Suomalaisella fasismilla oli syvä suhde uskontoon

Eilen kirjoitin sosialismin ja uskonnon suhteesta, jonka sosialistit Suomessakin näkivät ideologisesti läheisenä vielä 1900-luvun alussa. Kirkonmiehet eivät ehkä olleet samaa mieltä. Kansalaissodan aikana he valitsivatkin oman valkoisen puolensa joitakin harvoja punapappipoikkeuksia lukuun ottamatta. Papistoa lähempänä oli oikeistolainen maailmankatsomus, mikä näkyi hieman myöhemmin yhteytenä Isänmaalliseen kansanliikkeeseen (IKL). Mutta jos oli sosialismin ja uskonnon yhteensovittamisessa ristiriitansa, niin vastaavanlaista oli tässä toisenkin laidan kompuksessa. IKL oli vahvasti mukana suomalaisessa SS-toiminnassa, mutta saksalainen SS (Schutzstaffel) ei pitänyt uskontoa osatekijänään.

Suomen kirkkohistoriallisen seuran puheenjohtaja André Swanström sanoi syksyllä 2017 pitämässään esitelmässä, että IKL oli poikkeus eurooppalaisessa fasismissa. IKL:n uskontosuhteen juuret juontuivat Lapuan liikkeeseen, joka syntyi perinteisellä körttiseudulla. IKL oli Lapuan liikkeen suora perillinen, ja ne molemmat ponnistivat körttiläisestä henkisestä maaperästä. IKL:n eduskuntaryhmässäkin papit olivat näyttävästi edustettuina: Reino Ala-Kulju, Kaarlo Kares, Yrjö Kivenoja, Arvi Malmivaara, Kaarlo Salovaara, Elias Simojoki, Pekka Tapaninen.

IKL:n lehdessä julistettiin: ”Me olemme fascisteja.” Vaikka IKL ja Saksan natsipuolue NSDAP olivat siis samaa mieltä asioista yleensä, löytyi erojakin. Yksi sellainen oli uskonto, jolla oli keskeinen asema IKL:n ideologiassa. IKL:n suomalaisessa nationalismissa uskonto ja kansa kietoutuivat erottamattomasti yhteen. Uskonto oli IKL:n aatteessa isänmaallisuuden keskeinen komponentti. Kansallisuusaatteella oli materiaalista todellisuutta korkeampi päämäärä ja Suomen kansalla Jumalan sille antama tehtävä.

”Suomessa kansallissosialistien keskenään riitaisat ryhmittymät tuntuivat ymmärtäneen, että ollakseen varteenotettava toimija suomalaisen radikaalin oikeiston piirissä puolueiden ohjelmiin oli otettava uskonnollisia arvoja alleviivaavia pykäliä”, sanoi Swanström. ”Uskonnollisista maininnoista huolimatta suomalaiset kansallissosialistit eivät kuitenkaan saaneet IKL:n tavoin kanavoitua itselleen esimerkiksi körttiläisyyttä kannatuksensa nostamiseksi. Voidaankin sanoa, että uskonnolliset viittaukset kuuluivat kansallissosialistien käyttämien mutta teholtaan heikoiksi jääneiden nationalistisen retoriikan tyylikeinojen arsenaaliin.”

KÖRTTITEOLOGIT
SS-JOUKOISSA

Kun historiankirjoituksessa on haluttu tehdä eroa suomalaisten SS-miesten ja muiden SS-miesten välille, on helppo ottaa esille esimerkiksi SS-sotilaspastorit Ensio Pihkala ja Kalervo Kurkiala. Tässäkin ontuu kuitenkin se, että sotilaspastoreita palveli myös useissa eri kansallisuuksien piiristä rekrytoiduissa Waffen-SS:n vapaaehtoisyksiköissä. Swanström mainitsi nimiäkin.

Pihkalan ja Kurkialan lisäksi kuului SS-miehiin kaksi muuta körttiteologia, Paavo Maunula ja Penna Konttinen. Palvelussitoumuksessaan Maunula ilmoittautui IKL:n kannattajaksi ja Konttinen kansallissosialistiksi.

Pihkalan ja Kurkialan erityisasema ilmenee siinä, että he olivat todennäköisesti ensimmäiset sotilaspastorit Waffen-SS:n piirissä. He olivat myös poliittisesti aktiivisia: Pihkala kuului AKS:ään, jonka Suur-Suomi-julistus innoitti häntä sotaretkellä Neuvostoliittoa vastaan, ja Kurkiala ilmoitti SS-aseveljet ry:n jäsenkortissa, että hän oli pitänyt puheita Lapuan liikkeen ja IKL:n puolesta ja ollut tasavallan presidentin valitsijamies kaksissa vaaleissa.

Swanström sanoi, että näiden neljän teologin kohdalla voidaan hyvällä syyllä puhua suomalaisten omaleimaisuudesta SS-joukoissa. Uskonto, erityisesti herännäisyys, kietoutui yhteen perinteisen suomalaisen nationalismin kanssa ja tuli lopulta myös kytketyksi fasismiin. Suomalaisen SS-liikkeen ytimessä pappien näkemyksissä kohtasivat IKL, AKS, kansallissosialismi ja körttiläisyys. Sodan jälkeen näitä SS-liikkeen kantavia aatteita on haluttu tarkoituksella häivyttää taka-alalle ja nostaa esiin epäpoliittisuutta ja maltillista isänmaallisuutta.

Millainenhan mahtaa olla nykyisin pappien yhteiskunnallinen suuntautuminen? Sosialisteja 5 %, ei-sosialisteja 75 ", eos 20 %.

Kuvassa ovat Kalervo Kurkiala ja hänen esimiehensä, SS-Gruppenführer Felix Steiner.

kari.naskinen@gmail.com