Itsepalveluyhteiskunta, eikä aina sitäkään

Yritin ostaa pienen hyllykön. Lahden Sotkasta löytyikin sopiva, mutta nykyäänhän on niin, että valmiita huonekaluja ei myydä, vaan ne pitäisi koota itse. En ostanut.

Olin Sotkan myymälässä ainoa asiakas, myyjiä maleksi kädet taskuissa 6-7. Kerran Sotka on jo konkurssin tehnyt. Eikö kannattaisi ainakin yksi myyjistä siirtää kasaamaan huonekaluja meille sellaisille asiakkaille, jotka haluamme ostaa valmiita kaluja?

Piruuttani kävin seuraavana päivänä Ikean vieressä olevassa Sotkan myymälässä. Sieltä löysin tarkoitukseeni sopivan valkoisen hyllyn. Se oli mallina, jotta tällaisia meiltä löytyy. Sitä ei kuitenkaan myyty, koska se oli nimenomaan mallina. Tässä tapauksessa olisin hyllyn ostanut, koska kysymys ei ollut kokoamisesta, vaan hylly oli valmis tuote. Myyjä tarjosi muunvärisiä hyllyjä, koska valkoisia ei ollut kuin tämä mallikappale. Pitää siis olla mallikappale, vaikka ei ole tuotetta myytäväksi.

Ajoin Helsinkiin ja yritin ostaa kahvit Kappelista, jossa oli italialaisen kahvimerkin Segafredon hienot mainosmarkiisit. Myyjälikka näytti tyhjää pumpputermospulloa ja inisi, että sori kun on päässyt loppumaan.

Eilen yritin ostaa kahvit Lahden urheilukeskuksessa. Ei onnistunut. Pitkät jonot kioskille, jossa yksi tyttö hoiti sekä maauimalan lipunmyyntiä että kioskia. Missä ne kaupungin palkkaamat 300 kesätyöntekijää ovat?

Viime kesänä yritin käydä ostamassa rouhetta mökin vessaan. Kaupan pihassa oli säkkejä, peruutin auton niiden luo. Menin sisälle ja sanoin kassaneidille, että nostan säkin autoon, paljonko maksaa. Ei käynyt. Ensin olisi pitänyt kantaa säkki ulkoa kaupan kassalle, jossa neitonen olisi voinut sillä kapulallaan vetäistä säkin kyljessä olevan viivakoodin yli.

Hyvinvointiyhteiskunta vetää viimeisiään - missä viipyy edes palveluyhteiskunta? Lisää ulkomaalaisia pienyrittäjiä Suomeenkin, niin saadaan palvelut pelaamaan.

Kahvila on tyypillinen palvelupaikka. Nykyisin kahvila-ruokalassa on tiskin takana yksi tyttö, joka ottaa tilaukset, valmistaa hienohelmoille kummallisia ja hitaasti tehtäviä kahviannoksia, vie tilattuja annoksia pöytiin - ja bensa-aseman kyseessä ollessa käy välillä toisella kassakoneella ottamassa maksun bensanostajalta. Yritystoiminnassa kaiken perustana on ahneus. Koska yksi työntekijä maksaa vähemmän kuin kaksi, niin käytetään yhtä.

Kaveriltani meni puoli vuotta vanhasta Toyota Avensiksesta toinen takarengas niin pahasti rikki, että ei voinut korjata. Vesijärven Autosta sanottiin, että vain yhtä rengasta ei voi ostaa tilalle, kun ei ollut vastaavaa rengasta, eikä samalle akselille saa sijoittaa kahta erilaista rengasta. Piti siis ostaa kaksi uutta rengasta.

Viime talvena menin päivällä ostamaan lippua kaupunginteatterin lippukassalta. Ei onnistunut, koska Lippupalvelun internetjärjestelmä oli sökö. Näin se nykyisin on: kun jossakin Helsingissä jokin asia on jumissa, seisoo kaikki Lahdessakin.

Ennen naureskeltiin, kun neukut jonottivat Leningradissa, milloin leipää milloin mitäkin. Enää ei siellä jonoteta, mutta meillä kylläkin. Marketin kassalla, pankkiautomaatilla, apteekissa, ruokapankeissa, terveyskeskuksissa, keskussairaaloissa ja virastoissa, sekä firmojen ja virastojen puhelimissa - odottakaa hetkinen, meillä on nyt ruuhkaa.

Palveluyhteiskunta? Ei vaan itsepalveluyhteiskunta. Ravintoloissakin asiakkaita pyydetään palauttamaan astiat ruokailun jälkeen. Älkää hyvät ihmiset totelko. Jos kaikki asiakkaat jättäisivät astiat aina pöytään, pitäisi jokaiseen ravintolaan palkata yksi työntekijä lisää.

Pankkien, vakuutusyhtiöiden ja muiden isojen firmojen puhelinnumerot ovat nykyisin älyttömiä. Sellaisia ihmeellisiä 00100 0200 100 3450. Ensin vastaa kone, joka pyytää painamaan ykköstä, kakkosta tai kolmosta riippuen siitä, mitä on etsimässä ja millä kielellä. Sen jälkeen alkaa uusi vaihe: ”kaikki linjamme ovat nyt varattuja, odottakaa hetki”. Ennen oli kunnon puhelinkeskukset, jotka osasivat yhdistää oikeille henkilöille. Ei automaatille voi ruveta selittämään, että kun asiani on sellainen ja sellainen, niin kukahan siellä osaisi tätä lähteä hoitamaan.

Puhelinluettelossa ei enää ole edes osoitteita. Annetaan vain www-osoite, että etsi sieltä, jos sinulla on internet.

Hotellin vastaanottotiskillä pyysin neitosta katsomaan puhelinluettelosta yhden firman numeroa. Firman nimi alkoi S:llä. Vastaanottovirkailijalle tehtävä oli vaikea, sillä puhelinluettelo oli paksu ja siinä oli järjestyksessä kaikki aakkoset. Kun neito haroi luetteloa jostakin H-L:n vaiheilta, annoin vinkin, että S-kirjaimella alkavat nimet löytyvät paremmin luettelon loppupäästä.

kari.naskinen@gmail.com

Kahdeksan surmanluotia Lahteen

Käynti Pesäkallion kesäteatterissa tarjosi uutisen: yleisölle jaossa ollut Teatteri Vanhan Jukon kausiohjelma 2009-10 paljasti, että kaikkien aikojen paras suomalainen elokuva, Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia siirtyy teatterin näyttämölle. Ensi-ilta on Jukossa 22.1.2010.

Näytelmän dramatisoi ja "siirtää Lahteen" Juha Luukkonen, joka myös ohjaa näytelmän. Enää ei olla Pihtiputaalla, vaan elvytys-Suomessa tänä päivänä, mutta asiat ovat samoja, Niskasen elokuvan tv-jaksojen alaotsikoiden mukaisesti: Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, Viina se ol kaiken pahan alku, Sanokaa sille yhteiskunnalle, Työttömyyskorvauksilla ei pitkälle pötkitä.

Näytelmässä kaupungin vuokrakaksio vinkuu ja huojuu, hoitoon ei pääse, koska ei ole akuuttitapaus, vielä ei ole vaaraa, ulosotto uhkaa, naapurit nauraa, poliisi kyttää, pääministeri puhuu telkkarissa jotain, josta pieni ihminen ei saa tolkkua, kirves tanassa, haulikko eteisessä, räjähteet repussa, pyyntö mielentilatutkimuksesta hylätty aiheettomana. "Sanokaa sille yhteiskunnalle terveisiä, että hankkii meille töitä, ehkä sitten pystyy paremmin noita verojakin maksamaan."

Kahdeksan surmanluotia kuuluu siihen sarjaan, jonka edeltäjät ovat Putkinotko, Ryysyrannan Jooseppi ja Täällä Pohjantähden alla. Luukkoselle tämä alue on tuttu, on tehnyt kovia juttuja ennenkin, mm. Maa on syntinen laulu, Huojuva talo ja Punainen viiva. Teatteri Vanhassa Jukossa nähtiin Luukkosen ohjauksena viime vuonna Elmer Diktoniuksen Janne Kuutio helsinkiläisen Projektori-ryhmän esityksenä.

Taloudellisessa ahdingossa elänyn pienviljelijä Tauno Pasanen ampui Pihtiputaalla neljä häntä rauhoittamaan tullutta poliisia maaliskuussa 1969. Edeltäneen viikon Pasanen oli ryypännyt päivittäin ja valvonut öitä lehmän poikimista odotellessa. Tapahtumapäivänä hänelle tuli riitaa vaimonsa kanssa. Pasanen ajoi vaimonsa ja lapsensa ulos ja naapuri hälytti paikalle poliisit. Pasanen ampui minuutin sisällä lintukiväärillä neljä häntä pidättämään tullutta, aseistautunutta poliisia. Tämän jälkeen Pasanen käveli naapuriin ja pyysi soittamaan poliisit paikalle. Pasasen ampumien poliisien aseiden tulenvaihtimet oli lehtikuvien mukaan säädetty sarjatuliasentoon, mikä aiheutti tapahtuma-aikaan keskustelun poliisien tarkoitusperistä. Poliisivihaa epäiltiin julkisuudessa teon motiiviksi, mutta Pasasen mukaan hänellä ei ollut erimielisyyksiä poliisien kanssa.

Kahdeksan surmanluotia kuvaa nelilapsisen perheen elämää, johon kuuluvat työttömyys, toimeentulovaikeudet ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuus. Ne näkyvät ahdistuksena ja väkivaltaisina purkauksina. Kukaan ei elvytä. Elokuvassa päähenkilön, jota Niskanen itse näyttelee (kuva), selviytymiskeinoja ovat pontikanvalmistus, ryyppääminen ja metsästys. Pienviljelijän ammatti ei lyö leiville, tulevaisuus on musta. Lehmillekin on heinät ostettava ja vähäinen metsä myytävä rahan puutteessa pilkkahintaan. Kun tähän lisätään virkavallan ylemmyydentunto kansalaisia kohtaan, on yhteentörmäys edessä. Hyvinvointiyhteiskunta on epäonnistunut ihmisten hyvän elämän turvaamisessa.

Elokuvansa alussa Niskanen sanoo: "Tämä elokuva ei pyri toistamaan uskollisesti tositapahtumaa, vaikka se perustuukin siihen merkittävämpien totuuksien osalta. Tämä on minun totuuteni, jonka olen itse elänyt ja kokenut, koska olen itse syntynyt ja elänyt tässä samassa ilmapiirissä."

kari.naskinen@gmail.com

Ihmiset eivät enää halua olla kansalaisia

Itsekkyyden lisääntyminen ja ihmisten kaikenlainen yksityis-tyminen on johtanut siihen, että ns. kansalaisyhteiskunta ei enää toimi samalla tavalla kuin ennen. Professori Matti Klinge sanoi, että ihmiset eivät enää halua olla kansalaisia - "riittää, kun on oma itsensä, yksityinen kuluttaja". Ei kuluttajan tarvitse edes äänestää.

Klinge puhui Lahden kansanopiston ja Historian ystäväin liiton kesäsemi-naarissa, joka tällä kertaa antoi kolmen päivän aikana hyvän kuvan siitä, millainen on suomalaisuuden omakuva.

Muutos on ollut iso. Kun kansalaisyhteiskunta alkoi kehittyä Ranskan vallankumouksen jälkeen, se teki ihmisistä oman yhteiskuntansa tärkeitä osia. Enää ei ollut vain niin, että alhaalta anottiin ja ylhäältä annettiin, jos annettiin. Klinge sanoi, että Suomessa muutos kohti kansalaisyhteiskuntaa tapahtui 1800-luvun puolivälistä alkaen. Silloin alkoi rakentua se uudenlainen ihmisten Suomi, johon oleellisena osana kuuluivat kokoontumis- ja sananvapaus, näihin liittyen vapaaehtoiset kansalaisjärjestöt ja sanomalehdistö sekä parlamentaarinen toiminta (demokratia).

Syntyi kansalaisyhteiskunta, ihmistenvälinen suhdejärjestelmä. Hyvä määritelmä kansalaisyhteiskunnasta on, että se tarkoittaa kaikkea vapaaehtoisesti järjestäytynyttä inhimillistä toimintaa ja niitä instituu-tioita, jotka eivät kuulu julkiseen sektoriin eivätkä kaupalliseen toimintaan. Suomessa tätä inhimillistä toimintaa edustivat ensimmäisinä vapaapalokunnat, raittiusyhdistykset, työväen-yhdistykset ja urheiluseurat.

Tällaisen kansalaisyhteiskunnan kehitys on nyt loppunut. Yhdistys-toiminta ei enää kiinnosta. On uudenlaisen kansalaisyhteiskunnan ja -toiminnan aika. Nyt toimitaan suoremmin. Tämän uudenmallisen kansalaisvaikuttamisen alkupamaus oli 1979, kun Koijärvi-liikkeen aktivistit pyrkivät estämään järven pintaa laskevan ojan syventämisen. Voidaan puhua myös laittomasta ei-parlamentaarisesta toiminnasta, kansalaistottelemattomuudesta.

Yhdistystoimintaa ei myöskään tarvita, kun nykyisin ajetaan jotakin asiaa. Voidaan esimerkiksi kerätä kansalaisadressi ja yrittää tällä tavoin vaikuttaa päätöksentekoon. Sen sijaan mielenosoituksiin ei nykyisin tunnuta vaivautuvan.

VEDENJAKAJA
OLI 1960-LUKU

Mielenkiintoisen rajapyykin asetti seminaarissa Jyväskylän yliopiston historian professori Ilkka Nummela. Hän sanoi, että suomalaisen yhteiskunnan kehityksessä isoin vedenjakaja oli 1960-luku:

"Silloin loppui agraarioptimismi ja ihmisten asuttaminen maaseudulle. Väestöä ei enää sidottu maatilatalouteen. Tuli moottorisaha, ja teollinen Suomi alkoi kehittyä."

Maalaisliittokin muuttui 1965 Keskustapuolueeksi, ja 1969 luotiin pellonvarausjärjestelmä vilja- ja voivuorien vähentämiseksi (ryhdyttiin maksamaan tukipalkkioita peltojen paketoinnista). Monet syrjäseutujen rintamamiestilat, joiden pellot oli raivattu vain pari vuosikymmentä aikaisemmin, joutuivat luopumaan niiden viljelystä, kun sotasukupolvi ei enää jaksanut jatkaa tilanpitoa ja lapset olivat muuttaneet taajamiin tai Ruotsiin.

Ammateissa toimineista suomalaisista 1800-luvun lopulla hankki leipänsä maataloudesta yli 80 prosenttia. Nyt tämä osuus on vain muutama prosentti.

Suomalaisuuden omakuva muuttuu edelleen kovaa vauhtia. Kohta puolet suomalaista asuu Keravan eteläpuolella.

kari.naskinen@gmail.com

Katri Helenan vanhemmat harrastivat seksiä tanssilavoilla

Eilisillan lottoarvonnan jälkeen teki Katri Helena paljastuksen: hänen vanhempansa naiskentelivat nuorempina tanssilavoilla tai ainakin niiden lähipuskissa.

Televisiopätkässä Katri Helena tepasteli vanhalla tanssilavalla ja sanoi: "Minua tuskin olisi ilman näitä paikkoja".

kari.naskinen@gmail.com

Roskakirjallisuuden tunnistaa jo pienistä munauksista

Muutama vuosi sitten oli Dan Brown kirjallisuuden huippu. Da Vinci -koodi (WSOY, 2003) nousi maailman bestseller-listojen kärkeen ja saman on tehnyt Enkelit ja demonit (WSOY, 2005). Juuri nyt on kovassa nosteessa espanjalainen Carlós Ruiz Zafon (kuvassa), jonka suomalainen kustantaja Otava mainostaa uutta kultamunaansa sillä, että "arvostelijat ovat verranneet Zafónia Victor Hugoon, Umberto Ecoon ja Garcia Márquesiin". Tällä perusteella minä vertaan itseäni Aleksis Kiveen ja Paavo Haavik-koon.

Brownin romaanien tavoin Zafónin Tuulen varjo (Otava, 2004) ja Enkelipeli (Otava, 2009) ovat puhdasta roskaviihdettä. Kun on kirjan lukenut, ei mitään ole jäänyt päähän.

Juhannuksena lukemani Enkelipeli paljasti, että lisää hallaa kirjalle tekee huono suomennos. Kiireessä se oli tehtykin, sillä työ oli teetetty puoliksi Tarja Härkösellä ja Anu Partasella - piti saada kirja markkinoille nopeasti, jotta Tuulen varjon imu vaikuttaisi mahdollisimman paljon.

Hutilointi ja munaukset näkyvät. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Barcelonaan ja pääosin 1920-luvulle, eikä silloin käytetty ter-miä "vapaa markkinatalous", luultavasti puhuttiin vain kapitalismista. Sekin on kummallista, että 20-luvun Barcelonassa on olympiastadion, vaikka kisat pidettiin vasta 1992. Hölmöä on myös viljellä nykynuorten kielenkäyttöä kirjassa, jonka ihmisten pitäisi puhua lähes sadan vuoden takaista kieltä. Kun joku nykyisin esittää vaikean kysymyk-sen, voi toinen sanoa siihen, että "panitpa pahan" - ei kuulosta uskottavalta Zafónin 20-luvulla.

Zafónin molemmat kirjat ovat täyttä roskaa myös peruslähtö-kohdiltaan. Niiden sisältämä mystiikka on paljolti puoliuskonnollista, yliluonnollista huuhaata. Epäuskottavia tapahtumia ei mitenkään selitetä, on kuin Vanhaa testamenttia lukisi, miksei uudempaakin. Suomalaiset juhannustaiatkin ovat uskottavampia kuin Zafónin lepertelyt.

kari.naskinen@gmail.com

Eduskunnan säännöt

Eduskunnassa on tarkat säännöt siitä, miten kansanedus-tajien on käyttäy-dyttävä. Eduskun-nassa saa esimer-kiksi valehdella, mutta kukaan ei saa sanoa, että joku valehtelee.

Viimeksi Minna Sirnö (Vas) sai nuhtelut vara-puhemies Seppo Kääriäiseltä (Kesk), kun oli moittinut hallitusta siitä, että se "kehtaa tulla tänne valehtelemaan".

Jos kansanedustaja tai ministeri tai pääministeri sanoo tavanneensa uuden sussun Ikean kassalla, mutta onkin saanut kontaktin internetin senssipalstalla, niin se ei ole valehtelua, vaan eduskunnan sääntöjen mukaan kysymys on totuuden käyttämisestä säästeliäästi.

Sama logiikka toimii kaikessa muussakin kansanedustajien, ministerien ja pääministerien puhumisissa. Pääperiaate on, että ihan suoraan saa valehdellakin, mutta sellaisesta ei saa ketään moittia.

kari.naskinen@gmail.com

Oikeusasiamieheltä kelvoton digivastaus

Kesäkuussa 2007 tein eduskunnan oikeusasimiehelle kantelun tv-lähetysten digitalisointiprosessista ja digilähetysten näkyvyys-ongelmista. Tänään tuli vastaus, jonka saivat myös 16 muuta kantelijaa. Vastaus on huono, sitä samaa liirumlaarumia, jota on kuultu Yleisradion taholta.

Digitaaliset koelähetykset aloitettiin 1997, ensimmäiset varsinaiset lähetykset 2000 ja koko maan kattavasti siirryttiin kokonaan digiaikaan 2007. Oikeusasiamieheltä pyysin vastausta seuraaviin kysymyksiin:
- Miksi koko tämä hätäily? (Muualla maailmassa odotetaan vielä tekniikan kehittymistä.)
- Onko yhtenä syynä jokin salainen sopimus, mikä tehtiin, kun myytiin verkkoyhtiö Digita ulkomaisille sijoittajille?
- Edellyttikö ostaja, että digilähetysten on Suomessa alettava vuonna 2007?
- Onko valtioneuvosto tullut harhaanjohdetuksi? Onko valtioneuvostolla ollut tietämystä siitä, että digitaalinen lähetystekniikka ei vielä ole valmis otettavaksi käyttöön?

Yhteenkään näistä kysymyksistä ei tule minkäänlaista vastausta! Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt siteeraa 29 sivun pituisessa vastauksessaan vuorotellen Yleltä sekä liikenne- ja viestintäminis-teriöltä pyytämiään lausuntoja, mutta jättää omat kannanottonsa ympäripyöreiksi. Lindstedt mm. toteaa, että digitelevisioon siirtyminen on Suomessa sujunut paremmin kuin useissa muissa Euroopan maissa. Tietenkin on, koska muualla ei vastaavanlaista totaali-siirtymää ole toteutettu vieläkään.

Lindstedtin mukaan esimerkiksi tekstityksissä ei ole ollut senlaatuisia katkoja tai ongelmia, että Yleisradion julkisen palvelun tehtävä olisi vaarantunut: "En katso, että digiuudistuksen yhteydessä olisi toimittu Ylen julkisen palvelun tehtävän hoitamisen vaarantavalla tavalla tai muutoinkaan sillä tavoin moitittavasti, että asia antaisi oikeudellisilla perusteilla aihetta enempiin laillisuusvalvojan toimenpiteisiin."

Ehkä ei, mutta ei tämä riitä vastaukseksi. Kun on tv-luvan maksanut, niin kyllä ulkomaisissa elokuvissa on tekstien näyttävä, ja ohjelmien on jatkuttava ilman, että välillä pitää telkkari sammuttaa. Teksti-tv:n pitäisi myös toimia niin, että tietyn sivun alasivutkin saisi näkyviin.

Nykytilanteesta Lindstedt sanoo, että digitelevision ongelmat on saatu suurimmilta osin poistetuiksi. Niin onkin, mutta edelleen on lähetyksissä sellaisia virheitä, joita ei vanhanaikaisen television kanssa koskaan ollut. Eikä ennen tarvinnut tv-laitteita "päivittää" paria kertaa vuodessa.

Eivätkä ongelmat lopu. Jo nyt tiedetään, että suurin osa digibokseista joudutaan vaihtamaan uusiin, kun tv-lähetystekniikka edelleen kehittyy. Teräväpiirtolähetyksiä ei nykyisillä bokseilla näe terävinä. Kokemuksesta tiedetään sekin, että digitelevisioiden ja -boksien käyttöiät ovat murto-osa verrattuna vanhoihin telkkareihin.

Sähköäkin digitelkkari vie enemmän. Kuluttajavirasto, Motiva ja Tukes ovat laskeneet, että jos digitelevisiota katsotaan kolme tuntia päivässä ja muun ajan vehkeet ovat valmiustilassa (punainen valo palaa), sähköä kuluu 160 kilowattituntia vuodessa. Suomen 2,5 miljoonaa digisovitinta kuluttavat sähköä yhtä paljon kuin 20 000 sähköläm-mitteistä omakotitaloa. Toisen mokoman sähköä vievät itse tv-vastaanottimet.

Kun digitelevisiosta ensimmäisiä kertoja alettiin puhua, maalailtiin kuvia aivan uudenlaisesta televisiosta. Katsojien piti saaman esimerkiksi valita, katsooko yleisurheilukilpailuista vain keihäänheittoa, vain naisten korkeushyppyä vai kaikkia lajeja perinteisellä tavalla; tai haluaako koko formulakisan ajan seurata pelkästään Kimi Räikkösen ajoa. Kova sana oli myös interaktii-visuus. Digitelevision luvattiin olevan ”kahdensuuntainen” niin, että katsojat voivat koko ajan olla vaikuttamassa ohjelmaan.

Kumpikaan näistä ei ole toteutunut. Sen sijaan kännykällä voi nyt ilmaista mielipiteensä kaikenlaisiin asioihin, mutta se ei olisi mitenkään edellyttänyt digitelevisioon siirtymistä.

kari.naskinen@gmail.com

Lahden tärkein tapahtuma

Lahden kansainvälinen kirjailijakokous päättyi tänään Messilässä. Vaikka siis oltiin Hollolan puolella, niin historiallisista syistä puhutaan vielä ainakin toistaiseksi lahtelaisesta tapahtumasta. Ensimmäisen kerran se järjestettiin Mukkulassa 1963, ja se on nykyisellään yksi Euroopan suurimmista kirjallisuustapahtumista. Kuluneiden vuosikymmenten aikana näihin kokouksiin on osallistunut yli tuhat kirjailijaa eri puolilta maailmaa.

On myös olemassa mittari, jolla mitaten kirjailijakokous on Lahden merkittävin säännöllisesti järjestettävä tapahtuma. Mittalaitteena toimii Helsingin Sanomat; sen antama palstatila kirjailijakokoukselle on suurempi kuin millekään muulle Lahdessa järjestettävälle tapahtu-malle. Salpausselän kisat ovat aikoja sitten jääneet jälkeen.

Takavuosina oli Lahden kansainvälinen urkuviikko vastaavanlaisessa asemassa kuin kirjailijakokous, mutta nyttemmin sen saama palstatila Hesarissa on pienentynyt oleellisesti.

Viime viikon F1-venekilpailu hävisi myös selvästi kirjailijakokoukselle. Kun vene- ja rokkitapahtuman järjestäjä Kalle Keskinen sanoi, että pari muuta kaupunkia on nyt kiinnostunut tapahtuman vastaanotta-misesta, niin siitä vaan. Jos Lahden kaupungin antama 60 000 euron tuki ei riitä, niin ei sitten. Keskisen tapahtuma oli taas erinomainen ja sopii hyvin Lahden alkukesään, mutta verovaroin sitä ei pidä tukea tähänastista enempää. Kaupungin tuki kirjailijakokoukselle on 70 000 euroa.

Kirjailijakokous ei ole suuren yleisön tapahtuma - "luojan kiitos", sanoi Helsingin Sanomien toimittaja Hannu Marttila. - "Lahden kirjailija-kokous on Suomessa lähes ainutlaatuinen kesätapahtuma, koska sen päämäärä ei ole edistää makkaranmyyntiä vaan kulttuuria ja kansainvälisiä kontakteja, aineettomia arvoja pikemminkin kuin yleisömassoja." (HS 16.6.)

Tämänvuotista kirjailijakokousta ehdin seuraamaan sen loppukes-kusteluun. Siihen osallistuivat pöydän takana viisi ulkomaalaista kirjailijaa, ja omin kommentein oli mukana yleisö. Hyvin tuntuivat viihtyneen Messilässäkin. Urheiluakin sivuttiin sen verran, että virolainen Maarja Kangro kertoi löytäneensä Suomesta uuden aforismin: "Elämä on ihmisen parasta aikaa" (Matti Nykänen).

Perinteinen jalkapallo-ottelukin Messilässä käytiin. Suomi voitti muun maailman joukkueen 4-2, ja todennäköistä on, että tämä jääkin Suomen ainoaksi kansainväliseksi jalkapallovoitoksi tänä vuonna.

Kaikesta huolimatta, kyllä kirjailijakokous pitää saada takaisin Lahteen. Miten olisi Fellmaninpuisto?

kari.naskinen@gmail.com

Adressidemokratia hävisi oikealle demokratialle

Lahden kaupunginvaltuusto päätti tänä iltana äänin 30-29, että vanhan Myllykylän alueen kaavaa muutetaan. Joitakin vuosia sitten alueesta alettiin käyttää nimeä Ranta-Kartano, vaikka rantaa ei edes näy. Lahden kaupungin vuonna 1994 julkaisemassa kirjassa Lahden paikannimistö ei Ranta-Kartanoa ole.

Nyt tehtiin päätös, jolla varsinkin nykyinen parkkipaikka, Lahden rumin alue, saadaan oikeaan käyttöön, se rakennetaan uudeksi, moderniksi asuinalueeksi.

Valtuuston maanantai-illan kokous oli myös havaintoesitys siitä, miten demokratia toimii. Vastakkain olivat kaavamuutosta vastustanutta kansalaisadressia myötäilleet valtuutetut (29) ja muut valtuutetut (30). Adressiin oli kerätty noin 5000 nimeä, joista 4000 oli lahtelaisia. Pienestä oli kiinni, etteikö adressidemokratia olisi ohittanut sitä oikeata demokraattista järjestelmää, jota vaaleilla valittu kaupunginvaltuusto edustaa.

Tiukka oli kamppailu muutenkin. Ennen maanantain kokousta valtuutettuja kiristettiin ja uhkailtiin, heille valehdeltiin, kokouksessa jotkut kokivat tietoista harhaanjohtamista, esitettiin myös väitteitä koplauksesta, ja käytiin siellä myös populistisia eduskuntavaali-kampanjoita.

Syytettiin myös siitä, että asia tuotiin päätettäväksi liialla kiireellä. Lahdessa ilmestyviä lehtiäkin moitittiin, koska olivat vasta äskettäin alkaneet kunnolla kertoa asiasta. Tämä ei pidä paikkaansa. Kun Ranta-Kartanon arkkitehtikilpailu oli ratkaistu vuonna 2005, alkoi lehdissä heti olla juttuja asiasta, ja esimerkiksi aktiivinen yleisön-osastokirjoittaja Kalevi Tontti kritisoi kaavamuutossuunnitelmaa tiuhaan tahtiin.

Valtuustokeskustelu nyt oli kummallinen. Kuten kaupunginvaltuutettu Sari Kurikka (Kok) sanoi, kaavamuutosta vastustettiin monin erilaisin, keskenään päinvastaisin väittämin – pääasia, että vastustettiin.

Yhden havainnon oli tehnyt Ekku Nieminenkin (SDP): hän sanoi, että Paasikivenaukion kuuluisa liikenneympyrä tuhotaan, jos alue rakenne-taan. Mersumies ei ollut huomannut, että tämä liikenneympyrä hävitettiin jo 60-luvulla.

Rami Lehto (Pers) puolestaan pelkäsi, että nyt kun tälle linjalle lähdetään, niin yhtäkkiä saatetaan huomata, että teatterin parkkipaikalle on alettu kaavoittaa kerrostaloja.

Rahastakin puhuttiin. Toimialajohtaja Timo Ahonen (SDP) selvitti, mitä maksaa: tonttimaan myynnistä rakennusliikkeille saadaan 7-12 miljoonaa euroa ja kunnallistekniikan rakentaminen tulee maksamaan 4-7 miljoonaa euroa.

Ranta-Kartanon kaavan hyväksymisen ratkaisivat seuraavat valtuutetut:

Kokoomus (12): Juha Rostedt, Hannu Himanen, Jari Salonen, Ilkka Simolin, Merja Vahter, Sari Kurikka, Reijo Salminen, Einari Pohjolainen, Simo Räihä, Sari Niinistö, Jorma Ratia, Ilkka Viljanen.
SDP (9): Ulla Vaara, Jarkko Nissinen, Jari Hartman, Susanna Iivonen-Pekesen, Merja-Liisa Kerkkä, Mika Kari, Sirkku Enojärvi, Kari Salmi, Pekka Komu.
Vihreät (3): Kirsti Vaara, Helena Aaltola, Kai Kuokkanen.
Keskusta (3): Maarit Luukka, Maija-Liisa Lindqvist, Kaarina Suhonen.
KD (2): Leena Mantere, Timo Räihä.
Vasemmistoliitto (1): Pekka Järvinen.

Kaavamuutosta vastustivat:

SDP (10): Jouko Skinnari, Erkki Nieminen, Tapani Ripatti, Eila Jokinen, Paul Sundström, Anneli Viinikka, Ulla-Koskinen-Laine, Alettin Basboga, Katja Ilmoniemi, Risto Paulamäki.
Kokoomus (8): Pentti E Rantanen, Matti Kataja, Tuija Nurmi, Leena Luhtanen, Arja Nikkanen, Marja-Leena Taavila, Seppo Hakala, Wilson Kirwa.
Vasemmistoliitto (4): Antti Holopainen, Matti Kauppila, Vuokko Kautto, Eino Vuori.
Perussuomalaiset (3): Rami Lehto, Lasse Koskinen, Harri Nieminen.
KD (2): Marjo Loponen, Leena Kaartinen.
Vihreät (1): Saara Vauramo.
Seniorit (1): Raimo Kotala.

kari.naskinen@gmail.com

Saatanallinen mylly

Kansainvälisen työjärjestön ILOn asettama globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissio on todennut, että maailman finanssi-arkkitehtuurin heikkoudet ovat olleet tiedossa jo pitkään, paljon ennen viime vuotta. Jo vuosituhannen alkuvuosina talouden kriitikot puhuivat asiasta, ja mielenosoittajat olivat liikkeellä näissä merkeissä Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin kokousten yhteydessä.

Jatkuvan talouskasvun ja keinotekoisen näennäisrikastumisen vaaroja käsittelivät puheissaan ja kirjoituksissaan mm. taloustieteen Nobelin palkinnot saaneet Paul Krugman ja Joseph Stiglitz. Mutta edes Yhdysvalloissa vuonna 2007 alkanut subprime-asuntolainakriisi ei herättänyt. Vasta Lehman Brothersin kaatuminen sai tajuamaan, että tosi on kysymyksessä. Suomessa ei edes se, vaan Vanhasen - Kataisen hallitus vänkäsi vielä myöhään syksyllä 2008 vastaan. Unilukkari Sauli Niinistökin oli unessa.

Suomen nykyinen hallitus oli liikkeelle lähtiessään päättänyt, että veroja alennetaan, koska nyt (2007) siihen on varaa. Kun maailman ja Suomen talous kääntyivät jyrkkään laskuun viime vuonna, ei hallitus kuitenkaan muuttanut päätöksiään. Oppositio on arvostellut hallitusta väärästä veropolitiikasta, mihin hallitus on vastannut, että niinhän Lipposen hallituksetkin alensivat veroja. Vaikka Lipposen hallitukset paljon pahaa tekivätkin, niin veropolitiikan osalta tilanne oli kuitenkin erilainen: silloin oltiin nousukaudessa, nyt ollaan lamassa, ja nyt veronalennukset joudutaan kustantamaan valtionvelkaa roimasti lisäämällä.

Elvyttävää vaikutusta ei veronalennuksilla ole ollut. Lahden F1-vene- ja rokkitapahtumassakaan ei ollut yhtä paljon väkeä kuin viime vuonna, sillä nyt ei rahaa panna samalla tavalla hurvitteluun.

Historiallisen taloustieteen ja talousantropologian klassikkoteos, Karl Polanyin (1886 - 1964) Suuri murros on vastikään ilmestynyt suomeksi (Vastapaino, 2009). Alunperin 1944 ilmestyneessä kirjassaan Polanyi kirjoittaa kuin tästä päivästä: "Kun työn, maan ja rahan kuvitteellisuus tavaroina otetaan osaksi markkinamekanismia, yhteiskunnan ydinolemus alistetaan markkinoiden lakien alaiseksi. Hintaa, tarjontaa tai kysyntää ei saa määrätä tai säännellä; vain sellainen politiikka ja toimenpiteet ovat hyväksyttäviä, jotka auttavat varmistamaan markkinoiden itsesääntelyn luomalla olosuhteet, joissa ainoastaan markkinoilla on valta organisoida taloutta.”

Kirjaan esipuheen kirjoittanut Tampereen yliopiston sosiologian professori Risto Heiskala sanoo, että tämä merkitsee luopumista kaikesta markkinamekanismin poliittisesta ohjauksesta, joka perustuisi esimerkiksi moraaliin. Koska tämä periaate pätee myös maahan ja työhön eli luontoon ja ihmisiin, synnytetään yhteiskun-nallisen olemassaolon peruselementtejä sokeasti hajalle jauhava ”saatanallinen mylly”, kuten Polanyi nimittää koko markkinayhteiskuntaa. Kun tämä markkinamylly saa toimia vapaasti, se jauhaa hajalle ja tuhoaa sen yhteiskunnan, joka tällaisen myllyn on pystyttänyt.

Moraaliton, saatanallinen mylly on nyt ajanut maailmantalouden kriisiin, josta ulospääsyä ei ole muuten kuin ottamalla käyttöön joitakin sosialistisia systeemeitä. Kapitalistisen järjestelmän toimivuus on todistettu kelvottomaksi.

kari.naskinen@gmail.com

Hyvää joulua, toivottaa Fenix

Lahden kaupunginvaltuuston viime maanantain kokous hukkui vähän vaalitohinan alle. Siellä oli kuitenkin esillä tärkeä, mielenkiintoinen asia, kun käsiteltiin kaupungin tarkastuslautakunnan arviointikertomusta niiden tavoitteiden toteutumisesta, jotka valtuusto oli viime vuodelle asettanut.

Surkuteltavin tapaus on sähköisten palveluiden kehittämisen Fenix-hanke. Muinaisen Egyptin myto-logiassa pyhä tulilintu Fenix poltti itsensä elettyään aina tietyn ajan, mutta nousi joka kerta uudestaan tuhkasta eloon. Lahden Fenix on tuhkaan upottuaan haudannut mukanaan 2,3 miljoonaa euroa. Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Jorma Ratia (Kok) luokitteli koko hankkeen amatöörien puuhasteluksi, edesvastuuttomaksi tuhlaukseksi. – ”Täyttä huuhaata”, sanoi Ratia.

Ainoat hyötyjät ovat olleet ulkopuoliset konsultit, joiden laskutus tuosta 2,3 miljoonan kokonaispotista on ollut 1,6 miljoonaa euroa

Erikoisesti tapahtui hankkeen käynnistäminenkin, päätöksen siitä teki kesähelteillä 2006 rahoitusjohtaja Mika Mäkinen. Minkään luottamustoimielimen päätöstä ei asiakirjoista löydy.

Mutta tsot tsot, Ratia ja muut, kyllä tämän vuoden maaliskuussa päättynyt Fenix-hanke yhden merkittävän tuloksenkin tuotti. Jouluna 2007 Fenix-hanke lähetti sähköisen joulutervehdyksen kuntalaisille kännykkään. Näin tapahtui, kun ihminen käveli jonkin Bluetooth-majakan ohi ja käytti Bluetooth-ominaisuudella varustettua matkapuhelinta. Tällainen majakka on Sinuhen kahvilassa Triossa. Täytyy ensi jouluna kävellä niillä nurkilla, niin saa vastinetta maksamilleen verorahoille.

kari.naskinen@gmail.com

Vasemmisto on työnsä tehnyt, vasemmisto saa mennä?

Vasemmistopuolueiden suurtappio Suomessa ja koko Euroopassa ei ollut mikään satunnainen asia. Yksi hölmöimpiä kommentteja EU-vaali-iltana oli Jutta Urpilaisen sanoma: "Aina ei vaan voi voittaa" (IS 8.6.). Demareille kolmet vaalit peräkkäin pelkkää häviötä.

Vasemmiston tappioon on perustavaa laatua olevat syyt. Oleellisinta on, että ne vasemmiston ajamat asiat, joilla se on ollut liikkeellä yli sata vuotta, on saavutettu. Kun varsinkin pohjoismaisen mallin mukainen hyvinvointivaltio saatiin valmiiksi 1990-luvun alkuun mennessä, homma oli ikään kuin hoidettu. Ajatellaan, että enää ei ole tarvetta samalla tavalla oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja solidaarisuuden puolesta taistelevalle vasemmistolle.

SDP:n 1. varapuheenjohtaja Ilkka Kantola sanoi Työväen Sivistysliiton 90-vuotisjuhlakokouksessa viime perjantaina, että työväenliike on alkujuuriltaan vapautusliike. Sen tavoite oli ihmisten vapauttaminen kohtuuttoman raskaista työolosuhteista, liian pitkistä työpäivistä, liian lyhyistä lepoajoista ja työnantajien muista epäinhimillisistä vaatimuksista. Vapautuksia näistä ovat tuoneet kahdeksan tunnin työpäivä, työsuojelumääräykset, kohtuullinen palkka, työtapaturma- ja sosiaalivakuutusjärjestelmät sekä työeläketurva. Mihin vasemmistoa siis enää tarvitaan?

Vastaus tietenkin on, että periaatteessa näihin samankaltaisiin asioihin vaikuttamiseen edelleen, ja etenkin siihen, ettei Suomessa takavuosien punamulta- ja kansanrintamahallitusten aikaansaamaa yhteiskunnallista kehitystä päästetä romuttumaan.

Vasemmiston ja varsinkin sosiaalidemokraattien alamäen yksi syy on, että puolue itse on ollut heikentämässä hyvinvointivaltiomallin kattavuutta. Tämän myyräntyön SDP aloitti Paavo Lipposen johdolla 1990-luvun laman jälkeen. Yhdessä Sauli Niinistön ja Raimo Sailaksen kanssa Lipponen lähti viemään Suomea uusliberalistiseen suuntaan. Huono-osaisimmilta Eero Heinäluoma oli vetämässä henkisesti mattoa alta, kun punamultahallitus poisti rikkaiden varallisuusveron 2006.

Silloin tätä oikeistolaista linjausta perusteltiin talouskasvun tarpeella. Kai siihen jotenkin uskottiinkin. Todellisuudessa kävi joka tapauk-sessa niin, että Lipposen hallitukset siirtyivät hyväosaisten puolelle. Aate hämärtyi, ja tätä laskua nyt maksetaan. Hinta on, että esimer-kiksi isoilla teollisuuspaikkakunnilla demarien EU-ääniä meni nyt Perussuomalaisille.

Luottamus Lipposen jyräämään SDP:hen on nyt mennyt suurelta osalta demarien kannattajia. Jutta Urpilaisesta ei luottamuspulan palauttajaksi ole. Ei tavallinen duunari, demarien peruskannattaja, ole höynäytettävissä iltapäivälehtien verkkosukkakuvilla eikä varsinkaan tyhjänpäiväisillä puheilla. - Mikä se luulee olevansa, mitä se meistä tietää, ämmä mikä ämmä...

SDP uskoi olevansa trendikäs ja muuta hienoa, kun valitsi nuoren naisen puheenjohtajaksi. Ei toimi. Sitten kun äänessä vielä ovat jatkuvasti Tarja Filatov ja Pia Viitanen, niin ei mahda mitään sille, että kaipaisi puolueen johtoon ideologista, miehistä jämäkkyyttä, ei Lipposen tapaista, vaan Erkki Tuomiojan.

Vasemmistoliiton tilanne on jo toivoton. Martti Korhosen vaihtaminen Paavo Arhinmäkeen ei auta, sillä kommunismin aika on ohi.

Kokoomuksen voittokulku tulee jatkumaan. Se edustaa sitä politiikkaa, mikä ihmisille on läheisintä ja tärkeintä - itsekkyyden ja yksityistymisen maksimoiminen, minä minä minä. Tämä näkyy äänestyskäyttäytymisessä Lahdessakin: EU-vaaleissa oli äänestys-prosentti Kokoomuksen Jalkarannassa 48, mutta vanhastaan vankalla vasemmistolaueella Liipolassa vain 24.

Työttömyys kasvaa, toimeentuloluukuilla ja ruokapankeissa jonot kasvavat, mutta vaaleissa voittavat muut puolueet kuin näiden asioiden parantamiseen ideologisestikin sitoutuneet puolueet. Ei tämä kuitenkaan mikään lopullinen totuus ole. Aaltoliikettä tapahtuu, aaltojen välit vain ovat joskus hyvinkin pitkiä. "Aina ei vaan voi voittaa" - mutta jos vaikka 20 vuoden kuluttua, kun suomalainen hyvinvointi-yhteiskunta on ajettu karille Kokoomuksen veronalennuspolitiikan takia.

Vaaleissa ei palkita saavutuksista, vaan pyritään vaikuttamaan siihen, että ylletään uusiin saavutuksiin. Jos menneet jotakin merkitsisivät, voittaisi vasemmisto aina. Vasemmisto sekin oli, joka aloitti yleisen äänioikeuden vaatimisen.

Vasemmistolta vievät kannatusta myös vihreät. Heidän ympäristö-politiikkansa on vasemmistolaista eli ihmistä suojelevaa, mutta vihreiden kokonaisvaltainen yhteiskuntapolitiikka on hahmottumatonta. Muualla maailmassa vihreä liike on hyvinkin vasemmistolaisten aatteiden läpitunkema, mutta Suomessa Vihreän liiton kuva suttaantuu oikeistoa nöyristelevän hallituspolitiikan takia.

Asia sinänsä ovat äärioikeistolaiset ja populistiset puolueet. Suomessa perustakinkääntäjä Timo Soinin menestys EU-vaaleissa oli niin kova, että jos näillä äänimäärillä olisi jaettu eduskuntapaikat, olisi tulos ollut tällainen (suluissa muutos vuoden 2007 eduskunta-vaaleista):

49 Kokoomus (-1)
46 Keskusta (-5)
40 SDP (-5)
22 Vihreät (+7)
19 Perussuomalaiset (+14)
12 RKP (+2)
7 Vasemmistoliitto (-10)
5 Kristilliset (-2)

Eduskuntavaalit ovat kuitenkin erilaiset, koska niissä Soinia ei voi äänestää kuin yhdessä vaalipiirissä. Tästä huolimatta Perussuoma-laiset tulevat eduskuntavaaleissa 2011 saavuttamaan suurvoiton. Soinin yhden miehen puolue on nyt kaikesta huolimatta vakavasti otettava puolue, ja se tulee saamaan seuraaviin vaaleihin kaikkiin vaalipiireihin tunnetumpia ja vakavammin otettavia ehdokkaita kuin tähän asti.

Euroopan-laajuisesti vasemmisto hävisi EU-vaaleissa roimasti. Malta on ainoa maa, josta europarlamenttiin menee enemmän sosiaali-demokraatteja kuin konservatiiveja; tasapeliin päädyttiin Kreikassa, Ruotsissa ja Virossa.

kari.naskinen@gmail.com

Tää on viimeinen taisto...

Kaikkien kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat valittivat vaali-iltana televisiossa alhaista äänestysprosenttia, aivan kuin sen takia Kokoomus, Keskus-ta ja SDP olisivat menettäneet kukin yhden EU-parla-menttipaikan.

Huonon vaalitu-loksen syy on kuitenkin aivan muualla. Ainoa rehellinen puolue-johtaja oli Vasem-mistoliiton Martti Korhonen, joka sanoi, että turpiin tuli ja että puolueella eivät asiat ole kohdallaan. Tästä huolimatta voi olla, että nimenomaan Vasemmistoliitto kärsi kaikkein eniten päiväunille jääneistä äänestäjistä. Tätä ei kuitenkaan pidä ihmetellä sen jälkeen, kun oli seurannut edellisen puheenjohtajan Suvi-Anne Siimeksen (kuva) toimintaa vaalien alla. Suvi-Anne Siimes oli kimpassa Björn Wahlroosin ja Lenita Airiston kanssa tukemassa Kokoomuksen suurpääoman Nato-intoilijan Risto E.J. Penttilän vaalikampanjaa.

Joku vielä on ehdotellut, että Suvi-Anne Siimes pitäisi pyytää vasemmiston yhteiseksi presidenttiehdokkaaksi. Jos näin kävisi, myös demarien äänikato saavuttaisi huippunsa.

Vasemmistoliitto on muutenkin tekemässä lopun itsestään. Sillä on käynnissä se kuuluisa viimeinen taisto, vaikka mitään ei enää varsinaisesti ole tehtävissä. Pahaa se kuitenkin vielä jonkin aikaa pystyy saamaan aikaan, mistä todisti kommunistien äänestys-menettely Metalliliitossa. Uuden Team-suurliiton syntyminen kaatui, kun Metalli irrottautui hankkeesta. Ei mitään järkeä, mutta kaikki kiusa tehdään, mitä voidaan.

EU-vaaleissa irrottautuivat äänestäjät Vasemmistoliiton lisäksi kolmesta suurimmasta puolueesta. Kokoomus menetti yhden paikan, koska Suomen paikkaluku EU-parlamentissa pieneni yhdellä, ja SDP ja Keskusta menettivät kumpikin yhden paikan Timo Soinin porukoille, joihin nyt kuuluvat myös kristilliset.

Vaali-iltana se nähtiin taas: puoluejohtajista Soini oli ainoa, jonka puheissa oli mitään tolkkua. Jyrki Katainen, Jutta Urpilainen ja Matti Vanhanen veivasivat vanhoja levyjä, rahina kuului, mutta ei mitään sanomaa. Tätä menoa kun jatkuu, saavat Perussuomalaiset vuoden 2011 eduskuntavaaleista jättipotin, 15-20 kansanedustajaa.

Entinen demariministeri, Suomen Pankin ja Postipankin mies Seppo Lindblom sanoo yhdeksi syyksi politiikan ja ennen kaikkea isojen puolueiden vieroksuntaan sen, että päivänpolitiikka on etääntynyt ihmisistä (siis toisin kuin Soini):

”Kun politiikka ammattilaistuu ja kaupallistuu sekä kiinnostuu omasta imagostaan enemmän kuin yhteiskunnan huolista, nousee esiin merkittäviä uhkatekijöitä. Kansalaisten luottamus poliittisiin puolueisiin supistuu, mikä ei voi olla ennen pitkää horjuttamatta demokraattisen hyvinvointivaltion perusteita.” (Politiikka karkumatkalla, Otava 2007)

Näin on käynyt. Vain Soini erottuu joukosta.

kari.naskinen@gmail.com

Tuttuja, tuntemattomia ja tv:stä tuttuja

Taloustutkimus Oy:n Yleisradiolle tekemä EU-vaalitutkimus tukee sitä käsitystä, että oman vaalipiirimme ehdokas Satu Taiveaho on varteenotettava läpimenijäkandidaatti. Tämän kyselytutkimuksen mukaan demareista tullaan valituiksi seuraavasta joukosta: Liisa Jaakonsaari, Kimmo Kiljunen, Isä Mitro, Petra Paasilinna, Jani Sievinen, Satu Taiveaho. Gallup- ja asiantuntija-arvioinnit lähtevät siitä, että SDP saa kolme edustajaa Brysseliin. Neljäskin on täysin mahdollista, tämä riippuu nyt äänestäjien aktiivisuudesta.

Kun SDP:n 1. varapuheenjohtaja Ilkka Kantola kävi pari viikkoa sitten Lahdessa Satu Taiveahon vaalitilaisuudessa, hän painotti äänestämi-sen tärkeyttä:

"Jos jättää äänestämättä, kysymys on siitä, että tällainen ihminen delegoi äänestämisen muille. Äänestämättömyys ei ole vain sitä, että antaa ikään kuin nollaäänen. Kun delegoi, päätöksen tekevät silloin muut."

Jos vasemmistolainen delegoi äänestämisen muille, se tarkoittaa käytännössä sitä, että tuosta delegoitavasta äänestä ehkä 60 prosenttia siirtyy porvaripuolelle, koska oikeistopuolueiden äänestäjät ovat tutkimusten mukaan aktiivisempia äänestäjiä.

Suvi-Anne Siimes (Vas) puolestaan tarvitsisi itse kaksi ääntä käyttöönsä, sillä vaalimainoksissa hän esiintyy sekä Liisa Jaakonsaaren (SDP) että Risto E.J. Penttilän (Kok) kannattajana.

HERÄÄMISPUOLUE

Liettuassa perustettiin viime vuonna uusi Kansallinen heräämispuolue. Sen puheenjohtaja on Liettuan Idols-ohjelman juontaja Arunas Valinskas, joka nyt toimii juontajana Liettuan eduskunnassa (puhemiehenä).

Samanlaisia merkkejä on Suomessa. Helsingin Sanomissa on ollut monta isoa ilmoitusta, joissa RKP:n EU-vaaliehdokas Charly Salonius mainostaa itseään - eikä ilmoituksesta käy selville ehdokkaasta mitään muuta kuin että hän on "tv:stä tuttu". Ei edes ilmene, missä tv-ohjelmassa Salonius on vilahtanut.

Oman ryhmänsä muodostavat ne ehdokkaat, joiden vaalimainoksista ei näy puolue. Esimerkiksi Sami Reinikka, sanoo olevansa Päijät-Hämeestä, mutta mistä täältä, ja mistä puolueesta, ei mitään vinkkiä. Kalliin lehtimainoksen perusteella puolue on kuitenkin Kokoomus.

MAATALOUSTUKIA
VASTUSTAVA PUOLUE

Suomen kansallinen maatalouspuolue Keskusta tarvitsisi myös heräämistä. Sen EU-parlamenttiin valittavat jäsenet nimittäin kuuluvat Brysselissä Liberaalipuolueeseen, jonka periaateohjelman mukaan kaikki maataloustuet pitäisi poistaa.

EU:n Liberaalipuolue on myös sitä mieltä, että EU:sta tulisi muodostaa liittovaltio. Tämä tarkoittaisi, että nykyisiä itsenäisiä valtioita ei enää olisi.

TOHTOREITA, MAISTEREITA,
NUORIA, NAISIA

Usein valitetaan, että yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ei hakeudu riittävästi "fiksua" väkeä. Tarkoitetaan, että valtuustoihin, eduskuntaan ja nyt EU-parlamenttiin ei ole ehdolla esimerkiksi korkeastikoulutet-tuja, tohtoreita, maistereita ym.

Näissä vaaleissa tohtoreita on ehdolla seuraavasti: SDP 7, Vasemmistoliitto 3, Perussuomalaiset 2, Kokoomus 1, Vihreä liitto 1, RKP 1, Keskusta 0, Kristilliset 0.

Demarien tohtorit ovat Arja Alho, Fredrik Almqvist, Kimmo Kiljunen, Kalevi Olin, Tuula Petäkoski-Hult, Ilkka Taipale ja Pilvi Torsti. Lisäksi Petra Paasilinnalla on väitäskirja tekeillä.

Nuoriakin kaivataan aina lisää. Alle 40-vuotiaita EU-vaaliehdokkaita on puolueilla seuraavasti: Vihreä liitto 11, SDP 8, RKP 8, Kokoomus 6, Keskusta 5, Vasemmistoliitto 4, Perussuomalaiset 2, KD 2.

Parlamentaarista kokemusta joko Brysselistä tai Suomen eduskun-nasta: SDP 10, Vasemmistoliitto 10, Kokoomus 10, Vihreät 9, RKP 9, KD 2, Perussuomalaiset 2.

Näitä tilastoja oli Uutispäivä Demariin laskenut päätoimittaja Juha Peltonen. Tasa-arvonäkökohdankin hän oli ottanut huomioon. Olkoot vähemmistönä naiset tai miehet, niin tätä vähemmistösukupuolta edustavien ehdokkaiden määrät eri puolueiden ehdokaslistoilla ovat tällaiset: SDP 10, Vasemmistoliitto 10, Kokoomus 10, Vihreät 9, RKP 9, Keskusta 7, KD 4, Perussuomalaiset 3.

MERKONOMEJA
JA HIENOPIERUJA

Kokoomuksen yhdeksi kärkiehdokkaaksi on noussut merkonomi Kai Pöntinen Lapualta. Sieltä on ennenkin tultu.

Kun Pöntinen vanhaan kunnon lapualaiseen henkeen julisti, että sosiaalipummi-maahanmuuttaja-onnenonkijoille on pantava lappu luukulle, löysi moni kokoomuslainen takaisin - ei tarvitsekaan äänestää Timo Soinia. Ovela veto Kokoomukselta.

Eivätkä Jyrki Kataisen muodolliset "nuhtelut" mitään ole vaikuttaneet, eikä varmaan ollut tarkoituskaan. Pöntinen sai vain lisää intoa:

"Ongelma Suomessa on se, että intellektuelleina itseään pitävät muutamat ihmiset, hienopierut ja media eivät ole tottuneet, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä", sanoi Pöntinen.

Lapualla on ennenkin oltu liikkeellä näillä teemoilla. Lapualaiskaudella monilla työnantajilla oli periaate: ”Käytämme vain valkoista työvoimaa, mikäli sitä on saatavissa, ja nyt sitä on.”

kari.naskinen@gmail.com

Matti Luttinen 1936 - 2009

Kaupunkineuvos Matti Luttinen siunataan Levon Metsäkappelissa huomenna perjantaina. Matti Luttinen kuului niihin lahtelaisiin poliitikkoihin, jotka ovat urallaan edenneet yhteiskunnallisen päätöksenteon ylimmille portaille. Luttinen toimi Kalevi Sorsan (SDP) 4. hallituksessa 1983-87 ensin sisäasiainministerinä ja sitten liikenneministerinä. Muut lahtelaiset ministerit ovat olleet Oskari Lehtonen (Kok) oikeusministerinä 1940-44, Erkki Huurtamo (Kok) II valtiovarainministerinä 1964-66 ja puolustusministerinä 1975, Ulla Puolanne (Kok) II valtiovarainministerinä 1987-91 ja Jouko Skinnari (SDP) ministerinä valtiovarainministeriössä sekä sosiaali- ja terveysministeriössä 1997-99.

Matti Luttisen kanssa samassa hallituksessa II valtiovarainministerinä toiminut Pekka Vennamo (SMP) kirjoittaa omalla internetsivullaan, että Luttisen liikenneministerikaudella tehtiin isoja ratkaisuja: avattiin paikallisradiotoiminta ja luotiin telelainsäädäntö, ja esille nousi tuolloin jo kaapelitelevisiolakikin. Ennen ministerivuosiaan Luttinen toimi varapuheenjohtajana hallituksen nimittämässä ympäristöministeriö-komiteassa, ja 1982 eduskunta hyväksyi ympäristöministeriölain, joka syntyi Luttisen perustuslakivaliokunnalle tekemän aloitteen pohjalta. Uusi ministeriö aloitti toimintansa 1983.

Lahden ohitustie oli yksi Luttisen ajamia isoja asioita. Jo 1977 hän teki valtion talousarvioon raha-asia-aloitteen Lahden etelä-pohjoinen-ohikulkutie rakentamisen aloittamiseksi. Vuonna 1999 tie vihdoin avattiin. Järvenpään - Lahden moottoritiestä tuli ensimmäinen ns. elinkaarimallilla toteutettu tiehanke Pohjoismaissa. Tämä malli mahdollisti hankkeen aikaistamisen viidellä vuodella.

Matti Luttinen oli pitkäaikainen vaikuttaja politiikassa, Lahden kaupunginvaltuustossa 1969-92 (puheenjohtajana 1989-92), Lahden kaupunginhallituksessa 1971 ja 1973-75 sekä eduskunnassa 1975-95. Tasavallan presidentin valitsijamiehenä hän oli 1978, 1982 ja 1988.

Matti Luttinen oli nuoresta lähtien sitoutunut siihen sosiaalidemok-raattiseen liikkeeseen, jonka keskeisenä tavoitteena oli hyvinvointi-valtion rakentaminen ja kehittäminen. Luttinen korosti aina sosiaali-demokraattien omaa linjaa, mihin kuuluvat laaja tasa-arvo, yhtenäinen koulutus, ilmainen terveyden- ja sairaanhoito sekä kaikille kansalai-sille annettava riittävä tieto talouselämästä. Itse hän toimi näkyvillä paikoilla "punapääoman" yrityksissä, Eka-yhtymän, Haka Oy:n ja Kansa-yhtymän hallintoneuvostoissa sekä valtion omistaman Sisu-Auto Oy:n hallintoneuvostossa.

Lahden sos.dem. työväenyhdistyksen puheenjohtajana 22 vuotta toiminut Matti Luttinen oli paljon tekemisissä talousasioiden kanssa myös tällä tasolla. Kun yhdistyksen omistama Kansantalo piti saada tuottamaan, oli talon käyttöaste pyrittävä pitämään korkeana, ja siksi oli saatava hyviä vuokralaisia. Aina ei yhteistyö vuokralaisten kanssa sujunut ongelmitta. Kerrankin 1970-luvun lopulla Luttinen joutui poliisikuulusteluihin, kun vuokralaisena toiminut Pataässä Club ry oli esittänyt seksishowssaan pornofilmejä.

Kiusalliseen tilanteeseen Matti Luttinen joutui, kun poliisit tulivat hakemaan Tampereen kaupunginjohtajaa Pekka Paavolaa SDP:n puoluekokouksesta Lahden Suurhallista vuonna 1984. Luttinen muisteli tilannetta työväenyhdistyksen 100-vuotishistoriakirjassa Vakaalla linjalla (2000): "Minä en tiennyt asiasta mitään, vaikka olin sisäministerinä paikalla kokouksessa. Minulle kerrottiin tapahtuneesta vasta sen jälkeen, kun poliisit olivat jo poistuneet. Samoihin aikoihin Sulo Aittoniemi toimi kuulustelijana monissa valtakuntaa kiinnostaneissa jutuissa vuotaen tietoja kesken kuulustelujen julkisuuteen, ja ylimmän poliisijohdon kertoman mukaan hän oli jopa muutellut kuulustelupöytäkirjoja. Hän oli tutkijana myös ns. Noppa-jutussa, josta minäkin sain informaatiota poliisijohdolta. Saamani informaation johdosta lähetin asiasta kirjeen tasavallan presidentille (Mauno Koivisto) selvittäen siinä Aittoniemen käytöstä."

kari.naskinen@gmail.com

Lahden kaupunginvaltuusto tulee hyväksymään Ranta-Kartanon kaavan

Lahden kaupunginvaltuusto tulee hyväksymään Ranta-Kartanon kaavamuutoksen selvällä enemmistöllä. Tämä ennuste perustuu siihen, mitä kantoja kaupunginvaltuutetut ovat ottaneet asiaan kaupunginhallituksessa ja teknisessä lautakunnassa, sekä heidän vastauksiinsa Yleisradion vaalikoneessa ennen viime syksyn kunnallisvaaleja.

Kaikkien valtuutettujen mielipidettä ei ole tiedossa, mutta ainakin seuraavat ovat kaavamuutoksen kannalla (suurin osa nimistä poimittu vaalikoneesta, joten kysymyksessä ovat samalla vaalilupaukset):

Hannu Himanen, Kok
Sari Kurikka, Kok
Sari Niinistö, Kok
Einari Pohjolainen, Kok
Juha Rostedt, Kok
Simo Räihä, Kok
Reijo Salminen, Kok
Merja Vahter, Kok
Ilkka Viljanen, Kok
Sirkku Enojärvi, SDP
Jari Hartman, SDP
Susanna Iivonen-Pekesen, SDP
Eila Jokinen, SDP
Mika Kari, SDP
Pekka Komu, SDP
Jarkko Nissinen, SDP
Tapani Ripatti, SDP
Kari Salmi, SDP
Jouko Skinnari, SDP
Ulla Vaara, SDP
Eero Vainio, SDP
Helena Aaltola, Vihreä
Kai Kuokkanen, Vihreä
Kirsti Vaara, Vihreä
Matti Kauppila, Vas
Leena Kaartinen, KD
Leena Mantere, KD
Maija-Liisa Lindqvist, Kesk
YHTEENSÄ 28

Kaavamuutosta vastustavat:
Seppo Hakala, Kok
Matti Kataja, Kok
Leena Luhtanen, Kok
Arja Nikkanen, Kok
Tuija Nurmi, Kok
Jari Salonen, Kok
Marja-Leena Taavila, Kok
Lasse Koskinen, Pers
Rami Lehto, Pers
Harri Nieminen, Pers
Katja Ilmoniemi, SDP
Ulla Koskinen-Laine, SDP
Antti Holopainen, Vas
Vuokko Kautto, Vas
Saara Vauramo, Vihreä
Marjo Loponen, KD
Raimo Kotala, Seniorit
YHTEENSÄ 17

Vaalikoneen vastausten ja kaupunginhallituksessa otettujen kantojen välillä on muutamia ristiriitoja. Kari Salmi ja Merja Vahter olivat vielä vaalien alla kaavamuutosta vastaan, mutta äänestivät eilen kaupun-ginhallituksessa sen puolesta. Antti Holopaisella mielipide oli muuttunut päinvastaiseen suuntaan.

Valtuusto asian joka tapauksessa ratkaisee. Jotkut perustavat kantansa taloudellisiin faktoihin, jotkut äänestävät pelkästään tunteella. Näin demokratia toimii, ja päätös tulee olemaan oikea, olkoon se kumpi tahansa.

kari.naskinen@gmail.com

Kinberg ja poliisitutkinta

Kaupungin tarkastuslautakunta on ollut pettynyt siihen, että poliisi ei lähtenyt esitutkintaan kaupunginorkesterin intendentin Tuomas Kinbergin toimista tehtyjen tutkintapyyntöjen perusteella. Kun olen nyt saanut käsiini Päijät-Hämeen poliisilaitoksen asiaa koskevat päätökset, niin jotakin kuitenkin on tutkittu. Rikoskomisario Gunnar Golnickin allekirjoittama tapauspäätös on 8-sivuinen. Näin maallikona tulkitsee niin, että kysymyksessä on ollut esitutkinnan valmistelua koskeva alustava esitutkinta, ja poliisi-laitoksen tapauspäätösasiakirjakin on otsikoitu: "Esitutkinnan päätökset". Asiasta ja sitä koskevasta päätöksestä on myös informoitu Päijät-Hämeen syyttäjänviraston syyttäjää Erkki Karvista.

Tutkintapyynnöt perustuivat epäilyyn siitä, että Kinberg olisi kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain vastaisesti hankkinut itselleen taloudellista etua, mistä säädetään rikoslain 40. luvussa, ja rikkonut esteellisyyssäännöksiä. Poliisi mm. suoritti kaikki pankkiryhmät kattaneet pankkitiedustelut Kinbergistä, Saltarello Oy:stä ja Otto Allan Oy:stä, joissa yhtiöissä Kinberg on ollut keskeisenä toimijana. Tutkintapyyntöjen tekijät ovat kaupungin tarkastustoimiston kaupunginreviisori Juhani Tapiola ja yksityinen kansalainen Timo Kurki. Sitten tutkinnan lopputuloksiin tapauspäätöksen sanoin:

1. Kaupunginorkesterin ja Saltarellon sopimus 12.4.2007

Kinberg on ollut esteellinen toimimaan kaikissa asianosaisena olevaan Saltarelloon liittyvissä virkatehtävissä. Sopimuksen ei ole todettu sisältävän kaupungin kannalta vahingollisia tai perusteettomia kohtia eikä Kinbergin toisaalta voida todeta toimineen virkatoimissaan millään tavalla kaupungille vahingollisesti tai väärää hyötyä itselleen tai jollekin muulle taholle tavoitellen. Kinbergin ei myöskään ole todettu laiminlyöneen virkatehtäviään.

Entinen kaupunginjohtaja Tarmo Pipatti on lausuntonsa mukaan antanut hyväksyntänsä Kinbergin toimille ja kannustanut viemään hanketta eteenpäin. Keväällä 2007 vt. kaupunginjohtajana toiminut Mika Mäkinen on kertonut Kinbergin informoineen häntä Classic Live -hankkeen taustoista. Mäkinen kertoi Kinbergiltä saamaansa informaatiota riittävänä ja Kinbergin toimintaa perusteltuna.

Kinberg on informoinut asiasta toimialajohtaja Maritta Vuorista toukokuusta 2007 alkaen. Toimialajohto kehotti Kinbergiä eroamaan Saltarellon hallituksesta sivutoimi-ilmoituksen jättämisen jälkeen.

Tarkasteltaessa Kinbergin toimia rikoslain 40. pykälän valossa on pelkkä esteellisyys niin vähäinen, ettei rikoksen tunnusmerkistö täyty.

2. Päijät-Hämeen liiton kehittämisraha

On esitetty epäilyjä siitä, että Päijät-Hämeen liiton avustus (120 000 euroa) kohdentuisi Lahden kaupungin kautta tosiasiallisesti Saltarello Oy:lle ja että Kinberg olisi ollut esteellinen hakemaan tukea kaupungille/orkesterille. Tutkinnassa saadun selvityksen mukaan Saltarellon toiminta on rahoitettu yhtiön Tekesiltä ja TE-keskukselta saamien tukien lisäksi yhtiöön eri tahojen sijoittamilla pääoma-sijoituksilla. Väitteelle, että Saltarello olisi Päijät-Hämeen liiton Classic Live -hankkeelle myöntämän tuen merkittävä käyttäjä, ei löytynyt tukea.

3. Kinbergin autoetu

Kinbergin ollessa asiassa esteellinen on oikeaa päätöksenteko-menettelyä pyritty selvittämään sekä henkilöstötoimistossa että kaupunginlakimiehen kautta. Ensimmäisen viranhaltijapäätöksen autoedusta teki 8.6.2000 silloinen orkesterin hallintopäällikkö Ritva Frisk, minkä jälkeen autoetu jatkui ilman eri päätöksiä. Autoedusta (Toyota Verso) on kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran 10.9.2008 tekemä päätös. Asiassa ei ole syytä epäillä rikosta.

4. Orkesterin ja mainostoimisto MBE Oy:n sopimus 21.1.2007

Tutkintapyynnössä esitetään, että sopimus on hankintalain vastainen, koska se sisältää sitoumuksen yli 15 000 euron hankintaa. Sopimuksessa orkesteri sitoutui ostamaan MBE:ltä vuoden 2007 aikana palveluja 20 000 euron hintaan. Vastaavasti MBE sitoutui maksamaan orkesterille yhteistyöstä 11 100 euroa. Lisäksi sopimuksessa mainitaan, että orkesterin ostamista suunnittelutöistä vuonna 2007 laskutetaan 90 euroa/tunti 50 000 euroon saakka. Ilmoituksen mukaan kyseessä on hankintalain vastainen kytkykauppa.

Kaupunki ei ole ilmoittanut, että sopimuksesta olisi koitunut sille vahinkoa. Orkesteri on tarkastustoimiston kehotuksen mukaisesti korjannut yhteistyösopimuksen vuoden 2008 osalta siten, että sopimus ei sisällä ostovelvoitetta orkesterille.

Asian selvityksessä ei ole tullut esille mitään sellaisia seikkoja, että olisi syytä epäillä rikoslain 40. luvun mukaista virkarikosta.

5. Kinbergin ulkomaanmatkat

Kinberg oli Saltarello Oy:n korvaamilla ulkomaanmatkoilla 2007-08 19 päivää. Hänen on näiden aikana katsottu toimineen osaksi virkansa hoitamiseen kuuluvalla työajalla, mikä johti varoituksen antamiseen 12.11.2008 ja osittaiseen palkan takaisin perimiseen (1830 euroa) siitä huolimatta, että Kinberg on intendentin virassa kokonaan työaikakorvausten ulkopuolelle jäävä johtavassa ja itsenäisessä asemassa oleva viranhaltija.

Ei ole syytä epäillä Kinbergin saaneen Saltarello Oy - Otto Allan Oy -yhteydestä muuta etua kuin Saltarello Oy:n Otto Allan Oy:lle maksaman korvauksen suoritetusta toimeksiannosta. Ei ole noussut esille mitään sellaista, mikä antaisi syyn epäillä virkarikosta tapahtuneen.

6. Orkesterin levytyssopimukset

Levytyssopimuksia koskevan tutkintapyynnön osalta ei ole esitetty perusteita, joiden vuoksi asiassa olisi syytä epäillä rikosta.

kari.naskinen@gmail.com