Kokoomuksen
presidentinvaalikampanjassa 2006 mainostettiin, että Sauli
Niinistö on ”työväen
presidentti”. Tarja Halonen voitti,
vaikka Kokoomuksen seurapiirikanojen äänenkannattaja
Gloria julisti, että politiikassa voivat menestyä vain kauniit ja
hyvin pukeutuneet ehdokkaat. Tarja Halosen ulkonäkö ja pukeutuminen
eivät vastannet Glorian vaatimuksia.
Tällä
hetkellä Kokoomus hakee linjaansa. Koska maan hallitus on nyt
selvästi vasemmistolainen, on Kokoomuksen irrottauduttava siitä
keinotekoisesta muotista, johon se työväen presidentillään ja
vastaavilla yrityksillään on itseään hivuttanut. Ylen
nettisivulla oli 13.7.2019 toimittaja Riitta Uosukaisen kirjoitus
hyvin kuvaavalla otsikolla: ”Pohjolan porvareita ahdistaa; miten
olla samalla konservatiivi ja liberaali?”
Kokoomus ei vielä perustamisvaiheessaan joulukuussa 1918 rohjennut heti julistautua täysin patamustaksi porvaripuolueeksi, mutta jo puoluekokouksessa 1922 se siirtyi selvästi oikeammalle. Tämä oli linjanvetona niinkin rankka, että vastalauseeksi Uuden Suomen päätoimittaja Ernst Nevanlinna irtisanoutui ja jäi sivuun poliittisesta toiminnasta.
Nevanlinna oli puolueen tärkeä ideologi, jonka muotoilema oli mm. aikaisempi verotuspoliittinen puolueohjelma: ”On säädettävä yleinen nouseva tulovero, joka jättää vähävaraisimmat verovapaiksi ja kohtaaankarammin omaisuuden kuin työn antamaa tuloa.” Puoluekokouksessa 1922 tämä ohjelma hylättiin ja alettiin painottaa säästäväisyyttä valtiontaloudessa ja maan pääelinkeinojen tarpeiden huomioon ottamista.
Ennen vuoden 1922 puoluekokokousta Kokoomus katsoi, että Suomessa piti ryhtyä sosiaalisiin uudistustöihin uhrauksia pelkäämättä. Puoluekokouksessa tekstistä poistettiin sanonta ”uhrauksia pelkäämättä”. Kahden sanan poistoa vastustanut puolueen puheenjohtaja Eino Tulenheimo sanoi, mistä on kysymys: ”Jos puolue pelkää näitä uhrauksia, silloin puolue tietysti on tehnyt jokseenkin rohkean käännöksen ja ottanut suuren askeleen oikeaan.” Tulenheimo kannattajineen jäivät kuitenkin tässä ideologisessa asiassa vähemmistöön.
Paluuta liberaalimpaan politiikkaan alkoi tapahtua vasta 1950-60-lukujen vaihteessa ja varsinkin Juha Rihtniemen tultua puheenjohtajaksi 1965. Sitten olivat vuorossa Harri Holkeri ja Ilkka Suominen, jotka pyrkivät tekemään Kokoomuksesta salonkikelpoista hallituspuoluetta. Tässä onnistuttiin vihdoin 1987 sinipunahallituksen avulla SDP:n ja Keskustan välien tulehduttua (Sorsa - Väyrynen). Fil. maist. Pekka Tikka totesi blogissaan 20.7.2019, että noista ajoista eteenpäin Kokoomus on säilyttänyt asemansa ehkä Suomen liberaaleimpana puolueena. Konservatiivisuus on näyttänyt jäävän horisontin taakse.
Kokoomus ei vielä perustamisvaiheessaan joulukuussa 1918 rohjennut heti julistautua täysin patamustaksi porvaripuolueeksi, mutta jo puoluekokouksessa 1922 se siirtyi selvästi oikeammalle. Tämä oli linjanvetona niinkin rankka, että vastalauseeksi Uuden Suomen päätoimittaja Ernst Nevanlinna irtisanoutui ja jäi sivuun poliittisesta toiminnasta.
Nevanlinna oli puolueen tärkeä ideologi, jonka muotoilema oli mm. aikaisempi verotuspoliittinen puolueohjelma: ”On säädettävä yleinen nouseva tulovero, joka jättää vähävaraisimmat verovapaiksi ja kohtaaankarammin omaisuuden kuin työn antamaa tuloa.” Puoluekokouksessa 1922 tämä ohjelma hylättiin ja alettiin painottaa säästäväisyyttä valtiontaloudessa ja maan pääelinkeinojen tarpeiden huomioon ottamista.
Ennen vuoden 1922 puoluekokokousta Kokoomus katsoi, että Suomessa piti ryhtyä sosiaalisiin uudistustöihin uhrauksia pelkäämättä. Puoluekokouksessa tekstistä poistettiin sanonta ”uhrauksia pelkäämättä”. Kahden sanan poistoa vastustanut puolueen puheenjohtaja Eino Tulenheimo sanoi, mistä on kysymys: ”Jos puolue pelkää näitä uhrauksia, silloin puolue tietysti on tehnyt jokseenkin rohkean käännöksen ja ottanut suuren askeleen oikeaan.” Tulenheimo kannattajineen jäivät kuitenkin tässä ideologisessa asiassa vähemmistöön.
Paluuta liberaalimpaan politiikkaan alkoi tapahtua vasta 1950-60-lukujen vaihteessa ja varsinkin Juha Rihtniemen tultua puheenjohtajaksi 1965. Sitten olivat vuorossa Harri Holkeri ja Ilkka Suominen, jotka pyrkivät tekemään Kokoomuksesta salonkikelpoista hallituspuoluetta. Tässä onnistuttiin vihdoin 1987 sinipunahallituksen avulla SDP:n ja Keskustan välien tulehduttua (Sorsa - Väyrynen). Fil. maist. Pekka Tikka totesi blogissaan 20.7.2019, että noista ajoista eteenpäin Kokoomus on säilyttänyt asemansa ehkä Suomen liberaaleimpana puolueena. Konservatiivisuus on näyttänyt jäävän horisontin taakse.
”Puoluekentän
muuttuessa – ja nyt viimeistään, kun vasemmistohallitus on
vallassa – on pintaa raaputtamalla noussut esille konservatismin
häive, joka ei toki missään vaiheessa ole kadonnutkaan kokonaan
puoluekentän oikealta laidalta”, kirjoittaa Tikka.
Mutta
miten käy nyt? Perussuomalaiset on oikealla ja kepu keskellä. Missä
on Kokoomuksen paikka puoluekentässä? Jääkö
Kokoomus
jotenkin
hahmottomasti konservatismin ja
liberalismin väliin?
KOTI, KIRKKO
JA ISÄNMAA
Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkija Jenni Karimäki on sanonut, että Kokoomuksen alkuperäiset tunnukset koti, uskonto ja isänmaa ovat yhä olemassa, mutta niiden tulkinta on sopeutunut 2000-luvun asenneilmapiiriin. Kollektiivisista, kansallisista arvoista on mukauduttu yksilöllisyyden kunnioittamiseen, kulttuuris-uskonnolliseen suvaitsevaisuuteen ja moniarvoiseen maailmankansalaisuuteen:
”Uudella vuosituhannella Kokoomus on profiloitunut keskustaoikeistolaiseksi kansanpuolueeksi, joka on kampanjoinut mm. Sari Sairaanhoitajan ja työväen presidentina merkeissä. Koulutus ja asiantuntemus ovat aina olleet Kokoomuksen keskeisiä tavoitteita ja arvoja, ja Suomi onkin ammatti- ja koulutusrakenteeltaan kehittynyt suuntaan, joka on ollut Kokoomukselle hyödyllinen. Kaupunkilainen, koulutetun keskiluokan puolue Kokoomus kilpailee nykyään usein suurten kaupunkien hallinnasta ekologisen angstin synnyttämän vihreän puolueen kanssa perinteisen betonilähiökilpakumppanin SDP:n sijaan.”
Seuraava puoluekokous on kesällä 2020 Porissa. Siellä voi syntyä sellainen Kokoomus-Areena, että oksat pois vuoden 1922 malliin. Eduskuntavaaleissa puoluekokouksen jälkeen 1922 Kokoomuksen oikeistolaisempi linja voitti ja tuli 7 uutta kansanedustajanpaikkaa samalla kun SDP hävisi 27 paikkaa.
kari.naskinen@gmail.com
KOTI, KIRKKO
JA ISÄNMAA
Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkija Jenni Karimäki on sanonut, että Kokoomuksen alkuperäiset tunnukset koti, uskonto ja isänmaa ovat yhä olemassa, mutta niiden tulkinta on sopeutunut 2000-luvun asenneilmapiiriin. Kollektiivisista, kansallisista arvoista on mukauduttu yksilöllisyyden kunnioittamiseen, kulttuuris-uskonnolliseen suvaitsevaisuuteen ja moniarvoiseen maailmankansalaisuuteen:
”Uudella vuosituhannella Kokoomus on profiloitunut keskustaoikeistolaiseksi kansanpuolueeksi, joka on kampanjoinut mm. Sari Sairaanhoitajan ja työväen presidentina merkeissä. Koulutus ja asiantuntemus ovat aina olleet Kokoomuksen keskeisiä tavoitteita ja arvoja, ja Suomi onkin ammatti- ja koulutusrakenteeltaan kehittynyt suuntaan, joka on ollut Kokoomukselle hyödyllinen. Kaupunkilainen, koulutetun keskiluokan puolue Kokoomus kilpailee nykyään usein suurten kaupunkien hallinnasta ekologisen angstin synnyttämän vihreän puolueen kanssa perinteisen betonilähiökilpakumppanin SDP:n sijaan.”
Seuraava puoluekokous on kesällä 2020 Porissa. Siellä voi syntyä sellainen Kokoomus-Areena, että oksat pois vuoden 1922 malliin. Eduskuntavaaleissa puoluekokouksen jälkeen 1922 Kokoomuksen oikeistolaisempi linja voitti ja tuli 7 uutta kansanedustajanpaikkaa samalla kun SDP hävisi 27 paikkaa.
kari.naskinen@gmail.com
