Sata
vuotta sitten Puola oli sodassa Neuvosto-Venäjän kanssa. Suomi oli
tuossa vaiheessa jo selvinnyt omasta sisäisestä kahakastaan. Kun
Helsingissä sitten 24.7.1919 järjestettiin suomalais-puolalainen
konsertti, nousi estradille runoilija V.A.
Koskenniemi,
joka esitti suuren ikeen alle jääneelle Puolalle solidaarisuutta
osoittaneen runon.
Puolalla on ollut hyvin paljon vaikeuksia johtuen osaksi sen maantieteellisestä asemasta, siitä paljonpuhutusta geopolitiikasta. Puolan jakamiset alkoivat jo 1600-luvulla, josta alkaen maata hallitsivat vuoroin Saksi, Ruotsi ja Venäjä. Yhtä sekava oli tilanne 1700-luvun lopulla, jolloin Venäjä, Preussi ja Itävalta jakoivat Puolan keskenään. Napoleon teki 1800-luvun alussa parhaansa ja muodosti uudelleen Varsovan herttuakunnan Saksin kuninkaan alaisuuteen, mutta Wienin kongressissa ja sen jälkeen jaot jatkuivat.
Koskenniemi kuitenkin tiesi, että ”verkkaan vapauden oras itää, vuosisatain roudan sulaa pitää hurmeen lämmöstä ja kyynelten”.
Mutta ei vielä. Ensimmäisessä maailmansodassa Puolaa miehittivät Saksa ja Itävalta-Unkari, ja Saksan antautumisen jälkeen Puolaa taas järjestettiin uudella tavalla. Sitten oli vuorossa sota bolshevikki-Venäjää vastaan 1919-21 ja rauhanteossa rajoja pantiin jälleen uusiksi.
Todellista rauhaa ei kuitenkaan saatu. Neuvosto-Venäjä sai rauhanteon jälkeen Puolasta takaisin 75 000 sotavankia, mutta palauttamatta jäi saman verran. Lisäksi Leninin uutta valtakuntaa korpesi se, että vanhan Venäjän aluetta oli jouduttu jättämään Puolan, Latvian, Liettuan ja Viron valtaan. Niinpä rajakahakat ja muut välikohtaukset jatkuivat muodollisen rauhan oloissakin.
”Siunaa maata, missä miehet makaa, siunaa leskien ja lasten päät”, runoili Koskenniemi.
Tuoretta lähihistoriaa on toinen maailmansota, jolloin Puola joutui natsi-Saksan ja Neuvostoliiton mankeliin.
Juuri nyt ei Puolaa uhkaa geopolitiikka, mutta EU on paha. Puola on niin kovapäinen jäsen unionissa, että EU on lähellä ”äärimmäisen ankarien” kurinpitotoimien käynnistämistä. Jos tähän mennään, voi Puola jopa menettää äänioikeuden unionin päätöksenteossa ja EU-rahoitustakin menisi.
Puola ei hyväksy EU:n enemmistön supersuvaitsevaista pakolaispolitiikkaa, eikä Puolan johtava puolue ”Laki ja oikeus” välitä edes maan perustuslaista, kun se on ottanut Puolan korkeimman oikeuden omaan ohjausvaltaansa. Lisäksi vapaata lehdistöä ajetaan nurkkaan ja tavoitteena on myös aborttien täyskielto. Demokratia on sivuseikka.
EU:n on kuitenkin hyvin vaikea ottaa käyttöön kaikkein kovimpia sanktioita, koska se virittäisi Puolassa intohimoja erota unionista, eikä EU nykyisen Brexit-kaaoksen lisäksi halua yhtään enempää tällaista sekasotkua.
Suomi EU-puheenjohtajamaana on Puolankin osalta – Unkarin ohella – kovassa paikassa. Kokouspaikoilla ei ainakaan levitellä monisteita Koskenniemen runosta:
Vapaa Puola, kanssas Suomen kansa
kahleen merkit vielä ranteissansa
vannoo valan, joll´ ei rikkojaa:
kautta kärsimyksen-muistojemme,
kautta kallihimpain hautojemme,
vapaa olkoon isiemme maa.
Tilaa kotkallesi valkealle,
vapaa Puola, nouse korkealle,
olkoot vuosisatas onnekkaat!
kari.naskinen@gmail.com
Puolalla on ollut hyvin paljon vaikeuksia johtuen osaksi sen maantieteellisestä asemasta, siitä paljonpuhutusta geopolitiikasta. Puolan jakamiset alkoivat jo 1600-luvulla, josta alkaen maata hallitsivat vuoroin Saksi, Ruotsi ja Venäjä. Yhtä sekava oli tilanne 1700-luvun lopulla, jolloin Venäjä, Preussi ja Itävalta jakoivat Puolan keskenään. Napoleon teki 1800-luvun alussa parhaansa ja muodosti uudelleen Varsovan herttuakunnan Saksin kuninkaan alaisuuteen, mutta Wienin kongressissa ja sen jälkeen jaot jatkuivat.
Koskenniemi kuitenkin tiesi, että ”verkkaan vapauden oras itää, vuosisatain roudan sulaa pitää hurmeen lämmöstä ja kyynelten”.
Mutta ei vielä. Ensimmäisessä maailmansodassa Puolaa miehittivät Saksa ja Itävalta-Unkari, ja Saksan antautumisen jälkeen Puolaa taas järjestettiin uudella tavalla. Sitten oli vuorossa sota bolshevikki-Venäjää vastaan 1919-21 ja rauhanteossa rajoja pantiin jälleen uusiksi.
Todellista rauhaa ei kuitenkaan saatu. Neuvosto-Venäjä sai rauhanteon jälkeen Puolasta takaisin 75 000 sotavankia, mutta palauttamatta jäi saman verran. Lisäksi Leninin uutta valtakuntaa korpesi se, että vanhan Venäjän aluetta oli jouduttu jättämään Puolan, Latvian, Liettuan ja Viron valtaan. Niinpä rajakahakat ja muut välikohtaukset jatkuivat muodollisen rauhan oloissakin.
”Siunaa maata, missä miehet makaa, siunaa leskien ja lasten päät”, runoili Koskenniemi.
Tuoretta lähihistoriaa on toinen maailmansota, jolloin Puola joutui natsi-Saksan ja Neuvostoliiton mankeliin.
Juuri nyt ei Puolaa uhkaa geopolitiikka, mutta EU on paha. Puola on niin kovapäinen jäsen unionissa, että EU on lähellä ”äärimmäisen ankarien” kurinpitotoimien käynnistämistä. Jos tähän mennään, voi Puola jopa menettää äänioikeuden unionin päätöksenteossa ja EU-rahoitustakin menisi.
Puola ei hyväksy EU:n enemmistön supersuvaitsevaista pakolaispolitiikkaa, eikä Puolan johtava puolue ”Laki ja oikeus” välitä edes maan perustuslaista, kun se on ottanut Puolan korkeimman oikeuden omaan ohjausvaltaansa. Lisäksi vapaata lehdistöä ajetaan nurkkaan ja tavoitteena on myös aborttien täyskielto. Demokratia on sivuseikka.
EU:n on kuitenkin hyvin vaikea ottaa käyttöön kaikkein kovimpia sanktioita, koska se virittäisi Puolassa intohimoja erota unionista, eikä EU nykyisen Brexit-kaaoksen lisäksi halua yhtään enempää tällaista sekasotkua.
Suomi EU-puheenjohtajamaana on Puolankin osalta – Unkarin ohella – kovassa paikassa. Kokouspaikoilla ei ainakaan levitellä monisteita Koskenniemen runosta:
Vapaa Puola, kanssas Suomen kansa
kahleen merkit vielä ranteissansa
vannoo valan, joll´ ei rikkojaa:
kautta kärsimyksen-muistojemme,
kautta kallihimpain hautojemme,
vapaa olkoon isiemme maa.
Tilaa kotkallesi valkealle,
vapaa Puola, nouse korkealle,
olkoot vuosisatas onnekkaat!
kari.naskinen@gmail.com
