Reilut puolitoista
vuotta Suomen itsenäistymisen jälkeen 17.7.1919 valtionhoitaja Carl
Gustaf Mannerheim vahvisti Suomen tasavaltaisen hallitusmuodon.
Alkavalla viikolla vietetään siis suomalaisen kansanvallan
100-vuotispäivää.
Tämä juhlapäivä noteerattiin ensimmäisen kerran varsinaisesti 1959, jolloin tasavallan presidentti Urho Kekkonen piti radiossa puheenkin otsikolla ”Kansanvaltaisen hallitusmuodon luomalla vakaalla pohjalla 40 vuotta”. Siinä hän muistutti, että kysymys presidentin asemasta ja toimivallasta aiheutti hallitusmuotoa laadittaessa vakavia erimielisyyksiä. Niiden kohteena olivat myös presidentin valtuudet ulkopolitiikan alalla. Päätökseksi joka tapauksessa tuli, että Suomen suhteista ulkovaltoihin määrää presidentti.
”Tämä presidentille suotu laaja toimivalta ja itsenäisyys ulkopoliittisissa kysymyksissä on erityisesti sodan jälkeisinä vuosina tullut korostetusti esille. Kun hallituksemme ovat vaihtuneet valitettavan usein ja ensisijaisesti sisäpoliittisten vastakohtaisuuksien sävyttämät keskustelut hallituskysymyksestä ovat saattaneet kohdistua myös ulkopoliittisiin suhteisiimme, on erityisesti siinä vaaranalaisessa kansainvälisessä tilassa, jossa jatkuvasti elämme, ollut erityisen tärkeää, että ulkopolitiikkamme suuntaus ei ole herättänyt epäilyksiä. Tasavallan presidentti ei kuitenkaan voi johtaa maan ulkopolitiikkaa vastoin eduskunnan tahtoa, jos mielipideristiriita syntyy”, sanoi Kekkonen.
Myös parlamentarismin sisällyttäminen hallitusmuotoon aiheutti erimielisyyksiä. Kekkonen ei pitänyt keskustelua tästä asiasta mitenkään poikkeuksellisena, sillä kuten hän sanoi, eivät demokratia ja parlamentarismi välttämättömästi kuulu yhteen: ”Esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Sveitsin valtiosääntö ei tunne parlamentarismia. Mutta niissä maissa, joita hallitaan parlamentaarisesti, on kansanedustuslaitoksen lainsäädännön ja valtion taloushallinnon lisäksi pidettävä huoli hallitusvallan ylläpitämisestä, mikä normaalisissa oloissa edellyttää enemmistöhallitusta. Meillä ei tässä olla täysin tyydyttävästi onnistuttu.”
Alku oli vaikeaa. Itsenäisyyden kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä talvisotaan mennessä Suomessa oli 18 hallitusta, joista vain viisi oli enemmistöpohjalla. Vähemmistöhallitusten kauteen ennen sotia vaikutti sekin, että hallituksen muodostamiseen eivät kaikki eduskuntaryhmät voineet ottaa osaa. Se oli porvarillisen oikeiston ja keskustan monopolina, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että 2/5 eduskunnasta ei katsottu hallituskelpoiseksi.
Sotien päättymisen jälkeen tähän Kekkosen radiopuheeseen mennessä oli niin ikään muodostettu 18 hallitusta, joista 10 oli ollut enemmistöhallituksia.
”Sodan jälkeen suhteet ovat parantuneet, mutta olot ovat edelleen epätyydyttävät”, sanoi Kekkonen.
Myöhemmin Kekkonen haali itselleen paljon myös sisäpoliittista valtaa. Puheessaan 1959 hän sanoi Suomen olosuhteiden osoittavan kuinka vaikeaa on monipuoluesysteemin vallitessa enemmistöhallituksen aikaansaaminen. - ”On lisäksi ollut havaittavissa, että enemmistöhallituksen koossa pitäminen on vaikeaa, niitä on hajonnut sisäisiin erimielisyyksiin."
Tuolloin kesällä 1959 Suomessa oli V.J. Sukselaisen toinen vähemmistöhallitus. Se pystyi toimimaan 2,5 vuotta, minkä jälkeen tuli Martti Miettusen vähemmistöhallitus vajaaksi vuodeksi. Sitten syntyi 1962 sentään Ahti Karjalaisen enemmistöhallitus puoleksitoista vuodeksi, mutta solmu piti lopulta avata Reino Lehdon virkamieshallituksella. On siinä ollut Kekkosella rusnaamista.
Viimeksi on vähemmistöhallitus ollut 1976-77, Miettusen kolmas (Keskusta, Rkp, Lkp).
VAARALLISESSA MAASTOSSA
Puheensa lopuksi Kekkonen tarkasteli Suomen valtiollista asemaa maailmanpoliittisessa kriisitilanteessa kylmän sodan vallitessa: ”Voimmeko säilyttää itsenäisyytemme ja kansallisen vapautemme? Suoraan on sanottava, että aikaisempien historiallisten vaiheiden ymmärrettäväksi tekemä kysymyksen ydin on siinä, kunnioittaako itäinen naapurimme vapauttamme.”
Kekkosen oma vastaus oli: ”Minulla on se luja vakaumus, että jatkamalla johdonmukaisesti, rehellisesti ja ilman taka-ajatuksia sitä ulkopolitiikkaa, jonka J. K. Paasikivi on määritellyt ja toteuttanut, me sekä säilytämme valtiollisen vapautemme että sitä lujitamme ja samalla vahvistamme itsenäisen kansakuntamme kansainvälistä arvonantoa.”
”Mutta helppo ei asemamme ole. Me tietenkin noudatamme puolueetonta ulkopolitiikkaa valtiosopimuksiemme mukaisesti. Mutta meidän on muistettava, että me sijaitsemme vastakkaisten voimaryhmien välimaastossa, joka on aina rauhatonta aluetta ja kiristyvässä kansainvälisessä kriisitilanteessa jopa vaarallista maastoa. On hyvin ymmärrettävää, jos me toivomme, että tämä välimaasto voisi olla osa rauhoitetusta saarekkeesta Pohjois-Euroopassa.”
SASTAMALASSA JUHLITAAN
Erikoista tässä kansanvallan päivässä on, että sitä juhlitaan julkisesti vuosittain vain Sastamalan torilla. Näin on tehty jo vuodesta 1992 lähtien. Sopiihan se Sastamalaan, ensin kesäkuussa juhlitaan vanhoja kirjoja ja heinäkuussa vanhaa asiakirjaa. Tulevalla viikolla tilaisuus järjestetään kuitenkin vasta lauantaina 20.7. ja juhlapuhujaksi tulee eurooppaministeri Tytti Tuppurainen.
kari.naskinen@gmail.com
