Kokoomus kuuluu outoon porukkaan

Yhdysvalloissa on kaksi isoa puoluetta. Demokraatit tekevät yhteiskuntapolitiikkaa puhtaan markkinatalouden ja kapitalismin puolesta; Republikaanit tekevät samaa, mutta toimivat myös sota- ja uskontopuolueena.

Paavo Lipponen vertasi suomalaista Kokoomusta "McCainin Amerikkaan". Molemmat yrittävät irtautua kapitalismin rötöksistä ja esiintyä työmiehen ystävinä. Sauli Niinistöstäkin aiottiin tehdä "työväen presidentti" - pilkantekoahan tämä on.

Käsi- ja rypäleasepuolue Kokoomus on myös avoimesti lähestynyt USA:n Republikaanipuoluetta. Kun USA:n Demokraattien puoluekokous muutama viikko sitten järjestettiin, olivat suomalaisista puolueista paikalla SDP ja Keskusta. Kokoomus sen sijaan oli kieltäytynyt Demokraattien kutsusta, koska Kokoomuksen piti osallistua hieman myöhemmin pidettyyn Republikaanien puoluekokoukseen, Kokoomusta puoluekokouksessa edusti puoluesihteeri Taru Tujunen.

Republikaanien keskeisiä teemoja presidentinvaalikampanjassa ovat aborttien vastustaminen, seksivalistuksen kieltäminen nuorilta, aseenkanto-oikeuden puolustaminen, ilmastonmuutoksen vähättely sekä USA:n sotapolitiikan lietsonta. Demokraattien presidenttiehdokas Barack Obama puolestaan vaati jokaiselle amerikkalaiselle toimivia terveydenhuoltopalveluja ja oikeutta peruskoulutukseen.

Näistä kahdesta oikeistopuolueesta Kokoomus on valinnut Republikaanit "omakseen".

Myös Euroopan parlamentissa Kokoomus kuuluu outoon porukkaan, samaan parlamenttiryhmään, jossa on mm. avioeroa vastustavia uskonnollisia ryhmiä Puolasta ja äärikonservatiiveja Britanniasta.

kari.naskinen@gmail.com

Karita Mattilan Salome suorana Lahdessa

Valtioneuvoston avaisten merkeissä käytiin vuonna 2007 Kansallisoopperassa, tuli maksamaan 85 000 euroa. Nyt voi hoitaa homman halvemmalla, kun Finnkinon uusissa elokuvateattereissa aletaan näyttää suoria esityksiä New Yorkin Metropolitan-oopperasta. Lahden Kuvapalatsi on tässä leikissä mukana.

Tänään iltapäivällä saatiin jo lehdistötilaisuudessa maistiaisia, kun koe-esityksenä nähtiin toinen näytös Giuseppe Verdin La Traviatasta. Kertakaikkisen hieno kokemus. Erinomainen kuva ja hyvä äänikin.

Yleisöesitykset alkavat lauantaina 11.10. klo 20, jolloin tulee suorana satelliittilähetyksenä Metropolitanista Richard Straussin Salome, päärooleissa Karita Mattila ja Juha Uusitalo.

Suurta kiinnostustakin on esitys herättänyt. Siihen varattu teatterisali on jo loppuunmyyty, ja tämän takia on Salomea varten varattu jo toinenkin sali.

Kaikkiaan tullaan kaudella 2008-09 näkemään kymmenen esitystä:
11.10. Richard Strauss: Salome
8.11. John Adams: Doctor Atomic
22.11. Hector Berlioz: Faustin tuomio
20.12. Jules Massenet: Thais
10.1. Giacomo Puccini: La Rondine
24.1. Christoph Willibald Gluck: Orfeus ja Euridike
7.2. Gaetano Donizetti: Lucia di Lammermoor
7.3. Giacomo Puccini: Madama Butterfly
21.3. Vincenzo Bellini: Unissakävelijä
9.5. Gioacchino Rossini: Tuhkimo

Esiintyjät ovat tietenkin kovaa tasoa: Roberto Alagna, Renée Fleming, Angela Gheorghiu jne. Huippuna on Lucia di Lammermoor, minkä päärooleissa laulavat tämän hetken ykköspari Anna Netrebko ja Rolando Villazón, jotka sunnuntai-iltana lauloivat televisiosta tulleessa Masssnet´n Manon Lescaut´ssa. (Anna Netrebko on myös maailman kaunein nainen nykyisin.)

Kapellimestareina toimivat mm. Maurizio Benini, Alan Gilbert, James Levine ja Jesus López-Cobos.

kari.naskinen@gmail.com

Terveydenhoidon palvelut etääntyvät

Kokoomuksen lauantaina julkistamassa kunnallisvaaliohjelmassa sanotaan, että terveyspalveluiden tulee olla toimivia ja joustavia, potilaan on saatava tarvitsemansa hoito helposti ja viivytyksittä.

Viime maanantaina Hartolassa vieraillut peruspalveluministeri Paula Risikko paljasti kuitenkin, millaisena Kokoomus todellisuudessa näkee tulevaisuuden: terveydenhuollon palvelut säilyvät jatkossakin, mutta ne etääntyvät. Kokoomusministeri sanoi, että potilaalla on tulevaisuudessa entistä suuremmat valinnanmahdollisuudet parhaan hoidon takaamiseksi, koska hoitoalue on koko Suomi ja myöhemmin koko Eurooppa. Tästä seuraa ministerin sanoin, että lähialueiden hoitomatkat tulevat joka tapauksessa pitenemään.

On tässä tietenkin oma järkensäkin, koska asia ei varsinaisesti koske Kokoomuksen äänestäjiä, joilla kaikilla on varaa käyttää yksityisiä palveluja niin paljon kuin tarvetta on. Muut reissatkoot mihin lystäävät.

Kuntien ylläpitämän terveydenhoidon Kokoomus antaa levitä kuin Jokisen eväät. Esimerkkinä tästä on jo Peruspalvelukeskus Oiva, jonka alueella asuvat ihmiset saavat varautua siihen, että terveyskeskuspalveluja ei välttämättä saa omasta kunnasta. Näin käy loppuvuodesta jo Hollolassa. Oiva-alueen muut kunnat ovat Asikkala, Hämeenkoski, Kärkölä ja Padasjoki.

Tällaisen ihmisten heittelemisen mahdollistavat nämä uudet yhteistoiminta-alueet. Viimeinen pisara tässä kehityksessä tulee olemaan se iso kuntaliitos, mikä Päijät-Hämeessä näyttää etenevän kohti maaliaan vuonna 2013. Sen jälkeen on entistä helpompi järjestellä palveluita "kustannustehokkaasti" - kun kerran kaukaa maaseudulta tullaan Lahteen Citymarkettiin ja Prismaankin, niin miksei myös terveyskeskukseen.

kari.naskinen@gmail.com

Kuntaliiton tulevaisuudentutkija hakee Lahden strategiapäälliköksi

Lahden strategiapäällikön virkaan tuli 32 hakemusta. Kovin nimi on tulevaisuudentutkija, maisema-arkkitehti Santtu von Bruun (36) Kuntaliitosta. Parhaillaan hän johtaa Kuntaliitossa ennakointihanketta "Suurten kaupunkien tulevaisuus ja tulevaisuuden kaupunkipolitiikka".

Santtu von Bruun on tuttu mies Lahdessakin. Hän on käynyt täällä luennoimassa kapunginvaltuuston seminaareissa.

Valittava strategiapäällikkö tulee osallistumaan kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran johdolla kaupungin strategista suunnittelua koskevaan valmistelutyöhön sekä avustaa kaupungin johtoa edunvalvonnassa, yhteistyökysymyksissä ja niihin liittyvissä neuvotteluissa. Strategiapäällikkö toimii kehitysjohtaja José Valannan alaisena; myös Valanta tuli Lahteen Kuntaliitosta.

Suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen asema kansainvälisessä taloudessa on jatkuvasti korostunut. Yhä suurempi osa väestöstä Suomessakin asuu kaupunkiseuduilla. Ne ovat myös paikkoja, joissa uudet ilmiöt, elämäntavat ja toimintamallit nousevat ensimmäisinä esiin. Tämän vuoksi Kuntaliitto on käynnistänyt yhteistyössä Työ- ja elinkeinoministeriön sekä Urbanismisäätiön kanssa hankkeen, jossa ennakoidaan suurten kaupunkiseutujen kannalta merkittäviä toimintaympäristönmuutoksia sekä niiden edessä aukeavia tulevaisuuspolkuja ja kehitysvaihtoehtoja. Pyrkimyksenä on hahmottaa suurille kaupunkiseuduille yhteisiä kaupunkipoliittisia tavoitteita ja niiden saavuttamiseksi käytettäviä keinoja. Lisäksi tavoitteena on vaikuttaa valtion politiikkaan niin, että siinä huomioidaan isojen kaupunkiseutujen asema, merkitys ja erityiset haasteet.

Lahdesta hakevat strategiapäällikön virkaa Sampsa Ahonen, projektipäällikkö, tuottaja Riikka Kivelä, johtava konsultti Jarkko Majava, diplomi-insinööri Elina Rehn, toimitusjohtaja Riku Rikkola, ylitarkastaja Anne Siponen ja projektipäällikkö Jukka Vepsäläinen sekä Hollolasta diplomi-insinööri Jari Jaakkola.

kari.naskinen@gmail.com

Joko tehtäisiin jotakin?

Sekä Jokelan että Kauhajoen tapausten yhteydessä on internet ollut voimakkaasti esillä. Vaikka en paljon tunne näitä internetissä toimivia Youtuubeja, Irc-gallerioita, Facebookkeja ynnämuita, niin selvä yhteys niillä näyttää olevan siihen häiriökäyttäytymiseen, minkä seurauksia nämä murhenäytelmät ovat. Eikö niitä siis voisi lakkauttaa?

Internetin avulla nuoret voivat luoda itselleen vääristyneen maailman. Jokelan jälkeen 17-vuotias tyttö sanoi Helsingin Sanomissa, että "sitä enemmän saa julkisuutta, mitä enemmän poikkeaa normeista ja muoteista - ei tavallinen ihminen kiinnosta".

Nyt kun tappaminen koululuokissa on muodostunut normiksi, muotiksi ja muodiksi, on odotettavissa, että seuraava isku tapahtuu johonkin muuhun paikkaan, jossa uhreja ja julkisuutta on mahdollista saada vieläkin enemmän.

Väkivaltaviihde kaikkiaankin on asia, mihin pitäisi puuttua. Mitä tehdään esimerkiksi tietokonepelillä, jonka sisältönä on, että "rakastan tappamista, rakastan mafiaa, rakastan huumediilereitä" (GTA: Vice City)? Tässä pelissä aseina käytetään mm. puukkoa, kirvestä, kalastuskoukkua, moottorisahaa, polttopulloa, käsikranaattia, erilaisia pistooleita ja haulikoita, konepistoolia, liekinheitintä ja sinkoa. Siis mitä tehdään; opitaan ja nautitaan.

Samaa rataa menevät dvd-väkivaltaelokuvat, jotka ovat niin pahoja, että elokuvateatterit ja televisio eivät niitä kelpuuta ohjelmistoihinsa. - "Erittäin väkivaltainen ja verinen elokuva, jossa nuoret tappavat toinen toistaan makaabereimmilla tavoilla" (Battle Royala -dvd). Tällaisia esimerkkejä väkivaltaviihteen tuotteista löytyy loputon määrä.

Eivätkä tavallisen televisionkaan väkivaltaelokuvat ole kenellekään tarpeellisia.

Pääministeri Matti Vanhanen kysyi Jokelan jälkeen, miksi sellaisia aseita, jonka saa taskuun piiloon, saa olla ihmisillä kodeissaan. Aiheellinen kysymys. Miksi taskuaseita yleensäkään on muilla kuin poliiseilla? Edes kilpa-ammunta ei ole tärkeätä. Miksi ampua pitää osata kenenkään muiden kuin poliisien ja sotilaiden?

Mitähän Vanhanen nyt kyselee? Varmaan taas jotakin, mutta ei tee mitään. Montako näitä tapauksia pitää tulla tämän hallituksen aikana, ennen kuin lainsäädäntöä muutetaan?

Myös nuorten pahoinvointiin on puututtava. Toimeksianto Jorma Ollilan johtamalle, Suomen mainetta kirkastamaan lähtevälle valtuuskunnalle pitää peruuttaa ja siirtää siihen varatut rahat nuorten hyvinvoinnin edistämiseen, ja määrärahasumman perään kaksi nollaa lisää.

Nuorten tekemät henkirikokset kertovat jo rakenteellisesti siitä, että asiat ovat pahasti pielessä. Kun tuntemattomien uhrien osuus kaikista henkirikoksista on 10 %, niin alle 20-vuotiaiden tekemistä henkirikoksista 25 % kohdistuu täysin tuntemattomiin sivullisiin - tapetaan tappamishuvin vuoksi.

kari.naskinen@gmail.com

Optimistin pessimistinen tarina

Teatteri Vanhan Jukon Optimisti on hyvä vaalienalus-näytelmä. Se kertoo ihmisestä, joka työelämän ympärillään romuttuessa ei putoakaan yhteiskunnan rakentamaan turvaverkkoon, vaan menee sen läpi ja aivan pohjalle.

Vaikka Raija-Sinikka Rantalan samannimisestä romaanistaan (Like, 2006) dramatisoimassa ja ohjaamassa näytelmässä puhutaan enemmän valtionhallinnon laitoksista, on kysymys siitä samasta yhteiskunnallisesta järjestelmästä, minkä toteuttamisesta kunnatkin osaltaan vastaavat.

Tositapahtumiin perustuva näytelmä kertoo näyttelijästä, jonka teatterinjohtaja hyllyttää ja lopulta heittää ulos teatterista. Nimiä ei mainita, mutta teatteriväki tietää, että näyttelijällä tarkoitetaan Raija-Sinikka Rantalan elämänkumppania Antti Aroa ja teatterinjohtajalla Asko Sarkolaa.

Näyttelijä joutuu kurimukseen, jonka osasina ovat teatterinjohtajan lisäksi työvoima- ja sosiaalitoimistot, Kela, oman ammattijärjestön työttömyyskassa ja sairaala. Viranomaisten byrokratia sekä asiakaspalvelun tylyys ja täydellinen joustamattomuus ajavat näyttelijän toivottomuuteen, vaikka tämä optimisti onkin. - "Olen optimisti. Aito ja luontainen. En pyri siihen. Olen synnynnäinen optimisti".

Optimismilla ja taistelutahdollakin on kuitenkin rajansa. Kun sen yli joutuu menemään, ei jää paljon muuta lohtua kuin ryyppääminen.

Optimistia näytelmässä loistavasti esittävä Hannu Salminen tuntee asian. Hänelle antoi potkut Lahden kaupunginteatterin johtaja Lasse Lindeman vuonna 1994, minkä jälkeen hän lähti mukaan perustamaan Vanhaa Jukoa 1995. Lahden kaupunginteatterissa Salminen oli Aron pukuhuonekaverina.

Salmiselta tämä roolityö on huippu. Jukon Optimisti on oikeastaan Salmisen monologi, jossa lisukkeina on muitakin rooleja, nekin toki erinomaisesti näyteltyjä.

Kun Optimistin ensi-iltaesitys oli päättynyt, halasi Raija-Sinikka Rantala Hannu Salmista pitkään tavalla, joka kertoi paljon - kiitos Hannu, kiitos Antinkin puolesta.

Eivätkä tällaiset Optimistin kertomat näyttelijäkohtalot mitään harvinaisia ole. Viimeksi huhtikuussa kuoli Helsingin kaupunginteatterin (taas) näyttelijä Jarkko Rantanen, joka oli joutunut ulos teatterista viime vuonna.

Raija-Sinikka Rantala sanoi Lahden Radiossa ennen ensi-iltaa, että hän haluaa esityksen olevan hurjanhauska ja hurjan sydämeenkäypä. - "Arvostan teatteria, jossa naurataan oivalluksille, eikä housujen tippumiselle. Arvostan myös sellaista teatteria, jossa sekä naurataan että kaivetaan nenäliinoja. Jos me onnistutaan nyt sellainen tekemään Jukossa, olen tyytyväinen."

Onnistuttu on. Siitä hauskuudesta en kuitenkaan oikein varma ole. Minua näytelmässä ei hymyilyttänyt muu kuin Optimistin äitiä näyttelevän Ritva Sorvalin puhetapa.

Kyllä tämä näytelmä ennemminkin on surullinen ja pessimistinen. Hyvinvointiyhteiskunnan järjestelmät on tehty sellaisiksi, että näytelmän esittelemiä ihmiskohtaloita ei periaatteessa pitäisi olla. Optimistikin luulee näin, mutta kun paha päivä koittaa, ei järjestäytynyt yhteiskunta toimikaan niin kuin pitäisi.

"Päättäjien asia on huolehtia siitä, että lainsäädäntö vastaa nykyelämän tarpeita, että ihminen saa avun yhdeltä luukulta ja että turvaverkkojen silmäpaot tukitaan", sanoo Raija-Sinikka Rantala näytelmän käsiohjelmassa.

Tämän päivän Iltalehdessä on pilapiirros, missä Helsingin herra sanoo, että "palveluissa pyrimme yhden luukun periaatteeseen". Siihen vastaa mies, joka asuu jossakin Matti Vanhasen suosikkialueella kaukana korvessa: "Tiedän! Yksi luukku, joka sijaitsee Helsingissä."

Tosin terveydenhoidossa ollaan nyt pyrkimässä kahden luukun järjestelmään: yksityinen terveydenhoitoluukku varakkaille ja kunnan ylläpitämä terveydenhoitoluukku köyhille. Kun sitten yksityinen pörssiyhtiölääkäriasema pystyy maksamaan parempia palkkoja, joutuvat kuntien terveyskeskukset kamppailemaan tosissaan työvoimasta. Näkymät eivät ole optimistiset.

kari.naskinen@gmail.com

Lahti vetää uusia asukkaita

Lahden kauppiaiden ja yrittäjien aikamiespoika Pokko Lemminkäinen jatkaa jankutustaan toriparkista. Etelä-Suomen Sanomat on antanut Lemminkäiselle vakiopalstan tämän yhden asian ajamiseen.

Taas tänä sunnuntaina samat jutut, esimerkiksi väite siitä, että 40 vuotta sitten Lahden kaupunki muka lupasi ohjata saamansa pysäköintitulot uusien autotopaikkojen rakentamiseen. Pari kuukautta sitten pyysin Lemminkäistä tuomaan nähtäväkseni tällaisen päätöksen (juttu tällä sivustolla 28.8.). Tapasinkin Lemminkäisen kerran kaupungilla, mutta ei ollut Lemminkäisellä esittää minkäänlaisia dokumentteja väitteensä tueksi.

Olen seurannut Lahden kunnallispolitiikkaa aktiivisesti vuodesta 1970 veronmaksajana, lehtimiehenä ja välillä kaupunginvaltuutettunakin, mutta Lemminkäisen huuhaaheitosta ei ole minkäänlaista tietoa.

Sen sijaan muistan hyvin, miten Lahden keskustavisiota tehtäessä ja hyväksyttäessä oli esillä, että toriparkin kustannukset jaettaisiin kolmanneksittain kaupungin, keskustan yritysten ja kiinteistöyhtiöiden kesken. Jos tämä perusperiaate olisi edelleen esillä, asia olisi aivan toinen. Kaupungin investointeina ovat kovin erilaisia summia 15 ja 5 miljoonaa euroa.

Pekko Lemminkäinen kirjoittaa, että kilpailu asukkaista on alkanut. Lemminkäisen käsitys on, että Lahti ei kilpailussa pärjää, koska täällä ei ole toriparkkia. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Tämän vuoden tammi-elokuussa Lahden asukasluku kasvoi 500:lla (viime vuoden vastaavana aikana 300:lla). Näin suurta väestönkasvua ei ole tapahtunut miesmuistiin, eikä yhtään suurempaa kasvua ole kuntatalouden kannalta suotavaa toivoakaan. Vuoden loppuun mennessä Lahden väkiluku ylittää 100 000:n rajan.

Lemminkäinen vetoaa kaupunginvaltuutettuihin, varsinkin seuraavaksi vaalikaudeksi valittaviin. Miksi ette itse ole Kokoomuksen ehdokkaana?

kari.naskinen@gmail.com

Vaalitaistelu alkanut

Viikkouutisissa oli keskiviikkona juttu siitä, että Perussuomalaiset eivät olleet hyväksyneet Gebreil Osmania kunnallisvaaliehdokkaakseen. Samana päivänä tuli kuitenkin ilmi, että siellähän se Osmanin nimi PS:n listalla on.

Varmemmaksi vakuudeksi Osman pani vaali-ilmoituksensa perjantain Etelä-Suomen Sanomiin: "Lääkäri, yrittäjä, johtava lääkäri, Lahden valtuustoon perussuomalainen puoluelistalla".

Samassa lehdessä oli juttu, jossa kerrottiin PS:n Lahden-yhdistyksen vaaliasiamiehen panneen Osmanin nimen viralliselle ehdokaslistalle vastoin yhdistyksen hallituksen nimenomaista päätöstä. Näin päästiin Lahdessa aloittamaan se kovemman sortin vaalitaistelu, mikä aina käydäänkin puolueiden sisällä.

Gebreil Osman tunnettiin aiemmin nimellä Hassan Osman. Politiikkaan hänet houkutteli SMP:n Mikko Vainio, ja vuoden 1992 kunnallisvaaleissa Osman valittiinkin kaupunginvaltuustoon SMP:n ainoaksi edustajaksi hyvällä äänimäärällä 422. Seuraavissa vaaleissa 1996 Osman oli SDP:n ehdokkaana ja meni läpi demarien 10. suurimmalla äänimäärällä 276. Kaksissa seuraavissa vaaleissa Osman putosi varavaltuuteuksi, kun äänimääräkin putosi ensin 200:aan ja viimeksi neljä vuotta sitten 164:ään.

Osmanin lääkärikollega Tuija Nurmi (Kok) puolestaan käy taistelua omassa puolueessaan. Kokoomuksen kunnallisjärjestön lehti-ilmoituksessa tänään lauantaina kerrotaan, että torin ökypalatsissa ovat tavattavissa ehdokkaat Tuomo Keskiväli, Sari Niinistö, Jaana Oksa, Einari Pohjolainen ja Veikko Saarnikoski. Tämän ilmoituksen alla on Tuija Nurmen oma ilmoitus, missä hänkin sanoo olevansa tavattavissa samassa paikassa samaan aikaan. Onkohan Kokoomuksen kunnallisjärjestöllä korvatulehdus, ettei Tuija Nurmen halukkuutta ole kuultu?

Muissa puolueissa eletäänkin vielä hiljaiseloa. Kampanjointia Lahdessa johtaa Kokoomus ylivoimaisesti.

Mielenkiintoista on silti, mitä tapahtuu Keskustassa. ESS:n vaalikoneessa esiintyy pelkällä etunimellä kepulainen Ida (ei sukunimeä), 22-vuotias opiskelija ja pelikoneenhoitaja. Onkohan kysymys "sammutetuin lyhdyin" vaaleja lähestyvästä ehdokkaasta; tämähän oli aikoinaan yksi taktiikka presidentinvaaleissa.

Kaupunginorkesterin intendentti Tuomas Kinberg ei ole minkään puolueen ehdokkaana, mutta mielenkiintoinen tapaus tämäkin. Kinberg on tehnyt työtä myös orkesterin konserttien internet-lähetyksillä bisneksentekoon pyrkivässä Saltarello Oyssä, jonka osakkeistakin hän omistaa 3,7 %. Nyt Kinberg on joutunut eroamaan Saltarellon hallituksesta, kun kaupungin tarkastuslautakunta puuttui asiaan. Osakkuutensa yhtiössä Kinberg on kuitenkin säilyttänyt.

Saltarellon omistajiin kuuluu myös orkesterin tukiyhdistys Sinfonisesti yhdessä ry, jonka toiminnanjohtaja Kinberg on. On myös olemassa Sinfonisesti yhdessä Oy, jonka osakas ja toimitusjohtaja Kinberg niin ikään on. Näiden osakkuuksien myötä Kinbergin äänivalta Saltarello Oy:ssä on edelleen 23,6 %.

Viime vuonna Kinberg teki 70 000 euron hankintapäätökset internet-lähetysten toteuttamiseksi. Kun kaupungin tarkastustoimisto sai tästä tiedon ja totesi menettelyn vääräksi, homma hoitui sillä, että Kinbergin allekirjoitus vaihdettiin apulaisintendentti Teemu Kirjosen allekirjoitukseen. Hei hulinaa. Kirjosellakin on pieni siivu Saltarello Oy:stä.

Kummallista näissä asian selvittelyyn liittyvissä vaiheissa oli sekin, että Saltarello Oy yritti pimittää toimittajilta osakasluettelonsa. Se saatiin vasta, kun yhtiön toimitusjohtajalle Lauri Jämsénille luettiin osakeyhtiölain 3. luvun 17. pykälä. Yhtiön pääomistajia ovat pääomasijoitusyhtiö Vera Oy, Ulla ja Hannu Savisalo, Lauri Jämsen ja Harald Relander.

Näiden Saltarello-tietojen lähde on Viikko-Häme, jonka päätoimittajasta Jarkko Nissisestä on kehittymässä Lahden johtava tutkiva journalisti. Tämä oli lyhyen ajan sisällä jo toinen tämänlaatuinen paljastusjuttu.

Musiikkiasiaa on esillä myös seuraavassa kaupunginvaltuuston kokouksessa. Saa nähdä, miten vaalipolitiikka näkyy, kun urut Sibeliustaloon hankkineelle Pro Organo Pleno ry:lle pitäisi antaa lisää avustusta ja pidentää velkojen takaisinmaksuaikaa.

kari.naskinen@gmail.com

Seuraavan pankkikriisin maksavat pankkien asiakkaat suoraan

"Yksityisten yritysten omaisuuden pakkolunastus on kansainvälisten rahamarkkinoiden silmissä suurin synti, mihin sosialistinen hallitus voi syyllistyä", kirjoittaa Naomi Klein ja mainitsee esimerkkeinä Kuuban ja Venezuelan (Vastarinta ja vaihtoehtoja, WSOY 2003). Nyt tähän on syyllistynyt Yhdysvaltain keskuspankki.

Meillähän tästä on omanlaisemme kokemukset. Huonosti asiansa hoitaneita pankkeja ei 90-luvun alussa sosialisoitu, vaan valtio pelasti ne toisella tavalla. Nettokustannukset meille veronmaksajille olivat yhteensä 7,7 miljoonaa euroa.

Nyt on "viisastuttu". Kun pankit seuraavan kerran joutuvat vaikeuksiin, ei apuun tarvita valtiota, vaan käydään suoraan pankin asiakkaiden kimppuun.

Keskiviikkona 17.9. Turun Sanomat kertoi, että pankit suunnittelevat muutosta, minkä perusteella asuntolainojen korkomarginaalia voidaan kriisioloissa muuttaa pankin yksipuolisella päätöksellä. Heti samana päivänä kävi selväksi, että pankeilla on jo maaliskuusta lähtien ollut tällainen mahdollisuus. Nordea ja Tapiola ovat jo tämän mahdollisuuden ottaneetkin käyttöönsä. Yrityslainoihin tätä on jo käytettykin. Pankki voi myös sanoa lainan irti omalla päätöksellään. Tästä on reiluus kaukana.

Pankit kehottavat asuntovelallisia varautumaan koron kaksinkertaistumiseen. Suomen Pankin johtokunnan jäsen Pentti Hakkarainen varoitti korkojen noususta Talouselämä-lehdessä: jos talous ei juutu pitkäaikaiseen taantumaan, ei ole poissuljettua, että markkinakorot nousisivat 5-8 prosenttiin. Tällöin nykyiset velanhoidon kustannukset nousisivat kaksinkertaisiksi.

Kun torstaina 18.9. seurasi televisiosta eduskunnan kyselytuntia, tulivat elävästi mieleen vuosien 1990-91 tapahtumat. Silloin Esko Aho, Harri Holkeri, Esko Ollila, Iiro Viinanen ja kumppanit latelivat silmiään räpäyttämättä, että mitään katastrofia ei ole tulossa, joten veronmaksajat ja pankkien velalliset voivat nukkua yönsä rauhassa. Noita televisiossa annettuja lausuntoja on tallennettu, ja keväällä niitä nähtiin uusintana Timo-Erkki Heinon tekemässä vanhassa dokumenttiohjelmassa.

Sama laulu nyt. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (Kok) kuunteli opposition kansanedustajien kysymyksiä tapansa mukaan suu vinossa halveksivassa hymyssä - "voi voi pojat ja tytöt, ette te näistä asioista mitään tiedä, kun olette vain siellä luusereiden oppositioasemassa". Koska Katainen tiesi tv-kameroiden paikallaolosta, oli Kataisen ilvehtiminen ja halveksunnan näyttäminen tietoinen ratkaisu.

Se vain ihmetyttää, että kaikesta päätellen asia tuli hallituksellekin yllätyksenä. Lukivat siitä Turun Sanomista.

Näin tämä kuitenkin nyt menee: pankeille sallitaan yksipuoliset koronnostot, ja puoluesihteeri Jarmo Korhonen (Kesk) ehdottaa, että yritykset voisivat yksipuolisilla päätöksillään alentaa työntekijöidensä palkkoja "vientiteollisuuden kilpailukyvyn turvaamiseksi".

Todellisuudessa kysymys on vain siitä, että pankkien ja yritysten voittoja pitää pyrkiä kasvattamaan. Taas palautuvat mieleen 15 vuoden takaisen tilanteet. Pankkisektorin kokonaistulos oli vuosina 1991-95 tappiollinen, mutta yhtäkkiä 1996 pankit tekivät voittoa 4 miljardia markkaa. Eivät pelkät saneeraustoimet tällaista hyppäystä selitä, vaan ansion siitä saa pankkien saama jättilahjoitus veronmaksajilta.

P.S. On hyvä, että Manchester Unitedin pelipaita on punainen. Siihen sopii nyt entistä paremmin sosialisoidun AIG:n merkki.

kari.naskinen@gmail.com

Rahalla ostetaan mieleisiä päätöksiä

"Oikeamielisiä" poliitikkoja isoilla rahoilla tukenut melkein-vuorineuvos Kyösti Kakkonen (Kok) on sanonut, että kysymys on "maksullisesta arvovalintavaikuttamisesta". Kun maksaa, tarkoitus on vaikuttaa siihen, millaisia päätöksiä poliitikot tekevät.

Näin tämä toimii Lahdessakin, kuten mm. kiinteistöalalla toimiva liikemies Pasi Tinnilä sanoi viime viikon Uudessa Lahdessa. Tinnilä ja 14 muuta lahtelaista yrittäjää lahjoittivat Kokoomukselle sen ökypalatsin, joka torilla seisoo. Tinnilä perusteli:

"Mukaan lähteneet lahjoittajat haluavat positiivisia päätöksiä. - - - Sen minkä kunnallispolitiikkaan panostat, saat takaisin."

Käytännön esimerkkinä Tinnilä mainitsi toriparkin. Kun Tinnilän liikemiesporukka näin on sponsoroinut Kokoomusta 50 000 eurolla, se odottaa saavansa vastineeksi myönteisen kannanoton toriparkin rakentamiseen.

Samasta asiasta puhui UPM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos Mainontapäivän tilaisuudessa Helsingissä: "Yritykset eivät ole hyväntekeväisyysorganisaatioita."

Ei Tinnilän ryhmäkään lahjoitustaan tehnyt hyväntekeväisyystarkoituksessa. Se vaatii panostukselleen vastineen.

Wahlroos sanoi, että yritykset ovat "yhden asian liikkeitä". Se yksi asia on raha, vielä täsmällisemmin pörssikurssit. Viime viikolla yhden asian liike UPM ilmoitti, että sen vähentää henkilöstöään 1100:lla, ja heti pörsssikurssit kääntyivät kovaan nousuun.

Tuotantotaloudelliset syyt eivät tällaiseen joukkoirtisanomiseen pakottaneet. UPM:n liikevoitto oli viime vuonna 483 miljoonaa euroa ja tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla 350 miljoonaa euroa!

Mikään taloudellinen pakko ei ollut myöskään Stora Enson vastaavan ratkaisun takana. Stora Enso teki viime vuonna voittoa 212 miljoonaa euroa ja tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla 235 miljoonaa euroa!

Mistä on kysymys, kun kannattavia tehtaita ajetaan alas? Tai mitäpä tuota kyselemään, Wahlroos sen sanoi.

Lahdessa Kyösti Kakkosen liike on Tarjoustalo. Kun käy siellä ostoksilla, tukee Kehittyvien maakuntien Suomi ry:tä, joka jakaa rahaa lähinnä Keskustan ja Kokoomuksen poliitikoille.

Kunnallisvaalipäivä 26.10. on tärkeä päivä myös Kakkoselle. Silloin hänet todennäköisesti valitaan Suomen yrittäjät ry:n uudeksi puheenjohtajaksi toisen miljonäärin Eero Lehden (Kok) jälkeen.

kari.naskinen@gmail.com

Peer Gynt kaipaisi Litmasta

Lahden kaupunginteatterin Peer Gynt on komea esitys, se on varsinkin nimiroolin tulkitsevan Tapani Kalliomäen suvereeni soolo. Kumma miten yksi näyttelijä pystyy täyttämään Juhani-salin koko ison näyttämön. Kalliomäki on kuin kolme maalia viime keskiviikkona Suomea vastaan tehnyt Miroslav Klose, täysin ylivoimainen ja kaikki osa-alueet hallitseva.

Näytelmässä kaikki ei kuitenkaan ole kohdallaan. Se hengästyttää kohkaamisellaan ja liian kovalla vauhdillaan. Näytelmä tarvitsisi oman Jari Litmasensa, kuten Suomen jalkapallomaajoukkue. Jos Litmanen olisi keskiviikkona ollut pelissä, hän olisi tapansa mukaan pystynyt rauhoittamaan Suomen joukkueen, kun se Saksan ottaessa jyrävaihteen käyttöön meni paniikkiin. Jos Litmanen olisi ollut mukana, Suomi olisi voittanut 3-2.

Myös Lahden Peer Gynt on paniikissa. Siitä jäävät puuttumaan ne rauhoittavat hetket, jotka selventäisivät asioiden kulkua. Lopputulos on sekava myllerrys niille katsojille, joille tarina ei ole tuttu. Näin varsinkin siksi, että Peer Gynt ei ole Henrik Ibsenin tuotannossa samanlainen ”niskavuorelainen” selväpiirteinen tarina kuin esimerkiksi Lahdessakin nähdyt Nukkekoti ja Villisorsa.

Iso tarina on myös Peer Gynt, mutta se ei ole samalla tavalla kiinni todellisuudessa. Osa tapahtumista tapahtuu Peer Gyntin pään sisässä. Katsojan on kuitenkin itse yritettävä hoksata, mikä on totta ja mikä mielikuvitusta, koska ohjaaja Laura Jäntti ei niitä erottele.

Kalliomäen esittämä Peer on kuin nykynuori. Peer haluaa kaiken, menestystä, rahaa, sankaruutta, arvostusta. Näinhän nuoretkin tällä hetkellä. Unelma-ammatit ovat sellaisia, joissa tullaan kuuluisiksi, mieluiten televisiossa. Sitten kun tässä ei onnistuta, tulee rankkoja pettymyksiä, kuten näytelmässä Peer Gyntille. Tämän Lahdenkin näytelmä tuo hyvin esille.

Rautalangasta väännetään nykykatsojille se, että näin on: yhdessä kohtauksessa ollaan tässä päivässä, kun Peer antaa tv-haastattelua. Tätähän tämä nykyohjaajien tyyli on. Kansallisteatterin ja Tampereen teatterin Shakespeare-esityksissäkin (Othello) käytetään kännyköitä ja konekivääreitä.

Vähän liian pitkältä Lahden Peer Gynt tuntuu. Kolmesta tunnista olisi varttitunnin voinut ottaa pois.

Lopputulos: hyvä esitys joka tapauksessa, täysipainoista teatteria, mutta jää vaikeaksi tätä seikkailutarinaa tuntemattomalle katsojalle, eikä siksi tule olemaan yleisömenestys.

AMMATTITADOTTOMUUTTA,
ROUVA TEATTERINJOHTAJA

Vielä huonommat kassatulot Lahden kaupunginteatteri tulee tekemään Eero-näyttämönsä Rakkausjutulla. Meitä oli lauantai-iltana 50 ihmistä esitystä katsomassa.

Otso Kauton suomentama ja dramatisoima saksalaisen Rote Grutzen ”näytelmä” on sen suomalaista kielenkäyttöä lainaten kuin löysä paska. Koska en viitsinyt istua katsomossa viittä minuuttia pitempää, en paljon tämän enempää pysty esityksestä kirjoittamaan. Minulle riitti, kun naisnäyttelijä heti aluksi tervehti miesnäyttelijää ottamalla kiinni tämän paljaasta ”mulkusta”.

Hyvä teatterinjohtaja Maarit Pyökäri, ette ole tehtävienne tasalla, haistakaa vittu – ollaan nyt sitten samalla tasolla teatterinne kanssa. Koska näin on, tulee mieleen, että teatterin organisaatio pitäisi palauttaa entiselleen. Teatterilautakunta on perustettava uudelleen, ja viimekädessä kaupunginvaltuustolla pitäisi olla mahdollisuus vaikka poistaa törkyesitykset verorahoin ylläpidettävästä taidelaitoksesta.

kari.naskinen@gmail.com

Turvaa ja luotettavuutta

Suomen - Saksan MM-karsintaottelun ohjelmalehtisestä näin, että Suomen Palloliiton iskulause on "iloisuus, luotettavuus, menestys ja yhteisöllisyys". Tuli mieleen Ullan sanonta unelmayhteiskunnasta: "turvaa, iloa ja rakkautta".

Kun demarit ovat keränneet ihmisten unelmia ja toiveita, niissä korostuvat ylivoimaisella tavalla peruspalveluihin, varsinkin terveydenhoitoon ja toimeentuloon liittyvät asiat. Tämä on luonnollista ja ajankohtaista juuri nyt kunnallisvaalien alla, koska erityisesti kuntien voimavarat palvelujen järjestämisessä ovat heikentyneet.

TNS Gallupin tekemän kyselytutkimuksen mukaan puolet suomalaisista arvioi terveydenhuollon heikentyneen viime vuosina. Suurin ongelma on hoitohenkilöstön väheneminen suhteessa siihen, kun samanaikaisesti hoidontarve on lisääntynyt väestön vanhentuessa. Vain 10 % vastaajista piti henkilöstön määrää riittävänä.

Kaksi kolmasosaa sanoi, että verovaroja ei käytetä riittävästi terveydenhuoltoon. Lahdessa johtajat kehuvatkin sillä, että täällä terveydenhoitoon menee rahaa vähiten suurista kaupungeista.

Terveydenhoitoa ei koeta turvalliseksi eikä luotettavaksi. Tämä ei ole omiaan luomaan iloista tunnelmaa. Eikä ole reilua, kuten tutkimuksessa kävi ilmi, että terveydenhoito ei ole tasa-arvoista: julkisia palveluja käyttävien ei uskota saavan yhtä hyvää hoitoa kuin isolla rahalla yksityisiä lääkäripalveluja käyttävät.

Ulla muistuttaa kirjoituksessaan (10.9.2008), että kahdeksan vuotta sitten demarien iskusanonta kunnallisvaalien alla oli ”Valitse palvelut”. Kuntatalouden edelleen kiristyttyä tämä sanonta on entistä ajankohtaisempi. Hyvinvointipalvelut on voitava turvata määrällisesti ja laadullisesti.

Katsotaanpa sitten, millaisia unelmia ihmisillä on; tässä joitakin hajapoimintoja demarien saamista toiveista:

- Sairaudenhoito terveyskeskuksissa ikäihmisille ilmaiseksi.

- Pitkäaikaissairaat huomioitava paremmin. Ei ole oikein, että kaikki rahat menevät terveydenhoitoon ja muihin maksupalveluihin eikä sitten ole muuta elämää.

- Ulkoistaminen ja voiton maksimointi on tilaaja-tuottajamallin salanimellä hiipinyt alueelle, johon se ei missään olosuhteissa sovi. Ohjaussuhde terveydenhuoltoon katoaa ja palvelujen laatu laskee. Missö on se viisas kunta, joka satsaa näihin asioihin ja uutisoi lehden etusivulla: "Perusterveydenhuollon ja vanhustenhoidon resurssit riittävät ja palvelun laatu yli maan keskitason". Siihen kuntaan tulee tunkua. Toivotaan päättäjien uskovan, että muuttopäätöstä ei kukaan meistä tee veroäyrin alhaisuuden perusteella.

- Lapsilisää maksettava 18-vuotiaaksi saakka, kuten muissa Pohjoismaissa tehdään. Lapsilisä loppuu juuri, kun kulutus on kovimmillaan.

- Ilmaiskortti 80 vuotta täyttäneille julkiseen liikenteeseen ja 85 vuotta täyttäneille taksisetelit.

- Eläkeläisille, jotka ovat tehneet työtä koko työikänsä, viikon loma vuosittain kylpylässä hoitoineen.

- Unelmani on, että kaikki alakoululaiset pääsisivät tarvittaessa aamu- ja iltapäivähoitoon.

- Ei anneta lasten sairastua homekouluissa ja -päiväkodeissa.

- Raha-automaattiyhdistyksen pelikoneet pois kaupoista. Yhteiskunnalla on varaa tukea tarpeellisia järjestöjä muutoin ´kuin yksittäisten pelaajien voimin.

- Ympäristönsuojelun oltava maailman tärkein asia.

- Mulla on unelmana saada kaunis nainen, jota palvon ja pidän hyvänä, kaiken teen hänen eteensä.

- Jos Pelicans voittaa mestaruuden ja putkeen monta kertaa peräkkäin.

Monissa kommenteissa todetaan tyytyväisyys puheenjohtajavalintaan. Jutta Urpilainen saa runsaasti kannatusta on onnentoivotuksia. Lahteen Juttu Urpilainen tulee vierailemaan illalla 2.10.

kari.naskinen@gmail.com

Poliitikon työ

Meillä on keittiössä seinäkalenteri, mihin merkataan meidän kummankin menemiset. Aika vähän kalenterissa on sellaisia merkintöjä, jotka koskevat vain minua. Alkavalla viikolla on sentään keskiviikon 10.9. kohdalla, että MM-karsintaottelu Suomi - Saksa Helsingissä. Sen sijaan kalenteri täyttyy Ullan menoista. Seinäkalenterista saa hyvän käsityksen siitä, millaista haipakkaa on poliitikon elämä. Otetaan esimerkiksi Ullan viime viikko:

Maanantai 1.9. lähtö töistä klo 13.30 demarien kaupunginhallitusryhmän kokoukseen, minkä jälkeen kaupunginhallituksen kokous. Kotiin klo 19:n jälkeen.

Tiistai 2.9. harjoitusjäähallin avajaiset [pääsin minäkin mukaan].

Keskiviikko 3.9. lähtö töistä klo 14.45 Sibeliustalon hallituksen kokoukseen, minkä jälkeen JHL:n ammattiosaston kokous. Kotiin klo 20.30.

Torstai 4.9. lähtö töistä klo 14.30 kaupunginhallitusryhmien kokoukseen, minkä jälkeen kaupunginvaltuuston tiedotustilaisuus ja oman valtuustoryhmän kokous. Kotiin klo 20.

Perjantai 5.9. kaupunginhallitus oli koko päivän Mäntässä kaupunginhallituksen puheenjohtajan Ulla Juurolan vieraana. Ulla ja Esa Juurolalla on siellä kesäpaikka; ennen sinne menoa käytiin tutustumassa Selachiuksen museoon ja Gösta Serlachiuksen säätiön taidemuseoon (Albert Edelfelt, Akseli Gallen-Kallela, Hugo Simberg, Helene Schjerfbeck, Juho Rissanen, Tyko Sallinen, Lennart Segerstråle, Walter Runeberg, Emil Wikström, Wäinö Aaltonen, Jussi Mäntynen jne.).

Lauantai 6.9. klo 11-14 Lahden demarinaisten osastolla Taidelauantai-tapahtumassa. Illalla Peer Gyntin ensi-ilta kaupunginteatterissa. Valtuutetun on seurattava, mitä Lahdessa tehdään ja tapahtuu.

Sunnuntai 7.9. perehtymistä kaupunginhallituksen ja -valtuuston 8.9. kokousten asiakirjoihin, 5-6 tuntia.

Ulla on SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja, Sibeliustalo Oy:n hallituksen varapuheenjohtaja, Päijät-Hämeen maakuntavaltuuston jäsen, seutuvaltuuston varajäsen, Lahden sos.dem. naisyhdistyksen puheenjohtaja sekä JHL:n ammattiosaston varapuheenjohtaja. Valtuustoryhmän puheenjohtajan ominaisuudessa Ulla osallistuu myös Lahden sos.dem. kunnallisjärjestön kunnallistoimikunnan ja edustajiston kokouksiin.

Parhaillaan suunnitellaan kaupungin luottamushenkilöiden kokouspalkkiojärjestelmän muuttamista. Tarkoitus on poistaa korotetut palkkiot ylipitkistä kokouksista, mutta toisaalta seminaareista aioitaan ryhtyä maksamaan kokouspalkkioita.

Kunnallispoliitikon työ kaikkiaan on kuitenkin sellaista, että valtaosasta siitä ei palkkioita makseta. Tuosta viime viikon kokousruljanssista Ulla sai kokouspalkkiot vain kh:n kokouksesta, valtuuston tiedotustilaisuudesta ja Sibeliustalon kokouksesta.

Syksy on aina kiireisintä aikaa, mikä johtuu kaupungin seuraavan vuoden talousarvion valmistelusta. Marraskuussa sitä jauhetaan viikkotolkulla. Tämä vaikuttaa myös yhteisiin vapaa-ajanharrastuksiimme: teatteri- ja konserttilippuja Helsinkiin en ole uskaltanut tälle loppuvuodelle varata kuin vasta joulukuuksi. Poikkeuksena kuitenkin Kristian Smedsin uusintaensi-ilta 19.9. vanhasta Takomo-teatterin esityksestä Jumala on kauneus, tiedossa taas huipputapaus.

Seminaarit ovat aina oleellinen osa poliitikkojen työtä, samoin kuin niihin jo ennakolta tehtävät ryhmätyöt. Lisäksi on paljon muita, ulkopuolisten järjestämiä seminaareja ja tilaisuuksia, joihin valtuutettujen on suotavaa osallistua, koska ne luovat kuvaa siitä kokonaisuudesta, minkä yhteiskunnan moninainen toiminta muodostaa.

Saan tästä osani minäkin. Kun siirryin kesällä eläkkeelle, lupasin ryhtyä Ullan "erityisavustajaksi". Ei ollenkaan huono järjestelmä. Pystyn nyt tekemään taustatyötä ja avustamaan Ullaa niissä laajoissa asiakokonaisuuksissa, jotka poliitikon on hallittava. Tarkoittaa esimerkiksi sellaista, että käyn läpi erilaisia selvityksiä ja raportteja, teen kynällä merkintöjä oleellisten asioiden kohdalle. Helpottaa Ullan työtä, kun minä vaikka käyn läpi Kuntaliiton tai vastaavan tahon tekemään satasivuisen raportin ja osoitan siitä keskeisimmät kohdat. Tietenkin myös osallistun lähes päivittäin (illoittain tai öittäin) keskusteluun siitä, miten toimien meillä voisi tulevaisuudessa olla reilumpi Lahti.

Tietenkin nyt myös vaalityö on sellaista, että avustajalle riittää siinä tekemistä, kaikenlaista käytännön asioiden hoitamista.

kari.naskinen@gmail.com

Suomi ei enää ole liittoutumaton

Jos edessä eivät nyt olisi kunnallis-, vaan eduskuntavaalit, käytäisiin kovaa keskustelua Natoon liittymisestä. Kokoomuksen vaalivalttina olisi Georgian tilanne ja sillä perusteella Suomen vieminen Natoon. Keskusta myötäilisi.

Todellisuudessa Suomen sotilaspoliittinen asema on ilman Nato-jäsenyyttäkin muuttunut. Tähän kiinnitti huomiota mm. ulkoministeriön poliittinen valtiosihteeri Teija Tiilikainen, joka ministeriön julkaisussa 2/2008 kirjoitti: "Suomen turvallisuuspolitiikkaa ei enää luonnehdita sotilaalliseksi liittoutumattomuudeksi, vaan Suomen todetaan olevan sotilasliittoihin kuulumaton maa".

Kehityksen etenemiseen nykytilanteeseen havaitsee viimeisten 20 vuoden aikana istuneiden hallitusten puolustuspoliittista ohjelmista:

1) Harri Holkerin (Kok) ja Esko Ahon (Kesk) hallitusohjelmien mukaan Suomi noudatti "vakiintunutta puolueettomuuspolitiikkaa".
2) Paavo Lipposen (SDP) 1. hallitus ei enää kirjannut puolueettomuus-sanaa, vaan Suomi pysyi "sotilasliittojen ulkopuolella ja ylläpitämällä itsenäistä puolustusta"
3) Lipposen 2. hallituksen ja Matti Vanhasen (Kesk) 1. hallituksen ohjelmissa Suomi mainittiin "sotilaallisesti liittoutumattomana".
4) Vanhasen 2. hallitus ilmoittaa nyt, että Suomi on "sotilasliittoon kuulumaton".

Enää ei siis olla puolueettomia, joskaan ei vielä kuuluta mihinkään sotilasliittoon eli Natoon. EU:n jäsenenä Suomi on kuitenkin liittoutunut ja sitoutunut unionisopimuksen mukaisesti "asteittain parantamaan sotilaallisia voimavarojaan". Koska EU:n toimivalta ei ulotu kansalliseen aluepouolustukseen, tarkoittaa unionisopimuksessa oleva velvoite EU:n ulkoisia sotilasoperaatioita.

(Vanhasen - Kataisen hallituksen budjettiesityksessä on pääkaupunkiseudun ilmapuolustukseen merkitty 15 miljoonaa euroa ja ilmakuljetuskyvyn lisäämiseen 1,7 miljoonaa.)

Kun puolueettomuudesta on luovuttu, ei enää olisi iso askel, jos Natoon mentäisiin. Vanhasen kielenkäyttöä lainaten se olisi typerää.

Viime syksynä lähetystöneuvos Vladimir Kozin varoitti, että Suomen Nato-jäsenyys olisi Venäjälle suora sotilaallinen uhka. Samalla se merkitsisi sitä, että Venäjä olisi Suomelle sotilaallinen uhka. Olisimme vihollisleireissä vain keskinäinen raja välissämme. Eikä ikuinen rauha ole vielä puhjennut, vaan asevoimia yhä käytetään, kuten kenraali Gustav Hägglund sanoi 70-vuotishaastattaleussaan tämän päivän Helsingin Sanomissa.

Kokoomuksen ja ulkoministeri Alexander Stubbin Nato-into pelottaa. Kun juuri sain loppuun everstiluutnantti Esa Seppäsen kirjan Urho Kekkosen ja Nikita Htrushtshevin suhteista 1955-64, niin oli taas rauhoittavaa luettavaa. Kekkonen hoiti idänsuhteensa suurella taidolla ja lämmöllä. Oli vaikeita yöpakkauskausia ja noottikriisejä, mutta Kekkonen hoiti hommat. Nöyristelyäkin tarvittiin, mutta lopputulos oli aina paras mahdollinen (Miekkailija vastaan tulivuori, Tammi, 2004).

Viime viikkoina on puhuttu, että Tarja Halosen käyttäytymisessä on suomettumisen piirteitä. Niin onkin, mutta hyvä niin. Mitä sillä voittaisiin, jos lähdettäisiin räksyttämään? Vaikka jääkiekkomaajoukkueen pelipaidoissa irvistelee leijona, ei niillä vikinöillä olisi paljon merkitystä, jos metsätiellä tulisi vastaan 30 kertaa suurempi ja voimakkaampi karhu.

On erinomainen asia, että tasavallan presidentin valtaoikeuksista on vielä vähän jäljellä. Näiden oikeuksien käyttäjä vaihtuu 2012. Keskisuomalaisen eläkkeelle siirtynyt päätoimittaja Erkki Laatikainen heitti jo esille Erkki Liikasen nimen. Hyvä demarivaihtoehto olisi myös Lasse Lehtinen. Kokoomus panee peliin ikuisen venkoilijan Sauli Niinistön ja Keskustan ehdokas tulee olemaan Esko Aho.

kari.naskinen@gmail.com

Yhden asian vuoksi

Kaupungin-johtaja Jyrki Myllyvirta toivoi Lahden Radion kyselytunnilla viime viikolla, että "ihmiset innostuisivat äänestämään siltä pohjalta millainen Lahti on 5-10 vuoden kuluttua - ettei tartuttaisi yksittäisiin asioihin".

Radio-ohjelmassa kaupunginjohtaja käsitteli paljon toriparkkia ja Ranta-Kartanon rakentamista. Myllyvirran huolen äänestyskäyttäytymisestä ymmärtääkin, koska hänen puolueensa Kokoomus ajaa voimakkaasti ainakin toriparkin rakentamista. Tämän takia Kokoomuksessa toivotaan, että yksittäisiin asioihin ei tartuttaisi, koska siinä tapauksessa ainakin toriparkki asettaa Lahden Kokoomuksen ja lahtelaiset vastakkaisille puolille.

Äänestysohjeena tällainen "suuriin linjoihin paneutuminen" on kuitenkin väärä. Ei yksittäisen kuntalaisen tarvitse kaikkia asioita hallita. Hän voi äänestäessään olla juuri niin jyrkästi "yhden asian liikkeen" edustaja kuin haluaa.

Jos esimerkiksi mieltä painaa erityisen paljon se, että Lahden keskustaan aiotaan huokutella lisää autoja toriparkin avulla, silloin voi äänestysperusteena olla tämä pelkästään.

On paljon sellaisia yksiä asioita, joiden puolesta äänestäjät toivovat valitsemiensa kaupunginvaltuutettujen toimivan. Joku kysyy ennen vaaleja ehdokkaalta torilla tai Hämeenkatu 7:ssä, toimisiko tämä kaupunginvaltuustossa terveyskeskusten toimintaedellytysten paantamisen puolesta. Jos vastaus on myöntävä, se yksin voi riittää äänestyspäätöksen tekemiseen. Toinen kysyy palveluasuntojen riittävyydestä, kolmas bussimaksujen halventamisesta, neljäs päivähoitotilanteesta, joku on kiinnostunut Kisapuiston jalkapallostadionista, joku vastustaa Lahden MM-kisahankkeita, joku haluaa uuden taidemuseon jne.

Nämä ja monet muut asiat yhdessä muodostavat sen, millainen Lahti on 5-10 vuoden kuluttua. Kokonaisuus syntyy yksittäisistä asioista, ja niihin voi ottaa kantaa, ehdokkaat jo ennen vaaleja ja äänestäjät sitten vaaleissa.

kari.naskinen@gmail.com