Uutiset kertoivat äskettäin, että Viipurin linnan kaivauksissa oli elokuussa löytynyt
poltettu savilaatta, jossa on ikivanhaa mylly-peliä muistuttava kuvio. Laatan
alkuperä on ajoitettu keskiajalle. Laatta oli maanalaisessa käytävässä linnan
pohjoispuolella. Keskiaika on Viipurissa muutenkin harvinaisella tavalla
edelleen läsnä, sillä kaupungin vanhassa keskustassa on säilynyt muutama
keskiaikainen kivirakennus. Suomen nykyisellä alueella ei keskiajalta ole
jäänyt ehjiksi muita kuin tutut linnat ja kivikirkot, mutta ei tavallisia
taloja. Lisäksi Kokemäellä on hirsistä tehty Pyhän Henrikin saarnahuone, joka
on peräisin keskiajalta ja on Suomen vanhin puurakennus.
Keskiajaksi kutsutaan suunnilleen sitä jaksoa, joka alkoi Rooman valtakunnan
tuhosta noin vuonna 500 jaa., ja päättyi protestanttiseen reformaatioon noin
1500. Suomessa perustettiin keskiajalla ensimmäisiksi kaupungeiksi Turku,
Ulvila, Porvoo, Viipuri, Rauma ja Naantali.
Arkeologisten
kaivausten mukaan Viipurissa oli karjalainen kauppapaikka jo 900-luvulla. Suomen
alue oli osa Ruotsin valtakuntaa noin vuodesta 1250 alkaen ja Viipuri oli
Ruotsin itäisin varuskunta, josta kehittyi myös merkittävä kauppakaupunki. Nimi
Viipuri yhdistyi muinaisruotsin sanoista vi (pyhä paikka) ja borg
(linna).
Viipurin perusti Torkkeli Knuutinpoika 1293. Viipurin linna
mainitaan ensimmäisen kerran vuonna kuningas Birgerin
kirjeessä 1295, mutta novgorodilaisten kronikassa sanotaan, että ruotsalaiset
"perustivat linnan Karjalaan vuonna 6801" (länsimaisen ajanlaskun
mukaan 1293).
Viipurin keskiaikaisella
kaupunkialueella menneisyyden konkreettiset jäänteet ovat erittäin
haavoittuvia, koska kalliomaastossa kulttuurikerros on monin paikoin ohut. Viipuria tutkinut arkeologi
Mervi Suhonen on todennut, että kerrostalojen välissä ja
katujen alla on kuitenkin monin paikoin jäljellä arvokkaita, uudempien
kerrosten alla suojassa säilyneitä menneisyyden fragmentteja.
Järjestelmällinen
huolenpito niistä aloitettiin Viipurissa aikaisemmin kuin missään muussa Suomen
kaupungissa. Jo 1930-luvulla kaupungissa oli muinaismuistojen valvojana Otto-Iivari Meurman, jonka tehtävänä oli uudisrakentamisen
yhteydessä ja kunnallisteknisissä töissä esiin tulevien vanhojen rakenteiden ja
esineiden dokumentointi. Tällainen
aloitteellisuus
Viipurissa oli uraauurtavaa.
Mervi Suhonen kirjoittaa, että tällaisen valvonnan aloittaminen ensimmäiseksi juuri Viipurissa johtui varmaan kaupungin sijainnista historiallisena ”idän
lukkona”.
Se saattoi vaikuttaa rahoituksen järjestymiseen Viipurin kaupungin budjetista.
(Ennen ja
nyt 2/2006)
Sodan takia Viipurin arkeologiseen tutkimukseen tuli keskeytys ja tutkimukset
jatkuivat vasta 1960-luvulla linnasaarella. Säännöllisemmät kenttätyöt
aloitettiin 1970-luvun lopussa. Neuvostoliiton tiedeakatemian arkeologinen ryhmä
työskenteli linnasaarella ja kaupunkialueella lähes vuosittain 1990-luvun
puoliväliin asti.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana tutkimuksia on taas tehty. Samalla on
keskiaikaisia taloja kunnostettu. Esimerkiksi niihin on tehty uusia kattoja,
jotka eivät kuitenkaan kovin keskiaikaisilta näytä. Lisäksi taloja maalattaessa
on käytetty niin räikeän valkoista maalia, että sellaista ei ehkä keskiajalla
vielä ollut. Tällainen esimerkki on Pamppalankatu 12:n pihassa oleva rakennus.
Luostarinkatu 10:ssä on vanha kiltatupa, jonka kellariin menevän oven
yläpuolella on tästä kertova kyltti.
Yksi keskiaikainen kirkko on säilynyt Viipurissakin, Pyhän Hyacinthuksen kirkko
Vesiportinkatu 4:ssä. Sen vanhimmat osat ovat keskiajalta. Enää se ei ole
kirkkokäytössä.
Kirkot olivat hallitsevia
rakennuksia Viipurissa keskiajalla. Kivirakenteista tuomiokirkkoa ryhdyttiin
rakentamaan 1418, mutta se tuhoutui 1477 kaupungissa raivonneessa tulipalossa. Harmaidenveljesten
luostarikirkkoa ryhdyttiin rakentamaan oletettavasti
1445 ja Mustainveljesten kivistä luostarikirkkoa ryhdyttiin rakentamaan uuteen
paikkaan 1481. Tämän jälkimmäisen luostarin rakennelmista on vielä jotain jäljellä, ja niissä toimii sähkötarviketehdas.
Luterilainen
uskonpuhdistus lakkautti luostarit 1520-luvun alkupuolella, mutta kirkollinen
merkitys ei silti vähentynyt.
KAUPUNKIOIKEUDET 1403
Wiipurin
kaupungin perustamiskirjan eli privilegiokirjan antoi kuningas Erik XIII 19.8.1403. Sen teksti
suomennettuna:
“Me Erik, Jumalan armosta Ruotsin, Tanskan, Norjan Wendein ja Göötein kuningas
sekä Pommerin herttua, teemme tietäväksi tällä meidän avoimella kirjeellämme
kaikille miehille niin niille, jotka nyt ovat kuin niille, jotka tämän jälkeen
tulevat, että me olemme suoneet ja antaneet porvareillemme, jotka asuvat ja
elävät meidän kauppapaikassamme Wiipurissa, kaupungin oikeuden sen mukaan kuin
Upsalan kaupunginkirja näyttää. Sen tähden kiellämme me kaikkia voutejamme ja
virkamiehiämme ja kaikkia muita, keitä he ovatkin, heitä millään tavalla siinä
estämästä, jos he tahtovat meidän suosiotamme nauttia ja kostoamme karttaa.
Edellä sanotun vakuudeksi olemme katsoneet hyväksi kiinnittää sinettimme tähän
kirjaan. Annettu linnassamme Wiipurissa, Herran vuonna 1403, Neitsyt Marian
taivaaseen ottamisen juhlaa seuraavana sunnuntaina.”
Viipurista
kehittyi Karjalan hallintokaupunki ja merkittävä ulkomaankaupan keskus.
Kaukokauppa oli suureksi osaksi Itämeren saksalaisista hansakaupungeista kuten
Lyypekistä ja Tallinnasta saapuneiden kauppiaiden hallinnassa. Vienti
suuntautui enimmäkseen Tallinnaan, missä tavarat myytiin läntiseen Eurooppaan.
Kaupunkilaisten enemmistö oli kuitenkin suomalaisia, samoin pikkuporvarit ja
työläiset.
Koska Viipuri
oli kaukana Tukholmasta, hallittiin Viipurin linnalääniä kuin itsenäistä
valtakuntaa. Hämeen ja Turun linnalääneillä oli Viipuria kiinteämpi yhteys
Tukholmaan ja vähemmän itsemääräämisoikeutta. Linnan ympärille kehittynyt
kaupunki oli linnanherran suojeluksessa ja Viipuri oli ainoa Suomen alueen kaupunki,
jonka ympärillä oli kaupunginmuuri.
kari.naskinen@gmail.com