Kirkko on rakennettu 1400-1500-lukujen
taitteessa ja tarina kertoo,
että jättiläiset ne
myllynkivet sinne nostivat. Toinen näyttää olevan vähän
rikkinäinen. Kirkkoa muuraamassa olleet jättiläiset olivat
ottaneet myllynkivet kirkon kohdalle pysähtyneiden
ohikulkijoiden
hevoskärryiltä ja
muuranneet ne seinään. Niin huono ohikulkija minä kuitenkin olin,
että en hoksannut edes valokuvaa myllynkivistä ottaa.
Kirkon
urkuparven etureunassa on vuosiluku 1444, mutta Railio sanoi, että
kirkon rakentamisvuodeksi se ei todennäköisesti ole oikea. Lammin
seurakunnan esitelehtisessä mainitaan kirkon rakennusvuosiksi 1490 -
1510. Ilmeisesti tuo vanha
vuosiluku tarkoittaa aikaisempaa puukirkkoa,
joita oli kaksikin ennen tätä kivikirkkoa.
Puuta olivat
alkujaan kivikirkonkin sisäosat, mutta ne tuhoutuivat saksalaisten
sotilaiden sytyttämässä tulipalossa 29.4.1918. Sakemannit olivat
valloittaneet kirkonkylän kaksi päivää aiemmin, mutta kun lähtö
tuli, he määräsivät asukkaatkin pakenemaan. Osuuskaupasta
saksalaiset ehtivät vielä hakea 20 litraa petrolia ja tuikkasivat
kirkon tuleen. Pystyyn
jäivät vain harmaakiviseinät
Valkoisten
ja punaisten kesken syntyi sittemmin sen verran sopua, että
jumalanpalvelukset järjestettiin näiden tapahtumien jälkeen
väliaikaisesti Lammin
työväentalossa.
Oma tarinansa on myös alttariveistoksella ja -kaapilla. Veikko Railio kertoi, että ristiinnaulitun ja muut veistokset oli tehnyt Ateneumin veistonopettaja Johan Friedl ja niiden oli tarkoitus sijoittui Helsingin Johanneksen kirkkoon, mutta kun se asia viivästyi, antoi Friedl teoksensa Lammin seurakunnalle.
Kirkonkellotkin piti saksalaistuhon jälkeen saada uudet. Sellaiset löytyivät Viipurista Papulassa olleesta sotilaskirkosta, joka kuului NMKY:lle. Ripeästi kirkko saatiin taas kuntoon, juhannukseksi 1920.
 |
| Kangasalan
urut kirkkoon saatiin 1967. |
Hellepäivän retkemme jatkui tämän jälkeen Lammin ortodoksiseen luostarikeskukseen Panagiaan, mutta se on toisen jutun väärtti.
kari.naskinen@gmail.com
