keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Rahasta tuli keisari

Jesuiittamunkki, professori Leo Naptah sanoo jo 1100-luvulla tiedetyn, että rahasta tulee keisari. Naptah on potilaana Berghofin keuhkotautiparantolassa Davosissa Thomas Mannin romaanissa Taikavuori (1924). Oikeaan osuu. Nykyisin Davosissa kokoontuu vuosittain Maailman talousfoorumi (WEF), jossa liikemaailman ja politiikan isot johtajat luovat linjoja maailmanmenolle. Berghof on kuin vapaaehtoinen vankila. Samoin on maailmantalous, siitä irrottautuminen on niin vaikeaa, että jos lähtee, joutuu kuitenkin palaamaan hoitoon tai sairastuu vielä pahemmin. Brexit käy esimerkistä.

Taikavuori menee parhaillaan 7-osaisena kuunnelmasarjana Yle Radio 1:ssä (Yle Areenassa kuulee jo kaikki jaksot, yhteensä 5,5 tuntia). Se on järkälemäinen teos eurooppalaisen humanismin tuhosta 1900-luvun alussa. Mann oli aloittanut sen kirjoittamisen pari vuotta ennen 1. maailmansodan syttymistä, mutta sota keskeytti työn ja Mann jatkoi sitä, kun tilanne Euroopassa oli muuttunut. Siinä välissä hän oli perehtynyt myös Oswald Spenglerin Länsimaiden perikatoon (1918-22), ja perikatoon päättyy myös
Taikavuori,

Thomas Mann oli keksinyt keuhkotautiparantolan Euroopan tilanteen vertauskuvaksi, kun hänen vaimonsa oli 1912 ollut monta kuukautta hoidossa davosilaisessa parantolassa. Lyypekistä kotoisin ollut Mann oli vieraillut siellä useita kertoja, ja vierailulle romaanin parantolaan menee myös laivanrakennusinsinööriksi valmistunut Hans Castrop Hampurista. Castrop alkaa kuitenkin jo ensimmäisellä viikolla sairastella ja lopulta hänen vierailunsa serkkunsa luona venyy seitsemän vuoden pituiseksi hoitoreissuksi.

Kuten WEF:n kokouksissa myös Berghofissa on muitakin kuin tärkeitä johtajia, esimerkiksi italialainen tietokirjailija Lodovico Settembri, hollantilainen hedonisti Pieter Peeperkorn ja tietenkin lääkäreitä. Castorpin serkku on luutnantti Joachim Ziemssen, joka fyysisesti tervehdyttyään pääsee palaamaan rykmenttiinsä. Keskustelut ovat sivistyneitä, mutta ankaria.

Apulaisylilääkäri Krokowski sanoo, että ”rakas Saksamme on vain yksi iso kasarmi”. Siihen joku muistuttaa Saksan keisarillisen armeijan yleisesikuntapäällikön Helmuth von Moltken sanomisen, että maailma ilman sotaa mädäntyy paikalleen. Suurten ratkaisujen kannalla on myös Naptah, joka puhuu vallankumouksen tarpeellisuudesta kapitalistisessa Euroopassa. Naptah sanoo, että ”omaisuus on varkautta” ja tähän pitää saada muutos. Pangermanismi ei kuitenkaan ole ratkaisu.

Mielenkiintoista on, että Thomas Mann otti jo Taikavuoressa esille rodunjalostuksen. Kirjan ilmestyessä Adolf Hitler oli vielä vankilassa, Mein Kampfin ensimmäinen osa julkaistiin 1925 ja valtakunnankansleriksi Hitler nousi vasta vajaat kymmenen vuotta myöhemmin.

Euroopan sairauden Mann siis osasi ennustaa hämmästyttävän hyvin. Eikä Berghof ole pelastus. Ken sinne käy, saa kaiken toivon heittää - menee vaikka vain viikoksi käväisemään, eikä aikaakaan, kun alkaa iho kellertää, ilmenee tulehduksia ja nousee kuumetta. Danten kuvaamaa Helvettiä ei mainita, mutta Settembri sanoo, että täällä ollaan kuin Homeroksen varjojen mailla.

Lopulta sotakin alkaa, tykkien jyly kuuluu Berghofiin. Myös Hans Castorp joutuu rintamalle. Hänen kohtalonsa ei selviä, mutta kylmyys on tullut Eurooppaan. Siellä jossakin kulkiessaan hän hyräilee Schubertin laulua Winterreisesta (Talvinen matka):

Viel’ kerran tieni kulki
luo rakkaan lehmuspuun;
Yön mustan synkkyydessä
pois suljin kaiken muun.

Löi vastaan kylmä tuuli,
mua piiskas´ kasvoihin.
Vei myssyn puuska uusi,
mä jatkoin siltikin.

Oon kaukana mä sieltä,
miss´ lehmus seisoo viel`,
mutt´ kuiskeen silti kuulen:
"Täält´ rauhan löytää mieli."


Berghof on siis Taikavuorella. Der Zauberberg on yksi suurista, muita tällaisia helvetin vuoriparatiiseja/helvettejä ovat Goethen Blocksberg ja Wagnerin Venusberg, ja onhan meilläkin Kyöpelinvuori.

Taikavuori on komea kertomus ilman Thomas Mannin allegorioitakin. Pitkät hoitojaksot laitoksessa tarjoavat mahdollisuuksia monenlaisiin ihmissuhteisiin. Jännittävin juttu on 23-vuotiaan Hans Castorpin rakastuminen Dagestanista hoitoon tulleeseen rouva Clawdia Chauchatiin, joka on vain viisi vuotta vanhempi, tuoksuu hieman lakastumiselta, mutta on kaunis ja muutenkin vetoava.

Minullakin on kokemusta tällaisesta laitoksesta. Olin vuoden vanha, kun isäni sairastui tuberkuloosiin ja pääsi kolmeksi kuukaudeksi hoidettavaksi Kinkomaan keuhkotautiparantolaan Säynätsaloon. Siitä seitsemän vuotta ja todettiin ilmarinta. Toinen keuhko leikattiin pois ja veljelläni ovat tallessa poistetut kylkiluut. Hyvä oli hoito, isäni eli melkein 90-vuotiaaksi.

Kinkomaan muistan hyvin. Valkoiset seinät ja isohkot huoneet. Kuusikerroksisen rakennuksen katolla oli iso parvekealue, jossa potilaat päivittäin kävivät hengittämässä terveellistä männyntuoksuista ilmaa. Berghofissa jokaiseen potilashuoneeseen kuuluu oma parveke päivälepoja varten, lisäksi ero Kinkomaahan on, että Berghofin ruokailusalissa soittaa pianisti kauniita melodioita.

Kuunnelma on uusinta vuodelta 1998. Ei maailma näissä 20 vuodessa ole niin paljon muuttunut, etteikö Taikavuori olisi ajankohtainen edelleen. Kuunnelman ohjaaja on Outi Nyytäjä, rooleissa ovat mm. Jukka Pitkänen, Kari-Pekka Toivonen, Esko Nikkari, Jukka Voutilainen, Oiva Lohtander, Merja Larivaara, Jukka Voutilainen, Esko Salminen ja Jari Halonen.

kari.naskinen@gmail.com