Kevyttä ja vakavampaakin asiaa metsäteollisuudesta

Mielenkiintoista, että Suomessa on viime aikoina tehty kaksi elokuvaa teollisuuden synkistä kuvioista. Nimetkin melkein samanlaiset: Jättiläinen (2016) kertoo hyvä veli -järjestelmän tuhoavuudesta Talvivaarassa ja nyt Metsäjätti hyvin tuottavan tehtaan lakkauttamisesta. Kovia aiheita, mutta Metsäjätti liukuu myös viihteellisen kerronnan puolelle. Takautumilla kahden päähenkilön nuoruudesta pyritään saamaan lisää vaikuttavuutta heidän nykytilanteeseensa, mutta eivät takaumat kuitenkaan elokuvan perussisältöön juuri mitään lisää anna. Vajaat puolitoista tuntia kestävässä elokuvassa onkin ajoittain tyhjäkäkäyntiä.

Ville Jankerin ohjaama elokuva perustuu Miika Nousiaisen samannimiseen romaaniin (2011). Vaikka kertomuksen tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Törmälän kuntaan jossain Keski-Suomen pohjoisosassa, niin selvästi on kysymys myös Säynätsalosta, jossa Enso-Gutzeit lopetti sahan 1984. Keskisuomalaisen tuoreessa haastattelussa 5.9.2020 Miika Nousiainen kertoo olleensa tuolloin kymmenvuotias, ja koska isä oli ollut töissä sahalla, tuli lähtö ja muutto Heinolaan.

”Asunto myytiin pois järkyttävällä tappiolla”, kertoo Nousiainen. Kesätöihin hänkin pääsi myöhemmin Heinolan paperitehtaalle, mutta sitten sekin lopetettiin. ”Väkeä lähti taas liikkeelle, isoveli päätyi UPM:n tehtaille Ristiinaan. Tämä on kehä, joka toistaa itseään.”

Törmälä on samanlainen 5000 asukkaan paikka kuin oli aikoinaan Säynätsalo, jossa leivän antoi Johan Parviainen Oy:n teollisuus. Vaneritehdas oli perustettu 1914, sen viimeinen omistaja oli UPM, joka sulki tehtaan heinäkuun lopussa 2020. Tässä tämä Metsäjätin tausta, ja tarina on nyt tuttua meille kaikille.

Pasi Kauppi (Jussi Vatanen, kuvassa) palaa pääkonttorin määräämänä saneeraamaan Törmälän tehdasta. Sen tuotto edellisellä tilikaudella on ollut 9 prosenttia liikevaihdosta, mutta se ei ole omistajien mielestä tarpeeksi. Tuotantoennätyskin on tehty, mutta mikään ei riitä, vaan yt-neuvottelujen tuloksena pitää 53 duunaria panna pihalle. Tämä toimenpide saa Metsäjätti-yhtiön pörssikurssin nousemaan uuteen ennätykseen. Tuottoprosenttikin nousee 10:een, mutta tilanne on silti niin ”vaikea”, että yhtiön vanerisektorin kehitysjohtajaksi Helsingissä ylennyt ekonomi Pasi Kauppi joutuu lopulta lakkauttamaan tehtaan, sillä siihen sijoitetuilla panostuksilla saadaan suurempi tuotto jossakin muualla maapallolla.

Kovin ajankohtaista siis. Politiikkaakin sivutaan sen verran, että sillä ei todeta olevan mitään sananvaltaa. Ay-liikettä ei mainitakaan. Hyvin sopii kokonaisuuteen sekin, että tehdaskohtaukset on kuvattu Viialan vanhassa vaneritehtaassa, jonka UPM sulki 2004. Elokuvan loppu kuitenkin lässähdyttää tämän kaiken, kun siitä on tehty Hollywood-tyyppinen Happy End. Jämsän elokuvateatterissa projektori kannattaisi sulkea kymmenen minuuttia ennen loppua.

Aleksi Salmenperän ohjaama Jättiläinen on parempi elokuva kuin tämä. Metsäjättikin on hyvin näytelty ja sujuvasti etenevä, mutta liikaa on löysää. Henkilöhahmotkin ovat jääneet raakileiksi. Vaikka kuinka haluttaisiin halveerata yritysjohdon päätöksentekoa, niin ei silti saisi olla niin, että Pasi Kaupin esimies (Anu Sinisalo) ilmoittaa isoista päätöksistä Pasille yhdellä lauseella ja hymy huulessa. Pääluottamusmiehen (Iikka Forss) sanavarasto taas supistuu toteamukseen "voi vittu".

Ei elokuvan tarvitsekaan olla kuin television MOT-ohjelma, mutta niinkö tosiaan on, ettei luoteta katsojiin sen vertaa, että jätettäisiin vakavista aiheista pois turha viihdekeplottelu. Tämä on käsikirjoittajien Timo Turusen ja aikaisemmista hupielokuvistaan tunnetun Ville Jankerin idea.

kari.naskinen@gmail.com