Sattumalta osuin kuuntelemaan kirjailija Miki
Liukkosen (30)
haastattelua, kun olin käymässä
Itäkeskuksen kirjastossa Helsingissä. Liukkoselta on tänä vuonna
ilmestynyt uusi romaani Hiljaisuuden
mestari ja
seuraava on tekeillä. Uudesta kirjastaan hän ei vielä paljon
osannut tai halunnut kertoa, mutta vaikealta kirjoittaminen on taas
tuntunut:
”Ensimmäistä virkettäkin kirjoitin neljä kuukautta – niin no joo, se on yhteensä 60 sivua. Nyt on kasassa sata sivua, mutta en vielä oikein tiedä, mitä siitä tulee.”
Tekstiä joka tapauksessa syntyy, kun on syntyäkseen. Kaksi vuotta sitten ilmestyneestä romaanistaan O Miki Liukkonen karsi yhdessä kustannustoimittajansa Samuli Knuutin kanssa pois 350 sivua, mutta jäi siihen vielä 860 sivua.
”Tämä maailma on niin mahdottoman täynnä tietoa ja sitä tulee koko ajan niin monesta paikasta, että sen kanssa on ihmeissään. Tiedon sisältö on myös ristiriitasta. Minä yritän saada selvyyttä kaikesta tuosta tulvasta, ja kirjoittamisprosessi auttaa tässä maailman jäsentämisessä”, sanoi Liukkonen.
”Itsensä sijoittaminen maailmaan on vaikeaa. Mikä olen? En esimerkiksi osaa sanoa sitä, olenko oikeistolainen vai vasemmistolainen. En ole.”
Mutta mikä on totta ja todellista, kysyi haastattelija. ”Kokonaisuus on kaoottinen, ja onhan maailma ihan järjetön paikka. Faktaa on kai vain matematiikka.”
”Kun ihminen vaikka menee Wikipediaan lukemaan tietoja Hondan moottorista, niin sitten kun hyppii linkistä toiseen, niin kohta on basilikan kasvatuksessa”, naureskeli Liukkonen.
Hän kertoi työskentelevänsä joka päivä maanantaista lauantaihin aamukuudesta iltakahdeksaan. Iso osa työstä on taustojen selvittämistä. Kun teksti sitten on valmis, se menee WSOY:n Samuli Knuutille.
”Samulin kanssa meillä synkkaa hyvin. Ollaan sillä tavalla samanlaisia, että meillä on paljossa sama maku, esimerkiksi elokuvien ja musiikin suhteen. Oli myös Samulin ansiota, että O meni kustantajalta läpi, vaikka Samulikin sanoi, että ei sitä kukaan tule lukemaan. Antoi kuitenkin mennä eteenpäin.”
Tuosta mammuttiromaanista tuli kuitenkin suurmenestys. Sitä on pidetty jopa vuosikymmenen merkittävimpänä suomalaisena kaunokirjallisena teoksena.
Ennen kuin jouduin lähtemään toiseen paikkaan, kuulin vielä, että Liukkosen mielikirjailijoita ovat Kafka ja Dostojevski, ja elokuvista hän mainitsi Chaplinin Nykyajan ja Diktaattorin.
Miki Liukkonen vaikutti mukavalta nuorelta mieheltä. Tatuointeja ja korvarenkaita näytti olevan, mutta muuten ihan normaali heppu. Puhe oli ymmärrettävää, eikä ollenkaan sellaista taidesnobbailua, jollaiselta tällaisten nuorten menestyjien puhe monta kertaa kuulostaa. Kotiin tultuani luin netistä, millainen kirja on Hiljaisuuden mestari (360 sivua):
Se on hauska ja vakava romaani kohtaamisen vaikeudesta ja sanoista, jotka ovat romahtamisalttiita siltoja. Riivattu romaani ihmisistä, kommunikaation vaikeudesta ja asioiden kiinnostavuudesta, joka on aina asioiden vieressä. "Suoraa yhteyttä ei ole. Välissä on aina suodatin. Tässä tapauksessa sinä."
Kuollut 26-vuotias mies on lyyhistynyt työtuoliin. On keskipäivä. Toisaalla Herman Leorne haastattelee ihmisiä Youtube-kanavalleen, jossa perehdytään asioiden kiinnostavuuteen. Syömishäiriöinen äiti harkitsee itsemurhaa botoxilla. Miten tähän kaikkeen liittyy Frank Sinatran kappaleen My Way verinen karaokehistoria, Subway-pikaruokaketjun ankarat esimieskoulutusleirit ja jääkahvi?
kari.naskinen@gmail.com
”Ensimmäistä virkettäkin kirjoitin neljä kuukautta – niin no joo, se on yhteensä 60 sivua. Nyt on kasassa sata sivua, mutta en vielä oikein tiedä, mitä siitä tulee.”
Tekstiä joka tapauksessa syntyy, kun on syntyäkseen. Kaksi vuotta sitten ilmestyneestä romaanistaan O Miki Liukkonen karsi yhdessä kustannustoimittajansa Samuli Knuutin kanssa pois 350 sivua, mutta jäi siihen vielä 860 sivua.
”Tämä maailma on niin mahdottoman täynnä tietoa ja sitä tulee koko ajan niin monesta paikasta, että sen kanssa on ihmeissään. Tiedon sisältö on myös ristiriitasta. Minä yritän saada selvyyttä kaikesta tuosta tulvasta, ja kirjoittamisprosessi auttaa tässä maailman jäsentämisessä”, sanoi Liukkonen.
”Itsensä sijoittaminen maailmaan on vaikeaa. Mikä olen? En esimerkiksi osaa sanoa sitä, olenko oikeistolainen vai vasemmistolainen. En ole.”
Mutta mikä on totta ja todellista, kysyi haastattelija. ”Kokonaisuus on kaoottinen, ja onhan maailma ihan järjetön paikka. Faktaa on kai vain matematiikka.”
”Kun ihminen vaikka menee Wikipediaan lukemaan tietoja Hondan moottorista, niin sitten kun hyppii linkistä toiseen, niin kohta on basilikan kasvatuksessa”, naureskeli Liukkonen.
Hän kertoi työskentelevänsä joka päivä maanantaista lauantaihin aamukuudesta iltakahdeksaan. Iso osa työstä on taustojen selvittämistä. Kun teksti sitten on valmis, se menee WSOY:n Samuli Knuutille.
”Samulin kanssa meillä synkkaa hyvin. Ollaan sillä tavalla samanlaisia, että meillä on paljossa sama maku, esimerkiksi elokuvien ja musiikin suhteen. Oli myös Samulin ansiota, että O meni kustantajalta läpi, vaikka Samulikin sanoi, että ei sitä kukaan tule lukemaan. Antoi kuitenkin mennä eteenpäin.”
Tuosta mammuttiromaanista tuli kuitenkin suurmenestys. Sitä on pidetty jopa vuosikymmenen merkittävimpänä suomalaisena kaunokirjallisena teoksena.
Ennen kuin jouduin lähtemään toiseen paikkaan, kuulin vielä, että Liukkosen mielikirjailijoita ovat Kafka ja Dostojevski, ja elokuvista hän mainitsi Chaplinin Nykyajan ja Diktaattorin.
Miki Liukkonen vaikutti mukavalta nuorelta mieheltä. Tatuointeja ja korvarenkaita näytti olevan, mutta muuten ihan normaali heppu. Puhe oli ymmärrettävää, eikä ollenkaan sellaista taidesnobbailua, jollaiselta tällaisten nuorten menestyjien puhe monta kertaa kuulostaa. Kotiin tultuani luin netistä, millainen kirja on Hiljaisuuden mestari (360 sivua):
Se on hauska ja vakava romaani kohtaamisen vaikeudesta ja sanoista, jotka ovat romahtamisalttiita siltoja. Riivattu romaani ihmisistä, kommunikaation vaikeudesta ja asioiden kiinnostavuudesta, joka on aina asioiden vieressä. "Suoraa yhteyttä ei ole. Välissä on aina suodatin. Tässä tapauksessa sinä."
Kuollut 26-vuotias mies on lyyhistynyt työtuoliin. On keskipäivä. Toisaalla Herman Leorne haastattelee ihmisiä Youtube-kanavalleen, jossa perehdytään asioiden kiinnostavuuteen. Syömishäiriöinen äiti harkitsee itsemurhaa botoxilla. Miten tähän kaikkeen liittyy Frank Sinatran kappaleen My Way verinen karaokehistoria, Subway-pikaruokaketjun ankarat esimieskoulutusleirit ja jääkahvi?
kari.naskinen@gmail.com
