Suomi
vakuutti Neuvostoliitolle jo pitkään ennen talvisodan alkamista,
että Suomella ei ole näissä asioissa mitään tekemistä Saksan
kanssa – Saksan ei anneta hyökätä Suomen kautta Neuvostoliiton
kimppuun, eikä saksalaisten anneta perustaa tänne tukikohtia. Näin
ei käynytkään, mutta muuten Suomi oli jo ennen sodan syttymistä
Saksan apuna ja sodan aikana Saksa Suomen apuna.
Tuo Saksan apuna oleminen tarkoitti sitä, että kesällä 80 vuotta sitten Suomen ilmavoimat vakoili Saksan pyynnöstä Leningradin seutua. Everstiluutnantti Armas Eskola on kertonut tehneensä sinne kesällä 1939 yli 20 valokuvauslentoa. Eskolan sekä mukana olleen valokuvaajan, ylikersantti Oinosen ja suunnistaja, vänrikki Rädyn vakoilulentoja käsitellään Kavo Eskolan kirjassa Jatkosodan kaukopartiolennot, Koala 2002). Kirjan nimestä huolimatta se sisältää Eskolan omakohtaisia muisteluita jo kesältä 1939.
Ensimmäiselle lennolle lähdettiin Immolan kentältä 30.4.1939 klo 10.50 ja sen aikana kuvattiin Suomenlahden pohjukan ranta-alueet Viron rajalta Leningradiin, jossa tärkeimmät kohteet olivat Kronstadt ja satama-alueet. Lennosta tiesivät vain yleisesikunnan isot herrat ja ilmavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Jarl Lundqvist.
Tämän jälkeen kuvauskohteena oli iso alue Karjalankannakselta Aunukseen ja Petroskoihin asti. Kuvia kertyi tuhansia. Niistä oli hyötyä varsinkin jatkosodan aikana sekä saksalaisille että suomalaisille.
Vakoilulennot tehtiin Englannista tilatulla Bristol Blenheim pommikoneella, jonka lentokorkeus oli 8 km. Muistelmiensa saatekirjeessä Eskola vertaa lentoja amerikkalaisten U-2-lentoihin, mutta Eskola selvisi paremmin kuin Gary Powers, jonka Neuvostoliitto ampui alas 1960 lähellä Sverdlovskin rakettikoeasemaa.
Kuvassa on yksi Bristol Blenheim, joka on kunnostettuna Suomen ilmavoimamuseossa Tikkakoskella. Ilmavoimat hankki ensimmäiset 18 Blenheimia 1936 ja valmistuslisenssin 1938. Talvisodan aikana Suomi rakensi 24 Blenheimia ja Jatkosodan aikana rakennettiin Suomessa 55 Blenheimia. Kaikkiaan Suomella oli näitä koneita laskentatavasta riippuen 97-99. Ne palvelivat molemmissa sodissa pommituskoneina sekä sotien jälkeen valokuvaus- ja maalinhinauskoneina vuoteen 1958 saakka.
SAKSASTA ASEITA JO
TALVISODAN AIKANA
Talvisodan aikana natsi-Saksa toimitti aseita Suomelle Ruotsin kautta nykyrahassa mitattuna 470 miljoonan euron edestä. Herman Göring oli vaatinut, että jos Ruotsi haluaa Saksan asetoimitusten jatkuvan Ruotsille, on Ruotsin annettava varastostaan aseita myös Suomelle. Näistä asioista on selvitystä Markku Jokisipilän ja Janne Könösen kirjassa Kolmannen valtakunnan vieraat - Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933-44 (Otava, 2013).
Suomen ja Saksan suhteilla oli 1930-luvulla vahva perusta. Kun keisarillisen Saksan jälkeen syntynyt Weimarin tasavalta muuttui kansallissosialistiseksi Kolmanneksi valtakunnaksi, sitä tervehdittiin Suomessakin ilolla, sillä Weimarin tasavalta oli koettu heikoksi. Adolf Hitlerin ominaisuuksia ei vielä silloin tunnettu, mutta pidettiin hyvänä, että muutos oli tullut.
Saksan sympatiseeraamiselle oli ainakin Suomen oikeistopiireissä hyvinä perusteina myös suomalaisten saama jääkärikoulutus Saksassa ja saksalaisten apu kansalaissodassa.
Mannerheimilla oli hyvät suhteet natsi-Saksaan. Ne olivat alkaneet henkilökohtaisella tasolla jo 1934, kun hän oli kahden viikon ajan ollut tutustumassa Saksan aseteollisuuteen. Kaikkiaan Mannerheim tapasi Göringin vähintään kuudesti, viimeisen kerran 1942.
Göringin sanansaattajana toimi talvisodan aikana everstiluutnantti Joseph Veltjens, joka järjesteli täällä asekauppoja. Suomessa tärkeä henkilö näitä kauppoja tehtäessä oli sotatalousosaston päällikkö, kenraali Leonard Grandell. Talvisodan jälkeen Veltjens kutsuttiin juhlalounaalle Helsinkiin, jossa Mannerheimin pyynnöstä presidentti Risto Ryti esitteli Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkin, ja Suomen marsalkka pujotti komentajamerkin Veltjensin kaulaan. Veltjens oli käynyt Suomessa ensimmäisen kerran 1918, ja elokuussa 1940 hän kävi Helsingissä Göringin lähettiläänä sopien Mannerheimin kanssa saksalaisjoukkojen kauttakulusta.
Suomen ja Saksan suhteita hoiti talvisodan aikana ”välitysmiehenä” ja ”postikonttorina” myös ruotsalainen kreivi Eric von Rosen, joka oli avioliiton kautta läheistä sukua Göringille.
kari.naskinen@gmail.com
Tuo Saksan apuna oleminen tarkoitti sitä, että kesällä 80 vuotta sitten Suomen ilmavoimat vakoili Saksan pyynnöstä Leningradin seutua. Everstiluutnantti Armas Eskola on kertonut tehneensä sinne kesällä 1939 yli 20 valokuvauslentoa. Eskolan sekä mukana olleen valokuvaajan, ylikersantti Oinosen ja suunnistaja, vänrikki Rädyn vakoilulentoja käsitellään Kavo Eskolan kirjassa Jatkosodan kaukopartiolennot, Koala 2002). Kirjan nimestä huolimatta se sisältää Eskolan omakohtaisia muisteluita jo kesältä 1939.
Ensimmäiselle lennolle lähdettiin Immolan kentältä 30.4.1939 klo 10.50 ja sen aikana kuvattiin Suomenlahden pohjukan ranta-alueet Viron rajalta Leningradiin, jossa tärkeimmät kohteet olivat Kronstadt ja satama-alueet. Lennosta tiesivät vain yleisesikunnan isot herrat ja ilmavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Jarl Lundqvist.
Tämän jälkeen kuvauskohteena oli iso alue Karjalankannakselta Aunukseen ja Petroskoihin asti. Kuvia kertyi tuhansia. Niistä oli hyötyä varsinkin jatkosodan aikana sekä saksalaisille että suomalaisille.
Vakoilulennot tehtiin Englannista tilatulla Bristol Blenheim pommikoneella, jonka lentokorkeus oli 8 km. Muistelmiensa saatekirjeessä Eskola vertaa lentoja amerikkalaisten U-2-lentoihin, mutta Eskola selvisi paremmin kuin Gary Powers, jonka Neuvostoliitto ampui alas 1960 lähellä Sverdlovskin rakettikoeasemaa.
Kuvassa on yksi Bristol Blenheim, joka on kunnostettuna Suomen ilmavoimamuseossa Tikkakoskella. Ilmavoimat hankki ensimmäiset 18 Blenheimia 1936 ja valmistuslisenssin 1938. Talvisodan aikana Suomi rakensi 24 Blenheimia ja Jatkosodan aikana rakennettiin Suomessa 55 Blenheimia. Kaikkiaan Suomella oli näitä koneita laskentatavasta riippuen 97-99. Ne palvelivat molemmissa sodissa pommituskoneina sekä sotien jälkeen valokuvaus- ja maalinhinauskoneina vuoteen 1958 saakka.
SAKSASTA ASEITA JO
TALVISODAN AIKANA
Talvisodan aikana natsi-Saksa toimitti aseita Suomelle Ruotsin kautta nykyrahassa mitattuna 470 miljoonan euron edestä. Herman Göring oli vaatinut, että jos Ruotsi haluaa Saksan asetoimitusten jatkuvan Ruotsille, on Ruotsin annettava varastostaan aseita myös Suomelle. Näistä asioista on selvitystä Markku Jokisipilän ja Janne Könösen kirjassa Kolmannen valtakunnan vieraat - Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933-44 (Otava, 2013).
Suomen ja Saksan suhteilla oli 1930-luvulla vahva perusta. Kun keisarillisen Saksan jälkeen syntynyt Weimarin tasavalta muuttui kansallissosialistiseksi Kolmanneksi valtakunnaksi, sitä tervehdittiin Suomessakin ilolla, sillä Weimarin tasavalta oli koettu heikoksi. Adolf Hitlerin ominaisuuksia ei vielä silloin tunnettu, mutta pidettiin hyvänä, että muutos oli tullut.
Saksan sympatiseeraamiselle oli ainakin Suomen oikeistopiireissä hyvinä perusteina myös suomalaisten saama jääkärikoulutus Saksassa ja saksalaisten apu kansalaissodassa.
Mannerheimilla oli hyvät suhteet natsi-Saksaan. Ne olivat alkaneet henkilökohtaisella tasolla jo 1934, kun hän oli kahden viikon ajan ollut tutustumassa Saksan aseteollisuuteen. Kaikkiaan Mannerheim tapasi Göringin vähintään kuudesti, viimeisen kerran 1942.
Göringin sanansaattajana toimi talvisodan aikana everstiluutnantti Joseph Veltjens, joka järjesteli täällä asekauppoja. Suomessa tärkeä henkilö näitä kauppoja tehtäessä oli sotatalousosaston päällikkö, kenraali Leonard Grandell. Talvisodan jälkeen Veltjens kutsuttiin juhlalounaalle Helsinkiin, jossa Mannerheimin pyynnöstä presidentti Risto Ryti esitteli Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkin, ja Suomen marsalkka pujotti komentajamerkin Veltjensin kaulaan. Veltjens oli käynyt Suomessa ensimmäisen kerran 1918, ja elokuussa 1940 hän kävi Helsingissä Göringin lähettiläänä sopien Mannerheimin kanssa saksalaisjoukkojen kauttakulusta.
Suomen ja Saksan suhteita hoiti talvisodan aikana ”välitysmiehenä” ja ”postikonttorina” myös ruotsalainen kreivi Eric von Rosen, joka oli avioliiton kautta läheistä sukua Göringille.
kari.naskinen@gmail.com
