Trump äänestettiin presidentiksi, koska iso osa ihmisistä koki, että poliittinen ja taloudellinen eliitti on sivuuttanut heidät ja että heidän näkemyksiään ei ole riittävästi arvostettu tai kuunneltu. Trump lupasi tähän muutosta. Lisävauhtia Trumpin äänestäjät saivat, kun Hillary Clinton nimitti heitä säälittäviksi.
Suomessa voi mutta-sanan sanoa väärässä kohtaa myös puhuttaessa pakolaisista: ”En ole rasisti, mutta…”
Jos sanoo tuon mutan, on rasisti ja hullu. Väljää maahanmuuttopolitiikkaa ei sovi millään muotoa arvostella, jos ei halua rasistin leimaa.
Näin menee monessa muussakin Euroopan maassa. Ranskassa pienen Beziersin kaupungin pormestari Robert Menard sai sakot vihapuheesta, kun hän oli sanonut, että 91 prosenttia muslimeja yhdessä koululuokassa on liikaa. – ”Sanoin sen, minkä kaikki vaaleilla valitut luottamushenkilöt tietävät, mutta eivät sano sitä.”
Suomessa tuntuu kuin yhteiskunnan muuttaminen monikulttuuriseksi olisi oikein tavoite. Jos on toista mieltä ja sanoo sen, saa syytteen rasismista eli tulee verratuksi Hitleriin.
Eihän tämän näin pitäisi olla. Minäkään en ole rasisti, mutta… mutta minulla on kritiikkiä ylisuvaitsevaista pakolaispolitiikkaa kohtaan. Jossakin menee raja. Eikä rasismi ole synonyymi maahanmuuttokritiikille.
Kirkonkin sisällä on omat muttansa. ”En tuomitse homoseksuaalisuutta kokonaan, mutta…”
Vai onko koko tämä touhu kuin vappuhulinaa, kuten George Orwell kirjoitti jo 70 vuotta sitten: ”Ihmiset tarvitsevat ajoittain myös rummunpärinää ja liehuvia lippuja.”
kari.naskinen@gmail.com