Elokuva ei kuitenkaan ole samanlainen hurjimusjännäri kuin ne kostotarinat, joissa Liam Neeson panee niin rytinäksi, että junat suistuvat raiteiltaan ja sillat romahtavat. Cassie toteuttaa kostonsa toisella tavalla, syyllisiä henkisesti piinaamalla ja kurittamalla. Vaikka elokuva on osittain trillerimäinenkin, on se myös satiirinen musta komedia, jossa eniten pinnalle nousevat oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus. Erinomainen Carey Mulligan tekee Cassien roolissa harvinaisen selväksi, miten sukupuoltenvälinen tasa-arvo on pelkkiä korulauseita. Cassieta ei kuitenkaan ole tehty moraalisesti täydelliseksi ihmiseksi, eikä elokuvakaan varsinaisesti mikään feministinen julistus ole.
Cassie ja Nina olivat opiskelleet lääkäreiksi. Joissakin kemuissa Nina joi muiden tavoin itsensä pyörryksiin, jolloin miesopiskelivat käyttivät tilaisuuden hyväkseen. Cassiekin keskeytti opintonsa. Vuosien kuluttua Cassie menee kostoretkellään tapaamaan yliopiston dekaania (nainen), joka sanoo, ettei nuorten miesten opiskelu- ja ammattiuraa sentään voi pilata jonkin kännipäissä tehdyn raiskauksen takia; siksi Ninan tapausta ei yliopistossa otettu käsittelyyn, vaikka asia oli tullut tietoon. Cassie ja me katsojat olemme tietenkin eri mieltä, joten menemme mielellämme mukana Cassien jatkaessa toimintaansa.
Kotona Cassien vanhemmat katsovat televisiosta vanhaa Räsynukke-elokuvaa (1955), jossa valesaarnaaja (Robert Mitchum) tappaa ihmisiä etsiessään pankkiryöstösaalista. Cassie ei tapa, mutta muuten jälki on tehokasta. Kovimmillaan Cassie alkaa Lisbethistä mallia ottaen kirjoittaa veitsellä raiskaajan vatsaan jotain tekstiä.
Cassie tekee lisäksi omaa selvitystyötään siitä, miten miehet yleisemminkin hyväksikäyttävät naisia, jotka ovat puolustuskyvyttömiä. Hän menee yökerhoihin, näyttelee umpihumalaista (kuvassa) ja suostuu lähtemään häntä ”hoivaamaan” tulevien miesten matkaan. Kun mies on saanut Cassien sänkyynsä ja alkaa riisua tältä alushousuja, nousee Cassie vesiselvänä ylös ja kysyy, että ”mitä jätkä luulet nyt tekeväsi”. Kosto toimii, asia on todistettu, mies nöyryytetty. Cassie ei siis kuitenkaan ole feministi sanan äärimmäisessä merkityksessä. Hän vain ei hyväksy sitä järjetöntä vääryyttä, joka oli tuhonnut Ninan.
Elokuva on tyyliltään mielenkiintoinen sekoitus huvinäytelmää kirkkaissa pastelliväreissään ja synkkää tragediaa. Välillä mennään niin melodramaattiseksi, että sitä säestetään mahtavasti Richard Wagnerin Lemmenkuolo-duetolla (Tristan ja Isolde). Tosin tämänkaltainen alleviivaus vie jonkin verran pohjaa tarinalta, kun tulee mieleen, että ovatko elokuvan naistekijät sittenkin liikkeellä vain farssimielessä.
Englantilainen Carey Mulligan (36) joka tapauksessa on taitava ja parasta elokuvassa. Hän on jo tuttu monista hyvistä elokuva- ja tv-sarjarooleistaan, mutta Lupaava nuori nainen nostaa hänet kärkikaartiin. Kahdesti hän on ollut ehdolla parhaan naispääosa-Oscarin saajaksikin, mutta ei ole vielä tärpännyt. Tämän vuoden gaalassa palkinnon sai Nomadlandin Frances McDormand, mutta ei olisi väärin mennyt, vaikka Oscarin olisi saanut Carey Mulligan.
Myös ohjaaja Emerald Fennell (35) on englantilainen, vaikka elokuva onkin Hollywood-tuotantoa. Hän on tätä ennen tunnettu parhaiten tv-sarjaelokuvien näyttelijänä, mm. Hakekaa kätilö (hoitaja Patsy Mount) ja The Crown (Camilla Parker Bowles).
kari.naskinen@gmail.com
