Kyllä kööpenhaminalaisen Pernille Fischer Christensenin ohjaama elokuva hyvä on. Siinä korostuu se yhteiskunnallinen tilanne, mikä sata vuotta sitten vallitsi. Pienessä Wimmerbyn kylässä Smoolannissa ei asetelma ollut helppo, kun kaikkien tuntema päätoimittaja sekaantui yhtä tunnetun kirkkoväärtin tyttäreen, jonka päätoimittaja oli palkannut harjoittelijaksi Wimmerby Tidningiin. Blombergilla oli kuusi lasta ensimmäisestä avioliitostaan ja toinen liitto oli juuri hajoamassa.
Eletään 1920-lukua ja kiellettyä romanssia lähestytään heti elokuvan alussa sunnuntain jumalanpalveluksessa, jossa pappi saarnaa Sodomasta ja Gomorrasta. Eikä kauaa mene, kun edetään tilanteeseen, jossa aloitteentekijänä synnilliseen seikkailuun on Astrid. Mies ottaa aloitteen vastaan ja siitä koko souvi lähtee liikkeelle. Mies saa lopulta 1000 kruunun sakon haureudesta, mutta on edelleen valmis vaikka menemään naimisiin Astridin kanssa. Tämä ei kuitenkaan lopulta sovi Astridin suunnitelmiin.
Astrid pakenee jo raskautensa alkuvaiheissa Tukholmaan ja käy synnyttämänsä poikavauvan Kööpenhaminassa. Tukholmassa Astrid käy sihteeriopiston ja pääsee töihin osatessaan sekä kone- että pikakirjoitusta. Toinen työpaikka on konttoristina Kuninkaallisessa automobiiliklubissa (vastaa Autoliittoa Suomessa), jossa Astrid tapaa tulevan puolisonsa, osastopäällikkö Sture Lindgrenin. Vaikka Sture on selvästi kiinnostunut Astridista, niin elokuvassa Astrid on ensimmäisen pusun antaja tässäkin tapauksessa. Sture ei sentään ole kuin yhdeksän vuotta Astridia vanhempi.
Elokuva varmaan noudattaa jokseenkin hyvin todellisia tapahtumia, joskin alkuteksteissä sanotaan, että ”Astrid Lindgrenin elämä on toiminut vain inspiraationa elokuvalle”. Joka tapauksessa kertomus on kova, ja voisi helposti kuvitella, että tuollaisen nuoruudenkokemuksen jälkeen Astrid Lindgren olisi tehnyt ennemminkin hurjia tragedioita kuin mukavia lastenkirjoja.
Astridin roolissa näyttelee Alba August (kuvassa) vastaansanomattoman syvästi ja niin, että läpi tulee koko ajan myös se päättäväisyys, mitä Astrid Lindgren epäilemättä on elämänsä rajuimmassa vaiheessa, omien vanhempiensakin ahdistamana osoittanut. Koskettavimpia kohtauksia ovat ne, joissa Astrid käy Kööpenhaminassa tapaamassa sijaiskodissa ensimmäiset vuotensa kasvanutta Lars-poikaansa. Alba Augustin vanhemmat ovat elokuvaohjaaja Bille August ja näyttelijä-ohjaaja Pernilla August.
Henrik Rafaelsen on päätoimittaja (kuvassa), joka lehtensä, avioeropuuhansa ja lohduntarpeensa kanssa on juuri niin harkintakyvytön kuin tuollaisessa sekamelskatilanteessa ilmeisen usein ollaan. Astrid ei luultavasti tee aloitetta aivan täysillä ja tositarkoituksella, mutta kun mies siihen tarttuu, niin makealtahan se tuntuu, varsinkin kun kylän pojat ovat tansseissa jättäneet Astridin aina pelkäksi seinäruusuksi.
kari.naskinen@gmail.com
