Vanhanen Berlusconi

Ollaan ihmetelty ja naureskeltu italiaanojen systeemeille, kun pääministeri Silvio Berlusconi on saanut huseerata miten tahtoo, eikä äijää ole saatu kiipeliin selvistä rikoksistakaan, koska laki suojelee pääministeriä. Nyt meillä on tämän oman naissankarimme Matti Vanhasen kanssa vähän samantapainen ongelma. Vaikka Keskusrikospoliisi päätyisi siihen, että Vanhanen on tehnyt rikoksen Raha-automaattiyhdistyksen rahoja jakaessaan, ei Krp voi päättää esitutkinnan aloittamisesta pääministeriä vastaan. Siitä päättää perustuslakivaliokunta oikeuskansleri Jaakko Jonkan esityksestä.

Suomenkin lainsäädäntö näyttää siis olevan sillä tavalla makaroonimainen, että ministeri ja varsinkin pääministeri on eri asemassa kuin muut. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi sanoi Helsingin Sanomissa, että ”kynnys on asetettu perustuslaissa ministerin kohdalla korkealle”. Ihme juttu. Miksi ministeri saa tehdä rikoksia keveimmin perustein kuin muut?

Entä sitten, jos Vanhanen kaikesta löysäilyistä huolimatta joutuu oikeuteen? Siinä tapauksessa pitää perustuslakivaliokunnan antaa lausuntoa valtakunnanoikeutta varten, ja 17-jäsenisessä valiokunnassa on hallituspuolueilla selvä enemmistö: kepulaisia on 4, kokoomuslaisia 4, ruotsalaisia 2 ja vihreitä 1. Kuka uskoo, että valiokunta pystyy puolueettomaan lausuntoon?

Uutispäivä Demarin pääkirjoituksessa herätettiinkin eilen keskustelua riippumattoman perustuslakituomioistuimen tarpeellisuudesta. Toinen vaihtoehto olisi, että valtakunnanoikeuteen olisi puoluepolitiikasta riippumaton, suora reitti. Esimerkiksi oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen valtuuksia ja riippumattomuutta voisi vahvistaa ja heidän itsenäisyyttään voimistaa.

kari.naskinen@gmail.com

Soininvaara haluaisi suurkuntien sijasta lisää valtaa maakunnille

Kumma ukkeli tämä Osmo Soininvaara (vihreä). Täällä se nyt touhuaa kuntaliitoshankkeen selvitysmiehenä ja sillä tavoitteella, että uusi iso kunta on saatava aikaan. Perimmältään Soininvaara on kuitenkin sitä mieltä, että parasta ei olekaan kuntien yhteen liittäminen, vaan maakunnallisen hallintoportaan kehittäminen. Soininvaara nimittäin kirjoittaa raportissaan ”Julkisen sektorin tuottavuus”, että hallinnollista valtaa olisi siirrettävä enemmän maakuntien liitoille: ”Maakunnilla olisi oma budjettinsa, verotusoikeus ja suorat vaalit. Tärkeintä olisi, että maakunnilla olisi oma valmisteleva virkamieskuntansa ja taloushallintonsa.”

Tämän raportin, keskustelualoitteen, on Soininvaaralta tilannut Tehokkaan tuotannon tutkimussäätiö, jonka taustayhteisöt ovat Elinkeinoelämän keskusliitto, Finanssialan keskusliitto, Keskuskauppakamari, Liikkeenjohdon konsultit ry. ja Suomen kaupan liitto. Soininvaaran tekeleen säätiö julkaisi viime vuoden lopulla.

Eipä silti, Lahden kannalta Uusi kunta -hanke turha onkin. Tämän totesi Soininvaarakin Lahdessa pidetyssä kokouksessa viime vuonna: ”Lahti ei tarvitse muita vaan muut Lahtea. Erityisesti maakunnan reuna-alueiden ikääntyvät kunnat tarvitsevat yhteistyötä Lahden seudun kuntien kanssa.”

Hämeenlinnassa kuntaliitos jo tehtiin. Siellä pienet kunnat kusettivat Hämeenlinnan kaupunkia oikein kunnolla. Laajennettuun Hämeenlinnaan liittyneen Lammin entinen talousjohtaja Ake Sandelius kertoi Kuntalehdessä, että kunnan itsenäisyyden loppuvaiheissa ei pihistelty, perustettiin esimerkiksi kymmenen uutta virkaa, niistä viisi talousarvion ulkopuolelta.

Uusi Hämeenlinna peri neljältä naapuriltaan negatiivisen kasan. Liitoskuntien luotollisten pankkitilien lopettamiset vaativat neljä miljoonaa euroa!

Tilanne on Hämeenlinnassa sama kuin Lahden seudulla: pikkukunnat tarvitsivat Hämeenlinnan apua. Tämä näkyy nyt mm. veroprosentissa. Liitoksen jälkeen se nousi Hämeenlinnassa 18:sta 19:ään, mutta vanhan Lammin ja vanhan Hauhon alueilla asuvat pääsivät 19,5:stä 19:ään. Uuden Hämeenlinnan asukasmäärä on 66 000, joista vanhoja hämeenlinnalaisia 50 000, eli näin valtavalla enemmistöllä verotus kiristyi.

Jyväskylässä taas murehditaan tällä hetkellä sitä, että Jyväskylän kaupunkiin liitetyn Jyväskylän maalaiskunnan kaikki koulut ovat ”yllättäen” homeessa, ja nyt niitä pitää alkaa remontoida jyväskyläläisten rahoilla.

kari.naskinen@gmail.com

Kansanvalta hylätään, kun seuraava pääministeri valitaan

Lahden Kokoomuksen Päijät-parlamentissa viime viikolla puhunut Jyrki Katainen sanoi, että ”se on täysin Keskustan oma asia, kenet he valitsevat puheenjohtajakseen”. Niin on, mutta näin yksinkertainen ei asia ole, koska näyttää siltä, että uudesta puheenjohtajasta tulee myös pääministeri. Ei yksittäinen puolue saisi nimetä maalle pääministeriä.

Nykyinen järjestelmä on sellainen, että eduskuntavaalit ovat samalla pääministerivaalit. Lähtökohta on, että voittavan puolueen puheenjohtajasta tulee uuden hallituksen pääministeri. Tällä järjestelmällä on itsestään selvästi vaikutusta vaalien tulokseenkin. Samalla järjestelmä takaa sen, että kansanvalta toteutuu tässäkin asiassa eli siinä, kenet me kansalaiset haluamme Suomen tärkeimpään vakanssiin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tämä asia ratkaistaan kepun puoluekokouksessa.

Muodollisesti eduskunta valitsee pääministerin, jonka tasavallan presidentti nimittää tähän tehtävään. Ennen pääministerin valintaa eduskuntaryhmät neuvottelevat hallitusohjelmasta ja hallituksen kokoonpanosta. Näiden neuvottelujen tuloksen perusteella, kuultuaan eduskunnan puhemiestä, presidentti antaa eduskunnalle tiedon pääministeriehdokkaasta. Ehdokas valitaan pääministeriksi, jos hän saa eduskunnassa toimitettavassa avoimessa äänestyksessä enemmän kuin puolet annetuista äänistä.

Kai se jotenkin näin menee tänä vuonnakin, kun Keskusta on ensin kesällä vaihtanut puheenjohtajansa uuteen – tai johonkin vanhaan. Kansanvaltaisesta valinnasta ei kuitenkaan silloin ole kysymys. Siksi olisi parempi, että Matti Vanhanen jatkaisi pääministerinä niin kauan kuin tämä hallitus muuten on pystyssä. Vieläkin parempi olisi, että järjestettäisiin uudet vaalit ensi syksynä.

kari.naskinen@gmail.com

Keinot koventuneet

Teatteri Vanhan Jukon uutuusnäytelmä Kahdeksan surmanluotia kuvaa hyvin sitä muutosta, mikä on 40 vuodessa tapahtunut. Mikko Niskasen elokuva Pihtipuutaalla tapahtuneesta neljän poliisin murhasta on kaikessa hurjuudessaan hienovireinen ja alakuloinen – Vanhan Jukon näytelmä nykypäivään siirrettynä on pelkästään hurja ja pelottava.

Tämä sama muutos on tapahtunut koko yhteiskunnassa. Arvot ovat koventuneet ja elämä muuttunut pelottavammaksi. Juha Luukkosen sovittama ja ohjaama näytelmä on hetkittäin suorastaan vastenmielinen – vähällä oli, etten lähtenyt kesken pois, kun katsomossa istunutta yleisöä osoitettiin haulikolla, kovat piipussa, tietenkin vain leikisti, mutta siltikin tuntui pahalta.

Näytelmä kertoo työttömyydestä, toimeentulovaikeuksista, syrjäytymisestä ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta, jotka ovat osittain syynä päähenkilö Pasin ahdistukseen, ryyppäämiseen, riehumiseen ja lopulta väkivaltaiseen purkautumiseen. Luukkonen sanoi Lahden Radion haastattelussa 8.10.2009, että pohtiessaan Kahdeksan surmanluodin motiiveja hän joutuu myöntämään, että voisi jopa itse toimia vastaavassa tilanteessa samalla tavalla.

”Valitettavasti 40 vuodessa mikään ei ole muuttunut, ainakaan parempaa suuntaan. Tällaista tapahtuu edelleen, mutta se on räikeämpää ja julkisempaa. Ennen oltiin piilossa liiterin takana, mutta nyt mennään kouluun ampumaan ja laitetaan kuvat nettiin.”

Pienviljelijä Tauno Pasanen Pihtiputaalla kohdisti kostonsa yhteiskunnalle sitä edustavaan virkavaltaan. Nykyisin ovat kuitenkin ne toisenlaisetkin tapaukset, joissa väkivallantekojen kohteiksi joutuvat täysin ulkopuoliset ihmiset. Vieraan tappajan luodista voi saada yhtä hyvin kadulla, koulussa kuin kauppakeskuksessakin. Tästä näytelmä kertoo. Luukkosen näytelmäversio Niskasen elokuvasta on kuitenkin niin erilainen, että on ollut oikeastaan hämäävää säilyttää näytelmällä sama nimi.

Keinot ovat koventuneet myös teatterissa. Kun nykyteatterissa halutaan jotakin sanoa ja oikein tosissaan julistaa, niin siihen eivät tavallisen puheteatterin keinot riitä. Melua ja mekastusta, räkää ja oksennusta pitää olla. Kun näin tehdään, mennään usein myös mauttomuuden puolelle. Jukon esityksessäkin tällaista rajankäyntiä on; täysin tarpeeton kohtaus on esimerkiksi se, missä isolla videokuvalla näytetään pitkään yhden näyttelijän nytkyvää paljasta takapuolta känniläisten naimakohtauksessa.

Kai tällainen näytelmä on myös eräänlainen nuorisoversio vakavasta aiheesta. Sitä ovat monet ulkomaankieliset laulutkin, joiden liittyminen asiaan jäi ainakin minulta kokonaan tavoittamatta.

Käsittämätöntä näytelmässä on myös rinnastaa kansalaissota nykyajan hulluun tappamiseen. Kansalaissota oli julkinen kapina, jossa oli kaksi toistaan vastassa ollutta osapuolta. Kansalaissodassa tapettiin vihollisia. Jokelassa ja Kauhajoella eivät kohteina olleet viholliset.

Sen tämä näytelmä joka tapauksessa hyvin tuo esille, että 20 vuotta sitten alkaneessa hyvinvointivaltion alasajossa on ”onnistuttu”.

kari.naskinen@gmail.com

Suomi ja Israel aseyhteistyössä

Suomi on ostanut Israelista aseita 2000-luvulla 152 miljoonalla eurolla. Näillä ostoilla Suomi on tukenut yrityksiä, joista kaksi on keskeisiä tekijöitä Israelin vahvistamattomassa ydinaseohjelmassa; toisen niistä omistaa Israelin puolustusministeriö. Kolmannen yrityksen katsoi Norjan eläkerahasto eettisesti sopimattomaksi sijoituskohteeksi johtuen sen osallisuudesta kansainvälisen lain vastaiseen Länsirannan aidan rakentamiseen; tämä tapahtui vain muutamaa kuukautta ennen kuin Suomi osti samalta yritykselta sotilaselektroniikkaa 17 miljoonalla eurolla viime elokuussa.

Nämä tiedot ilmenevät Safer Globe Finlandin (www.saferglobe.fi) tänään julkaisemasta selvityksestä, mihin on koottu tietoja Suomen asekaupasta Israelin kanssa vuosina 1950 - 2009. Tarkoituksena on tuoda julki lisätietoja, jotta Suomen julkilausuttua ulko- ja ihmisoikeuspolitiikkaa voitaisiin arvioida suhteessa todellisuuteen.

Viime vuonna Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kysyi eduskunnassa, antaako Suomen hallitus tämän poliittisesti kestämättömän asekaupan Israeliin jatkua? Joulukuussa puolustusministeri Jyri Häkämies (Kok) vastasi mitä vastasi, puutaheinää asian vierestä. Tosiasia kuitenkin on, että Suomi on osallistunut israelilaisten asetehtaiden kanssa tuotekehitys- ja testausyhteistyöhön niin Israelissa kuin Suomessakin. Asevienti on ollut pääasiassa vastakauppoja, joissa suomalainen yritys on alihankkijana vienyt kolmannen sukupolven Spike-panssarintorjuntaohjusteknologiaa Israeliin. Suomalaiset osat on ollut tarkoitus asentaa EU-maiden armeijoille toimitettaviin panssarintorjutaohjuksiin, mutta tästä ei ole varmuutta. Alihankinnan arvo on ollut vuoden 2001 jälkeen noin viisi miljoonaa euroa, minkä takia Amnesty International on listannut Suomen Israelin toiseksi tärkeimmäksi ohjusteknologian toimittajaksi heti Yhdysvaltojen jälkeen. Suomen viranomaiset myönsivät vuonna 2008 luvan viedä kaksi teleskooppimastoa Israelin armeijalle.

Safer Globe Finland on rauhan ja turvallisuuden tutkimusverkosto. Se tuottaa informaatiota edistämään yhteiskunnallisten ja kansainvälisten asioiden tuntemusta, ristiriitojen rauhanomaista ratkaisua, luottamuksen edistämiseen ja aseidenriisuntaan sekä inhimilliseen turvallisuuteen perustuvaa turvallisuuspolitiikkaa.

kari.naskinen@gmail.com

Vasemmistoliitto ei ole toivottu ryhmä Lahden kaupunginvaltuustossa

Tämän päivän Etelä-Suomen Sanomien pääkirjoitussivulla haukutaan Lahden kaupunginvaltuuston viittä jäsentä ”änkyröiksi”, koska he vastustavat ”kaikkea”. Vasemmistoliiton koko valtuustoryhmän haukkui viime viikolla kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Ilkka Viljanen (Kok) samasta syystä.

Voimansa tunnossa olevan Kokoomuksen elämöinti on näin saanut suorastaan fasistisia piirteitä. Kun Vasemmistoliitto on vastustanut Sibeliustalon rakentamista, eteläisen ohitustien Launeen-linjausta, Ranta-Kartanon kaavaa ja nyt viimeksi toriparkkia, niin Vasemmistoliiton katsotaan edustavan väärää politiikkaa eikä oikeastaan kuuluisi ollenkaan lahtelaiseen päätöksenteko-organisaatioon.

Kokoomus ja ESS tulkitsevat niin, että vain niiden oma (ja poikkeuksetta yhteinen) kanta kaikkiin asioihin on oikea. Mutta entäpä jos viidellä ”änkyrällä” eli Matti Kauppilalla (Vas), Vuokko Kautolla (Vas), Eino Vuorella (Vas), Eila Jokisella (SDP) ja Tuija Nurmella (Kok) on sittenkin hyvät perustelut kannanotoilleen? Entäpä jos heidän mielestään näitä isoja rakennushankkeita tärkeämpiä ovatkin esimerkiksi terveydenhuollon, päivähoidon ja koulujen, kirjastojen ja joukkoliikenteen toiminnan laadun ja määrän parantaminen? Entä jos heidän mielestään demokratiaan kuuluu myös mielipiteenvapaus?

Kansanäänestyksiä näistä asioista ei ole voitu järjestää, koska lahtelaisten enemmistö olisi paljastunut änkyröiksi.

Torin seudun asemakaavasta päätettäessä (änkyröiden vastustaessa) tuli päätökseen maininta siitä, että toriparkin investointi ei saa rasittaa kaupunkia taloudellisesti. Änkyrät ja muutkin tietävät, että tuo lausuma on ihan haistapaskapuhetta. Jos toriparkin rakentaa kaupungin omistama Lahden Pysäköinti Oy (Siltapuisto), voidaan veronmaksajille selittää, että eihän se kaupungin taloutta rasita, sehän on itsenäinen yhtiö. Toimialajohtaja Timo Ahonen sanoi jo eilen televisiossa, että asiasta päättää aikanaan Lahden Pysäköinti Oy:n hallitus – eikä demokraattisesti valitulla valtuustolla ole sanansijaa.

P.S. 21.1.
Muiden valtuutettujen mollaamista jatkaa tänään ilmestyneessä Viikko-Hämeessä valtuuston varapuheenjohtaja Mika Kari (SDP). Hän kirjoittaa toistuvasti vähemmistöön jäävistä "perusänkyröistä" ja "älykkäästä oppositiosta". Ilmeisesti perusänkyröitä ovat ainakin ne viisi ESS:n luettelemaa, siis myös Mika Karin puoluetoveri Eila Jokinen.

Ennen "änkyröillä" tarkoitettiin SKP:n vähemmistöläisiä tai tietyntasoista humalatilaa. Koska nämä luonnehdinnat eivät esimerkiksi Eila Jokiseen sovi, niin jotakin muuta Mika Kari tarkoittaa. Piti hakea selitystä. Yhden sellaisen on antanut Jyrki Lehtola Aamulehdessä (22.9.2008): "Änkyrä on muutoshaluton, valittava vanhus, joka on esteenä toisten ilolle." Ettäs tiedätte, valtuutettu Eila Jokinen.

kari.naskinen@gmail.com

Grey City

Lahden kaupunginvaltuuston oikeistovoimat päättivät eilen, että parempi on tavoitella Grey City -arvoa kuin Green City -arvoa [grey = harmaa, green = vihreä, city = kaupunki]. Tervetuloa kaikki mahdolliset henkilöautoilijat Lahden keskustaan, me teemme teille uusia hienoja parkkipaikkoja.

Pakokaasupäästöissä ilmaan vapautuvat noki- ja nanohiukkaset aiheuttavat ihmisten terveydelle merkittävää haittaa. Nämä liikenteen myrkkypäästöjen hiukkaset ovat esimerkiksi biomassan poltosta syntyviä hiukkasia pienempiä, joten ne kulkeutuvat syvälle keuhkoihin aiheuttaen hengitystiesairauksia sekä altistaen myös sydän- ja verisuonitaudeille. Vuosittain diagnostisoidaan noin 2000 ennenaikaista sydän- ja verisuonitautien aiheuttamaa kuolemaa, joiden syinä voidaan pitää näitä pienhiukkasista.

Lahden keskustassa ongelma on tavallista suurempi: ilmanlaatu on herkästi huonontuva, koska keskusta sijaitsee harjujenvälisessä notkossa, jossa "ilmanvaihto" toimii huonosti.

Puolisoni Ulla Vaara kirjoittaa asiasta hyvin blogissaan 18.1. (http://www.vaaranaskinen.fi/).

Valtuusto päätti Lahden Grey City -hankkeesta yhden äänen enemmistöllä. Demokraattisessa järjestelmässä ei kuitenkaan katsota äänimäärien eroja, vaan päätös on aina päätös ja sen mukaan jatkossa toimitaan. Koville kuitenkin otti, sosiaalidemokraattien ryhmässäkin piti väriä tunnustaa - oikeiston harmaaksi se osoittautui yhdeksän kohdalla, mukana myös Lahden seudun ympäristölautakunnan puheenjohtaja Eero Vainio, joka kunnallisvaalikampanjassaan vetosi voimakkaasti joukkoliikenteen puolesta.

Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirralle (Kok) asia tuntuu olevan hänen täälläoloaikansa tärkein. Kolme kertaa hän kävi maanantai-illan kokouksen aikana puhujapöntössä. Näin voimakas poliittiseen päätöksentekoon sekaantuminen todistaa, että Myllyvirta on kaikista edeltäjistään poiketen enemmän poliitikko kuin asiantuntijajohtaja. Vastaavalla tavalla hän menetteli kaupunginorkesterin intendentin Tuomas Kinbergin vastuuvapausasiaa käsiteltäessä.

Sen sijaan vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Saara Vauramo ei käynyt puhumassa kertaakaan, sillä hän ei rohjennut tulla kokoukseen ollenkaan. (Saara Varamon appiukko on Lahden keskustan kiinteistöporhoihin kuuluva Erkki Puolakka).

Sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Sari Niinistö (Kok) kävi valittamassa sitä, että kerran hän ei ollut saanut autoaan ihan kuntosalin oven eteen, eli parkkipaikoista on pulaa. Niin sitä pitää terveyslautakunnan puheenjohtajan neuvoa kuntoilijoita! Terveellisemmän Lahden puolesta äänestivät Kokoomuksesta Seppo Hakala, Matti Kataja, Leena Luhtanen, Arja Nikkanen, Tuija Nurmi, Pentti E Rantanen ja Marja-Leena Taavila.

Lahden lehdillekin valtuuston päätös oli iso voitto. ESS oli kaivanut toriparkkilausuntoja antamaan kaikki mahdolliset sen puoltajat, eläkkeellä olevat halpahallikauppiaatkin. Samaan kampanjaan osallistui Uusi Lahti, ja myös demarien Viikko-Hämeen päätoimittaja-valtuutettu Jarkko Nissinen äänesti maanantaina harmaan Lahden puolesta.

kari.naskinen@gmail.com

Messutoimintaa Lahdessa 37 päivää tänä vuonna

Kaupunginvaltuutettu Jari Hartman (SDP) sanoi viime vuonna yhdessä valtuuston kokouksessa, että häntäkin vedettiin nenästä, kun valtuusto helmikuussa 2006 päätti yhden äänen enemmistöllä (30-29), että uutta Lahti-hallia voidaan ryhtyä rakentamaan. Lahden Messut Oy:n ja eräiden poliittisten kähmijöiden taholta vakuutettiin, että hanke on poikkeuksellisen erinomainen ja että Lahden kaupunki ei siitä joudu kärsimään. Valtuutettujen niukka enemmistö uskoi nämä paskapuheet. Nyt on kuitenkin nähty, että Lahti-halli on käynyt messuyhtiölle ylitsepääsemättömän vaikeaksi tapaukseksi. Lahden Messut Oy on nyt niin lähellä konkurssitilaa, että sitä ei enää pelasta muu kuin kaupungin hätiin tulo.

Tästä on tuoreimpana todisteena se, että messuyhtiö joutui ottamaan 200 000 euron pääomalainan Lahden yrityskiinteistöt Oy:ltä, jonka omistavat Lahden kaupunki (80,5 %) ja Finnvera Oyj (19,5 %). Osakeyhtiölain mukaan pääomalainaa voidaan käyttää saneerauskeinona pyrittäessä estämään konkurssi. Pääomalainakin on periaatteessa maksettava joskus takaisin, mutta mitenkähän tässä tapauksessa? Yrityksen voitot on käytettävä ensisijaisesti pääomalainan korkojen maksamiseen. Voitoista ei kuitenkaan ole tietoakaan, joten niinkö tässä käy, että koko messufirma kaatuu Lahden kaupungin niskoille.

Viime vuonnakin Lahden Messut Oy tuotti tappiota. Messutilat olivat tyhjillään noin 200 vuorokauden ajan ja yhtiön liikevaihto romahti edellisvuoden 4 miljoonasta 2 miljoonaa euroon. Sama tahti jatkuu tänä vuonna. Messuyhtiön internetsivuilla on luettelo tämän vuoden messutapahtumista, joita on yhteensä 37 päivän ajan.

Lahti-hallin omistaa Lahden yrityskiinteistöt Oy, joka otti sen rakentamista varten 4,5 miljoonan euron lainan 6,2 prosentin korolla ja kaupungin takaamana. Vaihtoehdot ovat vähissä: messuyhtiö tekee konkurssin tai tappiollista messutoimintaa aletaan pyörittää kokonaan verovaroin.

Nenästä vetämisestä vielä sen verran, että kun Lahti-hallipäätöstä vängällä vietiin läpi, puhuttiin monitoimihallista. Tällä hämäystermillä annettiin ymmärtää, että halliin tulisi muunkinlaista toimintaa. Nyt nämä puheet olisi hyvä lunastaa – tehdään Lahti-hallista uusi urheilutalo.

Messujen ja Lahden yrityskiinteistöt Oy:n tapaus todistaa myös siitä, miten kaukana demokraattisesta päätöksenteosta ollaan, kun kunnissa on siirrytty tällaiseen tytäryhtiötalouteen. Vaaleilla valituilla valtuutetuilla ei ole sanansijaa näissä keplotteluissa, joilla nytkin yksityistä messufirmaa pidetään pystyssä kaupungin rahoilla. Sama tilanne voi toistua, jos valtuusto maanantaina 18.1. päättää hyväksyä uuden asemakaavan kaupungin keskustaan. Se mahdollistaisi toriparkin rakentamisen, mutta valtuustoa ei enää tarvittaisi tästä mahdollistamisesta päättämään, koska sen päätöksen tekisi kaupungin tytäryhtiö Lahden Pysäköinti Oy.

kari.naskinen@gmail.com

Toriparkin vastustajat johtavat

Lahden kaupunginvaltuusto käsittelee maanantaina 18.1. torin tienoon asemakaavamuutosehdotusta. Se on samalla ensimmäinen kerta, kun toriparkkiasia on valtuustossa. Toriparkki on yksi niistä asioista, jotka kaikkein eniten kiinnostivat lahtelaisia viime kunnallisvaalien alla. Ehdokkaat ottivat asiaan kantaa, ja näitä kannanottoja oli tarkistettavissa myös internetin vaalikoneissa. Kun näitä vastauksia nyt käy läpi, näyttää siltä, että valtuusto ei torin alle rakennettavan parkkiluolan kannalla ole.

Yhtenä vaalilupauksenaan toriparkin vastustaminen esiintyivät nyt valtuustossa istuvista ainakin seuraavat:

SDP: Jari Hartman, Susanna Iivonen-Pekesen, Katja Ilmoniemi, Eila Jokinen, Ulla Koskinen-Laine, Erkki Nieminen, Jarkko Nissinen, Tapani Ripatti, Kari Salmi, Jouko Skinnari, Ulla Vaara, Eero Vainio.
Kokoomus: Matti Kataja, Leena Luhtanen, Arja Nikkanen, Reijo Salminen, Marja-Leena Taavila, Merja Vahter.
Vihreät: Helena Aaltola, Aleksi Mäntylä, Kirsti Vaara, Saara Vauramo.
Vasemmistoliitto: Antti Holopainen, Matti Kauppila, Vuokko Kautto.
Perussuomalaiset: Lasse Koskinen, Harri Nieminen.
Kristilliset: Leena Kaartinen.

Toriparkin kannattajia:
Kokoomus: Sari Kurikka, Sari Niinistö, Tuija Nurmi, Einari Pohjolainen, Jorma Ratia, Juha Rostedt, Jari Salonen, Ilkka Viljanen.
SDP: Sirkku Hilden, Mika Kari, Pekka Komu.
Keskusta: Saila Lehtomäki, Maija-Liisa Lindqvist, Maarit Luukka.
Kristilliset: Marjo Loponen, Leena Mantere.

Näillä tuloksilla toriparkin vastustajat olisivat johdossa äänin 27 - 16. Lisäksi on tiedossa kaupunginhallituksen kokouksen (21.12.) perusteella, että Hannu Himanen (Kok) kannattaa toriparkkia ja että vaalilupauksensa ovat pettäneet Kari Salmi, Leena Luhtanen ja Merja Vahter. Näin ollen äänestystilanne on 24 - 20, ja sitten on 15 valtuutettua, joiden kantaa en tiedä.

Kuntalaisten kanta on selvä: ei toriparkkia, eikä ainakaan veronmaksajien rahoilla. Viimeksi asiaa kyseli Lahden Radio internetsivullaan. Vastaajien mielipidejakauma oli toriparkinvastainen suunnilleen prosentein 70 - 30.

PARKKIPAIKOISTA
EI OLE PULAA

Kun Kauppakeskus Trio viime toukokuussa muutti parkkihallinsa maksulliseksi myös ensimmäisen tunnin osalta, alkoi hallissa heti olla runsaasti vapaita paikkoja. Kesäkuussa päätettiin palata maksuttomaan ensimmäiseen tuntiin. Pitkä Päijänteenkatu muutettiin viime vuonna maksulliseksi, ja nyt kadulla on parkkitilaa vaikka kuinka paljon.

Lahdessa ei siis tarvita lisää parkkipaikkoja, vaan ilmaisia parkkipaikkoja. Torin alle ei ilmaisia paikkoja tulisi, vaan päinvastoin Lahden kalleimpia.

Pysäköinnin helppoutta Lahdessa mainostaa myös Lahden alueen kehittämisyhtiö (Lakes), jonka esitteessä ”Enemmän tilaa elämälle” (lokakuu/2008) todetaan: ”Pysäköinti kaupungin keskustassa ei ole ongelma. Keskustan alueella on useita parkkitaloja ja pysäköintialueita.”

Markkinapäivänä Lahden keskustassa on joskus pientä ruuhkaa. Viime keväänä tein kokeen, ajoin autolla torin luo klo 11 ja etsin tyhjiä parkkiruutuja. Aivan torin kupeesta niitä ei löytynyt, mutta jo 200 metrin säteellä torista auton sai helposti kadunvarsipysäköintiin. Lisäksi kaikissa parkkihalleissa oli tilaa vaikka millä mitalla, eniten lähellä toria olevassa Siltapuiston pysäköintitalossa.

Tilannetta tosin on pyritty väkisin muokkaamaan toisenlaiseksi vähentämällä normaaleja kadunvarsipaikkoja, kuten nyt on tarkoitus myös uudella asemakaavalla.

MIKSI TORIPARKKI?

Siksi, että keskustan kauppaliikkeisiin saataisiin lisää ostajia. Näin on asia nyt, kun ensin on valtuuston päätöksillä sallittu jättimarkettien rakentaminen Launeelle, viimeksi Holmaan ja nyt vielä Karistoon.

Kun asiasta ensimmäisiä kertoja puhuttiin, tuotiin esille, että rakentamiskustannuksiin osallistuisivat myös yrittäjät ja keskustan kiinteistöyhtiöt. Eivät ole puheet pitäneet, mutta tästä huolimatta osa poliitikoista ja kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta (Kok) ovat toriparkin rakentamisen kannalla - meidän veronmaksajien rahoilla.

Ei asiaa miksikään muuta se, että rakennuttajana ja maksajana (arviolta 20 miljoonaa euroa) toimisi persaukinen Lahden Pysäköinti Oy. Se on kaupungin sataprosenttisesti omistama tytäryhtiö, siis veronmaksajien ja äänestäjien. Tällaisten tytäryhtiöiden valtavasti kasvava velkataakka on jo nyt iso rasite. Lahden kaupunkikonsernin lainakanta on suhteellisesti laskien suurten kaupunkien suurin, 4300 euroa/asukas.

Jos toriparkki rakennetaan, sen kustantaminen kuuluu Hämeen kauppakamarin, Päijät-Hämeen yrittäjien, Lahden yrittäjien, Lahden teollisuusseuran, Lahden keskustaeheytys ry:n ja Lahden liikemiesyhdistyksen jäsenyrityksille sekä keskustan kaupoilta vuokratuloja saaville rikkaille kiinteistöyhtiöille.

Viime syksynä kaupunginhallitus ja muita siinä siivellä kävivät toriparkkiretkellä Jyväskylässä, Kuopiossa ja Vaasassa. Ei ollut kanttia käydä Turussa, missä toriparkin kustantaa kokonaan paikallinen elinkeinoelämä.

Ilmastoasiastakin on kysymys. Liikenneministeriön viime vuonna julkistamassa ilmastopoliittisessa ohjelmassa lähdetään siitä, että kaupungeissa henkilöliikenteen kasvu ohjataan linja-autoihin, raiteille ja pyöräteille. Lahdessa jotkut haluavat lisätä henkilöautoliikenteen kasvua.

kari.naskinen@gmail.com

Tappamiskasvatus aloitetaan jo päiväkodissa

Lahden Radiossa oli juttua siitä, leikkivätkö lapset päiväkodeissa leikkiaseilla. Ei varsinaisesti leikitä esimerkiksi pyssyleikkejä, mutta aselelut ovat kuitenkin sallittuja päiväkotialueella. Renkomäen päiväkodin lastentarhanopettaja Maaret Leppänen sanoi, että lapset voivat rakentaa esimerkiksi multilinkeistä (mitähän ne ovat?) aseita, mutta edes leikkiaseilla ei saa osoitella toisia.

Kauhajoen koulumurhien jälkeen puhuttiin samasta asiasta Helsingin lehdissä ja silloin joku Helsingin kaupungin päivähoidon asiantuntija Pirjo Verta sanoi, että ”ei pyssyjä voi kieltää”.

Päiväkodeissa pidetään aina silloin tällöin ns. lelupäiviä, jolloin kukin lapsi tuo kotoaan jonkin lelun. Pirjo Verta sanoi, että ”lelupäivän merkitys päiväkodin ja oman kodin yhteisessä arjessa on keskeinen, lelupäivän valinnoissa ja lasten leikeissä heijastuu ympäröivä elämä”.

Tämä heijastuminenko on tärkeintä? Kun Myyrmannissa, Jokelassa, Kauhajoella ja Espoon Sellossa tapetaan ihmisiä, niin tällaisen ympäröivän elämänkö on heijastuttava myös lasten leikkeihin?

Sen verran Helsingissä kuitenkin tarkennettiin ohjeita Kauhajoen murhien jälkeen, että päiväkotiin ei enää saa tuoda kuin yhden aseen per lapsi. Samoin sovittiin, että enää ei saanut ampua "aseettomia" kavereita tai sellaisia, jotka eivät halua olla mukana pyssyleikeissä. Eli kasvatuksellinen lähtökohta Helsingissä on, että vain yhdellä aseella sopii ampua - riittäähän sarjamurhaajallekin yksi ase.

Lahden Radion ohjelman jälkeen asiaa kommentoitiin radion internetsivuilla. Yleisin kommentti oli, että höpö höpöjä tällaiset puheet. Moni kirjoittaja sanoi, että hänkin on leikkinyt pyssyillä, mutta kun on terve päästään, niin ei ole murhaajaksi tullut – että pitää olla jotenkin häiriintynyt tai peräti sairas, jos tällaisista leikeistä saa vääränlaisia virikkeitä.

Siinäpä se. Kuka kontrolloi, kuka mahdollisesti saa vääriä virikkeitä? Tuhannen päiväkotilapsen joukossa on aina jokunen kelvotonkin.

Mistähän ovat tulleet ne virikkeet, joiden "ansiosta" Suomi on asukaslukuun suhteutettuna maailman aseistautunein kansa?

Parasta olisi nollatoleranssi. Enkä näin vanhana pasifistina ymmärrä sitäkään, miksi aseita yleensäkään on muilla kuin poliiseilla. Edes kilpa-ammunta ei ole tärkeätä. Miksi ampua pitää osata kenenkään muiden kuin poliisien?

kari.naskinen@gmail.com

Onko biljardi urheilua?

Jos samaan hiihtokilpailuun pantaisiin Matti Heikkinen, Hannu Manninen, Paavo Puurunen ja Aino-Kaisa Saarinen, jäisi Hollolan likka viimeiseksi. Tästä huolimatta hänet valitaan Suomen urheilugaalassa maanantaina viime vuoden parhaaksi urheilijaksi.

Naiset vaativat tasa-arvoista kohtelua. Palkkaakin pitäisi saada yhtä paljon kuin miehet, ja urheilussa palkkioiden pitäisi olla samansuuruiset. Mutta mitä tasa-arvoa se on, että feministeille pitää olla omat sarjat urheilussa? Eivätkö naiset ole samanlaisia ihmisiä kuin miehetkin?

Ainoat tasa-arvoiset urheilulajit taitavat olla moottoriurheilu ja ratsastus, joissa on pärjättävä, olkoon sukupuolisuuntautuneisuus mikä tahansa.

Näillä perusteilla lähetin oman äänestyslistani Urheilugaalaan seuraavanlaisena (kuulun B-jäsenenä Urheilutoimittajain liittoon):

1. Matti Esko, lentopallon Maailman liigan passaritilaston ykkönen. Kysymys lajista, jota harrastetaan jalkapallon jälkeen seuraavaksi eniten maailmassa.
2. Markku Koski, lumilautailun maailmanmestari. Laji, joka pitäisi ottaa myös Salpausselän kisojen ohjelmaan, niin saataisiin uutta yleisöä, koska meitä vanhan ajan hiihtopenkkiurheilijoita ei kohta enää ole.
3. Sami Haapakoski, maailman paras lajissaan, Suomen kansallispelissä.
4. Mika Ahola, enduron maailmanmestari. Tämä on se kova (ehkä kovin) moottoriurheilulaji, jossa kilpaillaan myös Päijänteen ympäriajossa.
5. Mika Immonen, voittanut kolmena vuonna peräkkäin US Openin ja on myös maailmanmestari. Jos biljardi lasketaan urheiluksi, kuuluu Immonen ilman muuta listalle. Jotkut eivät laske, mutta mikähän ero urheilullisuuden näkökulmasta on esimerkiksi golfilla, keilailulla, biljardilla ja hiihtosuunnistuksella.
6. Jukka Keskisalo, pitkänmatkanjuoksija mukana listalla isänmaallisista nostalgiasyistä.
7. Matti Heikkinen, Suomen paras hiihtäjä, ja on tänä vuonna jatkanut siitä, mihin viime vuonna jäi.
8. Jussi Veikkanen, maailman kovimman urheilukilpailun Ranskan ympäriajon vuoristoetappien johtajanpaita päällä ensimmäisenä suomalaisena.
9. Tanja Poutiainen, menköön nyt, kun voitti sentään laajasti harrastetun ja seuratun alppilajin maailmancupin (suurpujottelu).
10. Aino-Kaisa Saarinen, piti panna listalle, etteivät hylkää äänestystäni, sillä Aino-Kaisan nimen puuttuminen olisi voitu tulkita vääränlaiseksi taktikoinniksi. Sitä ei kuitenkaan takavuosina koskaan tulkittu taktikoinniksi, kun iso joukko urheilutoimittajia ei pannut kymmenen parhaan joukkoon maailmanmestaruuksia voittaneita Keke Rosbergia, Mika Häkkistä eikä Kimi Räikköstä.

Mutta onko shakinpeluu urheilua? Kyllä siinä missä moni muukin urheiluksi luokiteltava laji. Siksi listalle voisi panna myös Tomi Nybäckin (24), Suomen kaikkien aikojen menestyneimmän pelaajan. Nybäckin saavutusluettelo on pitkä, esimerkiksi vuoden 2008 shakkiolympialaisissa hän voitti kuudennella kierroksella maailmanlistalla neljäntenä olleen Magnus Carlsenin, mikä on suurin yksittäinen suomalaisvoitto kautta aikojen. Maailmanlistalla Nybäck on korkeammalla kuin Mikko Ilonen ja Jarkko Nieminen omilla listoillaan.

kari.naskinen@gmail.com

Ei ole helppoa herrojenkaan kakaroilla

Sakari Topeliuksen yli sata vuotta vanhassa sadussa Adalmiinan helmessä kuninkaan tytär hemmotellaan pilalle ja rangaistukseksi tästä Adalmiina menettää muistinsa ja päätyy pahaiseksi vuohipaimeneksi. Sadun onnellisessa lopussa prinssi löytää Adalmiinan ja tuo hänet kotiin muuttuneena, nöyränä, hyvänä prinsessana. Loppiaisena ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Jos rakastat on pääosassa ylioppilaskesäänsä elävä Ada, jolla myös menee överiksi, kun kaikkea on, mutta kun mikään ei riitä. Adalmiinan tavoin myös Ada tekee ”reissun” ja palaa kotiin, Adalmiinaakin hankalampien elämänkokemusten parantamana.

Vakava aihe, mutta viihteellisesti toteutettu, sillä kysymyksessä on Neil Hardwickin ohjaama kevyt musiikkielokuva. Sen on toteuttanut Juonifilmi Oy, tuottajanaan Lahdesta kotoisin oleva Jarkko Hentula (39), jolla on jo pitkä kokemus filmialalta. Hän aloitti uransa Matti Kassilan ohjaaman Kaikki pelissä -elokuvan (1994) järjestäjän apulaisena; tällä vuosituhannella Hentula on toiminut tuottajana mm. elokuvissa Juulian totuudet (2002), Helmiä ja sikoja (2003), FC Venus (2005) ja Raja 1918 (2007). Hentulan tuottama on myös Skavabölen pojat (2009), jossa niin ikään hyväosaisen perheen lapsilla Kauniaisissa ei mene kovin hyvin – siinä perheen isä on elinkeinohallituksen osastonjohtaja, nyt musikaalissa Adan isä on ministeri.

”Ada on pilalle lellitty ja emotionaalisesti hylätty. Ei mikään poikkeuksellinen teini nykyaikana”, sanoo käsikirjoittaja Katja Kallio. ”Melkein kenestä tahansa tulee tietyissä olosuhteissa kusipää ja roisto. Silti uskon, että kaikista kokemuksista huolimatta useimpien ihmisten sisimmässä säilyy jokin täysin turmeltumaton osa. Tästä elokuva kertoo.”

(Tämä kusipäisyysilmiö on kansainvälinen. Lentokoneen räjäyttämistä yrittänyt Umar Farouk Abdulmutallab on rikkaan nigerialaisen pankkiirin poika, joka kuitenkin päätti ryhtyä al-Qaidan terroristiksi.)

Suomalainen musiikkielokuva on harvinaisuus. Niitä tehtiin puoli vuosisataa sitten, ja aika samanlaisella konseptilla kuin nytkin: tuttuja iskelmiä ja niiden välissä kuljetetaan löyhää juonta.

Katja Kallion kanssa Hentula oli jo tehnyt hyvin sujunutta yhteistyötä Kuutamolla-elokuvassa (2002). Hyvin on sujunut nytkin. On kuitenkin yksi ongelma, ja kummallinen onkin: huonointa musiikkielokuvassa on musiikki! Tai tarkemmin sanoen laulajat. Ihmeellistä tämä nykyajan nuorten laulajien, varsinkin tyttöjen, äänenkäyttö – ininää, kähinää, honotusta. Yllättävä tieto on, että pääosan esittäjä Elli Vallinoja (21) opiskelee laulua Sibelius-akatemiassa. Sitä paitsi kuulin Elli Vallinojaa pari vuotta sitten Aleksanterin teatterin Viulunsoittaja katolla -musikaalissa ja silloin tyttö lauloi aivan normaalisti. Pitääkin kai tehdä sellainen johtopäätös, että Elli kyllä osaa laulaa, mutta nuorisomuoti edellyttää nyt tällaista epälaulamista älyttömällä pihisevällä äänellä.

Hardwick sitä vastoin on mestari alallaan. Elokuvan kerronta soljuu hienosti. Vaikka tämä onkin Hardwickin ensimmäinen elokuva, hänen pitkä kokemuksensa televisiosta ja teatterista riittävät. Tosin tämä puhe Hardwickin "ensimmäisestä elokuvasta" on harhaanjohtavaa, sillä on Hardwick elokuvia tehnyt, mutta ne vain on esitetty televisiossa. Hardwickin kuuluisin teatteriohjaus on Kvartetti, joka on mennyt vuodesta 2002 alkaen Helsingin kaupunginteatterissa, edelleen loppuunmyytynä.

Hardwickin nokkeluus tv-sketsien ja -sarjojen kirjoittajana ja ohjaajana tunnetaan, ja samaa latua mennään nyt. Mukana on myös hauskoja yksityiskohtia; yhdessä pienessä sivusivuroolissa nähdään Jukka Virtanen, ja kun Ada laulaa sairaalassa Kaj Chydeniuksen Nuoruustangoa, on yhdessä petissä säveltäjä itse.

Laulupuolta paremmin on onnistuttu tansseissa, jotka on suunnitellut koreografi Osku Heiskanen. Kuvassa Ada tanssii parkkipaikalla rekkamiesten katsellessa.

kari.naskinen@gmail.com

Uusi tv-kanava mahdottoman edessä

Sopivasti jouluksi aloitti lähetyksensä uusi Suomi-tv, jonka pääomistaja on juutalais-kristillisen järjestön IFCJ:n puheenjohtaja, kanadalainen Jeffrey Royer. Hänet innosti uuden kanavan perustamiseen Hannu Haukka, joka on Aasiassa ja Venäjällä medialähetystyötä tekevän IRR-tv:n toiminnanjohtaja. Miehet olivat tutustuneet Kanadassa kristillisen tv-ohjelman kuvauksissa. Suomi-tv:n toimitusjohtaja on herätyskristillisestä vakaumuksestaan tunnettu Jarmo Kalliola.

Sopivasti jouluksi sen takia, että joulun- ja uudenvuodenpyhien aikoihin ihmisillä on tavallista enemmän vapaa-aikaa käytettäväksi televisionkatseluunkin. Mahdottomalta silti tuntuu, että tällainen yleiskanava löytäisi kunnolla katsojia. Kilpailu on niin kovaa ja hyvien ohjelmien hankkiminen niin kallista, että Yleisradion ja MTV3:n kanavien kanssa kilpaileminen on toivotonta.

Katsoin joulun alla Suomi-tv:n tunnin mittaisen esittelyohjelman. Kun kanavan toimesta on toitotettu, että kysymyksessä on nimensä mukaisesti suomalainen tv-kanava, niin kummalliselta tuntui ohjelmiston esittely: amerikkalaisia piirrettyjä elokuvia lapsille, dokumentteja ja ulkomaisia tv-sarjoja ja sitten Riitta Väisäsen Kymppitonni, lisäksi kanadalaisia luonto-ohjelmia, jonkun Michael Smithin ruokaohjelmia ja vielä Riitta Väisäsen Kymppitonni, eikä pidä unohtaa amerikkalaista hyvänolon ohjelmaa eikä Riitta Väisäsen Kymppitonnia.

Koska Suomi-tv on "täyden palvelun kanava", sille tulee omat uutislähetyksetkin. Vielä niitä ei ole, mutta esittelyohjelmassa annettiin esimakua: haastateltavina olivat jääkiekkoilija, kilpauimari ja rokkilaulaja. Näin käy, kun pienillä resursseilla toimitaan; kun uutistoiminnan päätoimittaja Tomi Lindblom sattuu olemaan kiinnostunut urheilusta ja nuorisomusiikista, niin niillä sitten mennään.

Suomi-tv ilmoittaa olevansa väkivallaton perhekanava. Esittelyohjelmassa ensimmäinen uutishaastateltava oli väkivaltaviihteen edustaja Jari Kurri.

Kanavakilpailua johtavat ylivoimaisesti TV 1, TV 2 ja MTV3. On iso joukko katsojia, joille muita kanavia ei käytännöllisesti katsoen ole olemassakaan. Nelonen jo on sellainen nykyajan hömppäkanava, joka ainakin keski-iän ylittäneille on täysin turha.

Tein jälkikäteisseurannan siitä, minkä kanavien ohjelmia olen viime aikoina katsonut. Pöydällä olevasta Helsingin Sanomien Nyt-liitteestä laskin, montako ohjelmaa olin kultakin kanavalta ympyröinyt katsottavaksi viimeisten 11 päivän ajalta (25.12. - 4.1.):

17 TV 1
15 TV 2
11 Yle Teema
10 Eurosport
6 MTV3
4 FST 5
3 Nelonen
2 TV Viisi
1 MTV3 Max
0 Jim
0 Sub
0 Suomi-tv

Eniten on viime vuosina muuttunut MTV3. Kahden hyvän maanantaisarjan (Erikoisjoukkue ja 24) lisäksi se ei paljon tarjoa. Oikeista tv-ohjelmista MTV3 on jo niin pitkälle luopunut, että viimeisten parin viikon aikana katsoin niistä vain ohjelmat Riitta Nelimarkasta ja Tapio Wirkkalasta. Edes mäkihyppyä ei voi MTV3:lta katsoa, koska Jani Uotilan ja Toni Niemisen selostamista ei kestä, Eurosportin Kalle Lepistö on parempi.

Hauska poikahan tämä Kallekin on. Eilen Kalle sanoi, että joku hyppääjä sijoittui kolmanneksi - ja tarkensi: "siis kolmen parhaan joukkoon". Kun joku hyppäsi ensimmäisellä kierroksella niin hyvin, että selvisi toisellekin kierrokselle, Kalle osoitti fiksuutensa sanomalla, että tämä hyppääjä saavutti "toisen kierroksen statuksen".

kari.naskinen@gmail.com