Otsikon sanonta on ison finanssilaitoksen ison johtajan neuvo lähimmille
alaisilleen elokuvassa Margin Call (2011)
- näillä pärjää. Vuosina 2007-08 alkanut USA:n rahoituskriisi oli kuitenkin
niin iso järistys, että enää ei auttanut edes huijaaminen. Elokuva kertoo yhdestä
vuorokaudesta sen jälkeen, kun analyytikon laskelmat ovat paljastaneet, että kupla
puhkeaa. Elokuvan ohjaajan J.C. Chandorin
isä työskenteli investointipankissa, joten lähitietoa tapahtumien kulusta
on ollut.
Elokuva on erinomainen, se tuli viime viikolla Hero-kanavalta, mutta tulee
varmaan uudelleenkin, joten kannattaa lukea tarkkaan pientenkin kanavien
ohjelmatiedot.
Kesällä 2008 alkoi USA:n pankkikriisi nopeasti heijastui lähes koko maailmaan. Elokuvassa
oleva finanssifirma toimii Wall Streetillä, nimi ei tule esille, mutta se voisi
olla esim. Goldman Sachs, Merrill Lynch tai Morgan Stanley. Firmalla oli
julmettu määrä asuntolainoihin sidottuja arvopapereita, jotka analyytikon
ennusteen mukaan olisivat pian nollan arvoisia. Jotain piti keksiä, ja
valittiin huijaus, joka tässä tilanteessa kohdistui muihin finanssialan
yrityksiin. Paperit pantiin pikamyyntiin hinnalla millä hyvänsä.
Firman iso pomo on nimeltään John Tudd. Elokuvantekijät eivät ole antaneet
nimeä sattumalta – Lehman Brothersin toimitusjohtajan nimi oli Dick Fuld. Nyt on kulunut kymmenen
vuotta tuon kriisin kärjistymisestä. Silloin rahoitusmarkkinoilla keinotellut
Lehman Brothers ajautui Yhdysvaltain historian suurimpaan konkurssiin. Markkinatalous
meni jumiin – mutta ei hätää, kapitalismi voi taas hyvin, sillä raha ei nuku koskaan. Eikä Tudd
(tai Fuld) ole moksiskaan: näitä kriisejä tulee ja menee, ja Tudd luettelee
pitkän rimpsun kriisien vuosilukuja, ja aina niistä on selvitty.
Finanssikriisin perimmäinen
syy oli ahneus. Miljoonaluokan bonuksia haalittiin lyhyen tähtäimen tulosten
perusteella. Tuloksia pankkien kannalta syntyi, kun ihmisille tyrkytettiin
lainoja, vaikka ihmiset eivät lainoja olisi tarvinneet. Näin meneteltiin myös
Suomessa 30 vuotta sitten ja saatiin aikaan pankkikriisi. Ihmiset tarttuivat
syötteihin, huumautuivat rikastumisen mahdollisuudesta, vaihtoivat isompiin ja
kalliimpiin asuntoihin, koska pankkien sijoitusneuvojat neuvoivat, että
asunnoissa rahat ovat hyvin kiinni.
Asuntolainoja annettiin täysin holtittomasti.
Laina-anomukset menivät läpi, vaikka minkäänlaisia takeita satojen tuhansien
dollareiden lainojen takaisinsaamisesta ei ollut. Pankit itse eivät kuitenkaan
kärsineet, koska ne myivät vaikeuksiin joutuneiden ihmisten lainapaperit
eteenpäin muille keinottelijoille.
USA:ssa asuntojen hinnat olivat nousseet voimakkaasti 1990-luvulta alkaen
vuoteen 2007 asti. Sitten kuitenkin tuli stoppi. Asuntojen hinnat eivät enää
nousseetkaan, vaan oli alkanut raju lasku. Asiakas meni pankkiin, mutta siellä
ei hänen lainaansa enää hoidettukaan, sillä 85 % asuntolainoista oli myyty
velkakirjoina ulkopuolisille sijoittajille. Margin Call -elokuvassa
ei asiakkaita näy ollenkaan, koska asiakkaat ovat pankeille vain sivuseikka,
välttämätön paha.
Vuonna 2012 ilmestyi suomeksikin Charles
Fergusonin kirjan Rosvojen valtio, jonka
alaotsikko on: Yritysten
rikollisuus, poliittinen korruptio ja Yhdysvaltain kaappaaminen. Siinä kerrotaan,
että FBI oli jo 2004 varoittanut asuntopetosten aallosta. FBI:n
rahoitusrikosraportissa (Financial Crime Report to the Public) jouduttiin kuitenkin
nostamaan kädet pystyyn, koska ”merkittävällä osalla asuntolaina-alasta ei ole
velvollisuutta ilmoittaa petoksesta”. FBI ei mahtanut mitään näille
pankkirosvoille, jotka istuivat pankeissa ja ryöstivät asiakkaita.
MITÄ RAHALLA SAA?
Elokuvan päärooleissa ovat Kevin Spacey,
Paul Bettany, Zachary Quinto, Jeremy Irons, Stanley Tucci ja Demi Moore. Yksi pikkupomoista kertoo
alaisilleen saaneensa edellisvuonna tuloja 2,5 miljoonaa dollaria. Kannattaa
olla tällä alalla. Kun häneltä kysytään, mitä hän niin isoilla vuosituloilla
tekee, saa täsmällisen vastauksen:
”Ensin päältä meni puolet veroihin. Asuntolainan lyhennykseen panin 300 000,
auton osti 150 000:lla ja vanhemmilleni lähetin 150 000.
Ravintoloihin meni 75 000 ja vaatteisiin 50 000. Huoriin ja sen sellaiseen
meni 76 520 dollaria, ja loput 373 480 dollaria panin säästöön.”
kari.naskinen@gmail.com