Päämajan tiedotuskomppanian luutnantti nousee elokuun 14. päivänä 1942 Äänislinnaan
lähtevään junaan. Luutnantti on saanut kolmen viikon komennuksen Aunukseen
tutustumaan sikäläisiin tk-komppanioihin. Aseveli piirittää Leningradia ja Suomi
on vapauttamassa Itä-Karjalan väestöä punaisen ikeen alta. Jonkin aikaa
Aunuksessa oltuaan luutnantti kuitenkin ihmettelee, että keitä oikein vapautetaan,
kun vapautettavat ovat lähteneet karkuun.
Tk-luutnantti on kirjailija Olavi
Paavolainen. Hänen kirjoistaan Radioteatteri teki 40 vuotta sitten 6-osaisen
kuunnelman Eurooppalainen odysseia (yhteensä
8 tuntia), joka nyt on Yle Areenassa. Kuunnelmassa, näytelmällisessä
äänikertomuksessa, ei Paavolainen esiinny nimellään, vaan häntä esittävät Heikki Määttänen ja Jaakko Pakkasvirta on nimetty vain
kirjailijaksi.
Hieno kuuntekukokemus. Kun sen kuuntelee korvakuulokkeilla stereona, on äänimaailma
vaikuttava. Yleisradiolle kuunnelman kirjoitti ja ohjasi Timo Humaloja 1979. Musiikki on Antti Hytin.
Paavolaisen Synkkä yksinpuhelu (Otava,
1946), päiväkirja jatkosodan vuosilta on tuttu, mutta kuunnelma käsittää
muutakin, mm. vierailun Saksassa 1936. Siellä Paavolainen näkee ja kokee kuinka
Eurooppa oli muuttumassa. Oli syntymässä uusi uskonto korvaamaan idän
jumalattomuuden.
Suomi oli menossa siihen mukaan. Suur-Suomea tehtiin. Sinivalkoisen aatteen rauta-anturan
alle jäi kaikki. Itä-Karjalan karjalaisten vapauttaminen oli pelkkää
alistamista. ”Jumala ompi linnamme” – ja Hitler.
Mutta missä olivat ne itäkarjalaisten tervetulotoivotukset, joista Suomen
sotapropaganda pauhasi?
DEUTSCHLAND
ÜBER ALLES
Aunuksessa tk-luutnantti kysyy, on sota kansan edun mukaista? Suomen ja
Itä-Karjalan? Mutta matkaan on lähdetty. Siitä matkasta luutnantti on jo saanut
ennakkoon tuntuman 1936, kun on päässyt Saksan kutsumana ja Suomen kirjailijaliiton
edustajana saksalais-pohjoismaiseen kirjailijataloon Travemündeen. Tanska oli
jo edellisenä vuonna vastannut kutsuun kieltävästi ja niin nytkin.
Saksa on voimissaan. Saksa on vitaalisuuden, terveen nuorison ja työn maailma. Ja
kansa on iloista. Keskitysleireistä liikkuu kyllä huhuja, mutta ne ohitetaan.
”Mikä ihme tämä kansallissosialismi on? Miten se on saanut kansan puolelleen”,
pohtii kirjailija.
Kirjoja poltetaan Berliinissä, mutta ne ovatkin moraalittomia. Se on
sivuseikka, alkavat Berliinin olympiakisat. Hitler avaa. Deutschland über
alles. Heil Hitler! Huuma nousee Suomessakin. Kymppitonnin juoksussa
kolmoisvoitto Salminen, Askola,
Iso-Hollo. Matalakalloinen Murakoso jää
neljänneksi. Sieg Heil.
Meno vain yltyy. Puoluepäivät 400 000 asukkaan Nürnbergissä keräävät
miljoona vierasta, ja kirjailija kysyy itseltään, mitä minä täällä teen.
Kirjailijana hän kuitenkin on siellä. missä kirjailijan pitää.
”Nürnberg oli pako pimeään. Olin siellä, kun seuraavan maailmansodan syntysanat
lausuttiin. Pedon merkki oli isketty.”
BUENOS AIRES, VOLGA,
ISTANBUL, PARIISI
Kokemus kirjailijalle on niin ankara, että nyt hän haluaa johonkin
kauniiseen. Kuunnelmassa laivan pilli huutaa, kirjailija saapuu Buenos
Airesiin.
Siellä hän kokee pettymyksen, kun Saksa tunnetaan ja varsinkin kun sitä
ihaillaan. Se kuitenkin tulee ilmi, että Argentiinassa ei pidetä mahdollisena
kansallissosialismin leviämistä maailmanlaajuiseksi.
Kirjailijan matka jatkuu Paraguayhin. Siellä hän tapaa myös suomalaisia
siirtolaisia. He eivät kuitenkaan ole löytäneet ihannemaata sieltäkään. Eikä
löydä kirjailijakaan: ”Olen yhä ratkaisemattomien ongelmien keskellä.”
Kuunnelman neljännen osan alussa kirjailija on jokilaivalla Volgalla. On kesä
1939. Kaikki on Neuvostoliitossa rauhallista, kuten hän on kolme kuukautta
kestäneellä matkallaan pannut merkille. Kaduilla ei ole sotilaita marssimassa.
Sen verran hän on kuitenkin huomaavinaan Odessan satamamiliisin katseesta
uhmaakin, että tulkaa vaan, me olemme siihen valmiit.
Sota on joka tapauksessa lähellä, bolshevismin ja kansallissosialismin
uskonsota.
Mustanmeren yli kirjailija palaa vanhan Euroopan rajamaahan, Kultaisen sarven
kaupunkiin. Sieltä Ateenaan, jossa kirjailija haluaa nähdä Parthenonin täyden
kuun aikana. Kirjailija on eurooppalaisen sivistyksen kehdossa. Hieman
pohjoisempana poltetaan kirjoja.
Saksa hyökkää Puolaan 1.9.1939 ja kirjailija pääsee monimutkaisten
järjestelyjen avulla takaisin Suomeen.
ODOTETTU JA
KAIVATTU SOTA
Talvisodasta Suomi sai ”torjuntavoiton”. Sen kestäessä Olavi Paavolainen
oli jo päämajan propagandaosaston tehtävissä Mikkelissä ja Kannaksella.
Kotoisinkin hän oli Kannakselta, jossa kotitalo Kivennavalla tuhoutui talvisodan
ensimmäisenä päivänä.
Kuunnelmassa hypätään talvisodan yli kesään 1941, kun edessä oli odotettu ja
kaivattu revanssi Neuvostoliitosta. Saksa auttaisi.
Kuten tiedetään, alku oli erinomainen. Leningradin piiritystä seurataan
päämajassakin tarkkaan ja nähdään kuinka Saksa on pannut Neuvostoliiton
polvilleen. Suomalaiset ovat pikamarssia Petroskoissa, mutta kirjailija näkee,
että suomalainen herrakansa ei ole toivottu vieras.
Kirjailijana tk-luutnantti on vaikeassa asemassa. Ristiriitoja on, mutta niistä
pitää vaieta. Päiväkirjaa pitävä kirjailija ajattelee sitäkin mahdollisuutta,
että entä jos tämä sota voitetaan – ”silloin ei kirjoituksiani julkaista”.
Runoja Paavolaiselta oli julkaistu jo ennen sotia, ja Gummerus oli julkaissut
myös hänen kirjansa Kolmannen valtakunnan
vieraana (1936) sekä Risti ja
hakaristi (1938).
Koska sotaa ei voitettu, julkaistiin Synkkä
yksinpuhelu 1946. Olavi Paavolainen toimi Yleisradion teatteriosaston
päällikkönä 1947-64.
kari.naskinen@gmail.com