skip to main |
skip to sidebar
Käy vaaliraha-asiassa miten tahansa, varmaa on, että puolueiden ja yksittäisten poliitikkojen saama vaalirahoitus vähenee, luultavasti paljonkin. Jos vaalijärjestelmä kuitenkin säilyy ennallaan, merkitsee se sitä, että vähävaraisimmilla ja vähemmän tuntemattomilla ei enää ole asiaa sen paremmin eduskuntaan kuin valtuustoonkaan. Vaalirahoituksen supistuessa raha vasta ratkaiseekin. Silloin parhaissa asemissa ovat ne, joilla itsellään on varaa satsata eniten vaalimainontaan ja muuhun kampanjointiin. Toinen hyötyjien ryhmä ovat julkkikset, joilla on etulyöntiasema julkisuudessa.
Näin tullaan siihen, että parasta olisi siirtyä ns. pitkiin listoihin. Jokainen puolue asettaisi ehdokkaansa siihen järjestykseen, missä järjestyksessä he menisivät läpi puolueen saaman äänimäärän edellyttämän lukumäärän mukaisesti. Näin kampanjointi muodostuisi puolueidenväliseksi, samalla myös asioidenväliseksi enemmän kuin nyt. Vaalirahoitus hoituisi valtion puoluetuella, jota kasvatettaisiin. Pitkät listat pelastaisivat politiikan suuren rahan vallalta ja hömpältä.
Yksi poikkeus pitkien listojen systeemissä voisi olla se, että järjestettäisiin kuitenkin ”pelastustie” niille ison äänimäärän saaville, jotka eivät puolueäänillä menisi läpi. Jos yksityisen ehdokkaan äänimäärä olisi 6-8 prosenttia koko äänimäärästä, tämä riittäisi valintaan. Tämä auttaisi pieniä, ehkä uusia ryhmiä, joilla kenties olisi yksi vahva ehdokas, mutta ei muita keräämässä ääniä. Tämänkaltainen järjestelmä on käytössä suurimmassa osassa länsimaita, Ruotsissakin.
Yksi vaihtoehtoinen vaalijärjestelmä olisi se, että puolueiden ehdokaslistojen sisällä olisi erillisiä ryhmittymiä, kutsutaan niitä vaikka yhteislistoiksi. Esimerkiksi nuorilla ehdokkailla voisi olla puolueen sisällä oma yhteislistansa. Vastaavanlaisia ryhmiä voisivat olla vaikkapa ”SDP:n ydinvoiman vastustajat”, ”Kokoomuksen Naton kannattajat”, ”Keskustan kaupunkilaiset”, ”Vihreiden fundamentalistit” ja ”Vasemmistoliiton ympäristöväki”. Tällaisten yhteislistojen kautta äänestäjän olisi helpompi löytää omaa ajatteluaan vastaava ehdokas ja uskoa tämän mahdollisuuksiin toisin kuin nykymallissa.
Johan meillä presidentinvaaleissa ovat käytössä pitkät listat. Kukin puolue panee listan kärkeen sen henkilön, joka tulee valituksi, jos puolue voittaa vaalit. Toinen vaihtoehto olisi, että puolueet asettaisivat ehdolle useampia nimiä, ja äänestäjät sitten ratkaisisivat, kenestä tulee presidentti.
Pitkiä listoja vastustetaan siksi, että se lisäisi puoluevaltaisuutta. Toisaalta presidentinvaaleista on ainakin yksi esimerkki, mikä todistaa päinvastaista. Kun sosialidemokraattien presidenttiehdokkaaksi 1994 valittiin Martti Ahtisaari, tämä tapahtui demarien jäsenäänestyksessä. Jos valinnan olisi tehnyt puolueen johto, olisi tämän pitkän listan kärkeen sijoitettu Kalevi Sorsa.
Näin muodostettaisiin pitkät listat muissakin vaaleissa. Jäsenäänestyksillä ehdokkaiden järjestys listalla syntyisi.
Nykyjärjestelmä heikentää vaali vaalilta puolueiden asemaa. Kun puolueiden merkitys vähenee, häviää pohjaa koko demokraattiselta systeemiltä.
Puolueiden on äänikilpailussa otettava listoilleen julkkisehdokkaita, joiden sitoutuminen puolueohjelmiin on hataraa. Kuitenkin politiikkaa on tehtävä eli yhteiskunnan asioita hoidettava tiettyjen periaatteiden, ohjelmien pohjalta.
Kauhukuva on, että meillä olisi Lahdessa 59 kaupunginvaltuutettua kukin omilla ”ohjelmillaan”. Näin se varmaan menisi, jos tyhmältä kansalta kysyttäisiin - puolueet poistettaisiin kokonaan ja äänestettäisiin pelkästään henkilöitä. Sen jälkeen päätöksenteko olisi täysin riippumatonta poliittisista linjanvedoista, niitä ei olisi.
Kun valtuusto sitten päättäisi jostakin asiasta, mutta äänestäjä olisi tyytymätön päätöksen, ei voisi syyttää jotakin poliittista valtuustoryhmää, vaan vastuu hajaantuisi päätöksen tehneille yksityisajattelijoille.
Eduskunnassa näitä yksityisajattelijoita olisi 200. Miten muodostettaisiin hallitus, jos puoluejärjestelmä vähitellen romuttuisi? Ilmeisesti eduskunta äänestäisi ministeri ministeriltä, kenet tehtävään valittaisiin.
Pitkät listat tarjoaisivat mahdollisuuden taistella myös ukkoutumista vastaan. Valtuustoonkin saataisiin enemmän nuorison edustajia, kun heitä asetettaisiin pitkillä listoilla läpimenojärjestyksen kärkipäähän. Sitä vastoin haalitaan ehdokkaiksi urheilijoita (Lahdessa Kokoomus) ja muita turhuuksia.
Jos olisi pitkät listat, äänestettäisiin asiaperustein. Demarit ja Kokoomus ja muut kertoisivat, miten aikovat terveydenhoitoa kehittää, mitä ne ajattelevat kouluverkon järjestämisestä jne. Äänestäjä tekisi valintansa tältä pohjalta, ja jos ei olisi tyytyväinen asioiden hoitoon, antaisi äänensä neljän vuoden kuluttua toiselle puolueelle.
Siis politiikka pelastamaan politiikan ja demokratian. Euroviisu- ja Idols-äänestykset ovat asia erikseen.
kari.naskinen@gmail.com
Ainakin kaksi kaupunginvaltuutettua on muuttanut kantansa kaupunginorkesterin intendentin Tuomas Kinbergin (kuva) tapauksessa. He ovat päättäneet, että eivät sittenkään kannata vastuuvapauden myöntämistä. Syinä mielenmuutokseen ovat Kinbergin poliisille nyt tekemä tutkintapyyntö siitä, onko kaupunginreviisori Juhani Tapiola syyllistynyt kunnianloukkaukseen ja virkarikokseen, sekä kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran tekemä kysely, jonka tarkoituksena on horjuttaa Lahden kaupungin tarkastustoiminnan ja Tapiolan luotettavuutta.
Ainakin nämä kaksi tapaamaani valtuutettua ovat sitä mieltä, että nyt asiaa on lähdetty ajamaan väärille raiteille, henkilökohtaisuuksiin.
Jos vastuuvapaudesta olisi äänestetty kaupunginvaltuuston viime kokouksessa, tulos olisi ollut todennäköisesti hyvin tasainen, ehkä kuitenkin lievästi Kinbergin häviöksi. Nyt tuntuu siltä, että ärsytyskynnys on ainakin muutamilla valtuutetuilla ylittynyt ja Kinbergin asema on entisestään huonontunut.
Lahden Radion eilisen uutisen mukaan Tapiolaan on kohdistettu sivutoimikysely, koska sellaista huhua liikkuu, että Tapiola on osakkaana panttilainaamoyrityksessä. Osakkeiden omistaminen sinänsä ei tietenkään ole millään muotoa kiellettyä, mutta ilmeisesti Kinbergin puolella tässä jupakassa voimakkaasti oleva Myllyvirta hakee nyt tietoa siitä, onko Tapiola jotenkin toiminnallisesti ollut mukana bisneksissä.
Lahden tarkastuslautakunnan 2008 puheenjohtaja Jorma Ratia on närkästynyt Myllyvirran sivutoimikyselystä. Lisäksi Ratia sanoi Lahden Radiossa, että on saanut tietoa, jonka mukaan kyselyn yhtenä primus motorina näyttäisi olevan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Ilkka Viljanen.
Lahden Radiossa Viljanen vakuutti olevansa täysin tietämätön sivutoimikyselystä. Samoin Myllyvirta kiisti olleensa mitenkään tekemisissä sivutoimikyselyn kanssa.
Ratia pitää koko taannehtivaa sivutoimilupakyselyä pöyristyttävänä. – ”Sivutoimikysely koski vuosia 2003-07, jolloin kaupunginreviisori toimi edellisessä virassaan, rakennuslakimiehenä. Tarkistuksessa ei kuitenkaan löytynyt mitään huomautettavaa", sanoi Ratia.
Kinbergin asianajajana näissä Kokoomuksen jäsentenvälisissä toimii Ratian kollega Paula Kurki-Suonio, entinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja.
Tiedättekö muuten, mikä on asianajajan ihannepaino? - Noin kaksi kiloa, uurna mukaan luettuna.
P.S. 28.9.
Nyt menee jo vellit ja puurot ja myslitkin sekaisin. Kinberg on lisännyt syytettävien listalle myös tiedotusvälineet.
Käytännössä alkaa olla nyt niin, että Kinbergin vastuuvapausasia on selvitetty: vastuuvapautta ei tule. Sitten mennään tietenkin siviilioikeuteen ja mahdollisimman korkealle, ja Kinberg roikkuu tilanteen orjana erottamiseensa asti. Hyvästi, Lahden kaupunginorkesterin maine!
kari.naskinen@gmail.com
Tiistaina 29.9. tulee eduskunnassa käsittelyyn hallitukselle tehty välikysymys vanhustenhoidosta. Sen ensimmäinen allekirjoittaja on SDP, jonka keskeinen vaaliteema eduskuntavaaleissa 2007 oli vanhustenhoidon tilanteen parantaminen.
Eduskunnan oikeusasiamiehelle Riitta-Leena Pauniolle jätetyt lääninhallitusten selvitykset ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten valvonnasta paljastivat pahoja puutteita vanhustenhoidossa. Selvitykset osoittavat, että vanhustenhoivan puutteet ovat laajoja ja vakavia, jopa ihmisoikeuksia loukkaavia. Tässä poimintoja epäkohdista:
- Asianmukainen sijais- tai varahenkilöjärjestelmä on monissa yksiköissä puutteellinen. Osassa terveyskeskuksia on hoitohenkilökuntaan laskettu mukaan myös laitoshoitajat ja näin kaunisteltu tilastoja vanhustenhuollon henkilöstömäärästä.
- Erityisesti suurissa kaupungeissa on pula koulutetuista sijaisista. Kunnissa toteutettujen lomautusten vuoksi on asetettu myös sijaiskieltoja. Räikeimmissä tapauksissa kouluttamaton, jopa alaikäinen työntekijä tekee itsenäisesti yövuoroja.
- Henkilöstövajauksen takia vanhuksien toimintakykyä ylläpitävä viriketoiminta kärsii, vanhuksien liikkumista rajoitetaan ja hygienia on puutteellista. Vanhus voi joutua odottamaan yövaipanvaihtoa lounaaseen asti.
- Raportoidaan tilanteesta, jossa vanhusta ei tämän pyynnöstä huolimatta auteta vessaan, vaan häntä kehotetaan tekemään tarpeensa vaippaan.
- Terveyskeskuksen vuodeosastolla olleen vanhuksen hygieniassa havaittiin vakavia puutteita: vanhusta ei käytetty 1,5 viikkoon suihkussa eikä häntä ehditty avustaa ruokailussa.
- Pula koulutetusta henkilöstöstä on yhtenä syynä myös vanhusten ylilääkitsemiseen ja ulkoilun puutteeseen. Pahimmillaan pula koulutetusta henkilöstöstä vaarantaa potilasturvallisuuden.
- Etelä-Suomen lääninhallituksessa on ollut käsittelyssä kantelu, missä puutteellinen henkilöstömitoitus on johtanut vanhuksen kuolemaan: vanhainkodin asukas oli ottanut toisen asukkaan lääkkeet osaston ainoan hoitajan ollessa aiheellisesti pois tilasta.
- Vanhuksien huoneiden ovia suljetaan ulkoapäin ja dementoituvien ryhmän ovia pidetään lukittuina.
- Vanhusten liikkumisen rajoittaminen vaippoja käyttämällä on romahduttanut monen vanhuksen kunnon. "Kotiin palaa lähtötilannetta toimintakyvyttömämpi vanhus."
- Vanhusten lääkehoidosta kirjattiin lukuisia puutteita. Ylilääkitsemistä tehdään paljon. Lääkehuollon vastuuta on jopa siirretty keittiötyöntekijälle.
- Vanhusten ruokinnan suurimmat puutteet koskevat yöpaaston mittaa, joka voi venyä yli 12-tuntiseksi.
SDP on avannut verkkosivuston www.vanhustenhoito.fi, jolla keskustellaan vanhustenhuollosta. Sivuilla voi esittää kokemuksia ja näkemyksiä siitä, miten vanhuksia hoidetaan nyky-Suomessa.
kari.naskinen@gmail.com
Kuntaliiton uusi toimitusjohtaja valitaan torstaina 24.9. Entä jos valituksi tulee Lahden kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta (Kok) - pohdinnan Myllyvirran lähdön Lahdelle aiheuttamasta uudesta tilanteesta aloitti kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kari Salmi (SDP). Lahden Radion haastattelussa Salmi heitti esiin sen, että Myllyvirran lähtö antaisi Lahdelle mahdollisuuden harkita pormestarimallia.
Oma lehmä ojassa? Niinhän se kävi Tampereellakin, että pormestariksi valittiin kaupunginhallituksen puheenjohtaja.
Vaikka Salmi ei kuulu Lahden kaupunginvaltuuston suurimpaan ryhmään Kokoomukseen, on Salmi demarien leirissä niin oikealla kuin mahdollista, joten hän voisi saada pormestarivaalissa tukea porvareilta niin kuin on saanut viimeksi myös eduskunta- ja kunnallisvaaleissa (vaalirahoitustakin). Toisaalta ongelmana olisi se, että Salmi ei tällaisessa äänestyksessä saisi kaikkien sosialidemokraattien ääniä.
Myllyvirran hakemisesta Kuntaliittoon Salmi sanoi, että se on "luonnollista ja hyvin ymmärrettävää", sillä "kaupunginjohtajan tehtävä on raskas duuni ja yksinäisen miehen puuhaa".
Miksi Myllyvirta sitten haki johtajaksi Lahteen, jos asia näin on? Helpommalla olisi päässyt pienemmässä Mikkelissä.
kari.naskinen@gmail.com
Lahden kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta (Kok) kävi Tukholmassa ja pääsi perehtymään Ruotsin valtion kuntapolitiikkaan. Ruotsin hallituksen suhtautuminen kuntasektoriin näin laman aikana on kovin erilainen kuin on Suomen hallituksen, kuten Myllyvirta kirjoittaa Lahden kaupungin internetsivuilla:
”Ruotsin hallitus ilmoitti 10 miljardin kruunun eli miljardin euron lisätuesta kunnille ensi vuoden budjetissa. Aiemmin oli jo päätetty noin 700 miljoonan euron tuesta. Hallituksen perustelu oli, että tällä voidaan torjua tarvetta irtisanomisiin kuntasektorilla.”
Tuosta voi päätellä, että Myllyvirta on eduskunnan opposition kanssa yhtä mieltä siitä, että meilläkin valtion tulisi auttaa kuntia enemmän. Matti Vanhasen (Kesk) hallitus esittää ensi vuodeksi kunnille vain 90 miljoonan lisärahoitusta, vaikka tiedossa on, että kuntia uhkaa ensi vuonna lähes 900 miljoonan euron alijäämä. Jo yli sata kuntaa on ilmoittanut korottavansa kunnallisverojaan, ja velkaa pitää ottaa lisää paljon.
Oheisessa pylväikössä näkyy, miten kuntien velkatilanne on kehittynyt vuoteen 2007 asti. Kehitys on jatkunut kiihtyvänä: tällä hetkellä kuntien velat ovat yhteensä yli 10 miljardia euroa ja ensi vuonna ne tulevat olemaan 15 miljardia.
Suomessa valtio ei tule vastaan kuntia, vaikka se niille jatkuvasti uusia velvoitteita asettaakin. Ainoa vastaus kuntien ahdingosta huolestuneille on, että karsikaa löysät pois, olkaa tehokkaita. Kuntatalouden ykkösekspertti Heikki Helin sanoo, että joutuessaan joskus kuuntelemaan yritysjohtajien urputusta kuntatalouden löysyydestä hän vastaa: ”Mitä sanoisitte, jos teidän asiakkaanne maksaisivatkin minkä verran lystäävät ja milloin huvittaa – eivät laskun mukaan eivätkä eräpäivään mennessä.” (Suomen Kuvalehti 11.9.)
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (Kok) vaatii kunta-alalle palkkamalttia. Kuitenkin hän itse on syyllinen siihen, että kuntien palveluksessa olevien työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluista tulee vaikeat. Ennen eduskuntavaaleja 2007 Katainen puhui ns. tasa-arvotuposta ja saavutti Kokoomukselle vaalivoiton lupaamalla sairaanhoitajien palkkoihin kunnon korotukset. Tehy saikin sopimuksensa ja nyt muut ammattikunnat penäävät oikeutetusti samaa.
Koska Suomi ei ole Ruotsi, joutuvat kunnat nostamaan asukkaidensa asumiskustannuksia, leikkaamaan palveluja ja siirtämään investointeja. Kuntien velkakanta nousee hallituksen kehysesityksen mukaan noin 8 prosenttiin kansantuotteesta. Kansainvälisesti vertaillen Suomi kuuluu Euroopan vähävelkaisimpiin valtioihin, mutta Suomen paikallishallinto eli kunnat omassa sarjassaan kaikkein velkaisimpiin.
Veronalennuksilla hallitus on pysyvästi vähentänyt valtiontalouden tuloja ja heikentänyt julkisen talouden rahoituspohjaa 3500 miljoonalla eurolla, se on 1500 miljoonaa euroa enemmän kuin hallitusohjelmassa määritellään.
Kuntatalouden tilanteen kurjuuden kertoo verotulojen kehitys: tänä vuonna ne vähenevät 2,4 % ja ensi vuonna vielä lisää 2 %; vastaavasti kuntien toimintamenot lisääntyvät tänä vuonna 4,5 % ja ensi vuonna 3,5 %.
Suomen Kuvalehdessä haastatellaan myös kuntajohtajia. Pieni kunta tai iso kaupunki, viesti on sama: "Valtio väsyttää kunnat uusilla tehtävillä, lisääntyvällä ohjauksella, ministeriöiden hankkeilla ja hallinnollisilla laatikkoleikeillä, joilta puuttuu yhteinen punainen lanka. Samalla kun opposition kansanedustajat ovat huutaneet lisärahaa kuntien talouteen, on eduskunnassa solahtanut läpi laki, joka on tehnyt kunnista jopa tupakan myyntilupien valvojia."
kari.naskinen@gmail.com
Harmi, että Kristian Smedsin kansainvälinen esiintyminen näyttämöteoksella Mental Finland on hänen urallaan jonkinlainen välivaihe. Puhtia kyllä riittää vaikka kymmenelle muulle teatterille jakaa, mutta sisällöllisesti Mental Finland on pettymys ainakin tapaisilleni Smeds-faneille.
”Minusta näyttelijän ja esityksen kuuluu yllättää yleisönsä, harhauttaa sitä ja vetää vähän nokasta”, sanoo Smeds kirjassaan Kätketty näkyväksi (Tammi, 2005). Mental Finland yllättää vain sillä, että eipä Smeds tällä kertaa yllätäkään.
Jos ei olisi ennakkoon lukenut joitakin Smedsin löysiä sanomisia näytelmästä, sen sisältö olisi jäänyt suureksi osaksi täysin pimeäksi. Jostakin viimeisestä taistelusta se kertoo, ehkä viimeinen vastustaja on EU. Brysselissä viilataan Eurooppaa nyt sellaiseen kuosiin, että kaikki on kohta yhtä ja samaa vaaleansinistä kuin näytelmän hienostuneet tanssijat opeteltuine askelineen. Kansallisia perinteitä vaalivat suomalaiset (ainakin osa heistä) tai latvialaiset tai romanialaiset ovat ihan pihalla. Bryssselin herran puhekin on sellaista siansaksaa, että sitä ei ymmärrä edes "viallisen" tekstityslaitteen avulla.
Smedsillä on näytelmässä monia teemoja. Ilmastonmuutos, miesten maailman väkivaltaisuus, rasismi, insesti ja pedofilia, pienten kansojen lyttääminen jne. Sovinismikin tietenkin – eikä tässä tarvita edes päälle liimattua kuvaa Audista, kun jo käy selväksi, että valkoisten herramaailmassa naisten osana on olla vain huoria ja piikoja. Eikä Ruandastakaan tarvita videokuvaa, kun ilmankin selviää, että alkuperäiskansojen roolina on toimia kansanmurhien uhreina ja mykkinä todistajina.
Aiheita siis on aivan riittävästi 2,5 tunnin esitykseen. Niiden käsittely jää kuitenkin yllättävän vajaaksi. Smeds vain heittelee asioita esille, mutta ei analysoi eikä esitä parannusehdotuksia. Tämä on uutta Smedsillä. Mental Finland on edelleen smedsiläistä teatteria ilmaisumuotonsa osalta, mutta tällä kertaa sisältö jää muodon helmoihin. Videotakaan Smeds ei nyt käytä yhtä luovasti ja rajusti kuin muutamassa edellisessä näytelmässään.
Lokeroin tämän esityksen eräänlaiseksi sketsiteatteriksi, joka jättää pohtimisen katsojille – näin kun kauniisti sanon. Tähän asti tunnettua Smedsiä tämä ei ole. – ”Taiteen ei tarvitse miellyttää, taiteella pitää olla asiaa”, sanoo Smeds. Nyt vain kävi ainakin minulle niin, että Smedsin hauska hurlumhei näyttämöllä miellytti kovastikin, mutta asia jäi hataraksi. Smeds on jäänyt ilmaisunsa vangiksi ja laiminlyönyt sisällön. Kakka- ja pieruhuumoriinkin on jo täytynyt turvautua. Huonoin Smedsin näytelmistä.
kari.naskinen@gmail.com
Lahden kaupungin uusin väestöennuste uskoo muuttovoiton jatkuvan vahvana. Lahden vetovoima perustuu mm. erinomaiseen logistiseen sijaintiin ja viihtyisään asuinympäristöön. Lahdessa on myös tiivis kaupunkirakenne, jossa monipuolisen asumisen ja palvelujen tuottaminen on tehokasta ja samalla ympäristöystävällistä. Välimatkat palveluihin ovat lyhyitä ja palvelut riittävän lähellä kaikille ikäryhmille.
Koko maakuntaa ajatellen tilanne ei ole yhtä hyvä. Päijät-Hämeen liiton kehittämisjohtaja Marja Koivula sanookin, että on mietittävä keinoja varsinkin koulutettujen maahanmuuttajien houkuttelemiseksi tänne.
Marja Koivula kuitenkin liioittelee. Asiat nimittäin eivät ole huonosti. Päijät-Hämeen kannalta hyvää tietoa tarjoaa Kuntalehden uusin numero (10.9.): Satakunnan TE-keskuksen projektikoordinaattori Timo Aro on tehnyt tilaston korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden muuttoliikkeestä vuosina 2000-06, ja sen mukaan voittajia tässä kilpailussa ovat 19 maakunnasta vain Uusimaa (nettomuutto +4344), Pirkanmaa (+3744), Itä-Uusimaa (+2440), Kanta-Häme (+1883), Päijät-Häme (+1142) ja Ahvenanmaa (+212). ”Aivoviennistä” hyötyvien maakuntien väkiluku on 45 prosenttia koko maan väkiluvusta.
Suomi on jaettu myös 72 seutukuntaan. Niistä 25 on saanut muuttovoittoa korkeasti koulutetuista. Osaamispääoman lisääntymisen kärkikymmenikössä on myös Lahden seutukunta (+1118), ja saamapuolella on niukasti myös Heinolan seutukunta (+24).
Aron mukaan koulutettujen muuttovirtojen perusteella Suomessa on kolme vahvaa, vetovoimaista keskittymää eli Helsingin, Tampereen ja Oulun metropolialueet. Keskittymistä ovat edesauttaneet mm. nopeiden rauta- ja maantieliikenneyhteyksien kehittyminen juuri näillä alueilla. Jos työpaikka on pääkaupunkiseudulla, ei siellä enää tarvitse asua, vaan voi elää mukavammin vähän kauempana, ja verot maksetaan tietenkin asumiskuntaan.
Muuttovirtoja ohjaavat opiskelumahdollisuudet, työpaikkakehitys, hyvät liikenneyhteydet ja mielikuvat tulevista mahdollisuuksista.
”Korkea-asteen koulutettujen muuttovirrat vahvistavat olemassa olevaa kehitystä ja kohottavat entisestään vahvojen seutujen osaamis- ja innovaatiovalmiuksia. Aluevaikutuksia lisää koulutettujen muuttoliikkeen valikoituvuus ja painottuminen nuoriin aikuisiin”, kirjoittaa Aro.
Päijät-Hämeen tilanne on tältä osin erinomainen. Liikenne pelaa hyvin, ja Lahden seudulta käykin pääkaupunkiseudulla töissä noin 4000 ihmistä.
Tämä on sitä kehitystä, mikä sulauttaa Lahtea osaksi Helsingin metropolialuetta. Myös Helsinki ottaa hyötyjä irti Lahden läheisyydestä. Kun Helsinki hakee maailman muotoilupääkaupungiksi 2012, mukana hankkeessa on myös Lahti (Muotoiluinstituutti). Kun Lahti seuraavan kerran saa hiihdon MM-kisat (ehkä 2015), järjestetään sprinttikilpailut Helsingin keskustassa.
kari.naskinen@gmail.com
Lääninhallituksen selvityksen mukaan vanhuksia muun muassa sidotaan peteihin remmeillä, teljetään lukkojen taakse ja lääkitään kohtuuttomasti. (MTV3 8.9.)
"Isä oli kova juomaan kahvia. Hänen viimeinen toiveensa oli saada kuppi kahvia, mutta sitä ei annettu, koska klo 14:n kahvitarjoilu oli ohi", kertoi tytär Maija. Isä kuoli. (STT 13.9.)
Orimattilan vanhuksia hoidetaan ensi vuodesta alkaen Heinolassa ja Mäntsälässä. (ESS 15.9.)
"Kunnat eivät selviä kansalaisten peruspalveluiden hoitamisesta. Vanhusten hoitoa ei turvata toivotalkoilla, vaan osaavalla henkilökunnalla." (Paavo Arhinmäki eduskunnassa 15.9.)
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri sulkee synnytysosaston Tammisaaressa. Sen jälkeen tammisaarelaiset ja hankolaiset viedään synnyttämään Lohjalle. Tammisaaresta matkaa tulee 50 km, Hangosta 80 km. (HS 16.9.)
kari.naskinen@gmail.com
Lahden kaupunginvaltuuston oli viisasta palauttaa intendentti Tuomas Kinbergin tapaus uudelleen valmisteltavaksi. Jos orkesterin intendentille olisi eilen myönnetty vastuuvapaus tai jätetty myöntämättä, tilanne olisi muodostunut sellaiseksi, että päätökseen olisi automaattisesti syntynyt valitusperuste, ja todennäköisesti valitus olisi kaatanut päätöksen. Asiasta oli vielä viime hetkillä keskusteltu Kuntaliiton lakimiesten Kari Prättälän ja Heikki Harjulan kanssa, ja heidän kantansa oli tämä.
Valtuusto oli palauttanut asian ensimmäisen kerran kesäkuun kokouksessaan tarkastuslautakunnalle uudelleen valmisteltavaksi. Valtuusto velvoitti lautakunnan hankkimaan asiassa kuntalain 75 § 3 momentin mukaisen kirjallisen selityksen Kinbergiltä ja lausunnon kaupunginhallitukselta. Kinbergin selitys ja kh:n lausunto saatiin. Nyt kävi kuitenkin niin, että lautakunnan päätösehdotuksen mukaan valtuusto edellyttäisi muun ohessa tarkastuksen teettämistä konserttien internetlähetysten lisenssimaksulaskelmista. Lisäksi riippumattoman tarkastajan odotetaan selvittävän, onko orkesterin palkkaaman verkkosuunnittelijan Miikka Kallion työpanosta käytetty nettikonserttiyhtiön verkkopalvelujen tuottamiseen. Koska tällaisia seikkoja ei ollut sisällytetty lautakunnan Kinbergille ja kh:lle esittämiin selitys- ja lausuntopyyntöihin, pitää nyt tehdä uusi selitys- ja lausuntokierros.
Asian palauttamisen kannalla olivat SDP:n, vihreiden ja senioripuolueen valtuustoryhmät kokonaisuudessaan sekä viisi kokoomuslaista ja kolme vasemmistoliittolaista.
Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Jorma Ratia (Kok) hyökkäsi edelleen rajusti. Hän ihmetteli sitä, miten on mahdollista, että kaupungin hallintoon kuuluva yksikkö tekee englanninkielisiä sopimuksia ja julistaa ne vieläpä salaisiksi - ei kaupungilla voi olla tällaisia sopimuksia. Näin on kuitenkin kaupunginorkesteri menetellyt. Lisäksi Ratia kertoi, että konserttien nettilähetyksiä junaileva Classiclive Oy on tällä hetkellä niin huonossa taloudellisessa tilassa, että se on selvitystilasäännösten alainen. Classiclive Oy on nimenmuutoksen tehnyt entinen Saltarello Oy.
Ratia sanoi, että häntä on painostettu jättämään asian selvittäminen. Ei sanonut, miltä taholta painostusta on tullut, mutta kaupungilla puhutaan jo hyvin voimakkaasti, että asialla ovat Lahden vapaamuurarit.
ABSOLUTISTIT JA
POPULISTIT HÄVISIVÄT
Absolutisti Timo Räihä (Krist) oli tehnyt aloitteen, ettei valtuuston seminaareissa enää tarjoiltaisi alkoholijuomia kaupungin kustannuksella. Entinen alkoholisti, nykyinen absolutisti Erkki Nieminen (SDP) kannatti Räihää. Nieminen sanoi kokemuksesta, että vähäinenkin tarjoilu on vaarallista - "vaatimaton alkudrinkki voi saada aikaan kimmokkeen ja siitä juominen alkaa".
Jari Hartman (SDP) kävi puhujapöntössä muistuttamassa, että lääkärien mukaan kaksi lasia punkkua pitää ihmisen terveenä. Samaa mieltä oli Kai Kuokkanen (vihreä), joka lisäksi kertoi lukeneensa Helsingin Sanomista tutkimustuloksesta, minkä mukaan kohtuullisesti alkoholia käyttävät ovat onnellisempia ihmisiä.
Sitten äänestettiin: absolutistit ja populistit vastaan muut. Tarjoilun jatkamisen kannalla oli selvä enemmistö:
Kokoomus: Juha Rostedt, Ilkka Viljanen, Pentti E Rantanen, Matti Kataja, Hannu Himanen, Jari Salonen, Leena Luhtanen, Merja Vahter, Arja Nikkanen, Reijo Salminen, Einari Pohjolainen, Simo Räihä, Marja-Leena Taavila, Seppo Hakala, Wilson Kirva, Jorma Ratia, Juhani Hilkemaa, Arja Käyhty.
SDP: Ulla Vaara, Jouko Skinnari, Tapani Ripatti, Jarkko Nissinen, Eila Jokinen, Mika Kari, Paul Sundström, Ulla Koskinen-Laine, Alettin Basboga, Kari Salmi, Eero Vainio, Pekka Komu, Katja Ilmoniemi, Risto Paulamäki.
Vasemmistoliitto: Matti Kauppila, Vuokko Kautto, Eino Vuori, Pekka Järvinen.
Vihreät: Helena Aaltola, Saara Vauramo, Kai Kuokkanen, Aleksi Mäntylä.
Keskusta: Maija-Liisa Lindqvist.
Perussuomalaiset: Rami Lehto.
Hävinneen ääntenkalastusporukan muodostivat:
Kristilliset: Marjo Loponen, Leena Mantere, Leena Kaartinen, Timo Räihä.
SDP: Ekku Nieminen, Merja-Liisa Kerkkä, Sirkku Hilden (ent. Enojärvi).Kokoomus: Ilkka Simolin, Sari Niinistö.Keskusta: Maarit Luukka, Saila Lehtomäki.Perussuomalaiset: Lasse Koskinen, Harri Nieminen.Vasemmistoliitto: Antti Holopainen.Seniorit: Raimo Kotala.
OLYMPIA-AUKIO
Valtuusto päätti myös muutamista asemakaavamuutoksista. Kun esillä oli muutos Asemantaustassa, ehdotti Ekku Nieminen edelleen ihan selvinpäin, että linja-autoaseman parkkipaikka nimettäisiin Olympia-aukioksi. Ilmeisesti Nieminen tarkoitti, että samalla Olympia-aukio kaavoitettaisiin kuulumaan Asemantaustaan.
kari.naskinen@gmail.com
Laakkosen autoliikkeen vieressä Joensuussa on iso ostoskeskus. Kerran autoliikkeen miehet huomasivat, että mitä ihmettä, Reino Laakkonen tuli ostoskeskuksen ovesta alushoususillaan. Laakkosella oli pätevä vastaus ihmettelyyn: "Katohan sielä oli pesulassa erikoistarjous, niin mie jätin housut pessuun."
Suurliikemies Reino Laakkonen kuoli neljä vuotta sitten 72-vuotiaana. Hannu Mähösen hänestä tekemä elämäkertakirja on nimeään myöten kuvaus todellisesta nuukailijasta: Turhoo kulunkii. Turhia kulunkeja ei Reino Laakkonen tehnyt. Kirja on täynnä kuvauksia Laakkosen nuukuudesta ja siihen liittyvistä tempauksista. Vaikka Laakkosen autoliikkeet edustavat myös Audeja, ei Reino Laakkonen ollut audimies. Hän ajoi aina pienillä Volkswageneilla, koska "Audi syöpi niin mahottomasti".
Kerran Reino Laakkonen keskeytti palaverinsa Joensuun KOP:n johtajan kanssa. Laakkonen oli katsonut kelloaan ja todennut: "Nyt pittää lähtee äkkiä. Anttilassa on kananmunniin alennusmyynti ja se männöö kohta kiinni."
Aamun lehdestä Laakkonen leikkasi tarjouskupongit talteen. Jos kuponkia vastaan sai alennuskahvia tai jotakin muuta vain yhden kappaleen asiakasta kohti, leikkasi Laakkonen toisesta lehdestä toisen kupongin ja otti jonkun automyyjän mukaansa tarjouksia ostamaan.
Reino Laakkonen oli kova metsämies. Yhdellä reissulla häneltä oli jäänyt limsapullo johonkin taloon; seuraavana aamuna hän soitti talonväelle ja pyysi, että "jos teillä on kaupunkiin assiita, niin voisitta tuuva sen limpparipullon tullessanne".
Talvella 1989 Reino Laakkonen kävi seuraamassa Lahden MM-hiihtoja KOP:n kutsumana. Laakkonen oli vähän myöhästynyt, jolloin kustuvieraille varatut toppatakit olivat jo ehtineet loppua, tai ainakin Reinolle sopiva koko. Kisojen jälkeen Laakkonen soitti useita kertoja pankinjohtajille Lahteen, että jokohan takki kohta tulee, kun sellainen oli luvattu toimittaa Joensuuhun jälkikäteen. KOP sopi Luhdan kanssa, että Laakkoselle tehdään MM-kisatakki erikseen, ja heinäkuussa hän kävi hakemassa takkinsa.
Tarkan markan politiikka tuotti tietenkin tulostakin. Ei tarvinnut pankkiherrojen armoilla olla. - "Aina pittää olla sen verran rahhoo, että voipi maksaa velat pois, jos pankit alakkaa vittuilla."
Autobisneksen lisäksi Laakkosen suku omistaa mm. Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy:n, joka julkaisee sanomalehti Karjalaista. Side tähän yhtiöön syntyi jo sota-aikana, kun Laakkosten poikien isä Tauno Laakkonen oli toimittanut halkoja lehtitalolle. Sen omistaja Kosti Aaltonen oli antanut maksun osana parikymmentä kirjapainon osaketta.
Lehtitalon hallitukseen Reino Laakkonen tuli 1974. Perehtyessään tähän toimialaan häntä ihmetyttivät liian korkeat palkat, ja erityisesti hän kummasteli sitä, "tarvihtooko niitä toimittajjii olla niin mahottoman paljon".
Reino Laakkosen omistajuus lehdessä näkyi kuitenkin parhaiten siinä, että häntä ei juuri löytynyt Karjalaisen sivuilta, ei hyvässä eikä pahassa. Matalaa profiilia Reino Laakkonen piti myös Karjalaisen 130-vuotisjuhlissa. Pari helsinkiläistä johtajaa oli vuolaasti kiitellyt komeista juhlista ja hyvästä tarjoilusta, mihin Reino oli sanonut, että "kiitoksia vuan, mutta millonkahan myö nämäkkii rahat suohaan takasii".
Kirjapaino-omistus lähti siis pienestä osakekaupasta, ja myöhemmin tämä oli yksi Reino Laakkosen isoja toimialueita. Kuollessaan hän omisti noin 80 pörssiyhtiön osakkeita. Suurin omistus oli perunalastuja valmistavan Chipsin osakkeissa. Laakkonen sijoitti Chipsiin, ”koska perunaa on syöty aina, eivätkä venäläiset muuta syökkään, kun niillä ei palijo muuta ole”.
Vuonna 1994 Reino ja nuorin veli Yrjö Laakkonen ostivat Kytäjän kartanon Hyvinkäältä, lääniä lähes 5000 hehtaaria. Hintaa tuli nykyrahassaa yli 12 miljoonaa euroa. Kartano oli tullut kuuluisaksi sen jälkeen, kun sen omistaja Kai Vähäkallio oli kesällä 1972 murhannut kolme luvatta kartanon maille leiriytynyttä nuorta poikaa. Vankilasta päästyään Vähäkallion mielenterveys oli retuperällä ja hän teki itsemurhan. Leski ja kaksi poikaa eivät enää pärjänneet kartanon kanssa, vaan se ajautui konkurssiin.
Muutaman kuukauden vankilarangaistukset saivat myös veljekset Reino, Yrjö ja Erkki Laakkonen. He kärähtivät 1980-luvun puolivälissä, kun eivät maksaneet veroja S-osuuskauppojen säästökassojen maksamista ylikoroista. Säästökassat olivat painottaneet, että toiminta on valtiovarainministeriön alaista eikä korkoja tarvitse ilmoittaa. Tilanne kuitenkin muuttui, kun keskustapuolueen pitkäaikainen valtakausi ministeriössä päättyi; kymmenkunta suurimpia talletuksia tehnyttä tuomittiin.
Pankkimaailma oli Reino Laakkoselle muutenkin tuttu. KOP:n Joensuun konttorin valvojana hänet kutsuttiin tietenkin KOP:n satavuotisjuhliin Finlandia-talolle. Kutsukirjeessä mainittiin tilaisuuden asuksi smokki. Laakkonen meni Joensuussa pankinjohtajan puheille, että kyllä se on pankin asia ostaa hänelle smokki, koska kerran kutsuvatkin ja näin määräävät. Selvisi kuitenkin, että smokki ei ollut pakollinen, joten Reino saattoi mennä juhliin mustassa puvussa.
kari.naskinen@gmail.com
Jääkiekkokauden alkamisen merkeissä tarkastellaan valmentajien tilastoja. Lahtelaisia joukkueita valmentaneista paras tilastolukema on Upon Pallon Seppo Liitsolalla (kuva), jonka voittoprosentti mestaruussarjassa 1967-69 oli 54,8. Toiseksi paras on Hannu Aravirta, jonka nelivuotiskausi Pelicansin päävalmentajana tuotti tasatuloksen 50 prosenttia.
Voittoprosentti on laskettu niin, että voitto on voitto ja tasapeli puoli voittoa (nykyisiä jatkoaikavoittoja ja -häviöitä ei noteerata erilaisesti, vaan kaikenlaiset varsinaisen peliajan tasapelit ovat puolivoittoja). Seuraavassa tilastossa kaikki pääsarjatasolla Lahdessa ykkösvalmentajina toimineet (mukana prosenteissa sekä runkosarja- että play off -ottelut; suluissa otteluiden määrä):
54,8 % (42) Seppo Liitsola, Upon Pallo
50,0 % (212) Hannu Aravirta, Pelicans
45,2 % (114) Veli-Pekka Roiha, Kiekkoreipas
43,8 % (72) Matti Lampainen, Kiekkoreipas
42,7 % (62) Esko Luostarinen, Lahden Reipas
42,7 % (55) Matti Koivunen, Kiekkoreipas
41,9 % (173) Kari Eloranta, Pelicans
37,5 % (20) Pasi Räsänen, Pelicans
37,5 % (20) Pasi Nurminen, Pelicans
32,7 % (136) Esko Nokelainen, Hockey Reipas, Reipas Lahti
30,3 % (71) Petteri Hirvonen, Pelicans
28,0 % (50) Pertti Mantere, Kiekkoreipas
27,3 % (44) Erkki Mononen, Lahden Reipas
26,4 % (36) Lasse Väliaho, Kiekkoreipas
24,1 % (56) Petri Matikainen, Pelicans
20,7 % (41) Petteri Sihvonen, Pelicans
17,1 % (41) Jukka-Ville Jääsalmi, Reipas Lahti
15,6 % (16) Jami Kauppi, Pelicans
12,5 % (4) Ilkka Kaarna, Pelicans
0 % (7) Kari Mäkinen, Reipas Lahti
Pelicansin Jami Kaupin erottamisen jälkeen syksyllä 2005 valmennuksesta vastasivat ensin neljän ottelun ajan yhteistyössä Ilkka Kaarna, Pasi Nurminen ja Pasi Räsänen (yksi tasapeli, kolme häviötä). Sen jälkeen valmensivat Räsänen ja Nurminen siihen saakka, kunnes Aravirta aloitti 12.1.2006. Muodollisesti Aravirta oli päävalmentaja jo vuoden 2005 puolella, mutta tilastollisesti vasta 12.1.2006 alkaen.
Kaupin lisäksi Lahdessa on kesken kauden erotettu seuraavat liigavalmentajat: Matti Koivunen marraskuussa 1982, Pertti Mantere helmikuussa 1984, Esko Nokelainen helmikuussa 1993, Kari Mäkinen lokakuussa 1993, Petteri Hirvonen, lokakuussa 2003.
Yllä olevassa tilastossa Mäkinen jäi nollille, koska siinä ei ole mukana karsintasarjojen otteluita. Mäkisen valmentamana Reipas Lahti selvitti karsintasarjan keväällä 1993, mutta ei sitten onnistunut, kun uusi sarja syksyllä alkoi.
Vuoden valmentajaksi SM-liigassa valittiin kaudella 1978-79 Veli-Pekka Roiha. Ennen Lahteen tuloaan oli vuoden valmentajaksi valittu Kari Mäkinen (Kärpät 1977-78 ja Jokerit 1980-81) sekä Lahdesta lähtönsä jälkeen Petri Matikainen (Blues 2007-08).
Vuoden valmentajaksi 1. divisioonassa (nyk. Mestis) 1989-90 valittiin Hockey Reippaan Esko Nokelainen. Kaudella 1994-95 parhaaksi divarivalmentajaksi valittiin SaiPan Ilkka Kaarna, Pelicans Oy:n nykyinen toimitusjohtaja. Kausina 1997-98 ja 1998-99 paras divarivalmentaja oli Pelicansin Kari Eloranta. Pelicansissa epäonnistunut Jami Kauppi oli valittu Mestiksen parhaaksi valmentajaksi 2002-03 (Kiekko-Vantaa).
VLADIMIR JURZINOV
SM-LIIGAN PARAS
SM-liigan tilastohirmu Erkki Loikkanen on laskenut SM-liigan valmentajatilaston vastaavalla tavalla, siis kaudesta 1975-76 alkaen. Kärjessä ovat kaksi TPS:n mestarivalmentajaa, Vladimir Jurzinov (1992-98) ja Juhani Wahlsten (1980-83). Tässä kaikki ne liigavalmentajat, jotka ovat päässeet runkosarjassa plussan puolelle eli voittoprosentti yli 50:
68,54 Vladimir Jurzinov, TPS
65,74 Juhani Wahlsten, TPS
65,00 Curt Lundmark, Jokerit
64,83 Jorma Rikala, HIFK
64,42 Kalevi Numminen, Tappara
63,71 Kari Jalonen, Kärpät, HIFK
63,69 Doug Shedden, HIFK, Jokerit
63,39 Raimo Summanen, Jokerit
63,21 Hannu Jortikka, TPS, HPK, JypHT, Jokerit
62,00 Jorma Kurjenmäki, Tappara
61,90 Raimo Määttänen, TPS, Ilves
60,53 Risto Dufva, JYP
61,94 Lasse Heikkilä, Ässät
59,95 Hannu Aravirta, JypHT, Jokerit, HIFK, Pelicans
59,72 Matti Jansson, Ässät
59,20 Jukka Jalonen, Ilves, Lukko, HPK
59,09 Jukka Rautakorpi, Tappara, Lukko, HPK
58,16 Pentti Matikainen, SaiPa, Kärpät, HIFK, HPK, Lukko
58,11 Rauno Korpi, Tappara
58,02 Paul Baxter, HIFK
57,76 Timo Haapaniemi, HIFK
57,58 Vaclav Sykora, Lukko, Ilves
57,52 Sakari Pietilä, Ilves, HPK, Jokerit
56,90 Glen Hanlon, Jokerit
56,72 Jukka Koivu, TPS, Lukko
56,43 Hannu Kapanen, KalPa, HIFK, HPK, Jokerit, Blues
56,17 Erkka Westerlund, JypHT, Lukko, HIFK, Jokerit
56,13 Kari Heikkilä, Kärpät, Blues
56,08 Boris Majorov, Jokerit, Tappara
54,96 Vasili Tihonov, Ässät, Lukko
54,72 Seppo Hiitelä, Ilves
54,71 Rauli Urama, Tappara, Lukko
54,70 Antti Heikkilä, Ässät
54,55 Timo Lahtinen, Jokerit
54,39 Matti Keinonen, TPS, Lukko, Ässät
52,83 Matti Kaario, Ilves
52,78 Terry Ball, HIFK
52,59 Juha Junno, KalPa
52,50 Kai Suikkanen, TPS
52,15 Juhani Tamminen, TPS, Ässät, Kärpät
50,68 Curt Lindström, Jokerit
50,63 Veli-Pekka Ketola, Ässät
50,59 Petri Matikainen, Pelicans, Blues
Pelicansin uusi valmentaja Mika Toivola saavutti Ässissä ja Lukossa prosenteiksi 45,09.
Loikkanen on laskenut erikseen play off -prosentit. Paras on Curt Lundmark, jonka valmentamana Jokerit voitti 1996-98 kaikki 18 play off -otteluaan. Seuraavina ovat Hannu Jortikka 71,91 % ja Kari Jalonen 67,69 %.
kari.naskinen@gmail.com
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (Kesk) hoiti ”puoluetuen” Rovaniemen kelkkatehtaalle. Pekkarinen määräsi Lapin TE-keskuksen tekemään esityksen laiteinvestointien tukemisesta. Asian sanovat näin olevan Petri Koikkalainen ja Esko Riepula kirjassaan Näin valta ostetaan (WSOY, 2009). Koikkalainen on yhteiskuntatieteiden tohtori, politiikan tutkija ja Riepula on Lapin yliopiston entinen rehtori ja julkisoikeuden professori.
Rovaniemen tehdashanke kytkeytyy vaalirahajupakkaan, sillä Kuntien eläkevakuutus sijoitti tehtaaseen. Kuntien eläkerahojen on epäilty valuneen välikäsien kautta Nova Groupille ja lopulta vaalirahoitukseen, etenkin Keskustapuolueelle.
Tämä ei ole ensimmäinen tapaus, missä TE-keskukset paljastuvat ikään kuin rahanpesijöiksi, kun ne ovat mukana junailemassa näitä vaalirahoituskoukeroita. Marraskuussa 2006 Pekkarinen myönsi Suomi-Soffa Tehdas Oy:lle Kajaaniin investointitukea 842 000 euroa, tammikuussa 2007 Suomi-Soffa tuki Pekkarisen eduskuntavaalikampanjaa 5000 eurolla. Kainuun TE-keskuksen kautta Suomi-Soffa oli saanut jo aikaisemmin 42 000 euroa kehittämis- ja kuljetustukia, ja vaalien jälkeen vielä lisää yli miljoona euroa!
TE-keskukset kuuluvat Pekkarisen johtaman työ- ja elinkeinoministeriön alaisuuteen.
Pekkarinen on kiistänyt tällaiset koplaukset. Suomi-Soffalle tekemänsä tukipäätöksen hän kertoi unohtaneensa, kun asia tuli esille. Oikeuskanslerikin antoi hänelle tästä puhtaat paperit. Koikkalaisen ja Riepulan kirjan ilmestyttyä Pekkarinen sanoi, että TE-keskus valmisteli asian sen suuruuden vuoksi. – ”Se tuli tänne, ja siihen sutaistiin nimi”, Pekkarinen sanoi.
Sutaisemalla on asia valmisteltukin. Aikamoiset tuet veronmaksajilta yritykselle työllisyyssyistä, kun se ei kuitenkaan työllistä Kainuussa kuin alle 200 työntekijää.
kari.naskinen@gmail.com
Lahden kaupungin entinen sosiaali- ja terveyspuolen toimialajohtaja Matti Liukko (Kok) sanoi läksiäisikseen, että Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin pitäisi liittyä Helsingin - Uudenmaan sairaanhoitopiiriin.
Peruspalveluministeri Paula Risikko (Kok) puolestaan ehdotti, että sosiaali- ja terveyspalvelujen hallintorakenteet pantaisiin kokonaan uusiksi, erikoissairaanhoidon palveluja tuottavat sairaanhoitopiirit lakkautettaisiin.
Samanaikaisesti pyritään Paras-hankkeella uudistamaan rakenteita, mutta ministeri ei tästä välitä.
Sairaanhoitopiirejä on nyt 20. Kymmenen vuoden kuluttua niitä on joko 10 tai 40 tai jotain muuta. Tämä on sitä turhanaikaista vekslaamista, mitä toistuvasti harrastetaan. Kun poliitikoilla ja hallintovirkamiehillä ei ole tarpeeksi oikeita töitä, keksitään aina jotakin uutta. Perustetaan toimikuntia ja työryhmiä, jotta saadaan aika kulumaan ja lisäpalkkiot juoksemaan.
Tyypillinen on asia ollut läänien kohdalla. Ensin läänejä perustettiin lisää, sitten läänien määrää vähennettiin ja nyt ne on päätetty lopettaa kokonaan. Maakuntatasolla on leikitty hallinnollisia laatikkoleikkejä maakunta- ja seutukaavaliitoilla. Sama koskee poliisin organisaatiota - muutoksia muutosten vuoksi, ja nyt sitten nähdään, että poliiseja ei ole kuin suurimmissa keskuksissa. Palo- ja pelastustointa uhkaa sama. Myös Puolustusvoimien hallintoa on veivattu edestakaisin.
Sitten vielä erilaiset kuntauudistushankkeet. Ensin hävitettiin kauppalat, sitten alettiin muutaman tuhannen asukkaan maalaiskunnista tehdä väkisin "kaupunkeja", sitten leikittiin vapaakuntakokeilulla ja nyt kuntia liitetään yhteen ja aletaan sen jälkeen murehtia sitä, miten alueellinen demokratia toimii. Kun ei toimi, pitää uusi kunta jakaa pienempiin osa-alueisiin omine aluevaltuustoineen.
Kuinkahan paljon aikaa ja rahaa jatkuvasti palaa tällaisten organisaatiomuutosten suunnitteluun ja toteuttamiseen, pelkkään liirumlaarumiin?
P.S. Helsingin Sanomien pääkirjoitus 12.9.:
"Ministereiden esityksistä ei kukaan saa tolkkua, sillä ministerit eivät itsekään tunnu tietävän edes sitä, paljonko erilaisia hallintoalueita tarvitaan. - - - Pahimmillaan ministereiden kilpailu julkisuuspisteistä johtaa kaiken kehittämisen lamaantumiseen kunnissa. Jo nyt kunnissa on turhauduttu kehittämishankkeisiin, jotka eivät johda mihinkään. - - - Ministerit voisivat keskittyä ratkaisemaan olemassa olevia ongelmia sen sijaan että luovat uusia."
kari.naskinen@gmail.com
Sotkamon Jymy on voittanut 12 pesäpallomestaruutta. Toiseksi eniten mestaruuksia on Lahden Mailaveikoilla, 8. Seuraavina ovat Haminan Palloilijat 7, Helsingin Pallonlyöjät 7, Jyväskylän Kiri 7 ja Kouvolan Pallonlyöjät 5. Etelä-Pohjanmaan joukkueet tulevat kaukana perässä. Sunnuntaina 6.9. LMV juhli 80-vuotista toimintaansa Kisapuistossa.
Paikkakunnittain laskien Lahti ja Helsinki ovat toiseksi parhaat pesispaikkakunnat. Sotkamolla ovat ne 12 mestaruutta; Lahteen mestaruuden toi jo ennen Mailaveikkoja Lahden suojeluskunta, joka oli paras vuonna 1925; helsinkiläiset pääsevät samoin 9 mestaruuteen, sillä Pallonlyöjien lisäksi mestareita ovat olleet Pallo-Toverit ja Puna-Mustat.
Lahden suojeluskunta voitti lisäksi SM-pronssia 1923 ja 1924 sekä SM-hopeaa 1927. Yksi muukin erikoisuus mahtuu pesäpallon mestaruushistoriaan: sotien aikana 1942 kultamitalijoukkue oli Valtion lentokonetehdas (Tampere).
LMV:n mitalitaulukko on Lahden palloiluseurojen paras:
8 - 3 - 0 LMV5 - 4 - 0 Kuusysi3 - 5 - 4 Kimmo3 - 3 - 3 Reipas
2 - 4 - 0 Namika1 - 6 - 4 Lahden Uimaseura0 - 0 - 1 FC Lahti
VAIKKA EN
OLE AUDIMIES...
...niin nauratti television naisjuontaja KPL:n ja Sotkamon ensimmäisessä finaaliottelussa. Ennen viimeistä sisävuoroa KPL johti 4-2; juontaja kysyi haastateltavaltaan, pitäisikö Kouvolan yrittää lyödä lisää juoksuja vai kannattaisiko vain varmistella.
Mitenkähän johdossa oleva joukkue omalla sisävuorollaan varmistelee voittoaan ilman, että pyrkii tekemään lisäpinnoja?
kari.naskinen@gmail.com
Otsikolla ”Kotiinpaluu” aloitin kirjoittamisen Viikko-Hämeessä tällä viikolla. Otsikko siksi, että 40 vuotta sitten olin toimittajana ensimmäisessä sanomalehtityöpaikassani Hämeen Kansassa Hämeenlinnassa. Vuoden 2001 alussa Hämeen Kansa ja lahtelainen demarilehti Päijätseutu yhdistyivät Viikko-Hämeeksi.
Puoluelehtikenttä on viime vuosikymmenten aikana muuttunut kovasti, siis supistunut. Aikoinaan melkein joka kaupungissa ilmestyi useampia sanomalehtiä, mutta sittemmin tilanne ajautui siihen, että kaupunkien kakkos- ja kolmoslehdet joutuivat harventamaan ilmestymiskertojaan tai kokonaan lopettamaan toimintansa.
Vuonna 1971 tuli valtion budjettiin ensimmäisen kerran kuljetusavustuksen nimellä tunnettu lehdistötuki (nykyrahassa 1,3 miljoonaa euroa). Se vähän auttoi, mutta alkanut kehityksen suunta ei enää vaihtunut.
Vanhasen - Kataisen hallitus on muuttanut puoluelehtien saamaa lehdistötukea niin, että nyt se on osa yleistä puoluetukea. Aikaisemmin puolet tästä tuesta määräytyi kansanedustajien lukumäärän mukaan ja puolet jaettiin valikoivana tukena, mutta nyt tuen suuruus riippuu pelkästään puolueiden kansanedustajien määrästä. Tuki on 90 000 euroa edustajaa kohden.
Varsinkin Kokoomukselle uusi linjaus sopii. Kun sillä ei enää ole omia sanomalehtiä - vain kerran viikossa ilmestyvä Nykypäivä - piti lehdistötukea muuttaa, ja nyt nämä rahat onkin tarkoitettu puolueiden ”tiedotustoiminnan ja viestinnän tukemiseen”. Muilla puolueilla lehtiä edelleen on, mutta Kokoomus voi näilläkin rahoilla tehostaa esimerkiksi vaalimainontaansa, mikä tulkitaan viestinnäksi.
Sosialidemokraateilla on tällä hetkellä yhdeksän lehteä, joista useammin kuin kerran viikossa ilmestyvät Uutispäivä Demari (5), oululainen Pohjolan Työ (3) ja porilainen Uusi Aika (3). Keskustalla ovat virallisina äänenkannattajinaan Suomenmaa (4), Karjalan Maa (3) ja Lalli (1) sekä sitoutumattomina kepulaisina Ilkka (7) ja Keskisuomalainen (7). Vasemmistoliiton lehtitilanne huononi taas viime viikolla harmittavasti, kun Kansan Uutiset vähensi ilmestymiskertansa 4:stä 1:een. Lisäksi ovat oululainen Kansan Tahto (3) ja porilainen Satakunnan Työ (1).
Kokoomuksen asema on tietenkin ylivoimaisesti paras, kun kaikki maakuntien ykköslehdet ovat porvaripolitiikan sitoutumattomia, mutta vakaumuksellisia äänenkannattajia.
Lehdistötilanteen muuttumisen havainnollistaa sekin, kun muistelee tilannetta Lahdessa 40 vuotta sitten. Vaikka täällä ei enää muita sanomalehtiä ilmestynyt kuin ESS, niin aluetoimittajia oli runsaasti. Pentti Hämäläinen kirjoitti Suomen Sosialidemokraattiin, Pentti Mäkinen Kansan Uutisiin, Kauko Timonen TPSL:n Päivän Sanomiin, Jaakko Jarva Aamulehteen, Osmo Näppi Uuteen Suomeen, Jarmo Haapalainen Suomenmaahan, STT:lle välitti uutisia Erkki Karhinkoski ja Helsingin Sanomilla oli Lahdessa parhaimmillaan 2-3 toimittajaa. Enää ei aluetoimittajia ole ollenkaan.
Kaksikymmentä vuotta sitten perustettu Päijätseutu ei ollut ensimmäinen demarilehti Lahdessa. Jo 1907-14 täällä ilmestyi Raivaaja, parhaimmillaan 6-päiväisenä. Vararikko kuitenkin tuli, ja muutaman kuukauden ajan Lahdessa räpiköi vielä seuraajana Kansanvalta-lehti. Piirijärjestön omaksi lehdeksi Raivaaja ei päässyt, sillä piirikokouksessa se hävisi äänestyksen Hämeen Voimalle, joka oli alkanut ilmestyä Hämeenlinnassa suunnilleen samoihin aikoihin. Hämeen Voima lakkasi ilmestymästä kansalaissodan jälkeen ja sen seuraajaksi perustettiin Hämeen Kansa.
Lahdessa on aikoinaan ilmestynyt muitakin puoluelehtiä. Kokoomuksella olivat Lahti-lehti ja vähän aikaa evakkolehti Karjalakin, Maalaisliitolla Uusi Häme ja toinen evakkolehti Karjalan Sanomat (Maakansa), SKDL:llä Työn Valta ja IKL:llä Lahden Suunta.
Syntymäkaupungistani Jyväskylästä muistan, että meille tulivat kotiin SDP:n Työn Voima (ent. Sorretun Voima, nyk. Keski-Suomen Viikko) ja Maalaisliiton Keskisuomalainen. Kokoomuksellakin oli oma sanomalehtensä, joka vielä 70-luvulla yritti pelastautua paikallisena iltapäivälehtenä (Keski-Suomen Iltalehti).
Etelä-Suomen Sanomat aloitti 1914 Nuorsuomalaisen puolueen äänenkannattajana. Vuonna 1918 puolueen enemmistö päätti liittää puolueen uuteen Kansalliseen Edistyspuolueeseen, liberaaliseen oikeistopuolueeseen.
Muutosta on tapahtunut myös isompien lehtien kohdalla. Lukijoita on hävinnyt. Levikintarkastus Oy:n mukaan muutokset vuodesta 1992 vuoteen 2008: ESS 69 500:sta 60 500:een, Hämeen Sanomat 32 000:sta 29 800:een, Kouvolan Sanomat 34 000:sta 28 500:aan, Itä-Häme 14 400:sta 11 700:aan jne. Viikko-Hämeestä ei saa yhtä pitkää aikasarjaa, mutta vuodesta 2003 vuoteen 2008 Viikko-Hämeen levikki kasvoi 6650:stä 8330:een.
Kaupunkilehdilläkin on vaikeutensa. Eero Lehden (Kok) firma on lakkauttanut jo Lahden ja Forssan Viikkouutiset, ja Uusi Lahti lopettanee kohta viikonvaihdenumeronsa.
kari.naskinen@gmail.com
Kunnallisalan kehittämissäätiön tänään ilmestyneen Polemiikki-lehden (3/2009) pääkirjoituksen otsikko: "Taantumassa kuntajohtaminen on kestävyyslaji".
Lahden kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta (Kok) on enempi pikamatkan miehiä.
kari.naskinen@gmail.com
Televisiouutisten 50-vuotista historiaa muisteltaessa otettiin taas kerran esille se, miten Urho Kekkosen radikaalisti huonontunut terveydentila pidettiin salassa. Toimittajat näkivät konkreettisesti tasavallan presidentin menettäneen jo elämänhallintansa, mutta se oli valtakunnansalaisuus, mistä ei saanut kertoa. Ensimmäinen ja ainoa suorapuheinen oli New York Timesin suomalaissyntyinen toimittaja Werner Wiskari, joka jo kesällä 1979 kirjoitti Kekkosen muistikatkoksista:
"Suomi maksaa veronsa siitä, että maalla on ylivanha presidentti."
Myöhemmin Wiskari kertoi, että Kekkosen kanssa "tekemisissä olleet suomalaiset poliittiset johtajat kertoivat huolestuneina presidentin kärsivän yhä useammin ajoittain muistikatkoksista, ja Suomen valtion televisio on alkanut sensuroida filmejä, joissa hän pitää spontaaneja puheita."
"Suomen lehdistö olisi ehkä pystynyt vaikuttamaan tapahtumien kulkuun pitämällä suomalaiset ajan tasalla presidentin terveydentilan kehityksestä, mutta se alkoi kertoa Kekkosen terveydentilan kehityksestä vasta yli kaksi vuotta myöhemmin."
Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Keijo K. Kulha on kertonut, että presidentin terveydentilaa koskenut salailu tuli tiensä päähän Islantiin tehdyn kalastusmatkan aikana elokuussa 1981:
"Lehdet julkaisivat Lehtikuva Oy:n sieltä välittämän kuvan, jossa presidentti Vigdis Finnbogadottir talutti Kekkosta lounaalta. HS:n johto sai haukut kuvasta, joka todella kertoi enemmän kuin tuhat sanaa: sairaus oli saanut yliotteen Kekkosesta." (Elämää apinalaatikossa, Edita 2002)
Jo edellisellä Islannin-matkalla Kekkonen oli "luiskahdellut kiveltä", mutta siitä saatuja valokuvia ei Suomessa julkaistu. Islantilaiset lehdet julkaisivat.
Tätä ennen tiedotusvälineet olivat peitelleet asiaa. Kekkosen aivoverenkiertohäiriöt selitettiin vielä loppuvuodesta 1980 kylmettymisen mukanaan tuomina harmeina, ja Kekkosen luottomies Eino Uusitalo puhui vielä siitä, että Kekkonen voisi jatkaa presidenttinä vuoden 1984 jälkeenkin.
Kun Kekkonen oli sairauslomalla syksyllä 1981, Kainuun Sanomien päätoimittaja Otso Kukkonen kirjoitti, että etelän lehdet herkuttelevat presidentin terveydellä lehtitaloudellisista syistä.
Radiouutisten toimittajana noihin aikoihin ollut Pentti Lumme on sanonut, että tämä Kekkosen toimintakyvyttömyyden salaaminen on ollut suurin epäonnistuminen politiikan toimittajien uralla viime vuosikymmeninä.
"Nyt on paljastunut muutakin: rakastajattaria ja muita, mutta ne ovat vähäisempiä kysymyksiä kuin valtionpäämiehen toimintakyky." (Onko tämä skuuppi?, Politiikan toimittajat ry, 2002)
Kekkosen aikana ei löytynyt luontevia keinoja käsitellä presidenttiä henkilönä. Nyt löytyy, ja hyvä niin, vaikka kysymys edelleenkin on myös lehtitaloudellisista syistä. "Yleiset syyt" eivät enää ole esteinä.
kari.naskinen@gmail.com
Käy vaaliraha-asiassa miten tahansa, varmaa on, että puolueiden ja yksittäisten poliitikkojen saama vaalirahoitus vähenee, luultavasti paljonkin. Jos vaalijärjestelmä kuitenkin säilyy ennallaan, merkitsee se sitä, että vähävaraisimmilla ja vähemmän tuntemattomilla ei enää ole asiaa sen paremmin eduskuntaan kuin valtuustoonkaan. Vaalirahoituksen supistuessa raha vasta ratkaiseekin. Silloin parhaissa asemissa ovat ne, joilla itsellään on varaa satsata eniten vaalimainontaan ja muuhun kampanjointiin. Toinen hyötyjien ryhmä ovat julkkikset, joilla on etulyöntiasema julkisuudessa.
