”Maisemat olivat upeat. Oli kuitenkin kylmä, kuulas syysilma, ja presidentti oli viluinen.”
Kaskealan mukaan Koivisto kääntyi Neuvostoliiton ulkoministeriön protokollapäällikön puoleen ja totesi, että ennen vanhaan tässä tilanteessa olisi saatu jotain lämmittävää.
Tämä hienosti harmaantunut vanhan koulun diplomaatti otti asiakirjasalkkunsa esiin. Se osoittautui asiapullosalkuksi. Hän napsautti lukot auki ja kysyi: "Herra presidentti, mitä saisi olla, tätä hetkeä olemme odottaneet.”
”Koivisto tiedusteli tähän, mitäköhän protokolla sanoo. Ja virkamies vastasi: protokolla olette te, herra presidentti. Näin saimme siinä ryypyt lämmikkeeksi, venäläiset varmaan yhtä halukkaasti. Olimme riittävän kaukana Moskovasta”, muisteli Kaskeala.
Kaskeala ei paljastanut, mutta eiköhän se vodkaa ollut. Urho Kekkosen mielijuoma joka tapauksessa oli Dry Vodka (helpommin suomalaisittain Tyry Votka). Sitä ei kuitenkaan ollut mukana, kun Kekkonen oli Elisabethin ja Philipin kanssa metsätyömaalla jossakin Jyväskylän lähellä 1976. Ulkoilmalounaalla Kekkonen tarjoilikin vierailleen Koskenkorvaa ja sanoi: ”This is vodka”.
Tämä ei ollut totta, sillä tavallinen Kossu (38 %) hyväksyttiin vodkaksi vasta EU-direktiivillä 2009. Sen mukaan jos maustamaton viina on tehty maatalouden raaka-aineesta ja sen alkoholipitoisuus on yli 37,5 % ja jos etiketissä on sana ”vodka”, niin silloin se on vodkaa.
TURHAA PIMPLAAMISTA
Vakiolukemisiini kuuluu Helsingin yliopiston entisen Venäjän-tutkimuksen professorin Timo Vihavaisen blogi, jossa hän vastikään kirjoitti vodkasta ja ihmetteli hienon aineen väärinkäyttöä:
”Vodkaa on tarjolla kaikissa Euroopan maissa ja vähän muuallakin. Joskus olen miettinyt, mitä ne sillä oikein tekevät ja vastaus näyttää olevan, että sitä sotketaan muihin juomiin. Näin menetetään sekä maku, joka hyvässä vodkassa saattaa olla aivan mainio, että se ns. äjäys, jonka pieni terävä potkaisu antaa lattean viininlipityksen sijasta. Venäjälläkin väki yhä useammin jättää vodkan pöytään ja särpii sen sijaan viiniä. Moinen harrastus, jota ruotsissa sanotaan pimplaamiseksi, jätettiin ennen naisille. En usko, että Venäjällä on enää edessään merkittävää tulevaisuutta.
Näin se juuri on. En ymmärrä, että jotkut juovat viinaa vain päihtyäkseen. Kyllä viinoilla on omat makunsa, joita on lapsellista hävittää sekoittamalla 4 cl:n annos limsaan tai mehuun.
Kun viimeksi tapasin Vihavaisen Allegro-junassa, hän ei ottanut vodkaa ruokaryypyksi. Minä otin, lounaaksi iso pullo Baltika-olutta ja ruokaryypyksi 4 cl Russkij Standartia, joka tällä hetkellä on hinta/laatusuhteeltaan paras Suomessakin myytävä vodka (0,7 litraa, 25,90 euroa).
Viime vuosina olen kuitenkin ostanut vodkani Viipurin ruokakaupoista, joissa valikoima on hyvin runsas ja hinnat kohdallaan, litran pullo alle kympin. Parhaan hinta/laatusuhteen olen löytänyt Tsarskaja-vodkasta.
Kaksi vuotta sitten kävin Syväri-joen varrella olevassa Mandrogin vodkamuseossa. Esillä oli 2800 vodkamerkkiä. Yksi uusimmista oli Putinka, jonka tuotanto alkoi 2003.
Vodkan historia on pitkä. Tekeminen alkoi ehkä 1300-luvulla, ja sellainen tarkka vuosiluku on, että 1533 avattiin Moskovassa ensimmäinen kabak, joka oli lähinnä vodkaravintola. Meni melkein 200 vuotta ja perustettiin ensimmäiset traktir-ravintolat, joista sai myös ruoka-annoksia.
Merkittävä vuosiluku on 1894, jolloin maailmankuulu pietarilainen kemisti Dmitri Mendelejev keksi vodkan optimaalisen sekoitussuhteen. Kun pantiin 6 litraan vettä 4 litraa etanolia, tämän seoksen tilavuus laajeni kaikkein parhaiten. Näin syntyi vodkan alkoholiprosenttiluku 40.
Mendelejev oli se, jonka kaikki kemiaa koulussa lukeneet tuntevat. Mendelejev loi alkuaineiden jaksollisen järjestelmän, ja tuo iso taulukko oli koulussa osattava.
мужская тарелька
Fil. tri Timo Vihavainen toimi ennen yliopistouraansa mm. Lontoossa ja Pietarissa:
”Muistan, miten muuan kollega Suomen Lontoon-instituutissa sai 1990-luvulla paikalliset piirit ihastumaan tarjoilemalla snapseja sillin kera. Kun itse toimin Pietarissa, ei minun kannattanut yrittää sinne tätä ideaa kopioida, ne osasivat sen paremmin itse.”
”Jos luemme kuvauksia vanhan ajan työn ja taistelun hetkistä, huomaamme vodkan aina olleen keskeisessä roolissa, samppanjan ohella. Viiniä toki juotiin hyvän ruuan kanssa, kuten pitääkin, mutta esimerkiksi sienet vaativat kyllä vodkaa ja sama koskee valkosipulikurkkuja ja muuta vastaavaa, jota saa pöytään, kun Venäjällä tilaa ns. miesten lautasen (мужская тарелька).”
”Viinaa oli menneinä vuosisatoina muutaman tuhannen tai kymmenen tuhannen miehen sotajoukolle varattava aika monta kuutiota, jos jokainen sai päivittäin vaikkapa sarkan (tšarka, 1,2 dl). Jos vihollinen onnistui kaappaamaan viinatynnyrit, oli sotajoukon moraali vaarassa ja lopullinen tappio vain ajan kysymys, ellei hurjistunut joukko onnistunut kaappaamaan saalista takaisin.”
Näin kun olen tässä aiheessa ja valmistaudun katsomaan Suomen leijonien kiekko-ottelua, niin sen aikana nautin 4 x 4 cl Russkij Standartia. Tämä on juuri oikea määrä, sillä seuraavana aamuna ei ole tippaakaan huono olo. Vertailukokemustakin on: jos juon saman verran esim. konjakkia tai viskiä, olo on vähän kankkumainen.
kari.naskinen@gmail.com
