritysjohtajien palkat, erilaiset palkkiot ja kultaiset eläkekäden-puritukset ovat viime vuosikymmeninä nousseet sellaiselle tasolle, että ne eivät enää perustu liiketoiminnan kilpailullisiin tekijöihin. Sen vielä tajuaa, että yritysjohtaja saa muutaman kymppitonnin kuukausipalkan, mutta kun mennään kuusinumeroisiin lukuihin, ei enää ole mukana kohtuutta. Kun tällaisia Rolls Royce -palkkoja ja bonuksia maksetaan valtionyhtiöissäkin, ollaan täydellisesti hakoteillä.

Kun puhutaan kohtuullisuudesta, niin näin se toteutuu tai on toteutumatta lahtelaisissa yrityksissä: vuoden 2007 verotettava ansiotulo kuukaudessa oli esimerkiksi Etteplanin Matti Hyytiäisellä 32 400 euroa, Luhdan Vesa Luhtasella 32 000, Kempin Anssi Rantasalolla 26 000, apteekkari Tarmo Salinilla 24 000, DNA-PHP:n Arto Kaikkosella 24 000, Esan Jukka Ottelalla 20 500, ja Foxconnin Timo Harjulla 17 000, Polttimon Katharina Sten-holmilla 17 000 ja BE Groupin Matti Tiiralla 15 300 euroa. Erikseen näiden päälle tulevat pääomatulot, joita suomalaisessa järjestelmässä verotetaan merkittävästi kevyemmin kuin palkkatuloja.

KHO:n presidentti Pekka Hallberg ja Helsingin piispa Eero Huovinen kirjoittivat Hesarissa, että nykyisen laman olennaisena syynä on irtaantuminen todellisuudesta - "talous horjuu, kun se perustuu toiveille eikä yhteisesti hyväksytyille pelisäännöille". (HS 10.4.)

Eikä nyt horju vain talous, vaan sen mukana koko uusliberalistinen järjestelmä. Suomen edellisen laman jälkeen on hyvinvointivaltion rakenteita murennettu, mutta nyt nähdään, että on tehty väärin. Markkinataloudelle lisää valtaa antaen on ajettu niin syvälle suohon, että sieltä ei päästä ylös ilman kunnollisia oikaisuliikkeitä. Jos näitä oikaisuliikkeitä ei tehdä, alkavat uhkausviestejä saada muutkin kuin Lilius - aivan perustellusti, sillä Ulla Puolanteen vaatima "vapaus - veljeys - tasa-arvo" ei enää pitkään aikaan ole toteutunut.

Uusiin ratkaisuihin joutuu turvautumaan myös Vanhasen - Kataisen hallitus. Sen on pakko kääntää veronkevennyspolitiikkansa päinvas-taiseksi. Oikeistolaisen politiikan mukaisesti tämä tapahtuu kuitenkin niin, että ei kiristetä progressiivista valtion tuloverotusta, vaan kaikkia niitä muita veroja ja maksuja, jotka peritään kansalaisilta tasavero-taulukon perusteella. Tasavero on myös kunnallisvero, mikä tämän vuoden jälkeen nousee suurimmassa osassa kuntia. Tämä sopii Kokoomukselle, Keskustalle ja RKP:lle, koska rikkaat hyötyvät tasaveromallista. Tätä veropolitiikkaa ovat hyväksymässä myös aatteettomat vihreät.

kari.naskinen@gmail.com

Sana pääsiäiseksi

Mäntän kirkossa on lasimaalaus, jossa ovat kirjaimet GAS. Se viittaa siihen, että kirkon lahjoitti seurakunnalle metsäteollisuusyhtiö G.A. Serlachius Oy vuonna 1928. Kun astuu ulos kirkon pääovesta, on sitä vastapäätä S-market. Tämän pitäisi pelin hengen olla kirkossa ylei-semminkin. Kun esimerkiksi kulttuuri- ja urheilutapahtumat turvautuvat yritys-elämän sponsori-tukeen, niin miksei kirkkokin.

Sen sijaan kirkko tukeutuu valtion saamiin verotuloihin. Esimerkiksi Lahden seurakuntayhtymä teki vuonna 2007 voittoa 1,5 miljoonaa euroa, ja tämän mahdollisti se, että seurakuntayhtymä sai jako-osuutena valtion keräämistä yhteisöveroista 1,9 miljoonaa euroa. Helsingin seurakuntayhtymä teki viime vuonna voittoa niin ikään 1,5 miljoonaa euroa ja sai yhteisöverotuloja 18 miljoonaa euroa.

Kirkollisveroa maksavat nekin yritykset, jotka ovat kirkkoon kuulumattomien omistamia. Nyt maan hallitus on päättänyt jopa nostaa kirkon saamia yhteisöveroja. Vuosiksi 2009-11 seurakuntien osuus yhteisöveron tuotosta kasvaa 1,75 prosentista 2,55 prosenttiin. Tämän korotuksen arvioidaan lisäävän seurakuntien tuloja tänä ja ensi vuonna 30 miljoonalla ja sitä seuraavana vuonna 34 miljoonalla eurolla.

Kumma juttu, että näiden verojen kanssa toimitaan näin päin. Veron nimi on yhteisövero, jota joutuvat maksamaan niin yritykset kuin yhdistyksetkin voitoistaan. Miksi seurakunnat eivät maksa tätä veroa, sillä yhteisöjähän nekin ovat?

Kirkolle annettavaa yhteisövero-osuutta perustellaan sillä, että seurakunnat hoitavat yhteiskunnallisia palveluita eli ylläpitävät hautaustointa ja omia kulttuurihistoriallisia rakennuksiaan, osallistuvat väestökirjanpitoon, järjestävät sosiaalista auttamistyötä sekä lapsi- ja nuorisotyötä.

Selvempi ja kansalaisten kannalta tasa-arvoisempi järjestelmä olisi, että kirkko erotettaisiin valtiosta, ja tämän jälkeen valtio ja kunnat maksaisivat seurakunnille niiden palveluista laskujen mukaan.

kari.naskinen@gmail.com

Mihin palkasta pidätettyjä eläkerahoja oikein käytetään?

Kirjoitin viime sunnuntain Etelä-Suomen Sanomissa siitä, miten ei ole pienintä-kään pel-koa ”eläke-pommista”, jonka on peloteltu syöksevän maan perikatoon. Eräs lukija lähetti sähköpostia, jossa ihmetteli, mihin niitä jokaisen palkasta perittäviä eläkemaksuja oikein piilo-tellaan. Ne summat ovat nimittäin valtavia, ja ne kyllä riittävät erinomaisesti eläkkeiden maksuun tulevaisuudessakin.

Jokaisesta palkkasummasta menee TEL-maksuna 21,6 prosenttia. Lukija oli tehnyt taulukon: jos palkansaajalla on esimerkiksi 20 vuoden työhistoria ja tienannut bruttopalkkana keskimäärin 2500 euroa kuu-kaudessa, ovat 20 vuoden tienestit yhteensä 600 000 euroa. Tästä bruttosummasta on TEL-maksujen osuus 129 600 euroa; kun eläke-yhtiö on pannut tämän saamansa summan kasvamaan vaikkapa 4 prosentin korolla, on rahaa plakkarissa 192 000 euroa.

Vastaavasti 30 vuoden työhistorialla ja 2500 euron kuukausipalkalla päästään summaan 362 600 euroa ja 40 vuoden työhistorialla summaan 614 600 euroa.

”Tällaisilla kertymillä meistä jokainen pärjäisi eläkkeellä ollessaan pelkällä korkokertymällä! Ja kun kuolemme, mihin katoaa kunkin työssä tullut kertymä? Jos nämä rahat ohjautuisivat yhteiskunnalle sairaaloihin, kouluihin, yhteisen infran ylläpitoon, en ihmettelisi tätä. Nyt raha vaikuttaa jäävän eläkevakuutusyhtiöille ja ehkä veropara-tiiseihin joillekin? Mutta kenelle? Kuka kerää miljardeja suomalaisten eläkekertymillä?”

Edellä olevan laskelman mukaan: jos jää 40 vuoden työuran jälkeen eläkkeelle 63-vuotiaana ja ryhtyy saamaan 1500 euron kuukausi-eläkettä, riittävät ko. henkilön palkasta pidätetyt TEL-maksut hänelle 97-vuotiaaksi asti.

”Työn hinta on Suomessa kova, ja yksi selittävä tekijä on turhan korkea TEL-maksu. Missä muualla maailmassa toimitaan näin? TEL-lain tultua vuonna 1962 TEL-prosentti oli 5 ja sen laskettiin tuolloin riittävän”, kirjoittaa lukija

”Rahaa on siis oikeasti paljon liikkeellä, eikä mitään eläkepommia tule. Vaikuttaa siltä, että rahaa katoaa johonkin ja paljon.”

”Sitten vielä jotkut haluavat, että eläkkeelle siirtymistä pitäisi venyttää. Ainakin eläkevakuutusyhtiöille se toisi lisää rahaa hukattavaksi”, kirjoittaa asiaan perehtynyt lukija.

Oikeassa on, sillä nykyisin kerättävät eläkemaksut ovat selvästi suuremmat kuin vuosittain maksettavat työeläkkeet.

kari.naskinen@gmail.com

Kuntaliitoshankkeessa varovainen vaihe

Tämä kuntaliitoshank-keen "liikemerkki" on poistettu Lahden kaupungin internetsivuilta. Aikaisemmin sitä klikkaamalla pääsi Uusi kunta -sivuille. Muutenkin liitoshanke on nyt hiljaisem-massa vaiheessa, kun varsinkin Hollolassa on alettu painaa jarrua. Pääsiäisen jälkeen Lahdesta joka tapauksessa lähtee kaikkiin Päijät-Hämeen kuntiin kirje, jossa tiedustellaan kiinnostusta kuntaliitos-selvityksen tekemiseen.

Lahtelaisten kannalta tilanne on oikeastaan sellainen, että eipä tuolla niin väliä ole, syntyykö suurkunta vai ei. Lahti on kaikilla mittareilla suurkunta jo nyt, eivätkä kuntatalouden huolet paina Lahtea alkuunkaan samalla tavalla kuin lähistön muita kuntia. Tästä ovat hyvinä todisteina kuntien viime vuoden tilinpäätökset. Lahden kuntatalous on tällä hetkellä jopa parempi kuin muissa suurissa kaupungeissa, ja vertailu Päijät-Hämeen kuntien kesken nostaa Lahden aivan omaan luokkaansa.

Maakunnan kuntien vuosikate (käyttötulojen ja -menojen erotus) oli Lahdessa ylivoimaisesti suurempi kuin muilla. Seuraavassa tilastossa viime vuoden vuosikatteet euroa/asukas:

+514 Lahti
+361 Hollola
+303 Orimattila
+288 Hartola
+286 Kärkölä
+254 Nastola
+237 Asikkala
+212 Hämeenkoski
+176 Artjärvi
+101 Padasjoki
-146 Heinola

Lahden talous toimi viime vuonna niin hyvin, että tulorahoitus oli suurempi kuin investointien nettomenot. Tämä oli kova saavutus, sillä investointeja oli paljon, ja on tänä vuonnakin. Lahteakin enemmän tulorahoitusta investointeihin nähden saatiin Orimattilassa ja Hartolassa, mutta eipä niissä kunnissa juuri mitään rakennettukaan. Seuraavassa tilastossa tulorahoituksen ja nettoinvestointien suhde (100 = tasapaino):

+122 Orimattila
+122 Hartola
+105 Lahti
+104 Artjärvi
+90 Nastola
+88 Hollola
+52 Asikkala
+38 Kärkölä
+30 Hämeenkoski
+11 Padasjoki
-28 Heinola

Esimerkiksi Hollolassa tulorahoitus ei riittänyt investointeihin. Hollolan tilinpäätöstä koskeneessa ESS:n otsikossa sanottiin, että "Hollola vankisti talouden puskuria". Mitä vahvistamista se oli, kun inves-tointeja varten piti velkaa tehdä lisää? Puskuria ei siis ollut. Seuraavassa tilastossa kuntien lainamäärät euroa/asukas vuoden päättyessä:

454 Lahti
480 Hämeenkoski
825 Asikkala
1161 Kärkölä
1162 Hollola
1217 Nastola
1407 Orimattila
1563 Artjärvi
2476 Heinola
2607 Hartola
3035 Padasjoki

kari.naskinen@gmail.com

Ainoa arvo yrittäjälle on rikastumisen maksimoiminen

Akatemiatutkija Anne Birgitta Pessi kirjoitti Helsingin Sanomissa kauniisti siitä, miten yrityk-sillä pitäisi olla toiminnassaan yhteiskuntavas-tuuta - siis pitäisi. (HS 3.4.) "Vastuullisesti toimivat yritykset pyrkivät edistämään parempaa yhteiskuntaa... Taloudellisen vastuun kautta yritys voi tuottaa hyvinvointia omistajilleen ja myös laajemmalle yhteiskunnalle" jne.

Varsinkin näinä aikoina nähdään taas, mitä se yritysten vastuullisuus yhteiskuntaan päin on. Tärkeintä on johtajien ja omistajien ruhti-naallinen palkitseminen.

Suorapuheinen teollisuusmies Jalo Paananen on monta kertaa esitelmöinyt yritysfilosofioista, ja tärkeintä niissä on, että rahaa pitää ansaita niin paljon kuin mahdollista.

"Yritystoiminnan arvoja mitataan ainoastaan tilinpäätöksen viimeisellä rivillä", sanoi Paananen ESS:n haastattelussa 18.3.2006. Se viimei-nen rivi kertoo, paljonko on tullut puhdasta voittoa.

"Tätä lainalaisuutta ei saa millään argumenteilla pehmittää. Yrittäminen lähtee halusta rikastua", sanoi Paananen.

Nyt kun talouselämä on laskusuhdanteessa, ei viimeisellä rivillä ole yhtä isoa summaa kuin edellisen tilivuoden päätyttyä. On paniikki, kun viimeisen rivin voittosumma on pienentynyt 6 miljoonasta 5,5 miljoonaan euroon.

Tuolloin 2,5 vuotta ennen nykyisen laman alkua Paananen sanoi, että "lama puhdistaa pöydät". Yrityksille lama antaa tilaisuuden suursiivoukseen. Siivotaan pois sellaistakin, mitä ei tarvitsisi siivota.

Näinä aikoina puhutaan entistä enemmän yritystoiminnan laajen-tamisesta julkisten palvelujen puolelle. Voiton maksimointiin ja ahneuteen perustuvan yritystoiminnan haluttaisiin ottavan vastuun mm. terveydenhoidosta. Kuitenkin Suomi on jo nyt ainoa maa, jossa valtio rapauttaa julkista terveydenhuoltojärjestelmäänsä syytämällä rahaa yksityislääkäreille (Kela-korvaukset).

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Ilmo Keskimäki ja professori Martti Kekomäki pitävät tätä suomalaista systeemiä epätyydyttävänä historiallisen kehityksen tuloksena. Kaiken lisäksi yksityisen lääkärikeskustoiminnan takana ovat kansainväliset sijoittavat, joille näin ollen ohjautuu suomalaisen sosiaaliturvan rahoja.

Jos Kela-korvauksia ei annettaisi yksityislääkärikäynneistä, ne miljoonat ja miljoonat voitaisiin panna julkisen terveydenhoidon kehittämiseen.

kari.naskinen@gmail.com

Myrkkylunta suoraan vesistöön

Perjantain Etelä-Suomen Sanomissa oli juttu siitä, miten Lahden kaduilta ja parkkipaikoilta ajautuu likavesiä Vesijärveen. Iso kuva oli linja-autoaseman takana olevalta parkkipaikalta, josta vesistöön joutuu valtavat määrät pakokaasuilla kyllästettyä lunta ja vettä. Tuossa yläpuolella on kuva Vanhatien lumenkaatopaikasta, josta tällaisia pakokaasu- ja muita myrkkylumia sulaa ja valuu suoraan alla olevaan Joutjokeen ja kulkeutuu edelleen Vesijärveen. Eikö ole yhtään parempaa paikkaa, johon tällaisia saastekasoja voisi kuskata?

kari.naskinen@gmail.com

Hallituksen "elvytyspaketti" kunnille plus miinus nolla

Kuntien rahoitusvaje tänä vuonna tulee Vanhasen - Kataisen hallituksen mukaan olemaan noin miljardi euroa. Kela-maksun poiston, kiin-teistöveron korotuksen ja yhteisöveron jakoprosentin noston ansiosta hallitus tukee kuntia noin 470 miljoonalla eurolla. Loput vajeesta, 530 miljoonaa, jää kuntien itse rahoitettavaksi. Osa rahoitetaan lisävelalla ja osa menojen leikkauksilla. Jos arviolta puolet kohdistuisi menoleik-kauksiin, kuntien menoja supistettaisiin tänä vuonna 265 miljoonalla eurolla.

Valtion tämän vuoden elvytys kunnille on jokseenkin sama summa, 262 miljoona euroa. Tähän summaan päästään kehysmenojen ja niiden ulkopuolisten menojen lisäyksen kautta. Kun valtion elvytys on siis +262 miljoonaa ja jos kuntien oma ”elvytys” on -265 miljoonaa, ei julkinen sektori kokonaisuudessaan elvytä tänä vuonna menopuolen kautta ollenkaan!

Nämä laskelmat on tehnyt Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattori Jukka Pirttilä. Eikä yhteisöveron jako-osuuden muutoskaan auta heikompia kuntia. Pirttilän mielestä hallituksen pitäisi reagoida tilanteeseen rakentavammalla tavalla. Jos kunta-palvelut todella halutaan turvata, pitäisi ennemmin nostaa valtion-osuuksia niin, että nousu kattaisi kokonaan työttömyyden lisään-tymisestä aiheutuvat lisäkulut ja kaikkien verotulojen alenemisen.

Sosialidemokraatit ovat esittäneet valtionosuuksiin 600 miljoonan euron pysyvää vuotuista lisäystä. Ei ole rahaa, sanoo Katainen. Sitä kuitenkin löytyisi, jos Katainen peruisi kolmen miljardin euron veronalennukset hyvätuloisille.

Hallituksen politiikka uhkaa romuttaa hyvinvointivaltion perusrakenteet. Näitä rakenteita ylläpidetään ensisijaisesti kunnissa, joiden verotulot tulevat supistumaan tänä vuonna ainakin 2-3 prosenttia. Kunnallisvero-tulojen kehitystä ylläpitää vielä tänä vuonna kohtuullinen työllisyys ja erityisesti ansiotason nousu. Työttömyyden kasvun vaikutukset kasvavat kuntien verotulokertymässä loppuvuodesta 2009 ja erityisesti vuodesta 2010 alkaen. Kriisin pitkittyessä kuntien verotulojen kehitys voi pysyä miinusmerkkisenä vielä pitkään, ellei veropohjaa vahvisteta.

Kuntien verotilannetta heikentää sekin, että ansiotuloja on viime vuosina kasvavassa määrin siirretty pääomatuloiksi, joista maksettava vero ohjautuu kokonaan valtiolle. Kuntien veropohja on näin kaventunut, vaikka kuntapalvelujen tarve on kasvanut.

Taloudellisen tilanteen heikkeneminen on johtamassa siihen, että kuntienväliset taloudelliset ero­t kiihtyvästi kasvavat. Tämän estämiseksi olisi välttämätöntä, että valtion rahoitusosuutta kuntapalveluissa lisätään. Kunnat ovat talouskriisin seurauksena hätää kärsimässä, ja leikkauslistoja tehdään lähes kunnassa kuin kunnassa. Henkilökunnan lomautukset heikentävät työllisyyttä ja kokonaiskysyntää, ja palveluiden leikkaukset kohdistuvat ongelmallisesti vanhuksiin, lapsiin ja sairaisiin.

kari.naskinen@gmail.com

Gomorra häivyttää "mafiaromantiikan"

Vaikka esimerkiksi Kummisetä-elokuvat ja Sopranos-sarja kuvaavat mafian toimintaa raa´an verisesti, ne ovat myös romantisoituja kuvauksia tästä suurrikollisuudesta. Monissa tilanteissa katsoja on ainakin alitajuisesti rikollisten "puolella", koska näistä on tehty tietyllä tavalla sankareita, henkilöhahmoina jopa sympaattisia. Parhaillaan Kino Iiriksessä pyörivä Gomorra on aivan toista maata. Sen antama kuva Napolin seudun mafiasta on tyly, sankareita elokuvassa ei ole, ja koko elokuva vaikuttaa mieluummin dokumentilta, vaikka se näytelty onkin.

Matteo Garronen ohjaama elokuva perustuu toimittaja-kirjailija Roberto Savianon kirjaan Gomorra, Mafian valtakunta (WSOY, 2008). Nimenä Gomorra tarkoittaa mafiajärjestö Camorraa ja viittaa samalla Vanhan testamentin syntiseen kaupunkiin. Savianon dokumenttiromaani kertoo globaalin rikollisuuden arkipäivästä, murhista, huumekaupasta, mafiaorganisaatioiden verisistä valtataisteluista ja piraattibisneksestä, mikä ulottuu Suomeen asti.

Elokuvassa ei näytetä mustilla limusiineilla liikkuvien mafiapomojen luksuselämää, vaan keskitytään siihen ankaraan todellisuuteen, mikä vallitsee Napolin kurjissa lähiöissä. Siellä mafia ulottaa lonkeronsa nuoriin ja lapsiin asti; pelin henki on: jos et ole meidän puolella, olet meitä vastaan, tapa tai tule tapetuksi. Minkäänlaista kunniallisuutta ei mafian toimintaan liitty, toisin kuin romantisoiduissa mafiaelokuvissa, joissa mafiosot tekevät hyviäkin tekoja. Elokuvassa ei ole yhtään kaunista kuvaa.

Saviano tuntee asian. Aineistoa kerätessään hän ujuttautui mafian sisälle joihinkin hanttihommiin. Hän näki, että mafia on läsnä melkein joka asiassa, rakennustoiminnasta jätekuljetuksiin ja asekaupasta muotiin, joka on Camorran uusimpia aluevaltauksia. Italialaisen muodin piraattikopiot ja Kiinasta tuleva tavara leviävät Napolin sataman kautta Suomeen asti.

Tv-sarjan Tony Soprano hoitaa jätebisnestä ja niin tekee Camorrakin. Se hautaa myrkkyjätteitä milloin mihinkin ja tämän seurauksena syöpäkuolleisuus Etelä-Italiassa kasvaa voimakkaasti, kun myrkyt siirtyvät maanviljelyksen kautta ruokatuotteisiin.

Tunnetuin mafiajärjestö on kuitenkin Cosa Nostra, josta puolestaan kertoo John Dickie kirjassaan Cosa Nostra - Sisilian mafian historia (Ajatus, 2008). Sekä Camorra että Cosa Nostra ovat syntyneet jo 1800-luvulla, mutta mikään ei ole saanut niitä aisoihin.

"Maailma on muuttunut, mutta Sisilian mafia on vain mukautunut muutoksiin. Se on tänään aivan sama kuin syntyhetkestään lähtien: uskollisuudenvalaan perustuva salaseura, joka tavoittelee valtaa ja rahaa vaalimalla taitoaan murhata ihmisiä joutumatta tilille teoistaan", Dickie kirjoittaa.

Mafia on aina ollut kiinteässä yhteydessä myös politiikkaan. Varsinkin Italian kristillisdemokraattinen puolue on tukeutunut mafiaan. USA:kin tarvitsi mafian apua valloittaessaan toisen maailmansodan loppu-puolella Sisilian, ja sotien jälkeen CIA on käyttänyt hyväkseen mafian ammattitappajia. Tällä hetkellä mafiajärjestöt ovat entistä vahvempia, kun maailman talouskriisi on pannut pankit ahtaalle. Kun yritykset eivät saa lainaa pankeista, monet joutuvat kääntymään mafian puoleen. Tuoreen raportin mukaan 180 000 italialaista yritystä on viimeksi kuluneen vuoden aikana lainannut rahaa mafian koron-kiskureilta.

Cosa Nostralla on jäseniä 5000 - 10 000 ja Camorralla 6000 - 7000. Mafian toiminnan lasketaan vastaavan kuutta prosenttia Italian bruttokansantuotteesta. Liikevaihdolla mitattuna se on Italian suurin yritys.

kari.naskinen@gmail.com