Viihdevaalit

Vaaleissa ratkaistaan aina ne suuntaviivat, joilla mennään seuraavat neljä vuotta. Kysymys on siis isoista asioista. Nyt ovat edessä kuitenkin sellaiset vaalit, joiden yhteydessä korostuvat poikkeuksellisesti myös viihteelliset arvot. Kun vaali-iltana asetutaan televisioiden ääreen, on tilanne kuin Eurovision laulukilpailujen finaalin pisteidenjakoa odotettaessa. Jännätään sitä, paljonko ääniä saa superjulkkis Timo Soinin puolue.

Vaali-illan viihteellisyyttä voitaisiin lisätä vielä sillä, ettei julkaistaisi ennakkoääniä heti kertarysäyksellä. Euroviisuista mallia ottaen voisi äänestystulosten luettelemisen aloittaa niin, että joku Aslak Valgiapää lähettäisi terveiset Lapista ja kertoisi ääntenjakauman siellä. Sitten tultaisiin vaalipiiri kerrallaan kohti etelää. Näin jännitys tiivistyisi paremmin kuin nykyisessä tosikkomallissa.

Protesti-, kiusanteko- ja viihdepuolue Perussuomalaisten politiikka ei ole varsinaisesti politiikkaa, vaan sirkusta, jolla ainoastaan pyritään sekoittamaan oikeiden puolueiden kuvioita. Tästä huolimatta Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen sanoi jo pari kuukautta sitten, että Soini on potentiaalinen pääministeriehdokas, ja lisäsi näin pökköä pesään Soinin viihdevankkureissa.

Niin iso julkkis Soini joka tapauksessa nyt, että Iltalehteen tehtiin juttu siitäkin, että Soini sai viime lauantain lotossa yhden oikein.

Gallupit ja varsinkin vaalikoneet ovat viime vuosina edesauttaneet vaalien viihteellistymistä. Ensimmäisen vaalikoneen avasi Yleisradio vuoden 1996 EU-vaalien alla. Nyt näitä koneita on niin paljon, että minäkin kelasin niitä läpi yhdeksän, ja enemmänkin niitä on, jopa blondeille oma Krissen vaalikone.

Pohdin vastauksia kysymyksiin vakavasti ja vastasin loogisesti samalla tavalla eri vaalikoneiden kysymyksiin. Tästä huolimatta tulokset heittelivät kummallisesti. Kun laskin yhteispisteet kunkin vaalikoneen suosittelemille ehdokkaille (10 parhaalle pisteitä 10, 9, 8 jne.), sain kärkikymmenikkööni neljä demaria, neljä vasemmistoliittolaista, yhden kommunistin ja yhden vihreän.

Viihteen puolelle tämäkin peli kuitenkin meni, kun esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomien kone nosti kolmanneksi Kokoomuksen Lulu Riikosen ja Hämeen Sanomien kone kakkoseksi Piraattipuolueen Mari Palmulehdon.

Suosikki-lehden ammatinvalintakone ei liitty vaaleihin, mutta samankaltaista viihdettä sekin tarjoaa. Minua se neuvoi uudelleenkouluttautumaan joko lakimieheksi, kirjanpitäjäksi tai kosmetologiksi.

VAPAAMIELISET
JA VANHOILLISET

Vaalikoneilla leikkimällä saadaan myös juttuaineistoa lehtiin, kuten minäkin tähän blogiini. Ilta-Sanomat oli vetänyt yhteen oman koneensa vastauksia ja tulkinnut sitä, ketkä ovat vapaamielisiä ja ketkä ahdistavan konservatiivisia ehdokkaita.

Vapaamielisimmät ehdokkaat Hämeen vaalipiirissä ovat Juho Rutila (Pir) Orimattilasta, Iisakki Kiemunki (SDP) Hämeenlinnasta ja Vuokko Kautto (Vas) Lahdesta.

Patavanhoillisimmat ovat Päivi Räsänen (KD) Riihimäeltä sekä Marjo Loponen (KD) ja Ilkka Viljanen (Kok) Lahdesta. Kaikkein vanhoillisimmat konservatiivit ovat niitä, joiden mielestä naisten on aina pukeuduttava hameeseen, meikata saa ja olutta juoda vasta 18-vuotiaana ja kaikkien on kuuluttava kirkkoon.

Sitten on vielä internetissä äänestyskone, jossa yhdeltä tietokoneelta voi äänestää yhden kerran. Tulokset vaalipiireittäin julkaistaan ensi keskiviikkona, jolloin varsinainen ennakkoäänestys alkaa.

kari.naskinen@gmail.com

"Sosiaalinen media" saa aikaan myös älyttömyyksiä

Television eilinen keskusteluohjelma ns. sosiaalisen median ympärillä ei paljon villoja jättänyt. Lähinnä jauhettiin muodikkaasta Facebookista, vaikka tässä internetin mahdollistamassa jokamiehen mediassa on nykyisin paljon muutakin ja paljon fiksumpaa.

Facebook on hölmöimmillään systeemi, joka pitäisi räjäyttää olemattomiin. Toisaalta se antaa uudenlaisia mahdollisuuksia kansalaisten vaikuttamiselle . Esimerkiksi WTO:n, IMF:n ja Maailmanpankin kokousten yhteydessä järjestetyt isot mielenosoitukset on saatu aikaan Facebookin avulla. Nettiä hyödyntäen isoja tapahtumia voidaan järjestää hyvin vähällä byrokratialla ja hierarkialla. Suomessa Greenpeace organisoi viimeksi netin avulla pikavauhtia mielenosoitukset ydinvoimaa vastaan eri puolilla maata.

Sitten ovat ne hölmöt. Joku "Kaivuri-Jukka" ajoi viime kesänä pienellä kaivinkoneella Hangosta Kuusamoon, matkaan meni kuukausi ja Kuusamossa Kaivuri-Jukkaa oli vastassa tuhansia ihmisiä. Tähän julkisuustempaukseensa kaveri sai ainekset Facebookissa, jossa tuo liikenneturvallisuuden kannalta kyseenalainen operaatio veti puoleensa kymmeniä tuhansia kannattajia. Lisäjulkisuutta tälle älyttömyydelle antoivat tietenkin iltapäivälehdet.

Mutta mitä jos 4 km/t edennyt kaivuri olisi tientukkona ollessaan aiheuttanut ohituskolarin, jossa muutama ihminen olisi kuollut?

Entä mitä järjetöntä seuraavaksi? Ajetaanko Suomen läpi ensi kesänä leikkuupuimurilla?

kari.naskinen@gmail.com

Ikärakenteeltaan parhaat kaupungit ovat Espoo ja Oulu

Väestö vanhenee. Kun vuonna 1945 syntyi 106 000 lasta, syntyvyys on nyt vain runsaat 50 000. Suomalaisten mediaani-ikä on nyt noin 41 vuotta, mutta vuonna 2025 se on 43 vuotta. Vuoteen 2050 mennessä yli 65-vuotiaiden määrä lähes kaksinkertaistuu. Tällä hetkellä yhtä eläkeläistä kohti on neljä työikäistä. Vuonna 2050 yhtä eläkeläistä kohti on enää kaksi työikäistä.Tämä kehitys on iso kysymys kuntien palvelutuotannolle ja kuntataloudelle.

Väestön mediaani-ikä ei ole sama asia kuin keskimääräinen ikä. Mediaaniluku on keskimmäinen tietyn joukon luvuista. Esimerkiksi lukujoukosta 1, 2, 7, 8, 9 on mediaani 7 (keskiarvo 5,4).

Vanhenevan Suomessa kaupungeista ovat parhaassa väestörakenteellisessa asemassa Espoo ja Oulu, joiden asukkaiden mediaani-ikä vuonna 2025 tulee olemaan 38. Kuntalehden (4/2011) tilaston mukaan suurimpien kaupunkien mediaani-iät 25 vuoden kuluttua tulevat olemaan:

38 Espoo, Oulu
39 Jyväskylä, Vaasa
40 Helsinki, Seinäjoki, Tampere, Vantaa
41 Rovaniemi, Turku
42 Kuopio, Raahe, Tornio
43 Hyvinkää, Joensuu, Kajaani, Porvoo Riihimäki
44 Karkkila
45 Lahti, Lappeenranta, Lohja

Huonoimmassa asemassa ovat:

61 Kemijärvi
59 Kristiinankaupunki
56 Pieksämäki
55 Uusikaupunki, Heinola
52 Savonlinna
51 Loviisa, Loimaa, Imatra, Hamina, Forssa
50 Kouvola

kari.naskinen@gmail.com

Rikollisuutta yli rajojen

Sotien jälkeen Suomea pidettiin idänpolitiikan ja -kaupan parhaana asiantuntijana. Nyt näyttää kuin suomalaiset olisivat myös itärajan ylittävän rikollisuuden asiantuntijoita. Näin voi päätellä kahdesta viime aikojen parhaasta tv-sarjasta Alamaailma-trilogia ja Tappajan näköinen mies, jonka viimeinen jakso tulee tänä iltana. Näissä molemmissa rikossarjoissa liikutaan sujuvasti ja jopa uskottavan tuntuisesti rajan yli.

Alamaailma-trilogia kertoo idän ja lännen välillä tapahtuvasta huumekaupasta ja rahanpesusta akselilla Pietari - Helsinki -Tukholma. Tässä maailmassa Suomi on kriittisessä paikassa, koska se on viimeinen raja-asema idän ja lännen välissä. Tappajan näköisen miehen tapahtumapaikkoina ovat Helsingin lisäksi Venäjän Karjala, Pietari ja Viro.

Voi melkein sanoa, että suomalaiset elokuvantekijät ovat löytäneet oman erikoisalansa tästä rikollisesta idänkaupasta. Jatkuvalla syötöllä tulevissa ruotsalaisissa ja tanskalaisissa rikossarjoissa ei tätä ilmansuuntaa ole hyödynnetty, vaan siellä ne pyörivät omissa nurkissaan Ystadissa, Göteborgissa ja Kööpenhaminassa; sama pätee englantilaisiin ja saksalaisiin poliisisarjoihin. Suomalaisten eduksi on lisäksi mainittava, että rujo väkivalta ja paloiteltujen ruumiiden esitteleminen ei kuulu asiaan, toisin kuin ruotsalaisissa sarjoissa.

Saksalaisten sarjojen, alkaen Derrickistä (1974) ja Ketusta (1977), tylsyys puolestaan on siinä, että tapahtumat toistavat samaa kaavaa vuosikymmenestä toiseen.

Kahden uuden suomalaisen sarjan hyviin puoliin kuuluu myös erinomainen näyttelijäntyö. Huippu on tietenkin Martti Suosalo (kuvassa vas.), joskin rasitteena on se, että Suosaloa käytetään nykyisin jopa liikaa, on mukana näissä kummassakin sarjassa. Yllättävän pienet nämä henkilöresurssit ovat, sillä näissäkin sarjoissa aivan keskeisissäkin rooleissa on samoja näyttelijöitä, vuoroin rosvoina ja pollareina. Suosalon ohella täyasaosuman saa Tappajan näköisessä miehessä Samuli Edelmann (oik.). Sympaattisen oloisesta Viktor Kärpästä paistaa toisaalta läpi sellainen tietty kylmyys, mikä on saanut Venäjän tiedustelupalvelun nimeämään hänet tappajan näköiseksi mieheksi.

Sarjan maailma on täynnä herkullisia hahmoja, joiden kohtalot menevät limittäin Viktor Kärpän kanssa luoden mielenkiintoisia tilanteita. Kärpän maailmassa ei ole aina selvää kuka on hyvä ja kuka paha, mutta sankari on aina Kärppä. Ohjaaja Lauri Nurkse on sanonut, että Kärpän olkapäällä katsoja pääsee tutustumaan Suomeen ja sen lähiympäristöön uudesta näkökulmasta; ex-ammattisotilaan, juurettoman miehen, joka on aina vähäosaisen puolella. Viktor Kärppä on paluumuuttaja Sortavalasta. Kärppä hoitaa entisten maanmiestensä bisneksiä alkuun, järjestää luvat, toimii tulkkina sekä kielen, tapojen että lakien alueilla. Kärppä ei varasta, eikä sotkeennu huumeisiin, mutta turpaan voi joskus hankalia tyyppejä vetää.

Yhden ulottuvuuden Kärpän elämään tuo Marja Takala (kaunis Maria Ylipää), joka sekoittaa ikuisen poikamiehen pään. Kärppä päätyy avoliittoon ja tulee isäksi. Muutos kunnialliseksi rakennusalan yrittäjäksi ja rehelliseksi perheen elättäjäksi ei Kärpän yrityksistä huolimatta tunnu kuitenkaan onnistuvan. Menneisyyden paino on liian suuri. Mielenkiintoista tänään nähdä, miten äijän käy.

Sarja perustuu Matti Röngän menestysromaaneihin. Kerronta on sujuvaa, ja varsinkin atari-poliisi Korhosen (Suosalo) kaurismäkeläinen replikointi on nokkelaa. Sukua komisario Palmulle.

Erikoisansionsa näillä sarjoilla on siinäkin, että käytetään venäläisiä, virolaisia ja ruotsalaisia näyttelijöitä niissä rooleissa, joissa pitääkin. Näin pystytään todentuntuisesti puhumaan joka tilanteessa asianomaisella oikealla kielellä.

Huono puoli Tappajan näköisessä miehessä on, että 8-osaisen sarjan kaksi viimeistä jaksoa ovat irti yhtenäisestä kuuden alkujakson juonesta. Viktor Kärppä tosin jatkaa juttujaan, mutta lopputulos on joka tapauksessa lässähdys.

kari.naskinen@gmail.com

Kunnat budjetoivat epärehellisesti

Pitkään ja aktiivisesti kuntaloutta seuranneena toimittajana olen huomannut, että kunnat hyvin usein alimitoittavat talousarvioidensa tulopuolen. Kun tilinpäätöksiä sitten tehdään, on mukava todeta, että kunnan talous toteutui budjetoitua paremmin. Näin saadaan myös viestitettyä kuntalaisille, että näin hyvin me täällä kaupungintalolla ja valtuustossa osaamme asioita hoitaa.

Kotikaupungissani Lahdessa tämä on järjestelmällistä toimintaa. Kysymys on varsinkin johtavien virkamiesten epärehellisyydestä. He ovat kuin seinää maalaavia piruja, jotka vakuuttelevat poliittisille päättäjille, että taas on ensi vuonna huonot ajat ja leikata pitää. Lopputulos kuitenkin on, että kun seuraava tilinpäätös valmistuu, kaupungin talous näyttää rullanneen huomattavasti paremmin kuin virkamiesten johdolla ja manipuloimalla tehty talousarvio oli näyttänyt.

Jos ei ole kyse epärehellisyydestä, niin sitten ammattitaidottomuudesta.

Tuottavuutta, tuottavuutta, huudetaan. Siinä eivät paljon asukkaiden tarpeet paina, kun markkinataloushenkistä kuntataloutta pyöritetään.

Erojakin tietysti on. Elinkeinoelämän valtuuskunta teetti kolme vuotta sitten tutkimuksen siitä, kuinka "hyviä" ovat kuusi suurinta kaupunkia. Analysoidut kaupungit asetettiin paremmuusjärjestykseen mm. sillä perusteella, missä määrin kaupungin taloudenpidon lähtökohtana ovat asukkaan intressit sekä palveluiden käyttäjinä että veronmaksajina.

Voiton vei Turku. Sen ykkössijaa tässä asukasorientaatiossa selittää esimerkiksi se, että Turku ei kerää asukkailtaan yliveroa. Lisäksi kaupunki investoi muihin kaupunkeihin verrattuna maltillisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että Turulla ei ole valtavia teollisia intohimoja, vaan huomio on enemmän asukkaiden palveluiden hoitamisessa. Samalla ylläpidettävä omaisuus ei kasva räjähdysmäisesti, ja kaupungin menoihin ei tältä osin synny niin suurta ylläpitotaakkaa kuin muilla kaupungeilla. Lisäksi Turku käyttää panoksistaan suhteellisesti enemmän sosiaali-, terveys- ja sivistystoimeen kuin muut kaupungit. Nämä seikat ovat hyvin oleellisia asukkaiden kannalta.

Turun jälkeen parhaita ovat Tampere, Espoo, Vantaa, Oulu ja huonoimpana Helsinki.

Ainakin Lahden kaupungin konsernipalvelujohtajan Mika Mäkisen pitäisi käydä entisessä kotikaupungissaan Turussa tutustumisretkellä.

kari.naskinen@gmail.com

Maailman parhaat kilpa-ajajat

Formula 1:n MM-sarjan alkaessa on syytä panna asiat järjestykseen ja listata maailman kaikkien aikojen parhaat ratakilpa-autoilijat. Tässä 20 parasta:

1. Michael Schumacher (F1)
2. Juan Manuel Fangio (F1)
3. Ayrton Senna (F1)
4. Jim Clark (F1)
5. Jackie Stewart (F1)
6. Alain Prost (F1)
7. Graham Hill (F1, USA:n formulasarjat, endurance)
8. Tazio Nuvolari (GP-kilpailut ennen F1:tä)
9. Anthony Joseph Foyt (USA:n formulasarjat)
10. Mario Andretti (F1, USA:n formulasarjat, Nascar)
11. Richard Petty (Nascar)
12. Dale Earnhard (Nascar)
13. Al Unser (USA:n formulasarjat)
14. Stirling Moss (F1)
15. Rudolf Carracciola (GP-kilpailut ennen F1:tä)
16. Alberto Ascari (F1)
17. Bernd Rosenmeyer (GP-kilpailut ennen F1:tä)
18. Gilles Villeneuve (F1)
19. Niki Lauda (F1)
20. Jack Brabham (F1)

Tänä vuonna listalle pääsemiselle on edellytykset kolmella ajajalla: jos Fernando Alonso voittaa kolmannen F1-mestaruuden, jos Sebastian Vettel voittaa toisen F1-mestaruuden tai jos Jimmie Johnson voittaa kuudennen perättäisen Nascar-mestaruuden.

kari.naskinen@gmail.com

Hallituksen ei tarvitse välittää ihmisten mielipiteistä

Turun yliopiston kolme vuotta sitten tekemän tutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista ei tiedä, mitkä puolueet muodostavat Suomen hallituksen. Ei tiedetä edes sitä, mitkä kolmesta suuresta puolueesta istuvat hallituksessa. Tulos on sama edelleen, vaikka samat puolueet ovat edelleen hallituksessa. Helsingin Sanomien teettämän tutkimuksen mukaan kolmasosa ihmisistä luulee esimerkiksi, että SDP on hallituksessa (HS 21.3.).

Parhaiten näitä asioita tuntevat ne, jotka kannattavat Keskustaa. Selvästi huonointa on tietämys niillä, jotka aikovat vaaleissa äänestää Perussuomalaisia. Jopa ”nukkuvien puolueen” ihmiset tietävät politiikka-asioista enemmän kuin Timo Soinin kannattajat.

Nämä tutkimustulokset tarkoittavat samalla sitä, että puolueiden kannatus on entistä enemmän riippuvainen niiden edustajien tunnettuudesta. Tärkeintä on, miltä Mari Kiviniemi, Anni Sinnemäki, Jutta Urpilainen ja Jyrki Katainen näyttävät lehtikuvissa ja kuulostavat television viihdeohjelmissa.

Eikä hallituksen tarvitse välittää ihmisten mielipiteistä. Vaikka vain 5 % kansalaisista pitää verotuksen alentamista hallituksen tärkeimpänä tehtävänä, on se ollut kuluneella vaalikaudella porvarihallituksen asialistalla ykkösasia.

kari.naskinen@gmail.com

Suomalaisen jalkapallokulttuurin koko kuva

Jos vaikkapa Englannissa tai Hollannissa pystytettäisiin patsas jonkun huippujalkapalloilijan koti- ja kasvattajakaupunkiin, ei varmaan tapahtuisi niin, että tuo jalkapalloilija siirtyisi patsaanpaljastuksen jälkeen pelaamaan uransa viimeiseksi vuodeksi naapurikaupungin joukkueeseen. Suomessa näin käy.

kari.naskinen@gmail.com

Hämeen vaalipiirin virallinen roknoosi

On aika julkistaa Hämeen vaalipiirin virallinen roknoosi. Alunperin tällä roknoosi-termillä viitattiin SMP:hen, jonka puoluesihteeri Eino Poutiainen ei osannut sanoa vaikeaa prognoosi-sanaa. Nyt näitä poutiaisia on taas liikkeellä, joskin monet heistä osaaavat jo lausua sellaisenkin sanan, missä on peräkkäin kaksi eri konsonanttia ja hankala g. Kysymys on tietenkin Timo Soinin sekalaisesta, mutta sisukkaasta puolueesta.

Roknoosi lähtee siitä, millaiset ovat äänimäärät. Demarit ja Kokoomus tulevat päätymään niin tasavahvaan tulokseen, että molemmat saavat läpi edelleen neljä kansanedustajaa. Keskusta myös säilyttää nykyisen paikkamääränsä (3). Yhden paikan puolueet Hämeen vaalipiirissä ovat näiden eduskuntavaalien jälkeen Perussuomalaiset, Kristillisdemokraatit ja Vihreä liitto. Perussuomalaiset ottavat paikkansa Vasemmistoliitolta, joka siis jää ilman kansanedustajaa.

Tähän tulokseen päädytään sillä laskennalla, että persut saavat äänistä 15 %. Niin täpärällä tilanne kuitenkin on, että yksikin prosenttiyksikkö lisää nostaa persujen paikkamäärän kahteen, ja menettäjä on sillon kepu.

Kansanedustajiksi tullaan valitsemaan seuraavat (puolueiden sisäisten äänimäärien järjestyksessä):

SDP
Johannes Koskinen Hämeenlinna
Tarja Filatov Hämeenlinna
Jouko Skinnari Lahti
Mika Kari Lahti

Hämeenlinnalaisen kansanedustajan Satu Taiveahon jättäytyminen pois vaaleista ei riitä nostamaan naapurikunnan Janakkalan Satu Koskelaa eduskuntaan. Uudeksi kansanedustajaksi nousee Mika Kari, joka saa myös niitä ääniä, jotka neljä vuotta sitten menivät Kari Salmelle. Salmi jäi silloin täpärästi ensimmäiseksi varamieheksi; häntä pienemmillä henkilökohtaisilla äänimäärillä menivät läpi Risto Autio (Kesk), Juha Rehula (Kesk), Timo Heinonen (Kok), Matti Kauppila (Vas) ja Kirsi Ojansivu (vihr.). Lahtelainen Sirkku Hildén on vahvoilla neljän vuoden kuluttua.

KOKOOMUS
Timo Heinonen Loppi
Ilkka Viljanen Lahti
Sari Niinistö Lahti
Arto Viljanen Hattula

Lahtelainen Tuija Nurmi putoaa eduskunnasta, koska Sari Niinistön tehokas, 4-5 vuotta kestänyt kampanjointi tuo tuloksen. Arto Viljasen nousun mahdollistaa tunnettuus kahdessa maakunnassa, onhan Viljanen kotoisin Lahdesta, ja Päijät-Hämeen puolella hän saa ääniä urheiluporukoilta ja isänsä Matti Viljasen hirviveikkojen laajoilta verkostoilta. Yllätyskortin varaan hämeenlinnalaiselle Timo Saviniemelle

KESKUSTA
Sirkka-Liisa Anttila Forssa
Juha Rehula Hollola
Risto Autio Hausjärvi

PERUSSUOMALAISET
Sirkka-Liisa Papinaho Orimattila

KRISTILLISET
Päivi Räsänen Riihimäki

VIHREÄT
Kirsi Ojansuu Hämeenlinna

VASEMMISTOLIITTO
Hämeen vaalipiiristä ei enää kansanedustajaa saada, kun lahtelainen Matti Kauppila jättää eduskuntapolitiikan. Tökerön tempun hän vain uransa päätteeksi teki, kun haukkui oman puolueensa Etelä-Suomen Sanomien mielellään julkaisemassa haastattelussa. Harmi, sillä lahtelainen Antti Holopainen olisi pätevä mies eduskuntaan.

kari.naskinen@gmail.com

Vaalit kaksipuoluejärjestelmässä

Syyllistyn nyt samaan kuin kaikki muutkin: kirjoitan Timo Soinin puolueesta ja annan sille ansaitsematonta julkisuutta. Näin on tehty kiihtyvällä vauhdilla jo parin vuoden ajan, ja varsinkin nyt vaalien lähestyessä. Perussuomalaiset on niin erikoinen tapaus, että sitä ei voi olla sivuuttamatta.

Mielipidemittaukset puolueiden kannatuksesta ovat toistuvasti nostaneet perussuomalaiset isoihin otsikoihin. Kun näitä mittauksia teettävät vuorotellen Yle, MTV3, Helsingin Sanomat ja välillä jotkut muutkin, on puolue jatkuvasti esillä. Ei ole Soinin porukoiden juurikaan tarvinnut maksullista mainontaa tehdä.

Tilanne on jopa niin hassunkurinen, että tuntuu kuin Suomi olisi siirtynyt kaksipuoluejärjestelmään. On Perussuomalaiset ja sitten kaikki muut yhdessä. Tilanne on hyvin toisenlainen kuin 30 vuotta sitten, jolloin Veikko Vennamon SMP muuttui yhden kansanedustajan puolueesta 18 edustajan puolueeksi. ”Esempee” sai 1970 esim. Pohjois-Karjalan vaalipiirissä äänistä 24 % prosenttia ja Kuopion läänin vaalipiirissä 21 %. Syy oli lähinnä se, että kepun koettiin unohtaneen maaseudun asiat. Vuoden 1972 hajotusvaaleissa puolue säilytti paikkansa, mutta sen jälkeen alkoi jyrkkä alamäki kohti puolueen tuhoa.

Silloin ei tämän populistipuolueen nousua osattu ennakoida niin valtavaksi, mutta nyt kaikki tietävät, että Perussuomalaiset tulee olemaan kova tekijä huhtikuun vaaleissa, kovempi kuin SMP 1970.

EI TOTUUTTA,
VAAN JULISTUSTA

Persut ovat saavuttaneet asemansa aika samanlaisilla keinoilla kuin SMP. Soinin agitaatiotaidot ovat tehonneet, aivan kuin hän olisi opiskellut asiaa IKL:n vanhasta retoriikkaoppaasta, jossa korostettiin puheen merkitystä kirjallisen ilmaisun sijasta: ”Kirjallinen kirjakieli saavuttaa silmän kautta yksityisen henkilön, kun taas suullinen esitys saavuttaa korvien kautta kokonaisen ihmisjoukon.”

Ennen Vennamoa ja hänen oppipoikaansa Soinia tämän asian olivat ymmärtäneet hyvin myös Simon Bolivar, V.I. Lenin, Adolf Hitler, Benito Mussolini ja Vihtori Kosola (kuva). Eduskunnan kirjaston johtava tietoasiantuntija Timo Turja on sanonut, että myös eduskuntahistorian radikaaleimmat ja vallankumouksellisimmat puolueet niin oikealta kuin vasemmalta ovat kaikkein voimakkaimmin korostaneet puheen ja puhumisen merkitystä.

IKL:n ohje oli: ”Agitaattorin ei ole puheessaan haettava totuutta, vaan julistettava sitä. Agitaattorin on ennen kaikkea oltava varma. Hänen on esiintyessään julistettava, lyötävä kiinni, eikä pohdittava, tutkittava ja tarkasteltava. Agitaation tarkoituksena ei ole päästä totuuteen vaan tarkoituksenmukaisuuteen.”

Tämän on Soini osannut. Tällaiseen hänen on ollut pakkokin turvautua, koska puolueella ei vieläkään ole varsinaisia ideologisia opinkappaleita. Puolueen ohjelma vain käy läpi joitakin sellaisia asioita, jotka ovat pinnalla juuri nyt tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa, Hesarin toimituspäällikön Reetta Rädyn sanoin: ”Lähes 70 sivua kansallismielistä, itsekeskeistä, pelokkaasti maailmaan suhtautuvaa uhoa.” (HS 5.3.)

Soini itsekin on myöntänyt, että hänen puolueellaan ei varsinaisesti mitään ideologiaa olekaan: se vain ”haluaa sekoittaa pakkaa”. (HS 26.2.)

Mielenkiintoinen ajatus. Että ollaan mukana politiikassa ja vaaleissa vain sekoittamassa asiallisesti asioihin suhtautuvia puolueita.

Joku ohimennyt kommentti puolueen ideologiasta oli, että se kannattaa kaikkia hyviä asioita ja vastustaa huonoja. Taloustutkimuksen tutkimusraportissa käydään läpi myös näitä hyviksi ja huonoiksi koettavia asioita. Tässä yksi keskeinen ja kaikkien jo tuntema jonkun haastatellun sanomana: ”EU vittuun, ei Natolle ja turhat pakolaiset sinne mistä tulivatkii.”

Tässä vain on se ristiriita, että helmikuussa 2009 Soini ilmoittautui Suomen Nato-jäsenyyden kannattajaksi.

Soini on sanonut, että perussuomalaisten äänestäjät ”ovat arvokonservatiiveja, vanhanaikaisia miehiä, jotka tykkäävät makkarasta ja autourheilusta”. (HS 13.2.)

Yksityiskohtaisempaa tietoa puolueen kannattajakunnasta saatiin Taloustutkimus Oy:n Ylelle tekemästä selvityksestä (2009): miesten osuus kannattajakunnasta on 67 %, 35-64-vuotiaiden osuus on 4 prosenttiyksikköä suurempi kuin kaikkien äänestäjien keskuudessa, työntekijöiden ja alempien toimihenkilöiden osuus on 50 %, kun kaikissa äänestäjissä se on 39 %.

”Perussuomalaisten kannattajien tietämys politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista on vähäistä verrattuna muiden puolueiden kannattajiin. Perussuomalaisten tietämys politiikasta on samaa tasoa kuin äänestämättä jättävien”, sanoo yht. tri Juho Rahkonen tutkimusraportissa.

kari.naskinen@gmail.com

Jäähyjä ottamalla voi jäädä viimeiseksi myös karsintapeleissä

Lauantaina 19.3. alkavat karsintaottelut SM-liigaan. Jos Pelicans jatkaa pelaamista samalla tavalla kuin liigassa, voi tulos olla surkea. SM-liigan runkosarjassa Pelicansille määrättiin 60 ottelussa yhteensä 1066 rangaistusminuuttia ja ainakin osaseurauksena tästä oli jääminen viimeiseksi.

Eniten jäähyjä koko liigassa vihellettiin Pelicansin Antti Tyrväiselle (kuva), 52 ottelussa yhteensä 186 minuuttia, 17 % Pelicansin kaikista jäähyminuuteista. Tyrväiselle rangaistusten ottaminen tuntuu olevan jopa tahallista, sillä jossakin haastattelussa hän sanoi: "Hävitäkin voi, mutta vain niin, että tekee kipeää vastustajalle."

Selvästikin Tyrväinen haluaa itselleen "kovan kundin" maineen. Lahtelaisen liigakiekkoilun kaikkien aikojen tilastossa hän nousikin jo kymmenen eniten rangaistuksia saaneiden listalle; seuraavassa suurimmat jäähyminuutit (suluissa pelatut kaudet):

613 Kari Sihvonen (7)
413 Sami Helenius (4)
358 Leo Komarov (3)
357 Toni Saarinen (7)
334 Jari Kauppila (8)
291 Toni Koivunen (11)
288 Erik Kakko (9)
283 Harri Nyman (9)
271 Antti Tyrväinen (3)
250 Jesse Saarinen (7)

Antti Tyrväinen ei valitsemallaan pelityylillä etene yhtä pitkälle kuin toinen Antti Tyrväinen (77), joka voitti ampumahiihdossa olympiahopeaa Squaw Valleyn kisoissa 1960.

Lahden pääsarjakiekkoilun kaikkien aikojen pistepörssissä nousi Jan Latvala kaksi pykälää ylöspäin. Muita muutoksia ei kymmenen kärkimiehen tilastossa tapahtunut:

185 + 124 = 309 Erkki Laine (8)
103 + 185 = 288 Hannu Koskinen (8)
121 + 116 = 237 Harri Toivanen (9)
79 + 147 = 226 Marko Jantunen (6)
83 + 108 = 191 Yrjö Hakulinen (6)
57 + 130 = 187 Jan Latvala (9)
82 + 100 = 182 Tommi Turunen (5)
109 + 72 = 181 Markku Hakulinen (5)
46 + 125 = 171 Toni Koivunen (11)
69 + 101 = 170 Jari Kauppila (8)

Nyt pelatun runkosarjan paras pistemies oli Jakub Sindel vaatimattomilla lukemilla 15 + 18 = 33. Yhtä pienillä pörssipisteillä voitettiin Kiekkoreippaan sisäinen tilasto viimeksi 1970-luvulla, vaikka silloin sarjakierroksia pelattiin alle 40, nyt 60.

kari.naskinen@gmail.com

Ei koske Suomea

Kun Yhdysvalloissa puhjennut subprime-kriisi 2008 alkoi levitä laajemmaksi talouskriisiksi, sanoi Jyrki Katainen, että "ei koske Suomea".

Nyt kun ydinvoimalat murskautuvat Japanissa, sanoo Katainen taas: "Ei koske Suomea, eikä asiasta pidä meillä edes puhua."

kari.naskinen@gmail.com

Toriparkki rakennetaan hinnalla millä hyvänsä

Lahden kaupunginvaltuusto hyväksyi äänin 30-29 toriparkin rakentamisen mahdollistavan kaavamuutoksen. Kaupunginhallitus hyväksyi äänin 6-5 Päijät-Hämeen maakuntaohjelmaan maininnan siitä, että torin alle rakennetaan pysäköintilaitos. Etelä-Suomen Sanomien mielipidekyselyssä 66 % vastaajista sanoi, että toriparkkia ei ole syytä rakentaa.

Se kuitenkin rakennetaan. Nyt on vain kysymys siitä, mistä rahat. Eikä se siitäkään jää kiinni. Jos aina kaikesta nariseva yrityselämä ei lähde mukaan hankkeeseen, joutuu kaupunki kustantamaan rakentamisen itse. Näin siitäkin huolimatta, että valtuusto edellytti kaavapäätöksen tehdessään, että toriparkki-investointi ei saa rasittaa kaupungin taloutta. Muodollisesti ottaen näin ei tapahdukaan, koska toriparkin rakentaa Lahden Pysäköinti Oy. Vaikka se on kaupungin kokonaan omistama yhtiö, voidaan keplotellen sanoa, että toriparkin rakentamiseen ei mene rahaa kaupungin talousarviosta.

Kun kaupungilla on tällaisia osakeyhtiöitä, niin kyllä ne meidän veronmaksajien omistamia firmoja ovat. Suoraan kaupungintalolta tullaan toriparkin rakentaminenkin junailemaan. Kaupungin kassasta otetaan 15-20 miljoonaa euroa ja lainataan velkaiselle Pysäköinti Oy:lle, ja kaupunki itse puolestaan tekee tätä lainoitusta varten lisää pankkivelkaa.

Kun toriparkki ensimmäisiä kertoja tuli esille, pidettiin rahoituksen lähtökohtana, että rakentamisen kustantaisivat kolmanneksittain kaupunki, keskustan yrittäjät ja keskustan kiinteistöyhtiöt. Eniten toriparkkipainostusta harjoittavat yrittäjät, joten niiden olisi myös vastattava osarahoituksesta. Rakentaminen tapahtukoon siis tarvitsijoiden kustannuksella, ei kaupungin rahoituksella. Erilaisia rahoitusmalleja parkkihallille varmasti löytyy sijoitusyhtiöistä lähtien, jos hanke on kannattava. Ongelma vain on se, että kannattavaa ei parkkihallista saada. Ei varsinkaan sen jälkeen, kun autoilijat huomaavat parkkimaksun hallissa nousevan oleellisesti suuremmaksi kuin tällä hetkellä kaupungin keskustassa.

kari.naskinen@gmail.com

Jos auto seisoo pitkään, voi etanolibensa aiheuttaa ongelmia

Uuden alkoholibensiinin suhteen on syntynyt epätietoisuutta. BMW:n johtajien keskenään ristiriitaisten lausuntojen jälkeen hieman epäilyttää. Eikä tässä kaikki. Formula 1 -kilpureihin polttoainesäiliöt valmistava ATL (Aero Tec Laboratories) on ilmoittanut, että pelkästään bensiinille tarkoitettu säiliö kestää alkoholia vain, jos se on käsitelty tietynlaisella suoja-aineella, mikä muistuttaa kaksikomponenttimaalia. Vauhdin Maailman uusimmassa numerossa (3/2011) asiaa käsitellään ATL:n tietojen perusteella, ja niiden mukaan ongelma on, jos käsittelemättömään bensatankkiin jää etanolibensaa pitkäksi aikaa. Silloin raskaampana osapuolena etanoli painuu pohjalle ja alkaa syövyttää säiliön sisäpintaa kiusallisen nopeasti.

Kilpa-autoilijoille annetaan neuvoksi, että kaikki etanolipolttoaine lasketaan kilpailujen välillä ulos ja huuhdellaan säiliö puhtaalla bensiinillä. Lisäksi neuvotaan, että kaikki paperista valmistetut polttoainesuodattimet vaihdetaan metallisuodattimiin.

Etanolin käyttöön liittyvät mahdolliset ongelmat ovat siis ainakin kemiallis-fysikaalisia. Koska etanoli on tehokas liuotin, voi ongelmia aiheutua siitä, että polttonestejärjestelmissä käytetyt materiaalit eivät kestäkään etanolin aggressiivista vaikutusta. Tämä saattaa ilmetä letkujen ja tiivisteiden vuotamisena. Kumi- ja muoviosat voivat haurastua ja rikkoutua, mutta myös metalliosat saattavat hapettua ja syöpyä. Sen sijaan itse moottorille syntyvistä vaurioista ei liene ainakaan tutkittua tietoa.

E10-bensiinin sanotaan soveltuvan noin 73 prosenttiin nykyisin Suomessa käytössä olevista autoista.

Se joka tapauksessa on varmaa, että etanoli ei ole yhtä tehokas polttoaine kuin bensiini. Yksi kilo etanolia tuottaa energiaa 26,8 megajoulea, kun kilogrammasta bensiiniä saadaan 42,6 megajoulea. Saman tehon saamiseksi etanolia pitää siis polttaa enemmän. Uuden 95 E10 -bensiinin energiasisältö on 3,7 % pienempi kuin sataprosenttisen bensiinin. Entiseen 95-bensaan verrattuna vähennys on 1,9 %. Periaatteessa kulutus siis nousee vajaat kaksi prosenttia nykyisestä.

kari.naskinen@gmail.com

Norjalaiset ovat salaliitossa kaikkien muiden kanssa suomalaisia vastaan

Lahden MM-kisat 2001 todistivat, että Norja on paha, ja tämä pahuus kohdistuu nimenomaan Suomeen, koska Suomi on paras. Se joku norjalainen käräytti dopingtesteissä vain suomalaiset, vaikka kaikki käyttivät samoja hemohessejä ja epoja.

Norjalaiset ovat vallanneet kansainvälisen antidopingtoiminnan johtopaikat, millä varmistetaan se, että suomalaisista ei ole vaaraa jatkossakaan.

Marit Björgen saa käyttää dopingia täysin avoimesti, muut eivät. Tosin Hyksin ylilääkärinä yli 20 vuotta toiminut professori Tari Haahtela sanoo, että lääkärin Björgenille määräämä Symbicort-astmalääke ei paranna tämän urheilusuoritusta:

"Sillä vähäisellä määrällä kortisonia (budesonidi) mitä Symbicort sisältää, ei ole mitään merkitystä doping-mielessä. Ei myöskään ole yhtään todistettua tutkimusta, jossa osoitettaisiin, että kestävyysurheilija saisi Symbicortista minkäänlaista lisäetua." (Uutispäivä Demari 1.3.)

Symbicortissa on hitunen myös formoterolia, mutta senkin merkitys Marit Björgenin hiihtovauhtiin on olematon. Haahtelaa ei kuitenkaan kannata uskoa, vaikka hän onkin Suomen parhaita astmaeksperttejä, jolle viime vuonna myönnettiin arkkiatri Risto Pelkosen palkinto. Haahtela on tutkinut astmaa perusteellisesti ja on myös johtanut Karjalan allergiatutkimusta viimeiset kymmenen vuotta.

Symbicort joka tapauksessa on kovin vähäpätöinen dopingasia. Olkoot norjalaisia, suomalaisia tai jamaikalaisia, niin kaikki pyrkivät hyötymään lääketieteellisistä vippaskonsteista niin paljon kuin mahdollista. Eikä edes norjalaisten salaliitto auta asiaa mitenkään. Niin kauan kuin doping pidetään kiellettynä, riidellään näistä asioista ainakin norjalaisten kanssa.

Kun ampumahiihtokin on tällä hetkellä ajankohtainen laji, niin Urheilulehden toimittaja Esko Seppänen ihmetteli siinä yhtä asiaa: "Miten ampumahiihdossa voi tulla toiseksi?"

kari.naskinen@mail.com

Kimi Räikköstä houkutellaan USA:han

Vauhdin Maailman uusimmassa numerossa (3/2011) kerrotaan, että Kimi Räikköselle on tarjottu rahakasta sopimusta maailman kovimmasta autosarjasta Nascarista (National Association for Stock Car Auto Racing). Nascar on hurja kilpailumuoto, jokaiseen kilpailuun osallistuu 43 autoa, jotka kulkevat suunnilleen ovaalin muotoisella radalla ylli 300 km:n tuntivaudilla liki toisiaan. Eikä ole hetken rauhaa, sillä joka kierroksella tapahtuu useita ohituksia ja kun ruuhkaa on, syntyy paljon törmäyksiä joko betoniseen reunavalliin tai toisiin autoihin. Tämän takia "pace car" tulee radalla yleensä 10-15 kertaa.

Nascar-sarjojen pääkilpailu käydään Sprint Cupissa helmikuusta marraskuuhun käsittäen 37 osakilpailua. Kysymyksessä on yksi USA:n suurimpia tapahtumakokonaisuuksia, sen voi rinnastaa amerikkalaisen jalkapallon ja baseballin sarjoihin. Tietenkin rahaakin on kuin roskaa. Viime sunnuntain kilpailun Phoenixissa voittanut Jeff Gordon on uransa aikana tienannut yhteensä palkintorahoina 79 miljoonaa dollaria. Sprint Cupin viime vuonna voittanut Jimmie Johnson sai palkintorahoina 13 miljoonaa dollaria, ja päälle tulivat sponsoritulot.

Nascarin arvostuksesta kertoo paljon, että uutistoimisto AP valitsi Johnsonin vuoden parhaaksi urheilijaksi 2009. Tuolloin Johnson oli voittanut Sprint Cupin neljännen kerran, ja viime vuonna tuli siis viides voitto.

Mahtaaako kuitenkaan kiinnostaa Räikköstä? Nascar on avoimeen amerikkalaiseen tyyliin niin julkinen ruljanssi, että se edellyttää ajajilta kokopäivätyötä vuoden ympäri ja kilpailuviikonloppuina aamusta yöhön. Ei ehkä sovi Räikköselle, joka tuntuu enemmänkin niiltä miehiltä, jotka haluavat vain painaa kaasu pohjassa, mutta häipyä taas kilpailun jälkeen omille teilleen vaikka ajamaan lumikelkalla tai istumaan iltaa Matti Nykäsen kanssa.

Sitäpaitsi Nascar on lajina varsin erilainen kuin Euroopassa paremmin tunnetut lajit. Toisaalta Räikkönen on erikoislahjakkuus, mistä todisteena on kohtalaisen hyvä vauhti rallin MM-kilpailuissa. Räikkösen entinen tallikaveri Juan Pablo Montoya on ajanut Nascaria viimeiset neljä vuotta, mutta voittoja on tullut vasta yksi. Viime vuoden Sprint Cupissa hän oli yhdeksäs. Kolumbialaisen Montoyan palkintorahasumma on toistaiseksi 20 miljoonaa dollaria. Muita eurooppalaisille tuttuja ajajia ei Nascarissa juurikaan ole vieraillut.

Nascarissa kilpailee tällä hetkellä neljä automerkkia, pistetilanne kahden osakilpailun jälkeen: 1) Chevrolet 261, 2) Toyota 217, 3) Ford 176, 4) Dodge 138. Nämä kuuden litran V8-moottoreilla varustetut autot ovat tekniikaltaan oleellisesti yksinkertaisempia kuin tietokoneistetut formulat. Moottoreissa on vanhanaikaiset työntötangot ja pelkkä kaksiventtiiliteknologia. Ei ole edes elektronista polttoaineensyöttöä, vaan bensiini johdetaan sylintereihin yhden nelikurkkuisen kaasuttimen syöttämänä. Sylinterinlohko on valurautaa ja ventiilinkansi alumiinia. Tehoa irtoaa noin 750 hv. Ulkonäöltään autot muistuttavat tavallisia jenkkiautoja. Niissä ei sallita muita "siipiä" kuin takaluukun kulmaan sijoitettava pieni spoileri.

Jokaiseen kilpailuun hyväksytään karsintojen ja aika-ajojen perusteella 43 autoa. Viime vuonna näihin osakilpailuihin selvisi kaikkiaan 85 ajajaa.

Seuraava kilpailu on sunnuntai-iltana 6.3. Las Vegas Motor Speedway -stadionilla. Paalupaikalta lähtee vuoden 2003 mestari Matt Kenseth (Ford), jonka aika-ajokierroksen keskinopeus oli 304 km/t. Suomessa Nascar-ajoja voi seurata Nelonen Sport Pro -korttikanavalta.

kari.naskinen@gmail.com

Ihmisen paras aika oli ja meni

Meille suurten ikäluokkien ihmisille osui Suomen historian paras vaihe, ja koskee koko läntistä maailmaa. Kohta 70 vuotta ilman sotimista eli historiallisesti pisin rauhan jakso. Paljon hyvää on saatu aikaan, mutta alamäki huipulta on jo alkanut.

Yksi suurimpia edistysaskeleita on ollut televisio. Ensin yksi kanava, sitten toinen ja isona loikkana Eurosportin tulo 20 vuotta sitten. Television digitalisointikin oli alkuvaikeuksistaan huolimatta kova juttu. Nyt tilanne on kuitenkin kääntynyt huonompaan, kun valtaosa urheiluohjelmista on kätketty maksukorttikanaville. Meidän talossa näkyy vielä Eurosport, mutta sieltä ei varmaan muutaman vuoden kuluttua tule muuta kuin Ranskan ympäriajo ja biljardia.

Autojen tuontisäännöstelyn purkaminen 1962 oli hieno juttu. Minäkin sain isän avustuksella hankituksi vanhan Anglian, ja siihen peräti nastarenkaat etupyöriin. Eikä ollut nopeusrajoituksia. Ennätyksekseni Lahdesta Jyväskylään vanhaa nelostietä jäi tunti ja 37 minuuttia (Renault 19). Nyt menee kaksi tuntia ja vartti.

Jossakin vaiheessa ajelin V8-Dodgella. Nyt moottorit ovat pieniä pihisijöitä, ensi kesän Le Mansin ajoonkin osallistuvat hybridimoottoreilla varustetut Peugeot ja Porsche, ja kohta varmaan Ferrarikin saa dieselmoottori. Sama asia kuin elämänmenossa muutenkin: ennen olivat miehet miehiä ja naiset naisia, nyt on myös erilaisia välimuotoja.

Ruokakin parani koko ajan, kun sotavuosista lähdettiin kelaamaan eteenpäin. Etelän hedelmätkin olivat niin harvinaisia, että noin 10-vuotiaana näytän kirjoittaneen kalenterini sivulle: ”Äiti tuli töistä ja toi appelsiineja”. Mutta entäs nyt – lautaselle ripotellaan salaattia ja papuja, ja uhitellaan, että makkaransyönti lisää kolesterolia.

Ulkomailla pääsin käymään 1950-luvun lopulla. Ajettiin Norjaan asti ja kun tultiin kotiin, oli auton katolla poronsarvet.

Sekatavarakauppiaan poika Kalevi Keihänen perusti 1965 Keihäsmatkat Oy:n ja alkoi kuljettaa ”seiväsmatkalaisia” edullisesti etelän lomakohteisiin, parhaina vuosina jopa 100 000. Yhdessä Urpo Lahtisen kanssa Keihänen rakennutti Nilsiän Tahkovuorelle ensimmäiset rinteet ja hiihtohissit 1960-luvulla. Kun välillä kävin hommissa Lahtisen Lehtimiehet Oy:ssä, tuli Tahkovuorikin tutuksi. Kerran oli vauhti päällä ja tarjoilija sanoi viereisen pöydän seurueelle, ettei siihen pöytään enää tarjoilla. Sattui siinä istumaan Urpon roteva poika, joka otti pöydän syliinsä, heitti ikkunasta ulos ja sanoi tarjoilijalle, että tuokaa sitten uusi pöytä.

Nyt matkailukin on hankaloitunut. Terrorisminuhkia siellä sun täällä, tulivuorituhka ja lentokenttien liika lumi panevat liikenteen jumiin. Kirjailija Antti Tuurikin kertoi lopettaneensa lentämisen sen jälkeen, kun oli joutunut istumaan lentokoneen sisällä kuusi tuntia ennen lähtöluvan saamista.

Toimittajantyöni aloitin 1967. Lehdet olivat silloin vakavasti otettavia tiedotusvälineitä. Tästä huolimatta toimittajien työ ja koko elämä oli mukavaa vielä 1970-luvulla. Hommat hoidettiin, mutta muuten oltiin kuin Ellun kanat, ensin Hämeenlinnassa Backmanin yläkerrassa ”Hidu” Hietasen kanssa ja myöhemmin Lahdessa Jukolan baarissa koko ESS:n iltavuoroporukan kanssa.

Nykytilannetta kuvasi hyvin minua kolme vuotta vanhempi toimittaja Aarno Laitinen: ”Kun katselee nykyisin lehtien etusivuja, niistä näkee, että Lahden taidekoulusta valmistunut graafikko on edellisenä päivänä suunnitellut sivun ja toimittajat tekevät jutut siihen siitä riippumatta, mitä maailmassa tapahtuu.” (Iltalehti 20.2.)

Iltapäivälehdetkin olivat jokseenkin asiallisia vielä 60-luvulla. Nyt uutisen arvoiseksi pääsee, kun on jonkun julkkiksen tuttu. Iso otsikko Ilta-Sanomien etusivulta: ”Suomalaisjulkkiksen kaveri kuoli Thaimaassa” (IS 29.12.2008). Jutussa sisäsivulla ei edes kerrottu, kenestä oli kysymys.

Posteljooni kantoi ennen lehdet kotiin, ma-pe kaksi kertaa päivässä, lauantaina kerran. Itellan visio on, että kukin hakee postinsa Itellan varastosta. Ennen sanomalehdillä oli yhteistyötä, minkä ansiosta sai vaikkapa entisen kotikaupunkinsa sanomalehden varhaisjakelun mukana. Ei saa enää, koska Itella jakaa muiden paikkakuntien lehdet, ja tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lauantain, sunnuntain ja maanantain lehdet tulevat kaikki yhdellä kertaa maanantaina puolenpäivän aikaan.

Suomi oli ennen Suomi, ja oli turvallinen yya-sopimus. Nyt on epävakaa, kalliiksi käynyt EU ja kohta Nato.

Parhaiten tämän jutun otsikkoa kuvaa kuitenkin se, että kun Suomi sotien jälkeen rakensi pohjoismaista hyvinvointivaltiota 50 vuotta, niin nyt sitä ollaan purkamassa.