Kaikissa kielissä on varmaan sellaisia sanoja ja sanontoja, joita on vaikea
kääntää muille kielille. Meillä sanotaan, että suomalaista sisua vastaavaa
sanaa tai käsitettä ei löydy muista kielistä. Ei tietenkään, koska muualla ei
ole käyty Talvisotaa. On silti muitakin perisuomalaisia, erikoisia sanoja.
Kun Miss Suomi muutamassa kymmenessä vuodessa rupsahtaa, niin se on meille
suomalaisille hyvin kuvaava sanonta. Alunperin sillä on luultavasti tarkoitettu
vaikkapa kukan lakastumista, mutta sittemmin sen merkitys on väljentynyt, ja
nimenomaan koskemaan naisia. Tämä tietenkin on loogista, koska
miehet eivät koskaan ”kukkia” olekaan, joten miehet vain vanhenevat.
Suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Janne Saarikivi täsmentääkin, että rupsahtamisen kohtaavat oikeastaan
vain kukat ja kaunottaret. Eivät esimerkiksi rakennukset, sillat tai autot
rupsahda, vaan ne ränsistyvät, romahtavat tai ruostuvat. (Suomen kieli ja mieli, Teos 2018)
Rupsahtaminen sisältää loiston hiipumisen tragiikan ja mahdollisesti myös sanaa
käyttävän henkilön vahingonilon. Tästä syystä ei esimerkiksi englanninkieliset
käännökset grow old, turn old-looking tai
turn old tavoita suomalaisen
rupsahtamisen merkitystä.
Eikä rupsahtaneista kaunottarista puhuta vain torikahviloissa ja
ompeluseuroissa. Kyllä sana on tuttu Seiskalehdestä ja vastaavista, kun kirjoitetaan
vaikka siitä, että rupsahtanut missi on korjannut ulkonäköään
kauneusleikkauksella.
Saarikivi käy läpi enemmänkin läpi sellaista suomalaista sanastoa, jolle ei ole
aivan yksiselitteisiä vastineita muissa kielissä: ehtiä, huidella, tarjeta,
viitsiä…
Suomeksi joella on suu, järvellä selkä ja koskella niska. Englannissakin joella
on suu, mutta järvellä ei ole selkää eikä koskella niskaa eikä korvaakaan.
Leppäkerttu on tuttu juttu, mutta ruotsiksi tuon värikkään koppakuoriaisen nimi
on nyckelpiga (avainpiika), tanskaksi mariehöne (Marian hanhi) ja venäjäksi bozhja
korovka (Jumalan pikku lehmä).
Mutta sisu? Siitä Saarikivi kirjoittaa, että alun alkaen se on tarkoittanut
tavallaan sisäosaa, siis suurin piirtein samaa kuin sisus, sisusta tai sisukset
nykykielessä. Kun sisua sitten alettiin käyttää nykyisessä merkityksessään,
siihen sisältyi ihmisen sisältä tuleva henkinen kestävyys ja sitkeys.
kari.naskinen@gmail.com