BLM

Jazzlaulaja Billie Holiday joutui 1947 oikeuteen FBI:n keinotekoisesti lavastamasta huumeidenkäytöstä. Syytekirjelmän etusivulla oli teksti ”The United States vs. Billie Holiday” ja vuoden vankilatuomio tuli. Syytekirjelmän otsikko on nimenä myös elokuvalle, joka kertoo Billie Holidayn elämän viimeisistä vuosista. Jo 1939 hänet oli nimetty valtion viholliseksi, ja 1959 hän kuoli 44-vuotiaana maksakirroosin aiheuttamaan sydämen vajaatoimintaan Metropolitanin sairaalassa New Yorkissa, jossa hänet oli raudoilla kiinnitetty sänkyyn ja oli liittovaltion viranomaisten valvonnassa.

Elokuva kertoo tapahtumista hieman sekavasti. Helpotti kuitenkin, kun oli viime vuonna hähnyt laajemmin laulajasta kertovan dokumenttielokuvan Billie (2019). Tässä uudessa näytelmäelokuvassa edetään tapahtumista toiseen sillä tavalla pompotellen, että jos katsoja ei tunne asiaa, tilanteet jäävät perusteiltaan hatariksi. Eikä Billie Holidayn laulujakaan kuulla kunnolla, vain pätkiä sieltä täältä.

Billie Holiday 1915 - 1959

Elokuva alkaa tekstillä, jossa kerrotaan, että 1937 oli senaattiin tullut lakiesitys mustien ihmisten lynkkaamisten kieltämisestä. Ei ollut mennyt läpi. Elokuvan lopussa on taas teksti, jossa sanotaan vastaavanlaisen lain tultua hyväksytyksi helmikuussa 2020 edustajainhuoneessa, mutta senaatissa sitä ei vielä elokuvan valmistumiseen mennessä ollut käsitelty. Billie Holiday joutui vaaravyöhykkeeseen otettuaan ohjelmistoonsa laulun Strange Fruit (Outo hedelmä), joka oli kannanotto tähän asiaan. Se oli Bronxissa opettajana toimineen Abel Meeropolin runo, joka oli julkaistu 1937 salanimellä opettajien liiton lehdessä The New York Teacherissa. Meeropol oli myös säveltänyt runonsa. Se kuvasi Ku Klux Klanin mustille järjestämiä hirttäjäisiä ja ruumiiden polttamisia:

Eteläiset puut, joilla on outoja hedelmiä
Verta lehdillä ja verta juurissa
Mustat rungot heiluvat eteläisessä tuulessa
Outoja hedelmiä riippuu poppelipuista
Ne suuret pullistuvat silmät ja vääntynyt suu
Magnolian tuoksu, puhdas ja raikas
Sitten äkillinen polttavan lihan haju
Aurinko mätänee, lehdet putoavat
Tässä on outo ja katkera sato

Billie Holiday otti kappaleen ohjelmistoonsa isänsä muistoksi. Vaikeasti sairas isä oli käännytetty pois sairaalasta, koska oli negro. - "Laulu muistuttaa minua siitä kuinka isä kuoli, minun täytyy jatkaa laulamista, ei vain siksi, että ihmiset sitä pyytävät, vaan siksi, että 20 vuotta isän kuoleman jälkeen hänet tappaneet asiat tapahtuvat edelleen etelässä", sanoi Billie Holiday.

Vuonna 1939 Billie levytti laulun ja sitä myytiin yli miljoona kappaletta. Selvä tapaus: Billie Holiday yllyttää kommarirunoilijan tekstillä kansalaisia kapinaan. Yhdysvaltain huumausaineviraston FBN:n päällikkö Harry Anslinger otti asian ajaakseen, mutta sitten tuli toinen maailmansota ja vasta 1947 Anslinger sai Billien kiikkiin. Kun Billie aloitti Strange Fruitin isossa konsertissa Philadelphiassa, FBI:n miehet keskeyttivät sen. Seuraavan aamuna Billie käytiin pidättämässä, ei kuitenkaan laulun, vaan heroiinin takia.

Los Angeles Timesin jazzkriitikko Leonard Feather kuvaili laulua "ensimmäiseksi merkittäväksi protestilauluksi sanoissa ja musiikissa, ensimmäiseksi mykistämättömäksi huudoksi rasismia vastaan".

Elokuvan lopussa on vanha dokumenttipätkä, jossa presidentti John F. Kennedy antaa Anslingerille kunniamainintataulun tämän jäädessä eläkkeelle 1962.

Elokuvassa parasta on Billien roolin esittävä Andra Day. Sopiva nimi, sillä Billie Holidayn lempinimi oli Lady Day. Tätä ennen Andra Day oli jokseenkin tuntematon näyttelijä, mutta lataa nyt Billien kuvaan sellaista voimaa, että tällainen maallikkokin tulee vakuuttuneeksi. Muut henkilöhahmot sen sijaan jäävät ontoiksi, esimerkiksi Anslinger on pelkkä jahtaaja, jonka motiiveista ei paljon tule esille, eli oliko hän henkilökohtaisella sotaretkellä vai pelkästään FBI:n johtajan J. Edgar Hooverin käskyläinen.

Näkyvä henkilö elokuvassa on myös FBI:n agentti Jimmy Fletcher, jonka Anslinger pani kyttäämään laulajaa, jotta tämä saataisiin käräytetyksi huumeista. Fletcher oli musta, sillä valkoinen agentti ei olisi päässyt lähellekään Billie Holidayta. Kävi kuitenkin niin, että Fletcher rakastui ja Billiekin niin paljon, että meni sänkyynkiin Fletcherin kanssa, ainakin elokuvassa. Näissä asioissa Billie oli ollutkin leväperäinen pienestä asti. Faktatiedot heidän suhteestaan ovat kuitenkin hataria.

Tämän BLM-elokuvan ohjannut Lee Daniels, itsekin musta, on haastatteluissa korostanut Billie Holidayn merkitystä mustien kansalaisoikeuksien ajajana siinä missä Martin Luther Kingin, Rosa Parksin ja Malcolm X:n. Ohjaajan tällaiset lausunnot ja elokuvan nimikin paljastavat, että tarkoitus on ollut institutionaalisen rotusorroan kuvaaminen, ei Billie Holidayn musiikkiurasta kertominen. Elokuvallisesti parempi Danielsin elokuva on esimerkiksi tänä iltana Liv-kanavalta klo 21 tuleva The Butler (2013), joka kertoo 34 vuotta Valkoisessa talossa hovimestarina työskennelleestä afroamerikkalaisesta Eugene Allenista (elokuvassa roolinimenä Cecil Gaines).

kari.naskinen@gmail.com