Mies paikallaan

Jyrki Katainen on fantastisen täydellinen puheenjohtaja. Hän tuntee opetuslapsensa paremmin kuin he itse. Katainen tietää jokaisen kokoomuslaisen ajatuksetkin. Kun Kokoomuksen EU-vaaliehdokas Kai Pöntinen vaati vaalimainokses-saan "stoppia sosiaalipummien maahan-muutolle", tiesi Katainen heti, että ei Pöntinen tätä tarkoita. "Mainos antaa väärän kuvan Pöntisen ajattelusta", sanoi Katainen lauantain Helsingin Sanomissa.

Kokoomuksen internetsivusto Verkkouutiset.fi kertoi eilen liikenne-onnettomuudesta: "Auto humalassa katolleen Rantasalmella". Tällaista siitä nyt seuraa, kun bensiiniin on alettu sekoittaa etanolia.

Uusisuomi.fi kertoi, että Kuu kulki lähimmältä etäisyydeltä Maata 15 vuoteen: "Kuu ohitti meidät 356,613 kilometrin etäisyydeltä, siis 28 000 kilometriä normaalia lähempää. Monelta harvinainen kuuilmiö jäi kuitenkin näkemättä sääolosuhteiden takia." Läheltä sujahti.

MTV3:n Tulosruudussa kerrottiin, että jääkiekkolija Tuomo Ruutu oli saanut NHL-ottelussa alavartalovamman. Kuvapätkästä näki, että Ruutu oli loukannut jalkansa. Seuraavana päivänä oli lehdissä jutut, että kysymyksessä oleva alavartalon loukkaantunut paikka oli nilkka.

kari.naskinen@gmail.com

Kannattaisi olla kokoomuslainen

Jos Arto Bryggare olisi kokoomuslainen, hän toimisi nyt joko Suomen Urheiluliiton puheen-johtajana tai Stadion-säätiön toimitusjohtajana tai molempina. Koska Bryggare on kuitenkin sosiaalidemokraatti, hän oli liian poliittinen henkilö valittavaksi näihin tehtäviin. Näihin molempiin tehtäviin hakiessaan Bryggarelle sanottiin tämä suoraan - olet kaikin puolin pätevä ja sopiva, mutta kun on tuo politiikka.

Näin on urheiluelämässä aina tulkittu. Vasemmistolaisuus on politiikkaa, oikeistolaisuus normaalia elämänmenoa. Tunnen asian hyvin jo varhaisnuoruudestani, kun seurasin isäni toimintaa perustamansa TUL:n urheiluseuran puheenjohtajana. Isäni toiminta katsottiin poliittiseksi, kun taas saman lajin porvariseura edusti oikeata urheilua.

Suomen Palloliitossa ajatellaan samoin. Sen puheenjohtajaksi on kysytty Sauli Niinistöä ja Alexander Stubbia, joista Niinistö myös tullee valituksi.

Palloliiton jäsenseura HJK on varmasti Niinistön takana. HJK:n kanta on selvä: vasemmistolaisuus ei kuulu urheiluun, ja tämän takia HJK ei hyväksynyt EU-vaaliehdokas Atik Ismailin vaalimainosta otteluidensa yhteyteen. Ismail on HJK:n entinen pelaaja, mutta on nyt erehtynyt Vasemmistoliiton riveihin.

HJK:sta on sanottu, että politiikka ei kuulu urheiluun. Poliittisen järjestelmän kautta tulevat julkiset avustukset sen sijaan kelpaavat, ja HJK:n harjoituksia ja otteluita pelataan poliittisin päätöksin rakenne-tuilla kentillä. Voi jopa olla, että jotkut HJK:n porvarijäsenten lapset pelaavat vasemmiston päätöksillä syntyneillä kentillä.

Palloliiton naisten maajoukkuekin hyväksyy sen, että politiikkaan voi osallistua, jos se on puolueetonta oikeistolaista. Nyt maajoukkue on tehnyt mainossopimimuksen lisäydinvoimaa rakentamaan pyrkivän Fennovoiman kanssa.

Kun varsinkin takavuosina syytettiin TUL:n seuroja poliittisiksi järjestöiksi, niin on hyvä muistaa, että politikoinnin urheilussa aloitti nimenomaan SVUL. Se päätti marraskuussa 1918 erottaa kansalaissotaan punaisten puolella osallistuneet urheilijat jäsenyydestään. Tämän takia perustettiin Työväen Urheiluliitto 26.1.1919.

kari.naskinen@gmail.com

Vastuuttomuutta myös toimialajohtajalla ja kulttuurilautakunnalla

Lahden kaupunginorkesterin internetseikkailuihin liittyvät kummalli-suudet ovat johtamassa myös kummallisiin lainopillisiin tilanteisiin. Kun tällä viikolla keskustelin kahden kokeneen lainoppineen kanssa intendentti Tuomas Kinbergin tapauksesta, niin molemmat olivat ihmeissään: koskaan aikaisemmin ei ole edes esitetty, että tällaisella virkaportaalla työskentelevälle henkilölle ei myönnettäisi toimistaan vastuuvapautta.

Vertaan tässä tilannetta sellaiseen, että jossakin yhdistyksessä tilintarkastajat huomaisivat toiminnanjohtajan syyllistyneen väärin-käytöksiin. Toiminnanjohtaja tietenkin olisi syyllinen, mutta tili- ja vastuuvapautta ei myönnettäisi yhdistyksen johtokunnalle, joka olisi huonosti hoitanut valvontavelvollisuutensa. Johtokunta voisi sitten antaa potkut toiminnanjohtajalle.

Kinberg on kaupungin sivistystoimialajohtajan Maritta Vuorisen alainen viranhaltija. Toimialajohtajalla on tämän perusteella ensisijainen vastuu Kinbergin toimien valvonnassa ja epäkohtiin puuttumisessa. Tätä vastuutaan Maritta Vuorinen ei ole hoitanut. Saman voi sanoa löperöstä kulttuurilautakunnasta.

Hyvin erikoinen on myös Kinbergin autoetujuttu. Hän hankki vapaan autoedun itselleen panemalla alaisenaan toimivan hallintopäällikön tekemään asiasta viranhaltijapäätöksen vuonna 2000. Tällä päätöksellä autoetu myönnettiin yhdeksi vuodeksi, mutta koko ajan siitä lähtien eutoetu on ollut voimassa. Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta teki seuraavan päätöksen Kinbergin autoedusta viime syksynä.

Kaupungin tilintarkastajat ovat Kinbergin tapauksesta samaa mieltä kuin kaupungin tarkastuslautakunta - ei vastuuvapautta.

Poliisillekin tehtiin tapauksesta kaksi tutkintapyyntöä, mutta tutkin-taan se ei lähtenyt. Näin on jäänyt tutkimatta, onko kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain sivutoimilupaa koskevia säännöksiä rikottu tuottamuksellisesti tai tahallisesti. Eikä ole päästy asian ytimeen eli intendentin virkamiehenä saamiin perusteettomiin taloudellisiin etuihin (61 000 euroa) Saltarello Oy:n, kaupunginorkesterin ja Otto Allan Oy:n vyyhdessä, joissa kaikissa kolmessa intendentti on ollut keskeisenä toimijana.

Kaupunginhallitus on aikaisemmin käsitellyt Kinbergin asiaa vain esteellisyyden ja siitä johtuvan mahdollisen tahallisen virkarikoksen näkökulmasta. Asian valmistelun ja esittelyn pohjalta kaupungin-hallitus ei ole tehnyt päätöstä itse pääasiasta eli virkamiehen saamista perusteettomista taloudellisista etuuksista ja niiden johdosta tarvittavista toimista.

Tarkastuslautakunnan viime vuotta koskeva arviointikertomus on muutenkin ankara asiakirja. Lautakunta vaatii epäkohtien korjaamista, ja tällaisia asioita ovat:

- Terveyspalvelut / avohoito
- Lukio-opetus / sijoittuminen jatko-opintoihin
- Sivutoimiluvat ja -ilmoitukset
- Konserniohjaus
- Lahden Messut Oy
- Hides-puhdistusmenetelmä

- Fenix-hanke
- Kosteus- ja homeongelmat
- Kinbergin virkamiehenä saamat perusteettomnat taloudelliset etuudet.

kari.naskinen@gmail.com

EU-vaalien ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 27.5.

Meitä lahtelaisia EU-vaaleissa kiinnostaa erityisesti se, meneekö Satu Taiveaho (SDP) läpi. Jos menee, siirtyy hänen tilalleen kansanedus-tajaksi Kari Salmi (SDP). Ennakko-arvioinneissa tilanne vaikuttaa täpärältä. Oletet-tavaa on, että demareista suurimmat äänimäärät saavat Liisa Jaakonsaari ja Mitro Repo, ja kolmannesta paikasta kilpailevat Satu Taiveaho, Kimmo Kiljunen, Ilkka Taipale ja Arto Bryggare, jonka kampanjaa tukevat myös Janne Ahonen ja Antti Kalliomäki. Mahdollista tietenkin on, että demarit saavat neljännenkin EU-edustajan, sillä SDP:n kannatus on edelleen nousussa.

Jos EU-parlamentin paikkajako olisi tehty syksyn kunnallisvaalien perusteella, olisivat paikat jakautuneet puolueittaan seuraavasti: Kokoomus 4 (nyt 4), SDP 3 (3), Keskusta 3 (4), Vihreä liitto 1 (1), Vasemmistoliitto 1 (1), Perussuomalaiset 1 (0), RKP 0 (1).

Tähän asetelmaan on sittemmin tullut muutoksia. Keskustan kannatuksen voimakas pieneneminen pudottaa sen paikkaluvun kahteen, ja siltä vapautuvan paikan saa epäpyhä vaaliliitto Perussuomalaiset – Kristillisdemokraatit. Persujen Timo Soinin imussa menee Brysseliin kristillisten Sari Essayah.

Kokoomuksesta menevät läpi Ville Itälä, Eija-Riitta Korhola, Risto E.J. Penttilä ja Eva-Riitta Siitonen.

Keskustan läpimenijät ovat Anneli Jäätteenmäki ja Satu Taiveahon puoliso Antti Kaikkonen.

Vihreistä tulee valituksi Heidi Hautala ja Vasemmistoliitosta Annika Lapintie.

EUROPARLAMENTTI EI
OLE POLITIIKAN ESIKOULU

Sitä arvostellaan, että EU-vaaleissa on paljon kotimaan politiikan jäähdyttelijöitä ja julkkiksia. Kummallisimman kritiikin esitti Tampereen yliopiston valtio-opin dosentti Pertti Timonen (SDP), joka kirjoitti, että ”nuorten poliitikkojen kiinnostus kansainvälisiä kysymyk-siä kohtaan on sinänsä myönteistä, mutta europarlamentti ei ole politiikan esikoulu” [HS 15.5.]. Tällaiseksi esikoululaisehdokkaaksi Timonen nimesi Petra Paasilinnan (SDP).

Petra Paasilinna on 34-vuotias filosofian maisteri, joka vuodesta 2003 alkaen on työskennellyt diplomaattina ulkoministeriössä (ulkominis-teriön kauppapoliittisella osastolla, Venäjä-yksikössä ja Keski-Amerikan tiiminjohtajana, Suomen Pietarin pääkonsulaatissa sekä Suomen Luxemburgin suurlähetystössä). Ennen virkamiesuraansa hän toimi harjoittelijana Euroopan parlamentissa sosiaalidemok-raattisen puolueen parlamenttiryhmässä 2001-02 ja luennoitsijana Metzin yliopistossa Ranskassa 2003.

Petra Paasilinna on ollut Helsingin kaupunginvaltuutettu ja SDP:n puoluevaltuuston jäsen (1997 - 2002), kaupunginhallituksen varajäsen ja SDP:n valtuustoryhmän varapuheenjohtaja (1997-99), Helsingin nuorisolautakunnan puheenjohtaja, Uudenmaan liiton valtuutettu ja YTV:n hallituksen varajäsen (2001-02), Demarinuorten ja EU:n demarinuorten hallituksen jäsen (1997 - 2000). Kielitaito: suomi, englanti, ranska, venäjä, japani, ruotsi ja luxemburg (alkeet menossa saksassa ja espanjassa).

Mitähän vielä tarvitaan, ennen kuin dosetti Timonen kelpuuttaisi tällaisen ehdokkaan muuksikin kuin esikouluun pyrkijäksi? Vai onko Timosen kirjoittelun takana jokin henkilökohtainen kauna Petran isää Reino Paasilinnaa (SDP) kohtaan?

kari.naskinen@gmail.com

Maailman melkein hitain kansa

Toissa vuonna MTV3:n formulapojat laskivat innoissaan pisteitä siitä, mikä on "maailman nopein kansa". Suomi se oli, kun Kimi Räikkö-nen voitti maailmanmestaruuden ja Heikki Kovalainen oli seitse-mäs. Viime vuonna tämän pistetilaston voitti Saksa, mutta tänä vuonna ei pisteitä ole laskettu ollenkaan, koska Suomi on melkein maailman hitain kansa. Nyt ylivoimainen kolmen kärki on Englanti, Saksa, Brasilia.

Ensi vuonna Suomen tulos on entistä huonompi, koska Kovalainen ei nykyisillä esityksillään pysty sopimustaan McLarenin kanssa uusi-maan. Parhaimmillaan Kovalainen kykenee hyviin, tasaisiin suori-tuksiin, mutta piikit tästä tasosta ylöspäin puuttuvat. Sen sijaan piikkejä alaspäin tulee niin paljon, että toivoa jatkosopimuksesta ei ole.

Nämä "piikit" ylöspäin ovat tärkeitä. Tästä hyvä esimerkki on Jari-Matti Latvala. Piikkejä tulee sekä ylös- että alaspäin, mutta nämä plussamerkkiset piikit todistavat, että ainesta nuoressa kaverissa on, vaikka välillä meneekin pöheikköön. Latvala voittaa maailmanmesta-ruuden ennen Mikko Hirvosta.

Kovalaisen ajelut Monacossa olivat surkeita näyttöjä sopimus-neuvotteluja varten. Ensin aika-ajossa hyytyminen tasapaksulla kierroksella seitsemänneksi ja sitten kilpailussa tuolta samalta sijalta päin seinää. "Lähti käsistä." Huono selitys. Ei ainesta kovaksi kuskiksi.

kari.naskinen@gmail.com

Narsissit kukkivat

Kreikkalaisessa mytologiassa Narkissos rakastuu peilityynessä vuoristolähteessä näkemäänsä omaan kuvaansa. Näky on niin upea, että Narkissos ei malta lähteä pois, vaikka alkaa väsyttää ja nälättää. Lopulta Narkissos kuihtuu lähteen äärellä ja kuolee pois. Narkissok-sen ruumis muuttuu narsissiksi, ja narsissien kukinta-aika onkin juuri nyt Lahdessakin.

Narsissisairaus on siitä hankala, että se kiusaa muitakin kuin siihen varsinaisesti sairastuneita. Tuli tämä mieleen, kun Helsingin Sanomista eläkkeelle siirtynyt pääkirjoitustoimittaja Erkki Pennanen kirjoitti asiasta, mihin nyt itsekin 44 vuoden työskentelyn jälkeen myönsi langenneensa: kirjoitti vähän itsestään. (HS 10.5.)

Pennanen käsitteli ”minäjournalismia”, joka viime aikoina on vallannut runsaasti tilaa. Hesarissakin on melkein jokaisella sivulla jonkun toimittajan kuvalla varustettu henkilökohtainen kommenttipalsta, kuten Pennanen on pannut merkille. Paavo Lipponen käyttää samasta ilmiöstä termiä ”näppylänaamajournalismi” – nuorille toimittajille ei enää ole tärkeintä lehteen tehtävä sisältö, vaan se, että saa oman kuvansa ns. kolumnilaatikon nurkkaan.

Toimittajille tällaisen narsissijournalismin tekeminen on houkuttelevan helppoa. Ei tarvitse niin faktoista välittää, kun voi perustella juttujaan sillä, että niinhän minulle on käynyt. Varsinkin nuoret naistoimittajat kertovat laveasti omista lapsenhoito- ja kuukautisongelmistaan, ja vetävät näistä henkilökohtaisista kokemuksistaan yleistäviä johtopäätöksi, että näin asiat ovat.

Eipä silti, kyllä narsissijournalismia tekevät myös aikuiset miestoimittajat. Sikäli tämä on ymmärrettävää, että tällaisesta huomiohakuisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät tutkimusten mukaan enemmän miehet kuin naiset. Jostakin syystä miehet hakevat narsissikäyttäytymisellään naisia enemmän arvostusta, valtaa ja vapauksia.

Toimittajien ay-lehdessä asiasta kirjoitettiin tällä viikolla: ”Täydellisen ihmisen ilmiölle on nimikin: narsistinen persoonallisuushäiriö. Alainen voi saada tiedosta hetkeksi helpotusta, mutta kokea myös syvää toivottomuutta. Havainto siitä, että työpaikalla kaikki viime kädessä kuitenkin pyörii yhden ihmisen erinomaisuuden ympärillä, vie motivaation. Journalistille, joka on ikänsä rakastanut työtään, se on kova paikka.” (Journalisti 20.5.)

Toivottomuutta kokevat joskus myös lehtien lukijat, kun näitä narsissitoimittajien juttuja yrittää lukea, mutta joutuu jättämään kesken.

kari.naskinen@gmail.com

Lakesille on nyt sallittua sekin, mikä ennen ei ollut

Lahden alueen kehittämisyhtiö Oy (Lakes) on palautettu hyväksyttyjen joukkoon. Ei enää pahaa sanaa Lakesista, kun saatiin sen toimitus-johtaja Petri Mäkinen (SDP) savustetuksi ulos. Isot lehtijutut kertovat nyt, että kaikki on hyvin. Kansainvälistäkin toimintaa Lakes saa harjoittaa niin paljon kuin lystää. Mäkisen aikana kansainvälisyys oli pahasta, varsinkin hänen junailemansa Kiina-hanke. Nyt näiden Kiina-palvelujen osalta on sovittu, että Lakesin kanssa niissä on mukana myös Lahden tiede- ja yrityspuisto (LTYP).

Vastikään LTYP on ilmoittanut myös, että se on aloittanut toiminnan Intiassa, tavoitteena edistää suomalaisten ympäristö- ja energia-teknologiayritysten pääsyä Intian markkinoille. Lakes puolestaan on lähtenyt mukaan projektiin, jonka toivotaan poikivan bisneksiä Sotshin olympiahankkeen toteutuksessa. Lahden kaupungin uusin kansain-välinen toimi on, että nyt ollaan mukana Pietarissa sijaitsevassa Helsinki-keskuksessa.

Petri Mäkisen aloittamaa kansainvälistymislinjaa on siis jatkettu ja pantu vain lisää vauhtia.

Täällä kotomaisemissa Lakesilla ei edelleenkään suju toivotulla tavalla. Päijät-Hämeen kunnista siitä ovat pois Kärkölä, Hartola ja Sysmä. Tänään kerrottiin ilouutisena, että Heinola aikoo jatkaa Lakesin osakkaana. Sen sijaan ilman lehtiuutisointia jäi se, minkä kuulin Lahden radiosta, että Asikkalan kunnanjohtaja Juri Nieminen esittää Lakes-sopimuksen irtisanomista.

Lakesin uusi toimitusjohtaja Erkki Karppanen on saanut suitsutusta. Karppanen osaa kuunnella, sanotaan. Toisaalta olen ymmärtänyt, että puhua Karppanen ei sitten osaakaan. Jos oli Mäkisellä koko ajan salkullinen visioita, niin Karppasella ei ole pärekorissaan kuin harmaita raporttipapereita.

Karppasen hyvät puolet Lahdessa ovat kuitenkin ilmeiset: pukeutuu tavallisen harmaasti, ajaa harmaalla tavallisella autolla (varmaankin Toyota Avensis) eikä ole sosiaalidemokraatti. Tällaisesta Lahden hienompi eliitti tykkää. Ei hypi silmille, eikä näytä olevansa fiksumpi kuin eliitti. Varsinkaan värikäs ei saa olla, eikä sellainen, että tuo esille liian uudenaikaisia ajatuksia, kuten toinen täältä savustettu, kaupunginjohtaja Tarmo Pipatti (SDP).

Pahinta kauppakamarieliitin mielestä on, jos demari erottuu auto- ja vaatemuodissa. Mäkisellä oli Lahden hienoin Mersu (AMG) ja kalleimmat puvut (Armani ja Dolce & Gabbana, mikä oli myös Jari Sillanpään euroviisupaitamerkki). Pipatti puolestaan loukkasi kuulijoita, kun meni yrittäjien tilaisuuteen villapaidassa.

kari.naskinen@gmail.com

Lama tuli nyt näkyviin myös Lahden kaupungin taloudessa

Kaupunginvaltuusto hyväksyi maanantaina vuoden ensimmäisen lisätalousarvion. Siinä näkyy nyt ensimmäisen kerran kaupungin taloudessa laman vaikutus. Toimeentulotukeen varattua määrärahaa päätettiin korottaa 2,4 miljoonaa euroa taloudellisen tilanteen jyrkän heikkenemisen vuoksi, ja yhteisöveron kertymäarviota pudotettiin alaspäin 5 miljoonaa euroa Kuntaliiton tuoreimman ennusteen pohjalta.

Valtuustossa tämä 7,4 miljoonan euron heikennys kaupungin talouteen ei aiheuttanut yhtään puheenvuoroa. Eikä sekään, että maanhankintaan Renkomäestä otettiin lisätalousarvioon 4,6 miljoonaa euroa ja että kaupungin tytäryhtiöille annettavia lainoja korotetaan 49 miljoonaa euroa. Lisäksi kaupungin omaa lainanottoa lisätään 11 miljoonaa euroa. Lahden kaupungin tämän vuoden lainanotto nousee alkuperäisen talousarvion 57 miljoonasta eurosta 117 miljoonaan.

Näistä asioista valtuutetuilla ei ollut mitään sanomista, ei mitään kysymistä, ei minkäänlaista pohdintaa loppuvuoden taloustilanteesta. Mitäpä sitä tällaisista asioista puhumaan, kun oli kivempiakin juttuja. Tärkeimmäksi puheenaiheeksi nousi Vasemmistoliiton tekemä aloite kevyen liikenteen sillan rakentamisesta Hollolankadun yli siten, että saadaan yhteys Radiomäeltä Salpausselän ulkoilureiteille.

Ei päätetty rakentaa tätä 700 000 euron siltaa, mutta puhetta riitti. Tuija Nurmi (Kok) kannatti sillan tekemistä, koska se parantaisi kevyen liikenteen mahdollisuuksia. Siinäpä se: kun lähtisi vaikka torilta polkupyörällä kohti raviradan mäkeä, niin ensin polkisi ylös Radiomäelle, josta pääsisi siltaa pitkin turvallisesti Hollolankadun yli.

Sama oli ajatus Matti Kauppilalla (Vas), jonka mukaan Pelicansin otteluihin jalkaisin menevät pääsisivät kätevimmin jäähallille Radiomäen kautta, jos se silta olisi.

Ekku Niemisen (SDP) kanssa puheripulipalkinnosta nykyisessä valtuustossa kilpaileva Lasse Koskinen (Pers) sanoi, että vaikka onkin allerginen Leninin (NKP) perinnölle, niin tässä silta-asiassa hän kannattaa Vasemmistoliiton aloitetta. Koskisen mielestä siltapäätös olisi pitänyt tehdä niin rivakasti, että silta olisi saatu valmiiksi heinäkuuksi, jolloin alkavat veteraanien MM-kisat. Siltaa tarvittaisiin, koska Lahden urheiluhistorian ensimmäisen ja viimeisen kerran käytetään samoissa kisoissa sekä urheilukeskuksen että Radiomäen kenttiä.

kari.naskinen@gmail.com

Pyllistys kapitalismille

Rahamaailman keskuksen tuntumassa, puistossa lähellä Wall Streetiä on Arturo Di Modican veistos "Wall Streetin härkä" (1989), joka kuvaa aggressiivista bisneselämää, menestystä, taloudellista optimismia. Nyt tuota veistosta voi katsoa enemmänkin takapuolelta.

Kapitalismi on tullut ainakin yhden vaiheensa päähän. Helsingin Sanomien viime viikolla ilmestyneessä HS Teema -lehdessä (2/2009) on aiheena kapitalismi, ja eräänlaisena yhteenvetona siinä päädytään toteamukseen, että viime vuosikymmenet hallinnut kova kapitalismi puretaan ja tilalle rakennetaan jotain sosiaalidemokraattisempaa. Taloustieteen Nobelilla palkittu Paul Krugman toivoo, että Yhdysvalloissa talouskriisi synnyttäisi poliittista tahtoa laajentaa hyvinvointivaltion rakenteita eurooppalaisten sosiaalidemokraattisten oppien mukaan.

"Kapitalistista yhteiskuntaa hallitsee voitontavoittelu. Tuotantovälineet ovat pääosin yksityisessä omistuksessa, ja niin lait kuin tuomio-istuinlaitos suojelevat omistajia." (HS Teema 2/2009)

Muutos on kuitenkin nyt tapahtumassa, tapahtunutkin jo, kun yksityinen omistus ei ole toiminut. Päätoimittaja Janne Virkkunen kirjoittaakin HS Teeman pääkirjoituksessa: "Yksi asia kaiken epävarmuuden keskellä on melko varma: valtion merkityksen kasvu. Valtio on toimijana palannut markkinatalouden keskiöön myös niissä maissa, jotka perinteisesti ovat karsastaneet julkisen vallan roolia."

Suomessa tuli viime viikolla esille sähkönsiirrossa tarvittavan kantaverkon omistus, jossa on tehtävä muutoksia EU-direktiivin edellyttämällä tavalla. Tällä ei ole mitään tekemistä kapitalismin laman kanssa, mutta joka tapauksessa Pohjolan Voima ja Fortum joutuvat myymään puolet osuudestaan kantaverkkoyhtiö Fingridistä. Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (Kesk) ennakoi, että valtio hankkii itselleen vähintään puolet Fingridin osakkeista. Näin estettäisiin kantaverkon valuminen ulkomaiseen omistukseen. Pekkarisen mukaan ostaja voisi olla myös institutionaalinen suomalainen sijoittaja, johon valtio voi luottaa.

Pekkarisen ehdotus ei porvareille sovi. Menköön maailma vaikka mullinmallin, niin Kokoomus, EK, ESS, Eva ja Keskuskauppakamari pitävät kiinni ideologisesti siitä, että mitään ei anneta pois. Päinvastoin kaikki julkinen on mieluummin yksityistettävä, vaikka tämä Wall Street -järjestelmä on nyt epäonnistuneeksi havaittu. Kokoomus olisi halunnut yksityistää yliopistotkin, mutta eduskunnan perustuslakivaliokunta asettui hallituksen kaavaileman yliopistolain tielle.

Pekkarisen kantaverkkoesityksen mukaan Fingrdistä jo 12 % omistava valtio ostaa Fortumilta ja Pohjolan Voimalta niin paljon Fingridin osakkeita, että valtion omistus siitä olisi 62 %, ja loput olisi suomalaisilla työeläkeyhtiöillä. Eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari (SDP) pitää ehdotusta hyvänä:

"Energiaverkkojen ohella valtion omistusta tulee määrätietoisesti kasvattaa myös laajakaista- ja puhelinverkoissa, jotka ovat itsenäisen valtion kannalta elintärkeitä toimintoja. Valtio ja työeläkeyhtiöt voisivat yhteistyössä elinkaarimallilla rakentaa osana työllisyyttä parantavaa elvytystä muutakin infraverkkoa kuten valmiiksi suunnitellut uudet rautatiet, moottoritiet ja vesireitit eri puolella Suomea", sanoo Skinnari.

Markkinataloutensa kanssa kusessa oleville suomalaisille kapitalisteille valtio on kuitenkin se kaikkein pahin. Mieluummin upotaan kaikki yhdessä kuin myönnetään, että kyllä tässä nyt valtion apua tarvitaan.

Kun Suomen suurteollisuus sai lahjomalla ja petkuttamalla läpi Lex Nokia -urkintalain, niin nyt EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs julistaa kantanaan, että yrityksiin ei kuitenkaan saa tulla valvomaan, miten lakia sovelletaan. EK, Eva, Kauppakamari ja Kokoomus eivät tajua, että Wall Streetin härkä ei pyllistä valtiolle, vaan kapitalismille.

kari.naskinen@gmail.com

P.S. Skinnari voisi talousvaliokunnan puheenjohtajana pyllistää valtionyhtiöille, jotka maksavat johtajilleen älyttömän isoja palkkoja ja eläkkeitä (HS 18.5.). Ottakaa asia esille eduskunnan seuraavalla kyselytunnilla.

Sotasyyllisyysoikeudenkäynti uusittava

Oikeusministeriö päätti helmi-kuussa teettää selvityksen sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä annetuista ”perusteettomina pidetyistä tuomioista” (1946). Selvityksen valmistuttua minis-teriö päättää, onko syytä ryhtyä niiden purkamiseen tai muihin toimiin. Ministeriön lainsää-däntöjohtaja Sami Manninen ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että tuomiot tuotaisiin jollain tapaa eduskuntaan.

Kun kerran lähdetään vanhaa asiaa vatkaamaan, niin lähdettäisiin sitten kunnolla. Tutkittaisiin, miksi Mannerheimia ei tuomittu jatkosotaan syyllisenä? Eivät sotaan syyllisiä olleet vain tasavallan presidentti Risto Ryti, kuusi ministeriä ja suurlähettiläs T.M. Kivi-mäki. Ainakin Mannerheim kuului kaikkein suurimpiin syyllisiin, ja Rytikin noudatti presidenttinä vain sitä sotapolitiikkaa, mitä ylipäällikkö Mannerheim toteutti.

Rytin saama kymmenen vuoden kuritushuonetuomio on joitakin piirejä ihmetyttänyt. – ”Monelle tutkijallekin Rytin vallasta syrjäyttäminen ja vankeus vaikuttavat olevan suurempi tragedia kuin 80 000 miehen kuolema”, on poliittisen historian tutkija Markku Jokisipilä kirjoittanut (Turun Sanomat 21.6.2001).

Siis kahdeksan tuomittua sotasyyllistä + Mannerheim. Eihän se niin ole. Kun on näin sotasyyllisyysoikeudenkäynnin jälkeen syntyneenä lukenut Suomen sotavuosista, ei ole voinut välttyä siltä ajatukselta, että Suur-Suomea oli lähdössä tekemään melkeinpä koko kansa. Tuli tämäkin asia mieleen, kun oli nähnyt Stephen Daldryn elokuvan Lukija, jossa taas kerran käydään läpi saksalaisten häpeää natsi-menneisyydestään. Elokuva perustuu Bernhard Schlinkin saman-nimiseen romaanin (WSOY, 1998) saksalaisten kollektiivisesta syyllisyydestä. Kirja ja siitä hyvin tehty elokuva ovat kuvaus kokonaisen sukupolven traumasta.

Suomessa ei tietenkään ole aihetta samanlaiseen syyllisyyteen, mutta montako sukupolvea tarvitaan, ennen kuin täällä rohjetaan tarkastella menneisyyttä samalla avoimuudella kuin Suomen sotaliittolaisella nykyisessä Saksassa. Yksi Jokisipilä ei tähän riitä.

Bernhard Schlink (64) on Berliinin yliopiston valtio- ja julkisoikeuden professori. Romaanissaan hän kertoo sodanjälkeisistä oikeuden istunnoista, joissa on samaa henkeä kuin Suomen sotasyylli-syysoikeudenkäynnissä – tuomitaan joitakin, kun edes joitakin pitää muodon vuoksi tuomita.

Elokuvan yksi huipentuma on, kun natsirikoksista syytettynä oleva kysyy oikeuden puheenjohtajalta: "Mitä te itse olisitte siinä tilanteessa tehnyt?" Tämä se oleellinen kysymys on. Puheenjohtaja ei osaa siihen kunnolla vastata, eikä tietenkään siinä tilanteessa tarvitsekaan. Viime vuosina Saksassa on joka tapauksessa yritetty vastata, ja siltä on alkanut tuntua, että syyllisiä on paljon. Aivan tavalliset sakemannit, isät ja äidit, papat ja mummut, ovat paljastuneet ainakin natsirikollisten kanssa samoin ajatteleviksi. Koska näin on, voidaan katsoa kymmenien miljoonien saksalaisten syyllistyneen natsien rikoksiin tai ainakin seuranneen niitä sivusta ja hyväksyneen ne. Tästä on nyt kysymys Sakassa, jossa menneisyydenhallinnasta on tullut iso asia.

Suomessa ei vielä edes 90 vuoden takaista kansalaissotaa hallita. Kun Isä Mitro lähti sosiaalidemokraattien ehdokkaaksi EU-vaaleihin, heitettiin julkisuuteen ihmettelyä pappismiehen valinnasta – ”koska vuonna 1918 punaiset ampuivat pappeja”. Tiettävästi eivät ampuneet, mutta selvitysten mukaan 36 pappia pahoinpideltiin – mikäpä siinä, oltiinhan sotatilanteessa ja kirkko oli valinnut puolekseen Manner-heimin valkoiset. Toukokuun lopulla 1918 arkkipiispa Gustaf Johansson esitti Kotimaa-lehdessä ev.lut. kirkon kannan kansalais-sotaan. Se oli yksiselitteisen valkoinen, koska ”sosialismi oli sairaus”. Arkkipiispan mielestä sota oli looginen seuraus siitä, että Jumalan tahto oli syrjäytetty ja kansalaiset olivat perusteettomasti vaati-neet ”itselleen oikeutta osallistua valtiolliseen toimintaan”. Tämä oli tapahtunut ymmärtämättä oleellisinta: valtiollinen toiminta on velvollisuutta täyttää Jumalan tahto.

Työväentutkimuksen Vuosikirjassa/2008 kirjoittaa Joensuun yliopiston dosentti Ilkka Huhta ev.lut. kirkon roolista kansalaissodassa: ”Kun luterilaiseen regimenttioppiin ankkuroituvassa ajattelussa esivalta saa oikeutuksensa viime kädessä Jumalalta, oli johdonmukaista, että vallankumouksellisuus tulkittiin Jumalan tahdonvastaiseksi toimin-naksi. Sodan aikana tällainen teologia kääntyi varsin helposti poliittiseksi sotapropagandaksi: Jumala taisteli siis valkoisten puolella.”

kari.naskinen@gmail.com

Jumalauta, näillä lakeuksilla, ei jumalauta pilkata Jumalaa!

Jollakin KOM-teatterin kiertueella takavuosina kirjoitti Sulevi Peltola teatterin matkapäiväkirjaan: ”Aamulla kun heräsin, minulla oli kova kapula”.

Säveltäjä Kaj Chydeniuksen elämäkertateos Muistin juuri (Otava, 2009) sisältää runsaasti kaikenlaista kielellistä nokkeluutta, hänen omaansa ja muiden. Espanjasta Chydenius oli kerran lähettänyt tuttavalleen postikortin, johon tekstiksi oli tullut: ”E Spain, E Spain, tiellä taistojen”.

Chydeniuksen luovuus ei lopu koskaan. Viime kuussa oli Teatteri Vanhassa Jukossa hänen 70-vuotisjuhlakonserttinsa ja ensi keskiviikkona 20.5. on Jukossa taas uusi Chydenius-lauluilta, jossa tietenkin kuullaan myös aivan uusia lauluja, mm. Brechtin ja Diktoniuksen suomennettuihin teksteihin.

Lahti ja Vanha Juko ovat kirjassa näkyvästi esillä. Vuonna 1989 Lahden kaupunginteatterissa ensi-iltansa saaneeseen Pohjantähteen Chydenius sävelsi musiikin, ja 1996 oli vuorossa laulunäytelmä Laulu Otavasta. Tämä jälkimmäinen käynnisti myös tiiviin yhteistyön silloin vielä kaupunginteatterissa näytelleen Ritva Sorvalin kanssa: ”Jonkin harjoituksen jälkeen iltateellä rohkenin ehdottaa yhteistyötä: oman konserttiohjelman säveltämistä hänelle. - - - syntyi lauluohjelma Älä elämää pelkää, jonka ensi-ilta oli Jukossa helmikuussa 1997. Tänään, yli kymmenen vuotta myöhemmin, hän edelleen esittää sitä, mikä on lajissaan ennätys minun kohdallani.”

Ensimmäisenä opiskeluvuotenaan 1957-58 Chydenius asui talossa, jossa naapurihuoneessa asustivat sittemmin lahtelaistuneet Antti Hassi ja Reino Hietanen; Hietanen maalasi Chydeniuksesta muotokuvan keväällä 1958.

Chydeniuksen kirja on alusta loppuun suomalaista kulttuurihistoriaa. Tuttuja nimiä, hauskoja tapahtumia, erikoisia sattumuksia. Senkin Chydenius kertoo, että hänen hyvä ystävänsä Peter von Bagh esiintyi ensimmäisen kerran lehtikirjoittajana oululaisessa Kalevassa, missä von Baghin kirjoitus julkaistiin yleisönosastossa nimimer-killä ”Harmistunut pyöräilijä”.

Oman poliittisen polkunsakin Chydenius kertoo: liittyi ensin SDP:hen, sen jälkeen SKDL:ään ja on nykyisin SKP:n jäsen. Kirkosta Chydenius erosi sen jälkeen, kun arkkipiispa Martti Simojoki oli vaatinut Otavaa olemaan julkaisematta Hannu Salaman Juhannustansseja:

”Marssin Lauttasaaren kirkkoon, jonka kirkkoherralle Voitto Virolle ilmoitin eroavani. Siihen aikaan piti erotessa ilmoittaa syy; sanoin: arkkipiispa Simojoen toiminta kirjailija Salamaa vastaan. ´Kyllä se syyksi kelpaa´, sanoi Voitto Viro.”

Urheilustakin Chydenius kirjoittaa. Läpi elämänsä penkkiurheilua aktiivisesti harrastaneena Chydenius kiteyttää mainiosti: ”Hyviä tv-urheilulajeja ovat esim. tennis, golf ja snooker. Jalkapalloa ja formulakisoja katselen mielelläni. Yleisurheilukiinnostukseni romahti Martti Vainioon, hiihdon veivät minulta Mika Myllylä, Harri Kirvesniemi ja Virpi Kuitunen, ja pesäpalloa en katso, kun ottelut on kuitenkin sovittu.”

Chydeniuksen kirjan lukemiseen menee tavallista enemmän aikaa. Tämä johtuu siitä, että mukana on paljon hänen säveltämiensä laulujen sanoja, joita lukijan sitten on ruvettava mielessään ja välillä ääneenkin laulamaan.

”Yö painaa päähäni pimeän seppeleen,
jotta en sinua näkisi…”

”Miten huutaa minulle avaruus,
miten kirkuvat tähdet ohimoni läpi…”

”On tässä kaupungissa vaikeaa,
kun jonkun löytää jota rakastaa…”

”Gordon lähti eilen
kolmena kappaleena.
Sinkkiarkussa, Gordon,
suu täynnä kysymyksiä.”

”Tuota miestä rakastin niin,
hänen suutaan, hänen silmiään,
hänen käsiään, hänen sydäntään,
on suru jäänyt vaan.”

Tämän jutun otsikko on tietenkin Lapualaisoopperasta, Vihtori Kosolan tulolaulusta. Ensi keskiviikkona tätä taas saadaan. Uusien laulujen ohella konsertissa kuullaan mm. Che, Laulu Zapatan kuolemasta, Minä elän synkkää aikaa, Punaista oli veri ja Vääryyden kruunajaiset. Solisteina laulavat Ritva Sorvali ja Minja Koski, säestäjänä ja juontajana Kaj Chydenius.

kari.naskinen@gmail.com

Runoviikko

Istuttiin Puolakan Ekin kanssa Lanunaukiolla tupakalla ja kuunneltiin runonlausuntaa, mitä siinä ovat tällä viikolla harrastaneet Lahden runoviikon merkeissä. Mentäskö vetäsemään joku runonpärtkä, pohdittiin. Ei nyt kuitenkaan menty, mutta jos olisi otettu pari olutta rohkaisuksi - kun perusluonteeltaamme ujoja olemme - niin oltaisiin voitu vaikka duettona käydä heittämässä Eino Leinon säkeet:

"Sieltähän se tulee naapurin härkä,
on tainnut saada,
kun on kullin pää vielä märkä."

kari.naskinen@gmail.com

Kulttuurilautakunta ottaa ilon irti - ei olla köyhiä eikä kipeitä

Ensin palkattiin kaupun-ginorkesterille uusi kapellimestari 21 000 euron viikkopalkalla ja nyt koris-tellaan teatterin isoa salia nätimmäksi vaihtamalla sinne uudet penkit. Näin toimii Lahden kaupungin kulttuurilautakunta tilan-teessa, jossa kaupungin verotulot vähenevät jyrkästi ja velkaa on otettava lisää yhtä jyrkästi.

Kulttuurilautakunta on päättänyt ottaa ilon irti täysimääräisesti siitä, että Lahden kuntatalous oli viime vuoden tilastojen perusteella suurten kaupunkien paras. Alamäki on kuitenkin alkanut. Kun kaupungin tulojen ja menojen erotus oli viime vuonna yli 50 miljoonaa euroa plussan puolella, niin tänä vuonna romahdetaan 10-20 miljoonaan ja ensi vuonna mennään ehkä jo miinukselle.

Kulttuurilautakunta on perinteisesti koostunut kukkahametädeistä, joilla ei ole hajuakaan mistään muusta kuin omasta suppeasta harrastusalueestaan. Jollakin se on posliininmaalaus, jollakin tanhut, jollakin jotain muuta vastaavaa. Arjen realiteetit ovat näille tädeille vieraita. Tyypillinen tilanne syntyi, kun orkesterille oltiin palkkaamassa kapellimestaria. Ilman kaupunginhallituksen väliintuloa lautakunta olisi hyväksynyt Okko Kamun sopimukseen pykälän, mikä olisi käytän-nössä antanut orkesterille avoimen shekin kehittää toimintaansa vuodesta 2011 alkaen.

Parhaillaan kaupunginteatterin Juhani-saliin ollaan vaihtamassa uusia penkkejä. Kokemuksesta me kaikki teatterissakävijät tiedämme, että vanhoissa penkeissä ei ollut mitään vikaa. Päätös teatterin isosta remontista tehtiin viime vuonna ja se sisältyy kaupungin tämän vuoden budjettiin. Mikään ei kuitenkaan olisi estänyt avaamasta budjettia ja pienentämästä remonttia, jonka kustannukset tulevat nyt olemaan 6 miljoonaa euroa.

Kulttuurilautakunnan kukkahametädit sen sijaan istuvat tumput suorina. Tämä lautakunnan asento muutenkin on, kun virkamiehet sitä vievät mielensä mukaan. Niin kuin tällä hetkellä teatterinjohtaja Maarit Pyökäri, jonka mielestä teatterin 2000-luvun suurin yleisön suosikki The Beatles Story joutaa pois ohjelmistosta, vaikka täysille saleille meneekin. Tämäkin on asia, jonka kaupunginhallitus voisi alistaa itselleen ja määrätä beatlespojat jatkamaan esityksiään, vaikka se ei kaikkien vanhojenpiikojen mieleen olisikaan.

kari.naskinen@gmail.com

Punakoneen lopullinen paluu

Ei Venäjä vielä ole yhtä hyvä kuin Neuvostoliitto parhaimmillaan, mutta sen nämä MM-kisat todistivat, että Punakone on nyt palannut – toinen maailmanmestaruus peräkkäin ja ensi vuonna olympiakulta.

Ryssävihaa lietsoville suomalaisille maan-puolustusjärjestöille tämä oli tietenkin myrkkyä. Television kiekkoasiantuntijoitakin Venäjän voitto otti päähän. Antero Mertarantakin toisti ottelun viime hetkillä kymmenen kertaa, että aikaa on kuusi sekuntia tehdä maali, kuusi sekuntia, kuusi sekuntia on aikaa tehdä maali. Ei tullut mieleen hokea, että vielä kuusi sekuntia on pidettävä maali puhtaana, vain kuuden sekunnin päässä on mestaruus.

Jääkiekon kotimaa, jääkiekon kotimaa, sitähän Kanada on, mutta parempaa jääkiekkoa on viimeiset 50 vuotta pelattu Euroopassa. Neuvostoliitto/Venäjällä on nyt 25 mestaruutta ja Kanadalla 24. Kanadan mestaruuksista 15 tuli niihin aikoihin, jolloin Neuvostoliitto ei vielä MM-kisoihin osallistunut; silloin Kanadan kovimpia vastustajia oli mm. Englanti, joka voitti mestaruuden 1936.

Jääkiekko kuului oleellisena osana myös Neuvostoliiton ja Suomen suhteisiin. Kun maiden välille syntyi noottikriisi 1961, värväsi Nikita Hrushtshev entisen maajoukkuevalmentajan Anatoli Tarasovin (kuva) taivuttelemaan Urho Kekkosen yhteistyöalttiimpaan mielen-tilaan. Taivuttelu tapahtui siperialaisessa saunassa baniassa ja Hrushtshev oli lopputulokseen tyytyväinen. Näistä tapahtumista on kertonut poliittisen historian tutkija, valt. tri Markku Jokisipilä:

Kun Kekkonen oli neuvottelemassa asiasta Hrushtshevin kanssa, järjesti Siperian sotilaspiirin komentaja, kenraali Gleb Baklanov Kekkoselle saunareissun Siperian sotilaspiirin jääkiekkojoukkueen harjoituskeskukseen. Novosibirskin SKA:ta valmensi tuohon aikaan neuvostokiekon isä Anatoli Tarasov, joka oli saanut potkut Puna-koneen päävalmentajan tehtävistä, koska CCCP oli joutunut Squaw Valleyn olympiakisoissa 1960 tyytymään vain pronssia. Baklanov ajatteli, että persoonaltaan räiskyvässä ja maanläheisessä Tarasovissa oli Kekkoselle hyvä saunakaveri. Niinpä sovittiin, että Tarasov lähtisi baniaan Kekkosen mukaan. Hänen tuli kertoa olevansa Novosibirskissä jääkiekkovalmentajana ja tulleensa tunnettuna venäläisen saunan asiantuntijana opastamaan Suomen presidenttiä banian saloihin. Tarasov ei kuitenkaan puhunut jääkiekosta sanaakaan, vaan esiintyi paikallisena asukkaana. Kiuas kihisi ja juttu luisti.

Kun Kekkonen ja Hrushtshev myöhemmin jatkoivat keskusteluaan, oli Kekkonen erinomaisella tuulella. Kekkonen osoitti yhteistyöhaluaan kaikin tavoin ja kehui Neuvostoliittoa. Hän kiitteli venäläistä vieraan-varaisuutta ja mainitsi nimenomaisesti visiittinsä paikalliseen saunaan. Maljapuheessaan hän ylisti neuvostokansan kulttuurista kehittynei-syyttä, josta oli saanut oivan osoituksen saunakumppaniltaan, eräältä paikalliselta. Kekkonen kertoi keskustelujen tämän kanssa liikkuneen mitä erilaisimmissa aiheissa niin kulttuurin, historian, taiteen kuin urheilunkin alalla. Kekkonen totesi olleensa täydellisen äimistynyt miehen valtavasta tietomäärästä.

”Jos kaukaisessa Siperian kylässä eli tällaisia ihmisiä, on Hrushtshevin pakko olla oikeassa - Neuvostoliitossa todella on tapahtunut kulttuurin vallankumous”, kiteytti Kekkonen.

Hrushtshev kuunteli ylistyspuhetta ihmeissään, hänellä kun ei ollut selvää kuvaa siitä, millaisessa seurassa Kekkonen väliaikana oli saunonut. Tyytyväisenä vieraansa tunnelman kohoamisesta hän kuitenkin vastavuoroisesti kohotti maljansa.

Mielenkiintoinen yksityiskohta Tarasovin uralla on se, että hänen vaelluksensa epäsuosion alhossa päättyi 22.11.1961, päivää ennen kuin Kekkonen saapui Novosibirskiin. Tuolloin hänet nimitettiin takaisin vanhaan pestiinsä Moskovan ZSKA:n päävalmentajaksi ja myös Punakoneen valmentajaksi. (Lähde: jokisipila.blogspot.com)

Neuvostoliiton maajoukkueen valmentajana Tarasov saavutti 9 maailmanmestaruutta ja 3 olympiakultaa, ja ZSKA voitti 17 Neuvostoliiton mestaruutta.

kari.naskinen@gmail.com

Työpaikkoja leikataan, palkkoja leikataan, mutta osinkoja ei leikata

Pöydälläni on läjä lehtileikkeitä, joissa on uutisia laman vaikutuksista. Pieni juttu lokakuulta kertoo, että iso metalli-firma Componenta Oyj ilmoitti 170 työntekijän irtisanomisista ja lomau-tuksista, ja vuokratyöntekijöitä ja alihankkijoita vähennettiin yhteensä 870 henkilötyövuoden osalta. Joulukuussa Componenta lisäsi irtisanomisten ja lomautusten määrän 900 työntekijään. Componentan liikevoitto oli viime vuonna 47 miljoonaa euroa (edellisvuonna 43 miljoonaa euroa).

Tammikuussa taloustoimittaja, entinen lahtelainen Jarmo Aaltonen kirjoitti Helsingin Sanomissa, että viime tilivuotta koskevassa osingonjaossaan Componenta huomioi tuloskehityksen ja kasvuodotukset.

"Tuloskehitys on syöksyvä ja näkymät sumeat, mutta osinkoa viime vuodelta jaetaan 50 senttiä osakkeelta kuten edellisenäkin vuonna. Se tekee tällä kertaa 5,5 miljoonaa euroa. Tällä vuosikymmenellä osinko on vaihdellut nollasta 50 senttiin. Syöksystä huolimatta Componen-talla menee nyt siis paremmin kuin koskaan", kirjoitti Aaltonen.

Eilen tuli lehtileikeläjään uusi pieni juttu Hesarista: "Monet suomalaiset yritykset ovat ehdottaneet työntekijöilleen palkkojen leikkaamista. Yksi leikkauksia ehdottaneista on metallikonserni Componenta. Yhtiön toimitusjohtajan Heikki Lehtosen mukaan kyseessä on väliaikainen toimi, jolla pyritään selviämään vaikeimman ajan ylitse."

Eipä vaan yritysjohtajille ja yritysten omistajille tule mieleen osinkojen leikkaaminen. Eikä ole eroa sillä, onko yritys yksityinen vai valtion. Itellakin (ent. Suomen Posti) maksoi viime vuoden tuloksestaan valtiolle osinkoa 10 miljoonaa euroa.

Samanaikaisesti Itella irtisanoo 400 työntekijäänsä. Tosin tämän operaation taustalla ei ole lama, vaan EU:n uusi postidirektiivi, minkä avulla pyritään postipalvelut ulkoistamaan ja yksityistämään.

Itella, Stora Enso tai mikä tahansa valtion omistama yhtiö - valtio omistajana ei mahda mitään. Puhumattakaan yksityisten kapitalistien omistamista yhtiöistä. Tähän on tultu, kun Suomeakin nyt 15 vuotta on ajettu uusliberalistiseen formuun. Raimo Ilaskivi kysyi jo yli vuosi sitten, ennen kuin nykyisestä lamasta oli tietoa:

"Onko globalisaatio susi lammasten vaatteissa? Keskeinen kysymys onkin, kuinka pitkään poliittinen päättäjä demokraattisessa yhteis-kunnassa tyytyy sivustakatsojan asemaan." (Kanava 2/2008)

Tällaisia sivustakatsojia ovat nyt mm. ministerit Matti Vanhanen, Jyrki Katainen, Jyri Häkämies ja Mauri Pekkarinen. He kaikki ovat käyttäneet puheenvuoroja, joissa on vedottu yrityksiin pidättäytyä irtisanomisista tai luopua osingoista työntekijöiden lomauttamisen ja irtisanomisten estämiseksi. Elinkeinoministeri Pekkarinen vetosi jo lokakuussa yrityksiin pidättäytyä lomautuksista ja irtisanomisista, valtiovarainministeri Katainen kertoi tammikuussa tekevänsä kaikkensa, jotta työttömien määrä olisi mahdollisimman pieni, ja tammikuussa pääministeri Vanhanen sanoi, että tällaisessa taloustilanteessa osakkeenomistajien pitää luopua omastaan, jotta yritysten ei tarvitse vähentää työntekijöitä. Turhia vetoomuksia.

Tämän päivän lehtileikesaalis tuli Uutispäivä Demarista, jonka päätoimittaja, entinen lahtelainen Juha Peltonen kirjoitti Pöyry Oyj:n toiminnasta. Yrityksen voitto ylitti viime vuonna ensimmäisen kerran 100 miljoonan euron rajan. Sen kunniaksi ja tämän vuoden tulos-tavoitteen saavuttamiseksi Pöyry on jo sanonut irti 100 työnteki-jäänsä, ja vappulahjaksi Pöyry Industry Oy:n kaikki 1100 työntekijää saivat tiedon yt-neuvottelujen aloittamisesta.

kari.naskinen@gmail.com

Tappio oli Jukka Jalosen syytä

Suomi ei koskaan aikaisemmin ollut laukonut niin paljon ja niin huonoista paikoista kuin keskiviikon ottelussa USA:ta vastaan. Tämä oli selvästi syy Suomen häviöön.

Päävalmentaja Jukka Jalonen oli antanut ohjeen, että laukokaa maalia kohti niin paljon kuin mahdollista, koska USA:n maalivahti Robert Esche on huono. Laukaisukartoista näkyi, miten ohjetta orjallisesti myös noudatettiin. Valtaosa laukauksista lähti lähes siniviivalta, ja telkkaristakin näki, miten huonosti laukaukset ajoitettiin - heti vain laukaus, vaikka ei ollut tietoakaan maskista. Niin huonoa maalivahtia ei MM-kisoissa olekaan, että tuo taktiikka olisi onnistunut.

Aina puhutaan siitä miten varsinkin kanadalaiset ovat hanakoita laukomaan. Jalosen kannattaa nyt kisojen jälkeen vertailla Suomen laukaisukarttaa Kanadan laukaisukarttoihin. Ei kanadalaisten laukominen ole samanlaista kuin oli nyt suomalaisten. Kyllä kanadalaiset ensin hakeutuvat edes jonkinlaiseen maalinteko-paikkaan, ennen kuin lähtevät suosiolla pilaamaan hyökkäystään hätiköidyllä siniviivalaukauksella.

Doug Shedden oli parempi valmentaja.

kari.naskinen@gmail.com

"Lahti" loppuotteluun

Teksti-tv:stä vilkaisin eilen ennen Suomen - Kanadan ottelun alkua, miten Lahden Namika oli pärjännyt. Näkyivät kahden ottelun tulokset ja niiden yhteydessä kunkin joukkueen parhaat pistemiehet: Namika Conley, Honka Perkins, Kataja Brown, Pyrintö Williams. Pelataan siis Suomen mestaruudesta, ja tulevissa loppuotteluissa on mukana myös "Lahti".

Eilisessä ottelussa Namika teki 79 pistettä, joista suomalaispelaajien osuus oli 12 pistettä! Koripallossa tilanne on mennyt älyttömyyksiin. Lehdistä olen lukenut ääritapauksista, että kentällä on saman-aikaisesti ollut kahdeksan ulkomaalaista ja kaksi suomalaista. Namikan joukkueessa on tällä kaudella tainnut pelata lähes kymmenen ulkomaalaista, jotka kaikki eivät ole edes olleet ns. vahvistuksia.

Jalkapalloliigassa pelaa myös "Rovaniemen" joukkue. Kun RoPS pari viikkoa sitten kävi täällä häviämässä FC Lahdelle, oli sen 11 pelaa-jasta 9 ulkomaalaisia.

FC Lahti on tässä suhteessa toista maata. Sen 23 liigapelaajasta on lahtelaisia 14, ja täysin mahdollista on, että aloituskokoonpano voidaan muodostaa pelkästään oman kaupungin pojista.

Myös Pelicans kuuluu omassa lajissaan niihin joukkueisiin, joiden kotipaikka-aste on kaikkein suurimpia. Kuluneella kaudella sen 28 pelaajasta oli 11 Lahdessa syntyneitä.

kari.naskinen@gmail.com

Veroparatiisikeinottelu vie Suomen valtiolta verotuloja yli 100 miljoonaa euroa vuodessa

Investointipankki Merrill Lynch on arvioinut, että kaikissa yli miljoonan dollarin sijoi-tuspääomissa on veroparatiisitalletusten osuus noin 30 prosenttia. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF puolestaan arvioi, että yli puolet pankkien omaisuudesta on talletettu näihin veronkiertoparatiiseihin.

Tilastokeskus laskee suomalaisten sijoi-tuspääomaksi noin 170 miljardia euroa, ja tuosta summasta omistaa rikkain prosentti kymmenesosan. Näillä rikkailla voidaan olettaa olevan veroparatiiseissa jemmassa yli 5 miljardia euroa.

Varallisuusraporttien mukaan veroparatiisisijoituksista saa noin 7,5 prosentin vuotuisen tuoton, josta suomalaisten sijoittajien pitäisi 28 prosentin pääomaveron mukaan maksaa 110 miljoonaa euroa veroja.

Suomalaispankeistakin Nordealla on laajat veroparatiisiverkostot ainakin Jerseyssä, Luxemburgissa ja Liechtensteinissa. Maailman muita veroparatiiseja ovat mm. Andorra, Belgia, Brittiläiset Neitsyt-saaret, Guetrnsey, Itävalta, Man-saari, Monaco ja Sveitsi.

Veroparatiisi tarkoittaa aluetta, jossa on matala tai olematon verotusaste, alhainen säätely, tiukka pankkisalaisuus ja muitakin salassapitokäytäntöjä. Tax Justice Network -järjestö on arvioinut, että maailman rikkaimmat ihmiset ovat sijoittaneet veroparatiiseihin 10 000 miljardin edestä omaisuutta. Tästä summasta aiheutuvat veromene-tykset nousevat OECD-maiden keskimääräisellä veroasteella 250 miljardiin dollariin vuodessa.

Väitöskirjatutkija Matti Kohonen (London School of Economics & Political Science) ja tietokirjailija Matti Ylönen kirjoittivat Helsingin Sanomissa, että rahanpesua ehkäisevä, OECD:n yhteydessä toimiva Financial Action Task Force korostaa Suomea koskevassa raportis-saan pankkien ja luottolaitosten vastuuta todellisten omistussuhtei-den, etävälittäjien ja poliittisten siteiden selvittämisessä. Tätä nykyä pankkien vastuu on rahanpesulakien hampaattomuuden vuoksi minimaalinen, ja ilmoittamisvastuu veroparatiisisijoituksista jää asiakkaalle.

”Finanssikriisin kestävä ratkaisu ja julkistalouden vakaus edellyttävät veroparatiisiongelmaan puuttumista”, kirjoittivat Kohonen ja Ylönen (HS 25.11.2008). Ylönen on kirjoittanut asiasta myös kirjan Veroparatiisit (Like, 2008).

Samaan asiaan on nyt puuttunut puheenjohtaja Jutta Urpilainen: ”Suomi ei ole mikään lintukoto veroparatiiseista puhuttaessa; myös suomalaisilla valtionyhtiöillä on yhteyksiä niihin. Tarvitsemme nyt määrätietoisia toimia niin EU:ssa kuin myös Suomessa veroparatiisien sulkemiseksi.”

Vanhasen - Kataisen hallitus on kuitenkin ollut kovin hiljaa samaan aikaan, kun moni muu Euroopan maa on ollut aktiivinen finanssi-keinottelun lopettamiseksi. Hallituksen yleiseen veropolitiikkaan tämä hissukseen oleminen tosin kuuluukin, koska varsinkin Kokoomuksen perusajatus on, että Suomenkin pitäisi olla paratiisi, jossa veroja ei kerättäisi ollenkaan – yhteiskunta ei tarjoaisi verorahoin tuotettavia palveluja, vaan kansalaiset hankkisivat kaiken tarvitsemansa yksityisiltä markkinoilta.

kari.naskinen@gmail.com

Porvarien matematiikka on erilaista kuin matemaattinen matematiikka

Etelä-Suomen Sanomat juhlisti työväenliikkeen vuotuista juhlapäivää julistamalla vappu-päivän pääkirjoituk-sessaan, että va-semmistopuolueet ovat edelleen matkalla kohti matalampia kan-natuslukuja - ne eivät vielä ole saavuttaneet pohjakosketustaan.

Aiheen tähän antoi tuorein mittaus puolueiden kanna-tuksista. SDP:n kannatus oli Ylen teettämän tutkimuksen mukaan noussut 0,2 prosenttiyksikköä ja Vasemmistoliiton 0,7 prosenttia. ESS:n mukaan nousua ei kuitenkaan ole tapahtunut, koska nämä muutokset mahtuvat teoreettiseen virhemarginaaliin.

Kokoomuksen ja Keskustan kannatusluvut sen sijaan ovat pienentyneet, mutta todellisuudessa kannatus on kasvanut, koska tässä tapauksessa porvarilehdet pyöristävät virhemarginaalin toisinpäin kuin vasemmistopuolueiden kohdalla, ja tämän ansiosta varsinkin "Kokoomus purjehtii vahvassa myötätuulessa" (ESS 30.4.).

EU-vaaleihinkin lehti otti kantaa. Vappuaaton pääkirjoituksen mukaan SDP:llä on tuskaa, ja Vasemmistoliitolle olisi torjuntavoitto, jos se pystyisi säilyttämään yhden paikkansa.

Koska porvarilehdet eivät vapun jälkeen noteeraa vasemmiston vappupuheita, niin tässä nyt kuitenkin muutama poiminta:

"Valtiovarainministeri Jyrki Katainen on korostanut voimakkaasti veronalennusten elvyttävää vaikutusta. Hulluinta on, että valtio joutuu ottamaan velkaa keventääkseen verotusta. Katainen on tässä kuin paroni von Münchausen, joka nousi ylös suohaudasta vetämällä itseään hiuksista."

"Veronkevennykset eivät kohdistu suurimpaan osaan vanhus-väestöstä. Suomen 1,2 miljoonasta eläkeläisestä noin puolet ansaitsee alle 1100 euroa kuukaudessa. Ansiotuloveron kevennys ei vaikuta heihin millään tavoin."

"Kokoomuksen tavoittelema siirtyminen kohti tasaverotusta tarkoittaa sitä, että pienituloiset maksavat entistä suuremman osan kaikesta. Tyypillinen esimerkki tasaverotukseen siirtymisestä on kaavailtu Yle-maksu. Sitä suunnitellaan 175 euron laskuksi kaikkiin kotitalouksiin, riippumatta tuloista ja riippumatta siitä omistaako televisiota vai ei. Ehdotuksen mukaan varattoman maksaisivat suhteellisesti entistä suuremman osan Yleisradion toiminnasta."

"Vanhasen - Kataisen hallitus on ilmoittanut, että nyt ei pidä tehdä samoja virheitä kuin edellisen laman aikana. Hyvä niin. Nykyinen porvarihallitus tunnustaa samalla vihdoin, että edellinen Ahon - Viinasen porvarihallitus teki virheitä, jotka vain syvensivät silloista lamaa."

"Pääministeripuolue Keskustasta tulee viikon välein "kovan tason" puheenvuoro, jossa vaaditaan hallitukselta suunnanmuutosta. Vaatimussarjan aloitti ministeri Mauri Pekkarinen vaatimalla hyväosaisia mukaan lamatalkoisiin mm. pääomaveroa korottamalla. Sarjaa jatkoi viikon kuluttua entinen puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki, joka moitti mm. päätöstä Kela-maksun poistosta. Vappuaattona puoluesihteeri Jarmo Korhonen vaati Kataiselta työllistävää lisäbudjettia. Päättääkö Kokoomus kuitenkin hallituksessa suunnan? Jos Keskusta tosissaan haluaisi muuttaa puheensa teoiksi, on sillä siihen mahdollisuus: jos Kokoomus on jarru politiikan suunnan muuttamiseksi, voi pääministeri Vanhanen koska vain hajottaa hallituksen ja muodostaa uuden opposition kanssa. Tämä olisi looginen lopputulos yhtälöstä, jossa päähallituspuolueen taholta viikon välein vaaditaan samoja asioita, joita oppositio on hallitukselta koko ajan edellyttänyt."

"Suomi oli finanssikriisin alkaessa Euroopan vahvimpia talouksia, mutta nyt olemme pudonneet niiden talouksien joukkoon, jotka kärsivät lamasta eniten IMF:n arvion mukaan."

"Hallituksen on syytä tarkistaa talouspolitiikkansa linjaa ja tunnustaa, että sen valitsema veroelvytys ei toimi. Tarvitaan tukea kotimaisille investoinneille ja kuntien palveluille."

P.S. 3.5.
Tämän päivän ESS noteerasi työväenliikkeen juhlapäivänä liikkeellä olleista poliitikoista vain Paula Lehtomäen (Kesk), Timo Soinin (Pers) ja Ari Vatasen (Kok).

kari.naskinen@gmail.com