Talvisodan päätyttyä
syntyi SDP:n sisälle oppositio. Se ei hyväksynyt puolueen
ulkopoliittista linjaa, jota oli
talvisodan
aikana johtanut
ulkoministerinä
toiminut Väinö
Tanner.
Kesällä
1940 puolueneuvosto myönsi puoluetoimikunnalle valtuudet erottaa
kuuden kansanedustajan muodostama oppositio eduskuntaryhmästä ja
erottaminen toteutettiin syyskuussa 1940. Seuraavan vuoden alussa
nämä ”kuutoset” perustivat oman sosialistisen eduskuntaryhmän,
mutta sen toiminta jäi lyhytaikaiseksi, sillä kuutoset vangittiin
jatkosodan alettua kesällä 1941. Rauhan tultua heidät päästettiin
ulos kuritushuoneesta ja he olivat keskeisessä asemassa perustamassa
SKDL:ää lokakuussa 1944.
Kuutosiin kuuluivat Mikko
Ampuja, Väinö Meltti, Yrjö Räisänen (”Sasu
Punanen”),
Kaisu-Mirjami Rydberg, Caj Sundström ja
Karl
Harald Wiik (alempi kuva), josta tuli SKDL:n ensimmäinen puheenjohtaja. Tämä
uusi sosialistiryhmä keräsi piiriinsä muitakin ja yksi näistä
ulkopuolisista oli Helsingin kaupungin rahatoimenjohtaja Johan
Helo
(ylempi kuva),
joka kyllä aiemmin oli ollut kansanedustajana, ministerinäkin
Tannerin vähemmistöhallituksessa
1926-27. Tilanteiden rauhoituttua Helo palasi Helsingin rahakirstun
ääreltä tai siis vankilasta takaisin eduskuntaan, nimitettiin J.K.
Paasikiven hallituksen
valtiovarainministeriksi 1944-45, minkä jälkeen hän siirtyi
Pariisiin Suomen suurlähettilääksi.Helo nousi nyt esille, kun kirjasta Toisinajattelijoiden Suomi (Into, 2016) löytyi tieto, että hänen syntymästään on tänään 130 vuotta. Kohujulkisuuteen Helo nousi presidentinvaaleissa 1940, kun ”kuutoset” asettivat tämän ulkojäsenensä presidenttiehdokkaakseen. Risto Rytin valinta oli itsestäänselvyys 288 valitsijamiehen äänellä, mutta Helokin sai neljä ääntä, mitä sitäkin pidettiin loukkauksena Rytin valinnalle.
Helo siis oli pantu jatkosodan aikana vankilaan, vaikka ei sosialistiseen eduskuntaryhmään kuulunutkaan. Oikeudenkäynti Turun hovioikeudessa oli ollut pelkkää pelleilyä, kuten Helo kirjoitti muistelmissaan Vaiettuja ihmisiä (Tammi, 1965):
”Sodanaikainen oikeudenkäynti meitä vastaan oli suoraa jatkoa lapualaiskauden poliittisille oikeudenkäynneille 1930-luvulla. Terrori oli niin ankaraa, että kukaan kotimainen lakimies ei uskaltanut ruveta asianajajiksemme. Tästä jo näkyi, ettei Suomi mikään länsimainen oikeusvaltio ollut.”
Toisinajattelijoista kirjoittanut Matti Salminen kertoo, että Helon asianajajaksi kuitenkin saatiin lopulta Tannerin vähemmistöhallituksen sisäministerinä ollut Rieti Itkonen, mutta ennen oikeudenkäynnin alkua hänet hakattiin hotellissa pahanpäiväisesti.
Kuutoset tuomittiin maanpetoksen valmistelusta, tai oikeammin pitää sanoa, että maanpetoksellisesta ajattelusta. Perusteluna olivat kirjoittelu kuutosten perustamassa Vapaa Sana -lehdessä ja muutenkin julkinen vastustus jatkosotaan lähtemisestä.
Tuomitut passitettiin Riihimäen vankilaan. Se oli sama paikka, jonka rakentamiseen Helo oli valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajana ollut antamassa määrärahoja. Uuden vankilan rakentamista oli perusteltu humaanisin syin – minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Jatkosodan päätyttyä vangitut vapautettiin ja Vapaa Sanakin alkoi ilmestyä uudelleen marraskuussa 1944 SKDL:n pää-äänenkannattajana. Eduskuntavaaleissa 1945 sai SDP 50 paikkaa, SKDL 49, Maalaisliitto 49 ja Kokoomus 28.
Johan Helo syntyi Helsingissä 22.8.1889 ja kuoli Helsingissä 77-vuotiaana 1966. Helo suoritti kasvatusopin yliopistollisen tutkinnon 1913, valmistui filosofian tohtoriksi 1914, suoritti ylemmän oikeustutkinnon ja lainopin kandidaatin tutkinnon 1928 ja sai varatuomarin arvon 1934.
kari.naskinen@gmail.com