Pavel Parhomenkon ohjaamassa elokuvassa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia sekä Gagarinin elämästä että avaruuslentopäivästä 12.4.1961, jolloin Gagarinista tuli ensimmäinen avaruudessa matkannut ihminen.
Tilanteet olivat tiukkoja. Ei ollut lainkaan varmaa, että kaikki onnistuisi täysin, ja oli esimerkiksi sellainen varasuunnitelma, että jos avaruusalus lentonsa jälkeen olisi putoamassa johonkin muualle kuin Neuvostoliiton alueelle, se tuhottaisiin, ja lentäjä siinä samassa. Kaikki kuitenkin meni hyvin ja radio hehkutti asiaa suorassa lähetyksessään. Kun ihmiset eivät oikein olleet perillä avaruuslennon yksityiskohdista, monet pitivät itsestään selvänä, että Gagarinin Vostok-avaruusalus laskeutuisi Punaiselle torille. Tämän takia ihmisiä kerääntyi sinne valtavia määriä – tuostakohan alkoi Suomessakin nykyisin käytettävä ”tavataan torilla” -sanonta vaikkapa jääkiekko- ja euroviisumenestysten yhteydessä? (Punaiselle torille laskeutui vasta Mathias Rust 1987 Cessna-lentokoneellaan.)
Gagarinin valitsi lennolle Neuvostoliiton rakettiohjelman pääinsinööri Sergei Koroljov, joka on selvästi elokuvan toinen päähenkilö. Gagrinin varamieheksi jäi German Titov, joka sai oman vuoronsa seuraavana vuonna. Koroljov näyttää olleen jo varhaisessa vaiheessa Gagarinin kannalla, ja vahvistuksen käsitykselleen hän sai ilmavoimien lääkärin antamasta lausunnosta: ”Gagarin on koreilematon, nolostuu huomatessaan huumorinsa tilanteeseen sopimattomaksi, älykäs, omaa fantastisen muistin, erottuu kanssakilpailijoistaan terävän ja laaja-alaisen ympäristöä koskevan havainnointikykynsä ansiosta, omaa hyvän mielikuvituksen, reagoi nopeasti, valmistautuu annettuihin tehtäviin esimerkillisesti, hallitsee niin astromekaaniset kuin matemaattisetkin kaavat sekä vaikeiden että helppojen tehtävien osalta, ei koe oloaan vaivaantuneeksi joutuessaan puolustamaan mielipiteitään, kun uskoo olevansa oikeassa; syntyy vaikutelma että testattava ymmärtää elämää tovereitaan paremmin.”
Myös Koroljov oli kuitenkin ennen lentoa ja lennon aikanakin hyvin jännittynyt. Hänen arvionsa lennon onnistumisesta oli fifty-fifty. Oli paljon epävarmuustekijöitä, teknisten seikkojen lisäksi: miten Gagarin selviäisi painottomassa tilassa, miten hänen psyykensä kestäisi sen, että näkee maapallon kaukaa avaruudesta jne.
Kaikki kuitenkin onnistui erinomaisesti. Joidenkin tietojen mukaan (ei tässä elokuvassa) Koroljoville oli ehdotettu jo ensimmäisestä Sputnik-lennosta (1957) fysiikan Nobel-palkintoa, mutta Nikita Hrushtshov esti sen vaatimalla palkintoa koko neuvostokansalle.
Hänkin kuitenkin innostui henkilöpalvontaan, kun Vostok 1 ja Gagarin oli onnistuneesti saatu avaruuteen ja tilanne näytti olevan hallinnassa. Hän otti puhelun puolustusministeri Rodion Malinowskille ja sanoi, että kyllä luutnantti Gagarin on nyt ylennettävä majuriksi. Marsalkka Malinowski yritti toppuutella sanomalla, että normaali käytäntö on kyllä tehdä ylennykset pykälä kerrallaan, mutta Hrushtshov ilmoitti, että kapteeni ei tässä tapauksessa riitä, vaan Gagarinista on tehtävä majuri, ja löi luurin kiinni. Gagarinista tuli majuri ja myöhemmin vielä eversti. Gagarinin nimiin menee myös tärkeä päivämäärä 12.4., minkä YK nimesi vuonna 2011 miehitettyjen avaruuslentojen päiväksi (International Day of Human Space Flight).
Elokuva ei kerro Gagarinin myöhemmistä vaiheista, mutta sehän tiedetään, että hän kuoli 1968 MiG-15-harjoitushävittäjän koelennolla. Konetta ohjasi Vladimir Serjogin. Vuonna 2013 kosmonautti Aleksei Leonov kertoi, että onnettomuuden aiheutti Su-15-hävittäjä, joka lensi niin läheltä Serjoginin ja Gagarinin konetta, että se kääntyi nurin, joutui syvään kierteeseen ja syöksyi maahan. Juri Gagarin haudattiin Moskovan Kremliin.
kari.naskinen@gmail.com
