”Maailmassa
on kolme hyvää kaupunkia: Tampere, Toronto ja Lahti”, sanoo Dave
Lindholm kirjassa
Loviisankatu
8, joka
käsittelee tämän lähellä Lahden rautatieasemaa olevan talon
värikästä kulttuurihistoriaa. Talossa on aikoinaan toiminut Lahden
teatterin pieni näyttämö ja elokuvateatterikin, mutta parhaiten se
tunnetaan Torvi-ravintolasta, jossa Lindholm ja monet muut muusikot
ovat esiintyneet ja esiintyvät edelleen. Kirjan päätekijä on
ollut toimittaja Tapani
Ripatti.
En ole monta kertaa Torvessa käynyt, enkä ole sen edustaman musiikkityylin tuntija, mutta kirjaa lukiessani panin sivuille tarralappuja, joten välitän nyt näiden lappujen kohdalta tietoja tästä kulttuurihankkeesta.
Loviisankatu 8 valmistui 1911 ja Torvi aloitti toimintansa 1966. Dave Lindholm ei tarkkaan muista ensimmäistä käyntiään siellä, mutta silloin joskus hän oli tutustunut torveen ”Pitkä” Lehtisen opastuksella, ja tarjoilijana oli ollut Riitta Väisänen. Ensimmäisen esiintymiskeikkansa Lindholm teki Torveen 1970, kun Rokki-Make Salonen järjesti sinne jamit.
”En ole koskaan ymmärtänyt sitä Lahden huonoa mainetta, johon hirveän usein törmää”, sanoo Lindholm. ”Minä puhun mielelläni Lahdesta, sillä suurin osa tuotannostani on tehty täällä, ja usein lahtelaisten kanssa. Eli kyse on isosta osasta omaa elämää, monesta kymmenestä vuodesta. Ensimmäinen täällä tekemäni levy oli vuoden 1975 Fandjango.”
Torvesta Lindholm kertoo paljon, esimerkiksi sen, kun siellä tehtiin Sleepy Sleepersin videota: ”Siinä piti olla mukana myös strippari. Kun se sitten saapui paikalle, sillä oli mukana henkivartija, koska bändillä oli niin hirmuinen maine. Ja kun homma alkoi, niin bodyguard julisti, että katsoa saa muttei koskea.”
Strippari saatiin yläkerran Tirrasta, jossa strippareita esiintyi. Se onkin minulle tutumpi paikka. Tirran tunnetuin esiintyjä oli kuitenkin Irwin Goodman, ja kävi siellä Laila Kinnunenkin laulamassa. Kirjassa kerrotaan Irwinin ja ravintoloitsija Niilo Valtarin tekemästä sopimuksesta:
”Irwin Goodman teki Nipen kanssa erään musiikkifirman saunassa 30-vuotisen sopimuksen esiintymisestä joka helmi- ja lokakuun maanantai- ja tiistai-iltoina Tirrassa. Kaverukset olivat kaukaa viisaita ja tekivät yhteistyötä 30 vuoden suullisen koesopimuksen nimellä, joten jotkut keikkamyyjät ja muut ulkopuoliset eivät voineet tilanteelle mitään.”
Kadun toisella puolella makkarakioski Grilli-Manixia pitänyt Marja Hokkanen muistelee: ”Kerran Irwin istuskeli yöllä Pikkuteatterin rappusilla. Irwinin luo kerääntyi porukkaa, ja jotkut niistä tulivat ämpärin kanssa kioskilleni ostamaan Irwinille nakkeja. No, minä täytin ämpärin nakeilla ja noutajat veivät kansantaiteilijalle kunnon evästä. Kansantaiteilija sitten lähetti minulle maksun ja yhdessä he tyhjensivät rappusilla ämpärin. Lahtelaisuutta on siis lihamukin lisäksi myös nakkiämpäri.”
Torven puolella puolestaan kävi levynjulkistamiskeikalla (Laivat) Rauli ”Badding” Somerjoki, jonka yhteyden Lahteen loivat Rokki-Make ja Marko Haavisto. Torvi oli tupaten täynnä.
Marko ja velipoika Ismo
Haavisto ovat
tietenkin olleet Torven vakioesiintyjiä. Ismo Haavisto oli
ensimmäisellä keikallaan 13-vuotiaana 1987, kun lauloi Badding
Rockersin vierailevana solistina neljä Sonny
Boy Williams II:n
kappaletta.En ole monta kertaa Torvessa käynyt, enkä ole sen edustaman musiikkityylin tuntija, mutta kirjaa lukiessani panin sivuille tarralappuja, joten välitän nyt näiden lappujen kohdalta tietoja tästä kulttuurihankkeesta.
Loviisankatu 8 valmistui 1911 ja Torvi aloitti toimintansa 1966. Dave Lindholm ei tarkkaan muista ensimmäistä käyntiään siellä, mutta silloin joskus hän oli tutustunut torveen ”Pitkä” Lehtisen opastuksella, ja tarjoilijana oli ollut Riitta Väisänen. Ensimmäisen esiintymiskeikkansa Lindholm teki Torveen 1970, kun Rokki-Make Salonen järjesti sinne jamit.
”En ole koskaan ymmärtänyt sitä Lahden huonoa mainetta, johon hirveän usein törmää”, sanoo Lindholm. ”Minä puhun mielelläni Lahdesta, sillä suurin osa tuotannostani on tehty täällä, ja usein lahtelaisten kanssa. Eli kyse on isosta osasta omaa elämää, monesta kymmenestä vuodesta. Ensimmäinen täällä tekemäni levy oli vuoden 1975 Fandjango.”
Torvesta Lindholm kertoo paljon, esimerkiksi sen, kun siellä tehtiin Sleepy Sleepersin videota: ”Siinä piti olla mukana myös strippari. Kun se sitten saapui paikalle, sillä oli mukana henkivartija, koska bändillä oli niin hirmuinen maine. Ja kun homma alkoi, niin bodyguard julisti, että katsoa saa muttei koskea.”
Strippari saatiin yläkerran Tirrasta, jossa strippareita esiintyi. Se onkin minulle tutumpi paikka. Tirran tunnetuin esiintyjä oli kuitenkin Irwin Goodman, ja kävi siellä Laila Kinnunenkin laulamassa. Kirjassa kerrotaan Irwinin ja ravintoloitsija Niilo Valtarin tekemästä sopimuksesta:
”Irwin Goodman teki Nipen kanssa erään musiikkifirman saunassa 30-vuotisen sopimuksen esiintymisestä joka helmi- ja lokakuun maanantai- ja tiistai-iltoina Tirrassa. Kaverukset olivat kaukaa viisaita ja tekivät yhteistyötä 30 vuoden suullisen koesopimuksen nimellä, joten jotkut keikkamyyjät ja muut ulkopuoliset eivät voineet tilanteelle mitään.”
Kadun toisella puolella makkarakioski Grilli-Manixia pitänyt Marja Hokkanen muistelee: ”Kerran Irwin istuskeli yöllä Pikkuteatterin rappusilla. Irwinin luo kerääntyi porukkaa, ja jotkut niistä tulivat ämpärin kanssa kioskilleni ostamaan Irwinille nakkeja. No, minä täytin ämpärin nakeilla ja noutajat veivät kansantaiteilijalle kunnon evästä. Kansantaiteilija sitten lähetti minulle maksun ja yhdessä he tyhjensivät rappusilla ämpärin. Lahtelaisuutta on siis lihamukin lisäksi myös nakkiämpäri.”
Torven puolella puolestaan kävi levynjulkistamiskeikalla (Laivat) Rauli ”Badding” Somerjoki, jonka yhteyden Lahteen loivat Rokki-Make ja Marko Haavisto. Torvi oli tupaten täynnä.
”En minä silloin nuorempana tajunnut kuinka ainutlaatuinen Torvi oli. Itse asiassa New Yorkin kuuluisassa jazz-klubissa Village Vanguardissa tuli elävästi mieleen Torvi”, sanoo Ismo Haavisto.
Samana vuonna 1987 Marko Haavisto oli alaikäisenä Torvessa äidin kanssa, kun esiintymässä oli Topi Sorsakoski ja Agents.
”Kun muut odottivat 18-vuotispäivää siksi, että pääsi autokouluun, niin minulle se tarkoitti Torvea. Ja siellä sitten oltiin heti ensimmäisenä päivänä oven kahvassa kiinni”, kertoo Marko "Poutahaukka" Haavisto.
Kauko Röyhkä oli Lahdessa esiintynyt ensin Nuutissa, mutta toivoi, että pääsisi Torveen: ”Torvi oli kaikkea, mitä kuviteltiin. Lahtelainen Jari Malja oli meidän keikkamyyjä 1990-luvulla ja käytiin Torvessa ainakin kerran vuodessa. Kun viimeksi kävin, Jarttu Mustonen oli jäämässä eläkkeelle.”
Torven-kävijöitä olivat myös Tuomari Nurmio ja Kirka, jonka Fan clubin kokoontuminenkin järjestettiin Torvessa 1971. Kansainvälisistä vieraista voi mainita ainakin 1980-luvulla käyneen John Hammond Jr:n, joka parikymmentä vuotta aiemmin oli vetänyt duokeikkoja Jimi Hendrixin kanssa New Yorkin kuppiloissa.
Torven musiikkitarjontaa on lisännyt myös Lahden rytmin ystävät ry, joka perustettiin Wallu Heinämaan ideasta 1998. Eniten yleisöä ovat vetäneet Charlies, Wigwam ja Tehosekoitin.
Ravintola-asiakkaiden joukossakin on ollut usein tuttuja, esimerkiksi säveltäjä Jaakko Pulli. Yhdestä tapauksesta Tirrassa kertoo kirjassa Juhani Melanen:
”Se oli 60-luvun loppua. Pulli liukastui portaiden yläpäässä ja tuli Tirran jyrkät rappuset kierien alas. Samoissa portaissa sai myös varatuomari Pentti E. Rantanen kuuluisan haavansa. No, Pulli kieri rappuset alas. Kömpi pystyyn portaiden alapäässä, ravisteli vaatteita ja kysyi hätiin tulleelta portsarilta, että olenkos mä tulossa vai menossa.”
Kirja koostuu paljolti haastatteluista ja muisteloista. Entinen kansanedustaja Helge Talvitiekin, joka muutti lähelle Vesijärvenkatu 2:een 1977, antaa lausunnon:
”70-luku oli poliittisesti voimakkaiden mielipiteiden laukomisaikaa. Kun Torvi meni kiinni, saattoi nuoriso laulaa vallankumouslauluja kadulla. - - - Mutta kyllä se humalaisten naisten huutaminen, se on aivan kamalaa kantautuessaan tänne kuudenteen kerrokseen asti ja kaikuen vielä seinistä kaikkialle. Siihen minäkin joskus herään.”
Näitä juttuja lähes 500-sivuisessa kirjassa on runsaasti. Käsittelynsä saavat myös Pikkuteatterin monet vaiheet. Kuvia on paljon, ja kirjan värikkäästä ulkoasusta on vastannut Marion Robinson. Tapani Ripatin apuna on ollut työryhmä Hannu Kilkki, Markku Koski, Janne Urpunen. Sen verran torvimainen lopputuloskin on, että kirjasta puuttuvat sisällysluettelo ja henkilöhakemisto, jonka avulla voisi helpommin palata asioihin, vaikkapa Torven Palloon, Jonni Myyrään tai Jyrki Otilan ja Reijo Salmisen Kolmosvisaan.
kari.naskinen@gmail.com