Mielisairauksien
määrä, eliniänodote, lukutaidottomuus, väkivalta, ne kaikki
kytkeytyvät yhteiskunnan epätasa-arvoisuuteen, eivät niinkään
sen vaurauteen. Mitä suuremmat tuloerot, sitä huonommin kansalaiset
voivat - niin köyhät kuin rikkaatkin. Nottinghamin yliopiston
sosiaaliepidemiologian
entinen
professori
Richard
G. Wilkinson
luennoi
Kalevi Sorsa -säätiön tilaisuudessa Musiikkitalossa ja sanoi,
että
eriarvoisuus on merkittävä este myös
pyrittäessä kohti
ympäristön kannalta kestävää yhteiskuntaa.
Yhdessä
Yorkin yliopiston epidemiologian professorin
Kate
Pickettin
kanssa Wilkinson
kirjoitti kirjan
Tasa-arvo
ja hyvinvointi, jonka
Helsingin Sanomat julkaisi suomeksi 2011. Siinä pienempien
tuloerojen hyötyjä luetellaan lisää:
vähemmän terveyteen ja hyvinvointiin kohdistuvia ongelmia kuten
teiniraskauksia, liikalihavuutta
sekä
päihde-
ja
huumeongelmia.
Professorit
kirjoittavat myös
stressiteoriasta,
jonka mukaan tulot kertovat myös ihmisten
asemasta
yhteiskunnassa.
Hyvätuloisten
korkeampi sosiaalinen
asema on
tilastollisesti yhteydessä
terveyden ja eliniänodotteen
kanssa. Huono
asema yhteisössä stressaa
ja heikentää terveyttä, alentaa vastustuskykyä ja johtaa
terveyden kannalta huonoihin
selviytymiskeinoihin, kuten päihteidenkäyttöön, ylensyömiseen ja
väkivaltaan.
Suomi
on kansainvälisissä vertailuissa pienten tuloerojen maa. Helsingin
Sanomien tiedesivulla oli äsken juttu tutkimuksesta lasten ja
nuorten sosiaalisen median käytöstä, mukana Suomikin. Maakohtaisia
tuloksia jutussa ei ollut, mutta ilmiöt lienevät aika samanlaisia
kaikkialla: ”Tutkijoiden mukaan näkyvät taloudelliset erot
luokkatovereiden kesken voivat
johtaa
ahdistukseen ja heikentää itsetuntoa, jos lapsi kokee, ettei pärjää
vertailussa. Lapsi saattaa paeta someen hakeakseen lievitystä
heikoksi koettuun omaan asemaansa.” (HS 13.9.2022)
Entä
sitten? Facebook, Instagram, Snapchat, Tiktok, Whatsapp ja mitä
kaikkia niitä onkaan. Vertailua niidenkin kautta tapahtuu, joten
statusahdistus voi vain kasvaa.
Nyt
kun energian hinta nousee, tasa-arvoisuus saa lisää kolhuja.
Runsaan viikon kuluttua Kalevi Sorsa -säätiö julkaisee
liikenneköyhyyttä käsittelevän raportin, jonka
on tehnyt Tampereen
yliopiston Liikenteen tutkimuskeskus Vernen johtaja, professori
Heikki
Liimatainen.
Liikenneköyhyys on sitä, että
ihmisen hyvinvoinnille välttämättömät liikkumisen tarpeet eivät
täyty kohtuullisella vaivalla, kohtuullisessa ajassa eikä
kohtuullisin
kustannuksin. Liimatainen tarjoaa konkreettisia
politiikkatoimenpiteitä, joilla liikenneköyhyyttä voitaisiin
ehkäistä. Liikenneköyhyys liittyy usein palveluiden etäisyyteen
ja joukkoliikenteen saavutettavuuteen. Poliittisten
päättäjien pitäisi
vähentää liikenneköyhyyttä palveluverkkoa laajentamalla sekä
yhdyskuntarakennetta ja liikennejärjestelmää määrätietoisesti
kehittämällä. Tällaiset
toimenpiteet
vähentäisivät samalla liikenteen päästöjä.
YHTEENVETO
ERI-
ARVOISUUDEN
TILASTA
Vuonna
2020 Kalevi Sorsa säätiö julkaisi monen tutkijan kirjoituksia
eriarvoisuuden tilasta Suomessa. Joitakin
johtopäätöksiä niistä:
- Tilastolähteisiin
perustuvat tiedot tulo- ja varallisuuseroista ovat aliarvioita
todellisuudesta.
- Tutkimukset osoittavat,
että tuloerojen kasvu tai suuret tuloerot eivät edistä
talouskasvua, pikemminkin haittaavat sitä. Tämän ovat
todenneet myös IMF ja OECD.
- Tulo- ja varallisuuserojen
kaventamisen näkökulmasta olisi perusteltua luopua eriytetystä
ansio- ja pääomatulojen verotuksesta ja muuttaa verojärjestelmä
kauttaaltaan progressiiviseksi.
- Korkea-asteen koulutuksen
laajentaminen aloituspaikkoja lisäämällä vähentää
eriarvoisuuden periytymistä.
kari.naskinen@gmail.com