Edelleen näitä elokuvia katsoo mielikseen. Juonet ovat yleensä sujuvasti eteneviä, elokuvat on tehty aikansa parhaalla mahdollisella tekniikalla ja kun filmit on uusille dvd-kiekoille siirrettäessä usein restauroitu virheettömiksi, pääsee elokuvanostalgian imuun helposti.
Salatut tunteet ohjasi hieman yllättäen Vincente Minnelli, joka jo siihen mennessä oli tehnyt muutamia erinomaisia musikaalielokuvia. Täysin ammattimaista jälki joka tapauksessa on tässäkin tyylilajissa.
Elokuvan päähenkilö on Ann Hamilton (Katharine Hepburn), joka menee naimisiin menestyneen teollisuusmies-keksijän Alan Garrowayn (Robert Taylorin) kanssa. Kaikki alkaa leppoisasti, Brahms soi, mutta vähitellen alkaa tietenkin se jännityspuoli. Kaikki ei ole niin kuin pitää. Ann huomaa pienistä asioista, että Alan ei ole sitä mitä pitäisi. Esille tulee tieto Alanin kadonneesta veljestä, ja koska elokuvan kolmas niminäyttelijä on Robert Mitchum, niin velipoikaa hän tietenkin esittää, kunhan kuvioihin ilmestyy. Osa Annin ja katsojan saamista vihjeistä on harhaanjohtavia, kuten tällaisissa kertomuksissa tapana on. Eikä Brahmsin sinfonia jää pelkäksi taustamusiikiksi, vaan sillä on myös tapahtumiin liittyvä yhteys.
Sitten vihjeet alkavat punoutua yhteen ja viimeinen puoli tuntia on jo puhdasta jännitysnäytelmää. Alan ei ole veljeään murhannut, mutta muuta dramaattista mahtuu käänteisiin riittävästi. Silloin 70 vuotta sitten jännitystä kerittiin kasaan niin, että katsoja varmaan ymmärsi. Salaperäisiä varjoja näytetään – joku siellä on – ja Alanin lapsuudenkodin koira ja hevonenkin käyttäytyvät kummallisesti, kun ne jotakin väärää vaistoavat.
Se näissä vanhoissa jännityselokuvissa on kuitenkin erilaista kuin nykyisin: niiden jännityskohtauksia ei tehty esimerkiksi äkkinäisillä pelästyttämisefekteillä, vaan jännitys luotiin jo käsikirjoituksessa juonen kehitykseen.
Katharine Hepburn on tässäkin elokuvassa taitava. Ei näyttele yli, mutta osaa esittää lisääntyvän pelon niin, että se tarttuu katsojaankin. Lopulta Katharine Hepburn kohtaa myös Robert Mitchumin, jonka kanssa työskenteleminen ei historiatietojen mukaan oikein kunnolla sujunut. Jostain syystä he eivät tulleet toimeen keskenään. Mitchum koki roolinsakin epämukavaksi, kuten Minnelli kertoo elämäkertakirjassaan, mutta katsoja ei tietenkään tällaista näe.
kari.naskinen@gmail.com
