Mommilan ja Kultarannan isäntä

Marraskuussa 1917 herätti Pentinkulmallakin suurta huomiota, kun Kansan Lehdestä oli luettu maanviljelysneuvos Alfred Kordelinin murhasta Mommilassa, noin sadan kilometrin päässä Urjalasta. Väinö Linna kuvasi asiaa, joka taas on esillä, kun televisiossa menee 8-osaiseksi sarjaksi muunnettu kaksiosainen elokuva Täällä Pohjantähden alla (2009-10). Samana päivänä Kordelinin murhan kanssa 7.11. tapahtui Pietarissa vallankaappaus, joten isoista asioista oli kysymys.

Kordelin oli Suomen rikkaimpia miehiä. Murhaa edeltävänä päivänä hän oli viettänyt 49-vuotispäiviään, ja vieraana oli mm. nuori varatuomari Risto Ryti vaimonsa Gerdan kanssa. Rytillä oli asianajotoimisto, jonka asiakas Kordelin oli.

Sitten yhteensattumien summa. Suomen suuriruhtinaskunnassa olleita venäläisiä matruuseja oli määrätty lähtemään Pietariin vallankumouksellisten tueksi, mutta he saivat samoihin aikoihin kuitenkin sellaisen tiedon, että Mommilan kartanoa (kuvassa) tukikohtanaan pitävät Lahden seudun suojeluskuntalaiset olisivat aikeissa katkaista Helsingin - Pietarin radan. Tämän epämääräisen tiedon lähettäjästä ei saatu selvyyttä. Matruusit joka tapauksessa panivat osaston Mommilaan etsimään aseita. Syntymäpäivän jälkeisenä aamuna Kordelinia ja osaa hänen vieraistaan lähdettiin kuljettamaan kohti Oitin rautatieasemaa, josta heidät oli määrä viedä Helsinkiin. Matruusit kuitenkin joutuivat tulitaisteluun suojeluskuntalaisten kanssa. Yleisessä sekasorrossa yksi matruuseista ampui Kordelinin. Murhasta epäilty matruusi ammuttiin toukokuussa 1918, mutta oliko hän oikea mies, jäi ratkaisematta.

Jorma Maanpään kirjassa Suomalaisia suurliikemiehiä (Otava, 1942) kerrotaan, että Kordelinia ei ollut tarkoitus murhata, vaan vallankumoushurmiossa ajateltiin, että upporikkaasta Kordelinista voitaisiin vaatia suuria lunnaita tämän vapauttamiseksi. Kordelinista kirjoittaessaan Maanpää toteaa, että ”Kordelinia voidaan sanoa laskelmoivan kylmäpäiseksi, ja kenties hänen tahdonvoimansa oli inhimilliseltä kannalta arvioiden liiankin rautaista, mutta nämä piirteet meidän on ymmärrettävä kohtalon itsensä kehittämiksi, sillä elämä tarjosi Kordelinin osalle kovaa ankaruutta hänen lapsuudenpäivinään, ja se kasvatti nuoreen mieleen kylmän teräksen lujuutta”.

Ensimmäisen maailmansodan lopun levottomina aikoina Kordelin joutui vaikeiden ongelmien eteen. Syntyi torpparien lakkoja ja poliittista liikehdintää maatyöläisten keskuudessa. Kordelin kyllä ymmärsi maattomien vaatimuksia, mutta toisaalta kartanot olivat huomattava osa hänen reaaliomaisuudestaan ja myös niistä saatu tuotto oli hänelle tärkeä, eikä niistä sopinut luopua. Kordelinista tehtiinkin levottomina vuosina helposti pahan rahavallan symboli.

Mommilan kartanon Kordelin oli ostanut asuinpaikakseen 1903. Lisäksi hän osti Jokioisten kartanon 1907.

NAANTALIN KULTARANTA

Kordelin oli perheetön mies. Puoluekannaltaan hän oli nuorsuomalainen edistyksen mies, mutta uskonnollisena hän oli lähellä vanhasuomalaisia. Loistokkuuttakin hän etsi elämäänsä, mistä parhaana todisteena oli komean kesäpalatsin rakennuttaminen Naantalin Kultarantaan. Siellä hän ehti viettää vain kaksi kesää.

Kordelin oli syntyisin Raumalta, joten Naantalissa hän pääsi taas meren läheisyyteen. Maanpään kirjassa kerrotaan Kordelinin jo ”Pikku-Afuna” ihastuneen paikan kauneuteen ja sanoneen, että täällä hän tahtoo asua.

Kultarannan tila tuli pakkohuutokauppaan 1906 ja Kordelin osti sen. Graniittilinnan suunnitteli kuuluisa arkkitehti Lars Sonck, ja tämä 19-huoneinen linna rakennettiin 1914-16.

Kordelinin kuoltua Kultaranta lahjoitettiin Turun suomalaiselle yliopistoseuralle. Vuonna 1922 rakennus ja sen tontti siirtyivät valtion omistukseen eduskunnan päätettyä käyttää Kultarantaa tasavallan presidentin kesäasuntona.

Alfred Kordelin tunnettu myös suurena lahjoittajana. Vähän ennen kuolemaansa tekemässään testamentissa hän lahjoitti suurimman osan varoistaan tiedettä, kirjallisuutta, taidetta ja kansansivistystyötä edistäviin kulttuuritarkoituksiin. Näin perustettiin 1918 Suomen ensimmäinen huomattava kansallinen ja suomenkielinen kulttuurirahasto, Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto. Vuonna 1920 se jakoi ensimmäiset stipendinsä, ja ensimmäinen säätiön jakama kunniapalkinto annettiin 1923 säveltäjä Jean Sibeliukselle.


kari.naskinen@gmail.com