skip to main |
skip to sidebar
Meillä oli Jyväskylän keskuskansakoulussa veistonopettajana Viinamäki, etunimeä en muista. Rehtori oli Tulikari ja laulua opetti Jaakko Linjama, jonka sävellys voitti Helsingin olympiahymnikilpailun. Viides Jyväskylän mies Ismo Leikola on ihmetellyt, miksi sanotaan, että joku on viinamäen miehiä. Missä sellainen mäki on?
Mutta kun juo viinaa, on viinamäen mies. Leikolan mielestä voisi yhtä hyvin olla esimerkiksi tupakkamäen ja heroiinimäen miehiä, mutta sellaisia ei ole. Minä kun nuorena käytin paljon lennokkiliimaa, niin kai minua olisi voinut sanoa lennokkiliimamäen mieheksi.
Nykyisin on myös sellaisia liikakäyttäjiä, joita voi kutsua hedelmäpeliautomaattimäen miehiksi.
Entäs ne miehet, jotka pieksevät vaimojaan - Pieksämäen miehiä? Sitten jos on oikein häijy ihminen, että ryyppää ja rellestää ja hakkaa muijaansa ja tekee kaikkea pahaa, niin se on vain tavallinen mäkimies.
Leikolan lisäksi hain asiasta tietoa Googlesta. Panin kuvahaun sanoiksi "viinamäen miehet", ja oheinen kuva sieltä napsahti ensimmäiseksi - siinä on viinamäen mies tullut viinamäestä.
Löytyi muutakin. Siilinjärvellä on Viinamäen kaupunginosa, ja Siilinjärveltä on kotoisin ainakin Jyrki Katainen.
kari.naskinen@gmail.com
Muutama päivä Oslon massamurhien jälkeen olin Savonlinnassa. Valtiolippu Olavinlinnassa oli puolitangossa, vietettiin hiljainen hetki, minkä jälkeen alkoi Unkarin valtionoopperan esitys Psalmus Hungaricus. Teksti ja Zoltán Kodályn musiikki (1923) kuvastivat Unkarin kansan kärsimystä ensimmäisen maailmansodan ja Itävalta-Unkarin traagisen hajoamisen aikana ja jälkeen.
Nyt Norjassa, myös siellä ikään kuin veli hyökkäsi veljiään vastaan, norjalainen norjalaista, ihminen ihmistä vastaan. Kuoro lauloi jotenkin näin:
"Ahdistus painaa mieltäni.
Olen suunniltani pelosta.
Sydän hakkaa rinnassani,
kuoleman kauhut hyökkäävät kimppuuni.
Pelko vavisuttaa sisintäni, kauhu saartaa minut.
Jos saisin kyyhkysen siivet,
lähtisin lentoon, etsisin lepopaikan.
Pakenisin kauas, majailisin autiomaassa.
Kiiruhtaisin turvapaikkaan, suojaan myrskytuulelta."
Osa Oslon kaduilla ja Utöyan saarella olleista ihmisistä ei ehtinyt turvapaikkaan, kun tappava myrskytuuli osui kohdalle. Ei kukaan heistä osannut arvata mitään – kuorokin lauloi:
"Mutta sinä olet kaltaiseni, ystäväni ja uskottuni.
Petturi käy ystäviensä kimppuun ja rikkoo liittonsa.
Hänen puheensa ovat lipeviä kuin öljy,
mutta hänellä on paha mielessä.
Hänen sanansa ovat liukkaita kuin voi
mutta teräviä kuin paljastettu miekka."
Niin paljon on Norjan tapahtumista jo kirjoitettu, että ei minulla enää mitään lisättävää ole. Se vain tässä nykyisessä tietoyhteiskunnassa on pielessä, että kun raaka murhaaja on tekonsa tehnyt, hän sen jälkeen saa vielä kaiken tavoittelemansa julkisuuden, ”manifesteineen” kaikkineen. Parastahan olisi, että tiedotusvälineet eivät korvaansa lotkauttaisi tällaiselle sairaalle julkisuudentavoittelulle. Uutisoinninkin olisi pitänyt lähteä siitä, että olisi kerrottu jonkun hullun tehneen nämä teot, siis ilman nimiä ja massamurhaajan kuvia. Enää tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, kiitos kehittyneen tietotekniikan.
kari.naskinen@gmail.com
Otsikossa käytän vanhaa Jyväskylän rallin nimeä, mutta kun kysymys on vuodesta 1970, niin silloin ei vielä MM-pisteistä ajettu, ja kilpailun nimi oli Jyväskylän Suurajot. Vuonna 1970 nimittäin kilpailu edellisen kerran ulottui niin etelään kuin tapahtuu tällä viikolla ajettavassa rallissa. Niin etelässä käytiin silloin, että yksi pikataival ajettiin jopa Keinolan moottoriradalla.
Tämänkertaisen rallin perjantaipäivä huipentuu Lahden raviradalla Jokimaalla ajettavaan erikoiskokeeseen. Vuonna 1970 Lahden erikoiskoe järjestettiin Asko-Upon parkkipaikalla ja tehtaan edustalla olleella kadulla (nykyisin siinä on valtatie 12). Pätkä oli pituudeltaan 900 metriä ja se ajettiin kahtena kiekkana. Tämän kaupunki-ek:n järjestelyistä vastasi AK:n Lahden piiri.
Pikataipaleen voitti Timo Mäkinen Ford Escort TC:llä (kuva). Hannu Mikkola samanlaisella tehdastallin autolla hävisi sekunnin. Kilpailun kokonaisuudessaan voitti Mikkola ja Mäkinen oli toinen. Seuraaviksi tulivat Simo Lampinen, Lancia Fulvia HF ja Heikki Majander, Volvo 142.
Ne olivat niitä aikoja, jolloin ajettiin vielä yötä myöten. Kilpailu alkoi Jyväskylästä Harjun pikataipaleella torstaina klo 19 ja päivän viimeinen pikis oli EK 9 Väärinmaja klo 23.50. Sitten pidettiin reilun tunnin tauko, minkä jälkeen oli vuorossa EK 10 Urria klo 01.15. Näin mentiin urku auki niin, että viimeinen EK 54 starttasi Ruuhimäessä sunnuntaina klo 01.00.
Lähtöjärjestyskin oli tuohon aikaan toisenlainen kuin nyt. Kun autot pantiin reitille luokittain pienimmistä alkaen, ajoi numerolla 1 DDR:n Eberhart Asmus, Trabant 601.
Jo tuolloin Jyväskylän Suurajot oli siis kansainvälinen kilpailu. Sen englanninkielinen nimi oli Rally of the Thousand Lakes, käytössä ensimmäisen kerran jo 1954. Vuonna 1959 kilpailu sai ensimmäisen kerran EM-osakilpailun arvon. Seuraava askel oli MM-arvo 1973, kun sellainen ensi kertaa tuli autonvalmistajien kilpailtavaksi. Kuljettajien MM-sarja alkoi 1979, ja "Jyskälä" vakiinnutti heti paikkansa myös siinä.
Toki ralli oli ollut kansaainvälinen alusta alkaen. Ensimmäiset ulkomaalaiset voittajat olivat 1957 Erik "På taket" Carlsson, Saab 93, ja 1959 Gunnar Callbo, Volvo PV 544. Vuonna 1970 paras ulkomaalainen oli DDR:n Gunther Gries, Wartburg 353, sijalla 29. Lisäksi kärkikolmikolla olivat kartanlukijoina ruotsalainen Gunnar Palm sekä englantilaiset Henry Liddon ja John Davenport.
Ralli sai 1980-luvulla kansainvälisen nimen 1000 Lakes Rally, joskin vanha pitkä versio säilyi virallisessa logossa. Nimisponsorinsa ralli sai 1994, jolloin perinteisen nimen eteen liitettiin Neste. Vuonna 2006 nimi muuttui Neste Oil Ralliksi (Neste Oil Rally Finland).
kari.naskinen@gmail.com
Jos joutuisi/pääsisi valitsemaa itselleen uuden naisen ja kenttänä olisi koko maailma, niin Juliette Binoche olisi aivan kärkipäässä. Vielä 47-vuotiaanakin hänen lumonsa elokuvakankaalla kestää. Varsinkin Juliette Binochen herkät kasvot imevät puoleensa, ja pienenpieni silmien haritus tekee hänestä jotenkin eroottisen. Ainoa miinus tulee hieman paksuista nilkoista ja sääristä, mutta kokonaisuus on joka tapauksessa täysi kymppi – eikä näitä täysiä kymppejä ole jaettavaksi monta.
Iranilainen ohjaaja Abbas Kiarostamikin on tietenkin tunnistanut Juliette Binochen poikkeuksellisen kauneuden. Elokuvassa Iltapäivä Toscanassa ovat kuvallisessa pääosassa nimenomaan Juliette Binochen kasvot, eivätkä suinkaan Toscanan maisemat. Eikä elokuvan taidefilosofisessa keskustelussa vain sattumalta mainita Mona Lisaa.
Kauneutensa ohella Juliette Binoche on muutenkin poikkeuksellinen näyttelijä. Suurista houkutteluista huolimatta hän ei ole suostunut siirtymään Ranskasta Hollywood-elokuvien tähdeksi. Hän on kyllä käynyt näyttelemässä Broadwaylla, ja näillä reissuillaan ottanut haastatteluissa kriittistä kantaa mm. Yhdysvaltojen harjoittamaan politiikkaan. Vuonna 2007 hän sanoi uskovansa, että valtion virastot tiesivät jo etukäteen vuoden 2001 New Yorkin terrori-iskuista. Kotimaassaan hän kritisoinut presidentti Nicolas Sarkozyn johtamistapaa.
Juliette Binoche on kertonut haluavansa tehdä elokuvia, joilla on poliittinen ja sosiaalinen viesti tai idea. ”Elokuvan täytyy uskaltaa kysyä. Jos tähti on sellainen, joka antaa valoa, voin olla tähti. Mutta on sairasta, jos tähti juoksee rahan ja lehtien kansikuvien perässä – en tahdo sitä,” sanoo Juliette Binoche.
Oscar-palkintolautakunta ei kuitenkaan ole syrjäyttänyt tiukkana mimminä tunnettua näyttelijää, vaan 1997 hän sai naissivuosa-Oscarin elokuvasta Englantilainen potilas. Viime vuonna Cannesissa hän sai Iltapäivä Toscanassa -elokuvasta parhaan naispääosapalkinnon.
Elokuvan suomenkielinen nimi on huono. Sillä houkutellaan katsojia romanttiselle maisemamatkalle kauniiseen Toscanaan, mutta siitä ei elokuvassa ole mitenkään kysymys. Kiarostamin ensimmäinen Iranin ulkopuolella tekemä elokuva on taidefilosofinen pohdinta aidon ja jäljennöksen suhteesta. Tähän viittaa elokuvan alkuperäinen nimikin: Copie conforme = oikeaksi todennettu jäljennös.
Elokuvassa taidefilosofi (William Shimell) tapaa pientä taidekauppaa pitävän rouvan (Juliette Binoche), ja yhden iltapäivän keskustelu taiteesta herättää kysymyksen esimerkiksi siitä, voiko kopio olla parempi kuin alkuperäinen. Entä Mona Lisa - jos Leonardo da Vinci on sanonut mallilleen, että hymyilepäs nyt, kun minä maalaan, niin onko hymy aito, onko maalaus silloin aito? Väliäkö sillä, pohtii taidefilosofi, tärkeintä on se, miltä katsojasta tuntuu. Ei ole faktisesti vain oikeata ja väärää. Taide on vain heijastus jostakin.
Kiarostamin elokuvakin on heijastus jostakin, vähän Toscanastakin, mutta onko se hyvä vai vähemmän hyvä, sen ratkaisee jokainen katsoja itse. Juliette Binoche on hyvä valinta tähän rooliin. Jo lukioaikoinaan hän opiskeli taiteisiin erikoistuneessa koulussa, myöhemmin hän toimi taidemaalareiden mallina ja nykyisin hän maalaa myös itse, kuten nähtiin äskettäin Ava-kanavalta tulleessa dokumenttiohjelmassa. Lisäksi hän on mukana modernin tanssin ryhmässä.
kari.naskinen@gmail.com
Saksan eduskunta on päättänyt, että hedelmöittyneet munasolut tullaan Saksassa vastaisuudessa tarkastamaan ennakolta mahdollisten geenivirheiden varalta. Tarkoituksena on estää ennakkoon fyysisesti tai psyykkisesti vajavaisten lasten syntyminen. Saksassa ollaan taas siinä tilanteessa, että syntymisen oikeus on vain "terveillä saksalaisilla” (arjalaisilla).
Suomessa on samoilla linjoilla parempaa väkeä edustava oikeusministeri Anna-Maija Henriksson (RKP). Hän kannattaa seksuaalirikollisten lääkekastraatiota, ja ministeri aikoo viedä esityksen syksyllä eduskunnan käsiteltäväksi.
Kastraatiolla pyritään siihen, ettei rikollinen uusisi tekoaan. Lääkehoito vaimentaa seksuaalista kykyä ja halua. Ministerin mukaan muista maista saadut kokemukset kemiallisesta kastraatiosta ovat "hyviä". Lääkehoitoa tuettaisiin psykososiaalisella hoidolla.
Natsi-Saksassa vastaavanlaista hanketta veti aikoinaan Josef Mengele, joka käytti tutkimusmateriaalinaan satojatuhansia juutalaisia natsien tuhoamisleireillä. Nyt Saksassa lähdetään siitä, että ihmisalkiosta tutkitaan tiettyjä kromosomeja geneettisten sairauksien löytämiseksi. Menetelmää saavat käyttää sellaiset pariskunnat, joilla on perimänsä vuoksi suuri todennäköisyys lapsen kuolemaan tai keskenmenoon.
SUOMESSAKIN OLI
STERILOIMISLAKI
Parempaan ihmislaatuun pääsemiseksi on operoitu ennenkin. Ruotsissa perustettiin 1921 rotyhygienian tieteellistä tutkimusta varten laitos, jonka tutkimuksia myös suomalainen Folkhälsan (RKP) avusti. Ruotsissa steriloitiinkin 40 vuoden aikana 62 000 epäsopiviksi katsottua ihmistä. Samanlaisia ohjelmia oli Australiassa, Kanadassa, USA:ssa, Islannissa, Norjassa, Tanskassa, Saksassa, Sveitsissä ja Virossa – ohjelmia, joiden perusteella steriloitiin vähämielisiksi julistettuja kansalaisia.
Suomessa myös: vuoden 1935 steriloimislaki koski vajaamielisiä ja mielisairaita, joille voitiin tietyin edellytyksin antaa steriloimista koskeva määräys ilman henkilön omaa suostumusta. Laki hyväksyttiin eduskunnassa suurella äänten enemmistöllä, vastaan äänesti vain toistakymmentä vasemmiston edustajaa.
Suomessa steriloitiin 1935-69 noin 43 000 ihmistä lääketieteellisten, 7500 rotuhygieenisten, 3000 sosiaalisten ja parisataa muiden, mm. rotuhygieenisten syiden perusteella. Valtaosa steriloiduista oli naisia, joista osalla oli jo aviottomia lapsia. Sterilointilakeja sovellettiin mm. rikollisiin, vähä- eli vajaamielisiin sekä koulukotikasvatteihin. Näistä steriloinneista luovuttiin vasta 1969.
Saksa on tietenkin ollut asia sinänsä. Siellä annettiin 1933 laki ”perinnöllisesti sairaiden jälkeläisten ehkäisemiseksi”. Sen täydennyksenä annettiin 1935 laki ”saksalaisen veren ja saksalaisen kunnian suojelemiseksi". Näihin asioihin liittyneet perusteet ovat monissa maissa vaikuttaneet myös maahanmuuttoa koskeviin lakeihin ja niiden soveltamiseen.
Saksassa rotuhygieenisiä tutkimuksia rahoitti 1930-luvulla myös yhdysvaltalainen Rockefeller-säätiö. Jo ennen ensimmäistä maailmansotaa oli Yhdysvalloissa yhdessätoista osavaltiossa laadittu sterilisaatiolakeja. Pisimmälle mentiin kuitenkin natsi-Saksassa, jossa tuhottiin miljoonia juutalaisia ja vähemmistön edustajia rotuhygieenisin perustein.
Rotuhygieniaa eli eugeniikkaa kannattaneet pelkäsivät ihmiskunnan rappeutumista. Taustalla vaikutti uskomus, että kaikki ihmisen ominaisuudet johtuvat hänen perimästään.
Suomessakin suunniteltiin 1942 rotuhygieenisen laitoksen perustamista Helsingin yliopiston yhteyteen. Haluttiin selvittää suomensukuisten kansojen rotuaines ja laatia kortisto perinnöllisesti sairaista. Lisäksi ajateltiin antaa ihmisille neuvoja oikean aviopuolison valitsemiseksi. Saksan sotamenestyksen käänne huonompaan esti kuitenkin Suomen laitoksen toiminnan.
kari.naskinen@gmail.com
Kokoomuksen entiset kansanedustajat Marja Tiura (kuva) ja Tuija Nurmi pääsivät kerran valiokuntamatkalle Floridaan. Siellä he tapasivat amerikkalaisia kollegoita ja muitakin. Iltapäivällä heidän luokseen tuli miesryhmä, josta yhden tulkki esitteli: "Tämä herra Armstrong on ollut Kuussa." - Marja ja Tuija sanoivat siihen melkein yhteen ääneen: "Mitäs tuo nyt on, me on tänään oltu viisi tuntia auringossa."
kari.naskinen@gmail.com
Kreikka, Portugali, Irlanti, Islanti, Latvia, nyt myös Italia ja kohta kai Espanjakin. Kriisi on päällä. Kukaan ei vain tunnu tietävän, mitä todella pitäisi tehdä. Pankkimaailma on avainasemassa, mutta neuvottelut pankkien osallistumisesta kriisimaiden tilanteen hoitokustannuksiin polkevat paikallaan. Uutistoimisto Reutersin mukaan “yli kahden viikon pituiset neuvottelut pankkeja edustavan Institute of International Finance -etujärjestön kanssa eivät ole käytännössä edenneet lainkaan yrityksissä kehittää kaikille osapuolille kelpaavaa menettelyä”.
Iso ongelma onkin, että finanssimarkkinoiden pelisäännöistä ei kukaan ota selvää – koska ei kai niillä mitään sääntöjä olekaan. Maailmankaupan säännöistä päätetään maailman kauppajärjestössä, valtioiden välisillä sopimuksilla ja alueellisissa järjestöissä, mutta valtavasti kasvaneiden finanssimarkkinoiden pelisäännöistä ei missään.
Aiheesta paljon kirjoittanut kansalaisaktivisti Matti Ylönen toteaa Maailmantalous.net-sivustolla, että rahoitusmarkkinat toimivat hyvin pitkälti markkinoiden itsesäätelyn varassa. Niitä valvovien kansainvälisten järjestöjen ja sopimusten toimivalta on puutteellinen. Rahoitusmarkkinat on käytännössä irrotettu kansallisen päätöksenteon ulottumattomiin. Demokraattinen päätöksenteko ei enää ulotu alueelle, jonka heilahtelut voivat käytännössä näkyä esimerkiksi Suomen asuntomarkkinoilla.
”Aina 1980-luvulle saakka rahoitusmarkkinat olivat vahvasti valtioiden ohjaamia. Valuutanvaihtoa säänneltiin kiintiöillä, ja kansainvälisiä rahavirtoja rajoitettiin mikäli maan taloustilanne sitä vaati. Kun kansainväliset rahoitusmarkkinat olivat käytännössä valtioiden ohjauksessa, oli tarve niiden kansainväliselle säätelylle myös paljon pienempi. 1980-luvulla pääomakontrolleista kuitenkin luovuttiin Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen näyttäessä esimerkkiä ja muun maailman seuratessa perässä. Finanssimarkkinoiden kansainvälinen ohjaus jäi kuitenkin paikalleen. Tämän repeämän seurauksena finanssimarkkinoiden ja edustuksellisen demokratian tiet erkaantuivat.
Nykymuotoiset säätelemättömät markkinat ovat luoneet pohjaa finanssimarkkinoiden räjähdysmäiselle kasvulle ja uusien rahoitusmuotojen nopeatempoiseen syntyyn (esim. hedge-rahastot ja ns. johdannaiset)”, kirjoittaa Ylönen.
Valtioiden ohjauksen ulkopuolella toimivat finanssimarkkinat ovat synnyttäneet riskialttiimpaa ja vaikeammin hallittavaa maailmantaloutta. Samalla kun riskit ovat kasvaneet, on kasvanut myös niiden maantieteellinen ulottuvuus. Finanssimarkkinoiden kasvanut merkitys on siis kaventanut demokraattisen päätöksenteon ja politiikan pelivaraa. Maailmantalous on siirtynyt yhä hallitsemattomampaan ja riskialttiimpaan suuntaan.
SAKSAN TALOUSIHMEESTÄ
VOISI OTTAA OPPIA
Velan vangit -sivustolla Ylönen ehdottaa, että otettaisiin nyt oppia siitä, mitä tapahtui 1953, kun Saksaa lainoittaneiden maiden hallitukset kokoontuivat Lontooseen pohtimaan sotien runteleman Saksan velkoja? Velat olivat 30 miljardia silloista Saksan markkaan (21 % bkt:sta). Kreikka, Irlanti ja muut velkojamaat päättivät armahtaa Saksaa mitätöimällä puolet Saksan julkisesta ja yksityisestä velasta. Sijoittajat kärsivät tappioita, mutta markkinat eivät tästä päätöksestä seonneet. Käynnistyi Saksan talousihme, joka veti koko Eurooppaa vuosikymmenien nousuun.
Saksalle annettuja velkahelpotuksia ei sidottu tiukkaan vyönkiristyspolitiikkaan. Sen sijaan päätettiin tulevien maksuvaikeuksien varalta sovittelumekanismista. Lisäksi Saksalle myönnettiin oikeus pidättäytyä tilapäisesti maksamasta velanhoitokuluja, jos kauppatase painuisi alijäämäiseksi.Tällä pykälällä lainoittajamaat sitoutuivat käytännössä siihen, että ne ostaisivat Saksasta enemmän tuotteita kuin sinne myyvät. Näin velkoja ei tarvinnut maksaa kallisarvoisilla valuuttavarannoilla tai uudella velalla. Saksan markan sallittiin devalvoitua viennin tukemiseksi. Sopimus kattoi kaikki yksityisen ja julkisen puolen velat.
Ylönen toteaa, että Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa lähes kaikki on tehty päinvastoin kuin vuonna 1953. Velkoja ei haluta neuvotella uudelleen, lamaa syvennetään leikkauksilla silloin kun pitäisi elvyttää ja velkojenmaksulle välttämättömän viennin edellytykset unohdetaan täysin.
Velkasaneerauksesta puolestaan maalaillaan uhkakuvia, joiden tueksi ei löydy konkretiaa. Jos otettaisiin oppia vuoden 1953 järjestelyistä, päästettäisiin nykyiset kriisimaat julkiseen velkasaneeraukseen. Sijoitustoimintaan liittyy aina riskejä, joiden olisi näiden valtioiden velkakirjojen osalta annettava nyt realisoitua.
kari.naskinen@gmail.com
Uuden eduskunnan tultua valituksi on herättänyt huomiota yhden perussuomalaisen kansanedustajan kielenkäyttö. Joskus muinoin sanominen oli vieläkin suorempaa. Kun talonpoikaissäädyn edustaja, maanviljelijä Matti Montonen käytti säätyvaltiopäivillä 1877-78 yhden puheenvuoron, se kuului ajankohtaista mustalaiskysymystä käsiteltäessä näin: "Olen sitä mieltä, että kaikki mustalaiset on hirtettävä."
Montonen oli Kaukolasta, joka oli pitäjä Laatokan länsirannalla. Kaukolan naapuripitäjät olivat Räisälä, Kirvu, Hiitola ja Käkisalmi. (Kuvassa Kaukolan vaakuna.)
Mustalaisista puhuttiin tuolloin samalla tavalla kuin nykyisin maahanmuuttajista. Mustalaiskysymystä tutkimaan oli asetettu valtiollinen komitea, joka puolestaan pani asialle alan erikoismiehen Arthur Thesleffin, joka kasvitieteilijänä oli metsissä kiertäessään joutunut tekemisiin mustalaisten kanssa ja oli kiinnostunut heidän kielestään, tavoistaan ja elämästään. Vuonna 1900 Thesleff julkaisi tutkimustensa yhteenvedon ja toimenpidesuositukset komitean julkaisemassa raportissa. Siinä Thesleff suositteli mustalaisten vähittäistä sulauttamista valtaväestöön pitkäaikaisella valtion ohjelmalla. Uusien mustalaisten maahantulo ulkomailta Suomeen olisi kuitenkin kiellettävä, ja täällä jo asuvat mustalaiset olisi rekisteröitävä ja pakotettava asettumaan paikoilleen.
kari.naskinen@gmail.com
Yhdysvalloissa pelastettiin muutaman viime vuoden aikana isoja yrityksiä, mm. General Motors, sosialistisella toiminnalla eli auttamalla ne takaisin jaloilleen verovaroin. Nyt samaa apukeinoa tarjotaan Euroopassa kurjaan jamaan joutuneille valtioille. Tällä kertaa lopputulokset ovat kuitenkin erilaisia; kun Kreikka ja Potugali joutuvat saneeraamaan valtiontalouksiaan, keskeisenä keinona on yksityistäminen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että julkishallinnon toimintaa ajetaan alas. Näin on aikaisemmin tehty jo esimerkiksi Latviassa ja Liettuassa, joille Maailmanpankki on määrännyt lainanantonsa ehdoksi mm. julkisen terveydenhoidon kulujen pienentämisen. Suurimpina kärsijöinä ovat pienituloiset ihmiset.
Julkisiin menoihin tehtäviä leikkauksia on perusteltu sillä, että valtiot ovat eläneet yli varojensa. Portlandin yliopiston (USA) kansantaloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnel (kuva) kuitenkin sanoo, että budjettileikkaukset ja yksityistämiset vain pahentavat taantumaa ja lisäävät työttömyyttä:
”Kun valtio vähentää kulutustaan, julkisen sektorin työntekijät ja ne yksityisen sektorin työntekijät, jotka ovat valtion rahoittamissa projekteissa, joutuvat työttömiksi tai heidän tulonsa laskevat. Tämä johtaa kulutuskysynnän laskuun, joka on moninkertainen verrattuna alkuperäiseen valtion kulutuksen vähenemiseen. Entisten valtion yritysten uudet omistajat, ostettuaan yrityksen usein pilkkahintaan, irtisanovat ensitöikseen merkittävän osan työvoimastaan, millä on samanlainen vaikutus. Yritykset eivät tuota enempää, koska heillä on hyvä syy uskoa, etteivät he saa myytyä enempää. Ne eivät investoi tuotantolaitoksiinsa, koska tällä hetkellä on runsaasti ylimääräistä kapasiteettia, joten valtion kulutuksen leikkaaminen yksinkertaisesti pahentaa taantumaa. Leikkausten seurauksena työttömyys nousee entisestään, tuotanto laskee entisestään ja näin ollen tulotaso laskee entisestään. Verotulot laskevat tulotason mukana, minkä seurauksena ko. valtioiden on entistä vaikeampi huolehtia veloistaan.”
Osa Hahnelin haastattelusta on julkaistu englanniksi Helsinki Times -lehdessä (16.6.) ja kansainvälisellä ZCommunications -sivustolla. Lyhennelmä haastattelusta on nyt ilmestynyt suomeksi myös nettisivustolla http://www.parecon.fi/,
ja ilmestyy myös Voima-lehden numerossa 6/2011
LEIKKAUKSET EIVÄT
OLE RATKAISU
Todisteita on joka puolella siitä, että leikkauksia vastaan myönnetyt tukipaketit eivät toimi. Yli vuosi sitten Kreikka leikkasi menojaan saadakseen lainan, joka oli liian pieni ja korko oli liian suuri. Kreikka kärsi vuoden verran entistä pahemmasta taantumasta, minkä jälkeen valtio on taas kääntynyt EU:n puoleen lisätuen tarpeessa. Leikkaukset eivät auttaneet viime kerralla Kreikkaa, eikä voimakkaampi annostus samaa lääkettä auta Kreikkaa tälläkään kertaa. Leikkaukset eivät ole ratkaisu Portugalinkaan tilanteeseen.
Hahnel sanoo, että viimeisin talouskriisi johtuu nimenomaan pankkien vastuuttomasta toiminnasta ja heikosti säädellyistä rahoitusmarkkinoista.
”Kukaan ei voi hyväksyä, että ne, jotka ovat viime vuosikymmeninä nostaneet suunnattomia voittoja, pääsevät pälkähästä ilman seuraamuksia. Samalla ne, jotka eivät aiheuttaneet kriisiä eivätkä myöskään hyötyneet siitä mitään, joutuvat sekä rankaisevien toimenpiteiden kohteiksi että maksumiehiksi rikkinäisiä talouksia korjattaessa”, sanoo Hahnel.
Kapitalismi on osoittautunut kyvyttömäksi kohdentamaan tuottavat mahdollisuutensa järkevästi - ”ratkaisu on kapitalismin korvaaminen sosialismilla”, täräyttää Hahnel.
Kyvytön oli kapitalistinen pankkimaailma Suomessakin 20 vuotta sitten. Pankkihistorian tutkija, dosentti Antti Kuusterä sanoi kesäkuussa Lahdessa pidetyssä historiaseminaarissa, että valtiovarainministeriö antoi 1980-luvulla pankeille vapaat kädet hoidella markkinaehtoista pankkitoimintaa. Pankkitarkastusviraston silloinen pääjohtaja Jorma Aranko olisi halunnut pankkien valvontaan lisää voimavaroja, mutta ministeriöstä sanottiin, että kyllähän pankit osaavat asiansa, nehän ovat alansa asiantuntijoita. Sitten kävi miten kävi. Pelkästään markkinoiden ehdoilla toiminut kapitalismi ei toiminutkaan.
kari.naskinen@gmail.com
Osuuskauppa Hämeenmaan kiinteistöpäällikkö Reijo Aaltonen sanoi tänään Lahden Radiossa, että Hämeenmaa on edelleen valmis tekemään omalla kustannuksellaan yhdyskäytävän Vesijärvenkadun yli Sokoksesta Siltapuiston pysäköintitaloon. Viisi vuotta sitten asia oli ensimmäisen kerran esillä, mutta kaupungin tekninen virasto hylkäsi hankkeen.
Siltapuisto on alikäytöllä ja Sokos ostaisi sieltä autopaikkoja asiakkaitaan varten.
"Ajatus on ollut, että katettua siltaa pitkin voitaisiin tavaratalosta päästä ostoskärryjen kanssa suoraan autolle pysäköintitalossa", sanoi Aaltonen.
Ei taida passata Lahden kaupungille tällainen tarjous, koska se osaltaan veisi mattoa alta toriparkkihankkeelta.
(Kuva: ARC Designers Laurila Oy/visualisointi Imager Oy)
kari.naskinen@gmail.com
Muutama vuosi sitten MTV3 mainosti Formula 1 -lähetyksiään sanonnalla "Maailman nopein kansa", siis suomalaiset. Enää ei olla aivan kärjessä. Englantilaisen Autosport-lehden tällä viikolla päivittämän tilanteen mukaan maidenvälinen järjestys autourheilussa on nyt:
1. Saksa
2. Australia
3. Britannia
4. Ranska
5. USA
6. Espanja
7. Brasilia
8. Suomi
9. Norja
10. Uusi-Seelanti
Vielä meillä on kuitenkin "maailman nopein Heikki", ja Ruotsi voitetaan vähintään yhtä hyvin numeroin kuin jääkiekossa, sillä Ruotsin sijaluku on 21.
Henkilökohtaisella ranking-listalla suomalaisista on 20 parhaan joukossa Jari-Matti Latvala (kuva):
1. Sebastian Vettel Ranska (F1)
2. Mark Webber Australia (F1)
3. Fernando Alonso Espanja (F1)
4. Sébastien Loeb Ranska (ralli)
5. Lewis Hamilton Englanti (F1)
6. Will Power Australia (IndyCar, V8 Supercars)
7. Dario Franchitti Englanti (IndyCar, V8 Supercars, GrandAm)
8. Jenson Button Englanti (F1)
9. Carl Edwards USA (Nascar)
10. Kevin Harvick USA (Nascar)
11. Jimmie Johnson USA (Nascar)
12. Sébastien Ogier Ranska (ralli)
13. Kyle Bush USA (Nascar)
14. Scott Dixon Uusi-Seelanti (IndyCar, V8 Supercars, GrandAm)
15. Felipe Massa Brasilia (F1)
16. Denny Hamlin USA (Nascar)
17. Jari-Matti Latvala Suomi (ralli)
18. Clint Bowyer USA (Nascar)
19. Petter Solberg Norja (ralli)
20. Matt Kenseth USA (Nascar)
21. Nico Rosberg Saksa/Suomi (F1)
- - - - -
25. Mikko Hirvonen (ralli)
39. Juho Hänninen (ralli)
100. Heikki Kovalainen (F1)
kari.naskinen@gmail.com
Kun ministereitä valitaan, ei paljon panna arvoa pätevyydelle. Monin paikoin tilanne on sellainen, että jos sattuu valintahetkellä olemaan "oikeaa" sukupuolta ja sattuu olemaan kotoisin joltakin "sopivalta" alueelta, niin siitä vaan ministeriksi.
Tällainen sattumaministeri on esimerkiksi suomussalmelainen Merja Kyllönen (Vas), joka siis on nainen. Hänet nimitettiin liikenneministeriksi, vaikka hän itsekin sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei asiantuntemusta ole: "Helpottaisi, jos olisi edellisellä vaalikaudella ollut edes liikenne- ja viestintävaliokunnassa." (HS 30.6.)
Samassa haastattelussa ministeri sanoi, että liikennepäätöksissä pitää painottaa ennen kaikkea hankkeiden vaikutusta pysyvien työpaikkojen syntyyn. Eli mitä väliä vaikkapa liikenneturvallisuudesta, kunhan työpaikkoja syntyy. Alkaa varmaan Kainuuseen samanlainen tyhjien baanojen teko kuin 60-luvulla.
Syvällinen oli ministerin analyysi liikenneturvallisuusasioista: "Ajetaan liikaa ylinopeutta, humalassa ja ilman turvavyötä."
Vaan eipä ihme, sillä ministeri sanoi, että hänen olonsa nyt ministerinä on kuin puusta pudonneella. Kun tällaisia puusta pudonneita ministereitä valitaan, korostuu ministeriöiden virkamiesten rooli.
Kummallista on myös, että ministereille jaetaan erikoisia yhdistelmähommia. Millä perusteella Krista Kiuru (SDP) on sekä asunto- että viestintäministeri? Kyllä laaja-alainen pitää olla, että hoitelee samanaikaisesti vaikkapa vuokra-asuntotuotannon rahoitusta ja tv-lupapolitiikkaa.
kari.naskinen@gmail.com
Meillä oli Jyväskylän keskuskansakoulussa veistonopettajana Viinamäki, etunimeä en muista. Rehtori oli Tulikari ja laulua opetti Jaakko Linjama, jonka sävellys voitti Helsingin olympiahymnikilpailun. Viides Jyväskylän mies Ismo Leikola on ihmetellyt, miksi sanotaan, että joku on viinamäen miehiä. Missä sellainen mäki on?
