Länsimainen kapitalismi valtasi tuolloin Suomen. Tämä kehitys jatkui voimistuen 1980-luvulla Mauno Koiviston tultua presidentiksi. Kokoomuksen puheenjohtajana koko 80-luvun toiminut Ilkka Suominen oli varmaan oikeassa kirjoittaessaan puolueensa Nykypäivä-lehdessä, että ”Koivisto kokoomuslaisti Suomen”. (25.5.2017)
Oikeistolaistunut Suomi ei enää katsonut tarvitsevansa sellaista valtiota, millainen piti rakentaa sotien jälkeen, kun ajat olivat huonot. Haavikko kirjoitti kansakunnan linjasta:
”Käsitys valtiosta ja sen tehtävistä alkoi muuttua 1940-luvun loppuvuosista lähtien. Valtio ei sodan ja sotakorvausten jälkeen vetäytynyt pois, poikkeuksellisiksi käsitettyjen aikojen väistyessä. Se oli tullut jäädäkseen. Siitä oli tullut päähenkilö. - - - taloudellinen taistelu on se keino, jolla eri valtiot nyt hakevat osaansa maailmasta. Tässä taistelussa on Suomen oltava mukana.”
SDP:n ja Maalaisliiton toimenpitein rakennettiin suomalainen hyvinvointivaltiojärjestelmä. Sitä voi sanoa myös vasemmistolaiseksi järjestelmäksi, koska siinä kannettiin poikkeuksellisen hyvin huolta kaikkein huonompiosaisistakin kansalaisista. Ideologinen taistelu kuitenkin voimistui, mistä yhtenä konkreettisena osoituksena oli Elinkeinoelämän valtuuskunnan perustaminen 1974.
Oikeistodemarina Mauno Koivisto sanoi, että "kapitalismista nouseva sosiaalidemokratia tarvitsee markkinataloutta, jotta on mitä hallita ja jakaa". Ilkka Suominen antoi kiitosta Koiviston talouspoliittis-ideologisesta linjasta, sillä myös ”kokoomus on pyrkinyt korostamaan vakaan, turvatun talouden merkitystä koko kansan hyvinvoinnille. Koivistokin korosti talouden merkitystä koko elämäntyönsä ajan.”
Suominen ilmaisi kirjoituksessaan tyytyväisyytensä Koivistoon muutenkin: ”Suojeluskuntien muistojuhlassa Jyväskylässä 1993 presidentti Koivisto istui edessäni. Kun Sibeliuksen Jääkärimarssi kajahti, hän nousi seisomaan ja nostatti tietysti muutkin. Hieno laulu, mutta sen johdosta ei tavallisesti nousta seisomaan. Haluan ainakin uskoa, että hän teki sen vakaumuksesta eikä puutteellisen musiikin tuntemuksen vuoksi.”
Suominen kirjoitti, että kokoomuslaiset hengittivät helpommin Koiviston aikana. Hengitystä helpotti myös Koiviston länsisuuntautuminen:
Kesällä 1990 kokoomus sai Helsinkiin vieraikseen Margaret Thatcherista lähtien Euroopan demokraattisen unionin (EDU) eli maltillisten oikeistopuolueiden johdon. Presidentti Koivisto ystävällisesti tarjosi linnassa arvovieraille kuohulasillisen ja seurusteli jonkin aikaa. Kun Koivisto ja Suominen olivat hetken kahdestaan, niin Koivisto sanoi: "Olet arvellut EU:hun kuulumiseemme kuluvan kymmenisen vuotta, mutta minä sanoisin, että kuusi".
UUSI LUOKKA
Paavo Haavikko olisi Nobelin ansainnut paremmin kuin F.E. Sillanpää, mutta se siitä. Kansakunnan linjassaan Haavikko kirjoitti, että Suomessa elettiin 1960-70-luvuilla ”väkivallan ja hienostelun aikaa”:
”Jotta väkivaltaa voi huoleti harjoittaa, on ensin muutettava sitä kuvaavia sanoja, ja jotta valtaa voi tehokkaasti harjoittaa, on saatava sanat olemaan tarkoittamatta.”
Kuolemalla ei ole juuri mitään merkitystä, koska sitä ”ei varsinaisesti tuottamisessa ja kuluttamisessa tarvita, eikä se siksi ole uuden luokan suosiossa”.
Moniselitteinen ja selittämätönkin Haavikko usein oli. Mitä Haavikko tarkoitti esimerkiksi uudella luokalla? Haavikkoa paljon tutkinut Matti Salminen sanoo Haavikon tarkoittaneen uudella luokalla sellaista luokkaa, joka pystyy tasavertaiseen kulutukseen. Koska tärkeintä näytti olevan kulutus. ”Se luokka oli hyvin koulutettu, tehokkaasti tuotantoon osallistuva ja kulutukseen halukas ja pystyvä. Itse se kielsi olemassaolonsa. Ja juuri tämä luokka on ollut ja on edelleenkin päättävä joukko kaikissa puolueissa. - - - Uuden luokan ulkopuolelle jäivät hyvin köyhät, joita ei ole tarpeeksi jotta heillä olisi sanomista, sekä hyvin rikkaat.”
Mutta onko Haavikon ”uusi luokka” keskiluokka? Vaikea taas ymmärtää, koska myöhemmin Haavikko kirjoitti kirjan Murtuva keskiluokka (Art House, 1992). Joka tapauksessa keskiluokka on tärkeä, ”sitä varten valtio on tehty. Valtio on keskiluokan elinehto. Keskiluokka on paikkaan sidottua, kulutuskulttuurinsa jatkuvuuteen ja loistavan keskinkertaisuutensa hyväksytyksi saamiseen suuntautuvaa. Valtiota keskiluokkaa kutsuu isänmaaksi, koska se tarvitsee asian höysteeksi aina jotain tunteellista.”
TRAKTAATIT (1998)
- ”Kukaan ei halua katsoa vasemmalle. Kevyesti verotetut näkisivät siellä keskiluokan, eikä se näky ilahduta silmää.”
- ”Meillä on kaksi puoluetta, hyväosaisten edunvalvontapuolue ja osattomien eli nukkuvien puolue.”
- ”Työttömät suhtautuvat menneisyyteensä kuin entiset rikolliset. Heidät on onnistuttu syyllistämään.”
- ”Hallituksen lehti on oikeassa, sortokaudet alkoivat eduskunnan ajan myötä. Niitä on kuitenkin tapana kutsua vaalikausiksi.”
kari.naskinen@gmail.com
