YK:n
yleiskokous hyväksyi
kesäkuun
lopulla äänin 184 - 2
päätöslauselman, jossa tuomittiin Yhdysvaltojen kohta
60 vuotta kestänyt Kuuban
taloudellinen saarto. Ne
kaksi
vastakkaista ääntä
tulivat Yhdysvalloilta ja Israelilta,
joiden lisäksi äänestivät tyhjää
Brasilia,
Kolumbia
ja
Ukraina.
Äänestyksen
tulos ei kuitenkaan johda mihinkään, suunnilleen sama tulos
äänestyksissä
on tullut joka kerta
vuodesta 1992 alkaen.
USA
lähtee siitä, että mitään apua ei anneta sellaisille ihmisille,
jotka elävät toisenlaisessa yhteiskuntajärjestyksessä kuin on
amerikkalaisilla itsellään. Kuolkoot kuin luteet, kun
eivät hyvän päälle ymmärrä.
Barack
Obama vieraili
Kuubassa 2016 ja
helpotti
kauppasaarron rajoituksia jonkin verran, mutta Donald
Trump kiristi
tilannetta takaisin
lisäämällä Kuuban terrorismia tukevia maiden listalle. Eikä
Biden ole helpottanut asiaa mitenkään. People´s World
-lehden politiikantoimittaja, entinen lastenlääkäri W.T.
Whitney Jr. kirjoitti
USA:n vaikuttavan silläkin tavalla, että sanktioita saavat myös
ulkomaiset yritykset, jos ne auttavat Kuubaa ja jos niillä on
yhtiökumppanuutta amerikkalaisten yritysten kanssa. Injektioruiskuja
valmistavien amerikkalaisyritysten lisäksi niitä valmistavat viisi
muunmaalaista yritystä, mutta koska niillä on siteitä
yhdysvaltalaisiin tahoihin, nekään eivät voi viedä ruiskuja
Kuubaan.
Whitney
kirjoitti Kuuban
saaneen YK:n
kokouksessa suurta
kiitosta siitä,
että se on
auttanut
lääketieteellisessä
hoidossa kymmeniä maita
ja että
se
on
kutsunut kymmeniä
tuhansia
opiskelijoita
köyhistä
maista Kuuban
lääketieteellisiin kouluihin. He kiittivät Kuuban saavutusta
tuottaa rokotteita koronavirusta
vastaan saarron
asettamista rajoituksista huolimatta. Puhujat esittivät
Yhdysvaltoja
vastaan kritiikkiä
julmuuden, moraalittomuuden ja kansainvälisen oikeuden rikkomisen
perusteella. (24.6.2021)
Vaikuttaa
kuitenkin
siltä,
että kauppasaarto on voimassa niin kauan kuin Kuuba ei lopeta
kommunistista järjestelmäänsä. Kauppasaarto tuli voimaan 1962 eli
kolme vuotta USA odotti, että Kuuban vallankumous ei olisi kestänyt.
Oli USA:lle katastrofi, että se kesti.
Kuuban 20 suurimmasta yrityksestä 17 oli ollut amerikkalaisia ja ne
kansallistettiin ja amerikkalaiset työntekijät poistuivat maasta.
Kaikki koulut olivat olleet yksityisiä ja toimineet katolisen kirkon
ja USA:n rahoituksella, ja
nekin
tietenkin
kansallistettiin, samoin
tiedotusvälineet.
Vielä
huhtikuussa 1961 CIA yritti muuttaa asetelmaa Sikojenlahden
maihinnousulla,
johon osallistui runsaasti Kuubasta Yhdysvaltoihin paenneita miehiä.
Tarkoitus oli kaataa Fidel
Castron
hallitus, mutta tässä
epäonnistuttiin
ja se
oli
USA:n ensimmäinen tappio Latinalaisessa Amerikassa. Ei
siis muu auttanut kuin aloittaa
saarto, joka tuhoaisi Kuuban.
Nyt tilanne on vihdoin
kriittinen johtuen suureksi osaksi koronasta. Ihmisiä sairastuu ja
tarvittaisiin lisää hengityskoneitakin, mutta niiden saaminen on
tyrehtynyt, koska
USA osti kaikki hengityskoneet niiltä ulkomaisilta yrityksiltä,
jotka niitä olivat Kuubaan myyneet.
Ennen koronakriisiä
Kuuban terveydenhoito oli tunnetusti korkealuokkaista. Se tuli
toimeen omalla osaamisellaan saadessaan lisäksi sellaista
teknologista apua, joka nyt on loppunut. Vaikka Kuuba on köyhempi
maa kuin lähellä oleva Meksiko, on
Kuuban terveydenhoitojärjestelmä tehokkaampi. Sillä on ollut
uusliberalistiseen Meksikoon verrattuna paremmat valmiudet hoitaa
esimerkiksi tuberkuloosia, aidsia, malariaa ja tuhkarokkoa. Kuuballa
on kymmeniä vuosia ollut tehokas oma lääketuotanto ja Kuubassa on
100 000:aa asukasta kohti 600 lääkäriä, Meksikossa 200.
Terveydenhoito on kansalaisille maksutonta lukuunottamatta sitä,
että potilas joutuu minimimaksun suorittamaan tuontitavaroina
hankituista välineistä, kuten silmälaseista, kuulolaitteesta ja
pyörätuolista.
Kuuban
lääketieteellinen avunanto konkretisoitui
1970-luvulla,
kun se ryhtyi antamaan
Angolalle
apua terveydenhoidossa ja koulutuksessa. Oli vallankumouksellista,
kun lähti vapaaehtoisena pariksi vuodeksi Angolaan. Sieltä
tuli vastaavasti 4000
vaihto-oppilasta
kouluttautumaan
Kuubaan.
Nyt
tilanne on kuitenkin kriittinen, kun kansan tyytymättömyys on
noussut esille. Tämä johtuu paljolti kauppasaarron aiheuttamasta
ongelmasta, mikä USA:lle sopii oikein hyvin. Whitneyn
mukaan tämä tilanne on jatkumoa USA:n Kuuban-politiikalle:
1800-luvulla Yhdysvallat yritti sulauttaa Kuuban itseensä, Espanjan
lähdettyä Kuubasta 1898 oli samanlaisia pyrkimyksiä,
vallankumouksen jälkeen on ollut määrätietoinen yritys palauttaa
amerikkalaisten hegemonia Kuubaan yhtenä keinona kauppasaarto ja nyt
taktiikkana on ihmisten elämällä kiristäminen.
Neuvostoliiton
loppuminen oli tietenkin iso takasiku Kuuballe. Kiina on osittain
paikannut siitä syntynyttä aukkoa, mutta ei tarpeeksi. Tänä
vuonna talous on supistunut selvästi, joten uudella presidentillä
Miguel
Diaz-Canelilla on
kovat paikat. Televisiossa puhuessaan hän sanoi, että tilanteen
takana on kauppasaarto, jonka aiheuttamat menetykset Kuuballe ovat
tähän mennessä olleet arviolta yli 740 miljardia dollaria.
Brittiläinen Morning Star -lehti kertoi, että USA on
käyttänyt valtavia rahamääriä horjuttaakseen Kuuban demokratiaa
tavoitteenaan kaataa sosialistinen hallinto. Biden ja kumppanit
pitävät vääränä, että maailmassa on muunkinlaisia järjestelmiä
kuin sen oma ja paras. Viime maaliskuussa kongressista lähetettiin
joidenkin demokraattien allekirjoittama viesti, jossa Bidenin
toivottiin käyttävän toimeenpanovaltaansa Trumpin asettamien
rajoitusten perumiseksi, mutta Biden ei korvaansa lotkauttanut. Myös
kongressin
edustajainhuoneen ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Gregory
Meeks
(dem.)
on pyytänyt Bidenia
kumoamaan Trumpin hallinnon toteuttamat saarron kiristykset.
YK:ssa
ennen äänestystä puhunut Kuuban
ulkoministeri Bruno
Rodríguez sanoi:
”Saarron
vaikutus
on valtava. Perheiden
elämä ei pääse irti
tämän
epäinhimillisen politiikan vaikutuksista. Saarto on massiivinen,
räikeä ja järjestelmällinen loukkaus
Kuuban
asukkaiden
ihmisoikeuksia
kohtaan.
Vuoden 1948 Geneven yleissopimuksen toisen
artiklan
mukaan se on jopa
kansanmurha.
Kyse on taloussodasta, joka ulottuu alueiden ulkopuolelle pientä
maata vastaan, johon taantuma ja maailmanlaajuinen talouskriisi ovat
jo muutenkin
vaikuttaneet
kielteisesti.”
MUITAKIN
SYITÄ
Suomi-Kuuba-seuran
nettisivulla on juttu (23.7.2021),
jossa referoidaan Havannassa
Communistas-blogia
pitävien marxilaisten
ja kommunististen toimijoiden kokemuksia,
havaintoja
ja analyyseja.
Esille on nostettu useita tekijöitä, jotka nyt ovat
saaneet
aikaan yhteiskunnallisen liikehdinnän:
- Elintarvikkeiden
ja hygieniatuotteiden pula.
- Pitkät jonot jopa sellaisten
peruselintarvikkeiden kuin leivän ostamiseksi.
-
Valuuttakaupat, joissa voi ostaa vain ulkomaanvaluutalla ja joiden
kautta myydään jo suuri osa perustarvikkeista.
- Hallituksen
päätös kieltää kansalaisia tallettamasta pankkitileille
dollareita
- Julkisten palveluiden taksojen nousu. Esimerkiksi
Havannassa joukkoliikenteen lipunhintoja nostettiin 500 %.
-
Ilmaisten palveluiden ja etuuksien leikkaukset.
- Inflaation
dramaattinen kiihtyminen ja perustarvikkeiden hintojen nousu.
-
Pitkät sähkökatkot.
Protestit
saivat alkunsa työväenluokkaisissa kaupunginosissa, joissa
sosiaaliset ongelmat ovat suurimpia. Sosiaalinen epätasa-arvo on
koko ajan kasvava ongelma. Köyhyys, sosiaalisen tuen puute, julkisen
ja sosiaalipolitiikan epävarmuus, elintarvikkeiden ja
perustarvikkeiden rajallinen ja vähäinen tarjonta ja köyhtynyt
kulttuuripolitiikka ovat vallitsevia piirteitä syrjäisillä ja
pienituloisilla alueilla. Näillä
asuinalueilla ihmiset asettavat selviytymisen ideologisten kysymysten
edelle. Kirjoittajien mukaan on myös tunnustettava, että näiden
taloudellisesti haavoittuvien kaupunginosien asukkaiden mielissä
Kuuban hallituksen johtajien nähdään nauttivan korkeasta
elintasosta.
Laukaisevana tekijänä laajenneisiin mielenosoituksiin Communistas-blogissa pidetään tyytymättömyyttä tilanteeseen, jonka ovat aiheuttaneet maan talouskriisi, Yhdysvaltojen hallituksen asettamat pakotteet ja valtiobyrokratian kyseenalainen, tehoton toiminta.
Entä voiko tämän Kuuban nykyisen tilanteen tulkita vihdoin niin, että kommunistinen valtio on todellakin liian pieni yksikkö. Se oli sitä myös Neuvostoliitossa, jossa tosin hullu Stalin alkoi määrätietoisesti tuhota Leninin perintöä – mutta silti: kommunismi on internationaalinen liike, joka onnistuakseen edellyttää maailmanvallankumousta. Kiina on nykyisin vähän toisenlainen tapaus. Vaikka siellä on yksipuoluejärjestelmä, ei Kiinan systeemi enää perustu läheskään puhtaaseen marxismiin.
kari.naskinen@gmail.com