Ensimmäiset self made man -tyyppiset perustajayrittäjät raivasivat tietä jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Sen jälkeen alkoi työkokemuksella olla entistä suurempi rooli perustajayrittäjyydessä. Toisen maailmansodan jälkeen koulutuksen merkitys lisääntyi, kun yrityksen perustamisessa edesauttoi siihen sopiva koulutus. 1960-luvulta eteenpäin yrityksen perustamista edisti kokemus johtajan työstä.
”Yritysten perustajat ovat olleet talouskasvun tekijöitä. Suomalaiseen yrittäjyyteen on kuulunut se, että heitä on tullut erilaisista kansanryhmistä. Tutkimalla yrityksen perustajia voidaan lisätä ymmärrystä yritystoiminnan syntymisen ja laajentamisen mekanismeista”, sanoo Möttönen.
KAPITALISMI VAPAUTTI
YRITTÄJYYDEN ENERGIAN
Möttönen toteaa väitöskirjassaan, että yrittäjyyden yleisen arvostuksen nousu on osa modernin kapitalismin syntyä:
”Siihen kytkeytyy olennaisesti yrittäjän henkilökohtaisen menestyksen tavoittelu ja sen arvostaminen. Moderni kapitalismi perustuu ajatukseen, että ihminen omalla työllään ansaitsee asemansa yhteiskunnassa. Se rakensi väyliä sille, että perustamalla yrityksiä ihmiset voivat menestyä ja päästä arvostettuun asemaan. Moderni kapitalismi vapautti yrittäjyyden energian. Se mahdollisti isojen talousyksiköiden syntymisen ja suurien varallisuuksien kasaantumisen menestyville liikemiehille.”
Kapitalismissa keskeistä on sen psykologinen suuntautuminen kohti voittoja ja varallisuutta. Taloudellista kasvua pidetään mahdollisena ja suotavana, ja katsotaan yksilöiden ponnistusten vaikuttavan kansakuntien varallisuuteen.
Aikaisemmin yleinen asenne oli pikemminkin kasvun vastainen. Sosiaalista nousua ei tavoiteltu, eikä sitä niin ikään tapahtunut. Vasta kapitalismi tarjosi ennen näkemättömän taloudellisen toiminnan vapauden. Merkittävät saavutukset tieteessä ja suunnittelussa näyttivät suunnan 1800-luvun yrittäjille, jotka hyödynsivät niitä kaupallisissa tarkoituksissaan.
Modernin kapitalismin syntyyn sisältyi uudenlaisen yrittäjätyypin esiintulo. Uuden yrittäjän erotti aikaisemmasta yrittäjästä pyrkimys voiton maksimointiin ja yrityksen kasvattamiseen.
STRÖMBERG, AALTONEN,
ASKO-AVONIUS, TIKANOJA
Väitöstutkimuksen kohteina oli 402 perustajayrittäjää, joille on myönnetty 1. tai 2. luokan talouden alan arvonimi (vuori-, teollisuus- ja kauppaneuvokset). He perustivat yleensä paikallisesti suuria yrityksiä, jotka ovat olleet valtakunnallisesti keskisuuria tai pieniä. Osasta pieniä yrityksiä kasvoi suuryrityksiä.
Mukana tutkimuksessa olivat mm. Oy Strömberg Ab (vuorineuvos Gottfrid Strömberg), Aaltosen Kenkätehdas Oy (vuorineuvos Emil Aaltonen), Huhtamäki-Yhtymä Oy (vuorineuvos Heikki Huhtamäki), Oy Karl Fazer Ab (kauppaneuvos Karl Fazer), Asko Oy ja Upo Oy (vuorineuvos Aukusti Asko-Avonius), Salora-Yhtymä Oy (vuorineuvos Fjalar Nordell), Lassila & Tikanoja Oy (kauppaneuvos Frithiof Tikanoja). Suuryritykseksi on kasvanut 1980-luvun jälkeen SRV-rakennusyhtiö (vuorineuvos Ilpo Kokkila) ja Oras Invest (teollisuusneuvos Erkki Paasikivi).
Heikki Kyöstilän perustamasta Planmeca Groupista on tullut kansainvälisesti menestynyt suuryritys, Tapani Mönkkösen perustamalla Etteplan Oyj:llä on nykyisin lähes 2500 työntekijää eri puolilla maailmaa ja iisalmelaisen Einari Vidgrénin perustama metsäkoneyritys Ponsse työllistää yli 1200 ihmistä.
Toisen maailmansodan jälkeen teollisuus laajeni. Tähän liittyi yritystoiminnan monipuolistuminen. Vaikka alalta poistui perinteisiä käsityöläisyrittäjiä, tuli tilalle uudenlaista toimintaa. Yritysten koot kasvoivat ja yritystoiminnan osuus bkt:sta kasvoi.
SULKANEN, HALTTUNEN,
RAJAMÄKI, KOKKILA
Yksityisyrittäjyyden lisääntyminen näkyy myös yrittäjien toimialojen laajentumisena. Uusista yritystyypeistä voidaan mainita Kari Sulkasen perustama Tiimari Oy, Antero Ikäheimon perustama Lappset Group Oy ja Rabbe Grönblomin perustama Kotipizza Oyj.
Yritystoiminnan laajentuessa ja pienyrittäjyyden yleistyessä alkoi tapahtua kehitystä, jossa yrityksestä erottautui osia pienemmiksi yrittäjävetoisiksi yrityksiksi. Tämän jälkeen yritysostotoiminta on yleistynyt. Lahtelaisesta Upo Oy:stä erottautui kaksi huomattavaa yritystä. Vuonna 1969 Uposta lähti Seppo Halttunen, joka perusti Halton Oy:n, ja 1972 Reino Rajamäki osti Upon pesupöytätuotannon. Rajamäen Stala Oy:n tuoteryhmään tulivat pesupöytien lisäksi ruostumattomat teräsputket ja -palkit sekä erilaiset laitoskalusteet.
Möttösen tutkimuksen kohteena olevista yrittäjistä suurimman yrityksen perusti Ilpo Kokkila, jonka SRV-rakennusyhtiöstä on tullut yksi Suomen suurimmista yrityksistä. Pörssiyhtiöiksi ovat kohonneet lisäksi Honkarakenne Oyj, Ponsse Oyj, Etteplan Oyj ja Kotipizza Oyj.
Perustajayrittäjien syntymäpaikkoja tarkasteltaessa tulee esille, että he ovat syntyneet eri puolilla Suomea. Syntymäpaikat eivät keskity pääkaupunkiseudulle samalla tavalla kuin ammattijohtajien.
Uudenmaan osuus kaikkien perustajayrittäjien syntymäpaikoista on vain 12 %. Osuus ei ole paljon noussut, vaikka väestö on keskittynyt muuttoliikkeen seurauksena Etelä-Suomeen. Yrittäjät ovat syntyneet muualla Suomessa. Tämän voi katsoa kuvaavan sitä, että yritystoiminta on heti yritystoiminnan vapautumisen jälkeen alkanut levittäytyä koko Suomeen.
Syntymäpaikkoja arvioitaessa on huomioitava, että kaupunkien asukasmäärät suhteessa koko maan väkilukuun ovat muuttuneet. Tutkimusjakson alkuvaiheessa eniten ihmisiä asui Varsinais-Suomessa. Helsingin ja koko Uudenmaan läänin osuus oli huomattavasti pienempi. Väestön keskittyminen Etelä-Suomeen on tapahtunut vasta toisen maailmansodan jälkeen.
Vuosina 1845-90 syntyneistä yleisin synnyinpaikka oli Varsinais-Suomi (noin 11 %). Turku oli merkittävä kauppakaupunki, jonka ympärille kehittyi mittavaa liiketoimintaa. Lisäksi kaupungissa oli kauppakoulu. Toiseksi eniten perustajayrittäjiä oli syntynyt Karjalan alueella (myöhemmin luovutetulla alueella). Viipuri oli vilkas kansainvälinen kauppakaupunki, josta tuli useita suurliikemiehiä.
Eri maakunnilla on erilaisia yrityskeskittymiä. Esimerkiksi Lahden seudulla on ollut runsaasti puunjalostukseen perustuvaa huonekaluteollisuutta, ja Pohjanmaa tunnetaan muuten vain yrittäjävetoisena maakuntana. Lisäksi voi olettaa, että Pirkanmaan vähäiseen painoarvoon vaikuttaa se, että maakunnassa suurteollisuuden asema on ollut hallitseva.
Tässä tutkimuksessa on havaittavissa perustajayrittäjien siirtymä Pohjanmaan rannikolta Helsinkiin. Yrittäjien yleisin kotipaikkakaupunki on Helsinki, jossa kotipaikka on ollut 116 yrittäjällä (28 %). Seuraavaksi yleisimmät kaupungit ovat Turku (9 %), Tampere (6 %), Lahti (5 %), Pori (3 %), Jyväskylä (2 %), Oulu (2 %), Vaasa (2 %) ja Mikkeli (2 %).
kari.naskinen@gmail.com
