Ulkopolitiikka 4/2020 joka tapauksessa löytyi ja siinä käsitellään laajasti mm. Euroopan ja Yhdysvaltain suhdetta. Pääkirjoituksessa Mika Aaltola muistuttaa, mitä George Washington sanoi jäähyväispuheessaan 1797: ”Meidän tosiasiallinen politiikkamme on välttää pysyviä liittosuhteita minkä tahansa ulkoisen maailman osan kanssa… me voimme luottaa väliaikaisiin liittosuhteisiin kohdatessamme poikkeuksellisia hätätilanteita.”
Donald Trump varmaan luki tuon julistuksen, mutta saattaa se päteä Joe Bideninkiin ainakin aluksi. Trump ei hyväksy edes väliaikaisia liittolaisuuksia, ja nykyisin maailmasta on tullut entistä väliaikaisempi. Kauankohan Euroopan unioni on olemassa nykymuodossaan?
Biden ymmärtää liittolaisuuksia paremmin kuin mitään ymmärtämätön Trump, mutta ei hänkään ehkä suuri EU-fani ole. Sen sijaan Nato on Bidenia lähempänä, sillä kuten professori Matthew Baum Harvardin yliopistosta sanoo UP-lehdessä, Biden on pohjimmiltaan internationalisti, joka uskoo voimankäyttöön liberaalien tavoitteiden saavuttamiseksi.
”Biden on suhtautunut ulkopolitiikkaan sotaisammin kuin Barack Obama. Biden saattaa käyttää voimaa herkemmin eikä ehkä emmi niin paljon kuin Obama”, sanoo Baum ja muistuttaa, että George W. Bushin aikana Biden äänesti senaatissa Irakin-sotaan osallistumisen puolesta.
Vaikka EU ei ole sotilasmahti, se on joka tapauksessa iso tekijä nykymaailmassa. Tampereella syntynyt oikeustieteen professori Anu Bradford Columbian yliopistosta selvittää tätä sillä, että EU:lla on huomattavasti sääntelyvaltaa, jolla se vaivihkaa muokkaa maailmaa haluamaansa suuntaan. EU:n sisämarkkinoita koskeva sääntely nimittäin vaikuttaa muuhunkin maailmaan. Hän ottaa esimerkin:
Kun EU:ssa päätetään vaikkapa siitä, millaisia torjunta-ainepitoisuuksia elintarvikkeissa saa olla tai millaisia kemikaaleja kuluttajatuotteissa voi käyttää, näistä säädöksistä tulee käytännössä globaaleja standardeja. Ensin EU-tasoiset vaatimukset omaksutaan niissä yrityksissä, jotka haluavat tehdä kauppaa EU-alueella. Nämä yritykset ryhtyvät usein noudattamaan EU-tasoista sääntelyä koko maailmassaa, sillä niille on edullisempaa ja yksinkertaisempaa tehdä asiat kaikkialla yhden mallin mukaan.
Näin EU on kokoaan suurempi tekijä maailmanmarkkinoilla. Biden tietenkin ymmärtää tällaisia asioita paremmin kuin Trump. Tilanteet kuitenkin elävät, enemmän kuin George Washingtonin aikana. Aaltola toteaa pääkirjoituksessaan, että myös EU:n ja Naton käyttöarvo perustuu vain yhdistävään ymmärrykseen, joka vääjäämättä on tilannesidonnainen. Edes Naton käyttöarvoon ei USA voi rajoittaa turvallisuusintressejään Euroopassa, vaan Ruotsin ja Suomen tärkeys korostuu Naton rinnalla erityisesti Norjan ja arktisen alueen suhteen.
On UP 4/2020:ssä paljon muutakin mielenkiintoista. Poliittisen väkivallan tutkija Tommi Kotonen Jyväskylän yliopistosta kirjoittaa terrorismia käsitellessään, että ”äärioikeiston nousu on usein kriisiajan ilmiö, ja pandemian aiheuttama taantuma tai lama voi ruokkia sitä edelleen”. Tällä vuosikymmenellä oikeistoterrorismi on kuitenkin vähentynyt Länsi-Euroopassa.
Britannista kirjoittaa tutkijatohtori Markus Kantola Turun yliopistosta: ”On hyvinkin mahdollista, että britit vaihtavat seuraavissa parlamenttivaaleissa oikeistopopulismin vasemmistopopulismiin.”
Tämän lehtikatsauksen lopuksi Parnasso 8/1969, jossa kirjallisuustieteilijä Auli Tarkka käsitteli Peyton Placen viisauksia tohtori Rossin ja tohtori Swainin näkövinkkelistä: ”Poika on isälle sijoitus.” ”Työ on hyvä lääke myös yksinäiselle naiselle.”
kari.naskinen@gmail.com
P.S. Tänään tuli sentään postiluukusta Maailman kuvalehti 6/2020. Siinä on tilastovertailu internetinkäytöstä: eniten nettiä käytetään Andorrassa, 98,9 % väestöstä, suomalaisista nettiä käyttää 87 %, vähiten käyttäjiä suhteellisesti laskien on Eritreassa 1,3 %, Somaliassa 2 % ja Guinea-Bissaussa 3,9 %.
