680-sivuinen potilaskertomus

Lääkäreillä on hyvää praktiikkaa ryhtyä myös kirjailijoiksi. Kun laatii jatkuvasti potilaskertomuksia, tapausselostuksia ja loppulausuntoja, niin mikä ettei kirjoittaisi enemmänkin. Näin on menetellyt yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri Jyrki Joensuu, jolta on ilmestynyt 680-sivuinen romaani fiktiivisestä lääkäristä Janne Valkeeniemestä. Yhdessä kohtaa Valkeeniemikin toteaa potilaiden kertomuksiin tutustuessaan, että pienellä muokkauksella niistä olisi helposti kirjoittanut romaanin.

Pintapuolisesti ja lehtijuttujen perusteella Joensuuta tuntien kirjan tapahtumat vaikuttavat monessa käänteessä liippavan läheltä häntä itseään, mutta sitten yllättäen sivulla 633 tulee väliotsikko: ”Seis! Katko!” Tämän äkkipysäyksen alla on teksti lihavoituna ja siinä sanotaan, että romaanin tapahtumilla ei ole mitään tekemistä Joensuun oman elämän kanssa. Sitten lukijaa pyydetään allekirjoittamaan kirjan loppuun painettu sitoumus siitä, että lukija ymmärtää asian ja että ”Valkeeniemen tarinassa kaikki on valetta” ja että ”en yhdistä lukemaani todellisiin tietoihini enkä tapahtumiin”.

Lääkäriromaani on tuttu juttu. Romanttisissa lääkäriromaaneissa esimerkiksi komea kirurgi iskee uhkeapovisen anestesiahoiturin ja se on sitten menoa ja panoa. Tämäntapaista juonta on Joensuunkin kirjassa, vaikka se ei Harlekiini-sarjan muottiin menekään. Valkeeniemi on kovasti naisten perään, joskin välillä tuntuu, että kaikkein eniten hän rakastaa 1300-kuutioista Yamaha FJR:ää. Heti ennen kirjan esipuhetta Joensuu antaa aitoustodistuksenkin siitä, että romaanissa esiintyvien moottoripyörien merkit Norton, Yamaha, Dnepr ja Honda ovat aitoja.

Henkilöistä ovat aitoustodistuksen mukaan todellisia Sokrates ja Bulgakov, jota Valkeeniemi siteeraa usein, varsinkin sitä, että ”pelkuruus on synneistä pahin”. Aitoustodistuksen ulkopuolelta on oikeana henkilönä mukana Johan Gustav Hellsten, joka tamperelaisten vanhempiensa kauppamatkalla syntyi savusaunassa Koski Hl.:ssä ja joka aikuisena muutti nimensä Juho Kusti Paasikiveksi.

Jyrki Joensuu itse on asunut pitkään Hämeenkoskella (ent. Koski Hl), jossa on toiminut myös kunnanhallituksen puheenjohtajana. Syntyisin hän on Tampereelta, jossa liikkuu myös romaanihenkilö Valkeeniemi. Lahdessa Joensuu on vaikuttanut sekä lääkärinä että kunnallispoliitikkona, ja Lahden asioihin otetaan kantaa myös romaanissa - tämä on kai Valkeeniemen ajattelua:

”Koska toriparkkia ei tarvittu oikeasti pysäköimiseen, se kumisi tyhjyyttään. Se ratkaistiin: poistettiin keskustan kadunvarsien pysäköintipaikat ja pantiin jäljelle jääneille niin kovat maksut, että moni ei autoaan sinne jättänyt.” Muita uudistuksia olivat mm. 19 metriä leveät jalkakäytävät, joista kaupunginvaltuutettu Valkeeniemi oli prosessin varrella esittänyt toistuvasti kielteisiä näkemyksiä.

KAUNOKAISIA
JA TANTTOJA

Kaupunkisuunnittelu ei ole romanttisten lääkärirompsujen sisältöä, mutta kyllä Valkeeniemi runsaasti myös romantiikan saroilla kyntää, sananmukaisesti. Nykyajan kotkotuksetkin ovat Valkeeniemelle tuttuja: lääkärikeskuksen vastaanottotiskillä työskentelee vaalea, aina ihanalta tuoksuva kaunokainen, mutta sellaiseksi häntä ei voi kutsua, koska se olisi seksuaalista häirintää.

Ylihoitaja terveysasemalla on toista maata: ”Tantta, ilmiselvä ylihoitaja, Se tietää siitä, että isoperseisellä naisella roikkuu kaulassa sisätiloissakin järjetön kolmen metrin mittainen tummansininen kaulahuivi. Olisiko silkkiä vallan?”

Sairaaloiden pikkujoulut ovat tietenkin antoisia tilaisuuksia. Valkeeniemi käyttää nämäkin tilanteet tehokkaasti hyödyksi, ja yksien pikkujoulujen aikana hän analysoi siihen malliin, että aikuinen nainen on 35 - 55 ikävuoden vaiheilla ylivertainen. Noilla ikävuosilla nainen yleensä tietää mitä tahtoo, ja jos oikeaa asiaa tahtoo, kaikki sujuu mutkattomasti.

Jyrki Joensuu itse on kulkenut yhteistä taivalta Kristiinansa kanssa vuodesta 1969 ja heillä on neljä lasta sekä kymmenen lastenlasta. Kirjan kansikuva on taiteilijapoika Aleksi Joensuun. Kristiina Joensuu on kaupunginvaltuutettuna Lahdessa.

Joensuu on toiminut lääkärinä mm. Lapinlahden, Hesperian ja Kellokosken sairaaloissa, Kotkan ja Tampereen mielenterveyskeskuksissa, Kymenlaakson psykiatrisessa sairaalassa, Hämeenkosken terveyskeskuksessa ja Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Myös yksityisvastaanottoa Joensuu on pitänyt. Nykyisin laitosten nimet eivät ole näin selväpiirteisiä, Valkeeniemikin käväisee kerran Tampereen subjektiivisen oikeuden varhaiskasvatuksellisen läntisen aluetoimintakeskuksen Ala-Pispalan toimipisteessä.

Yhden seksuaalisen kanssakäymisen Valkeeniemi hoiti sairaalan siivouskomerossa. Pussattavana ym. oli entinen siivooja, nykyinen laitosmiljöötekninen huoltoasiantuntijahenkilö.

Erilaista kritiikkiä mielensäpahoittaja Valkeeniemi harrastaa sekä itsekseen jupisten että muille täristen. Trump ja sanomalehden tekstiviestipalsta ovat tyhmiä, F1-kilpailut ovat tylsiä, Beckettin näytelmät ja nuorisomuoti ovat huonoja, sairaanhoitopiirin johtaminen on kelvotonta, keskussairaalan potilastietojärjestelmä on täysi susi ja yksityisen terveydenhuollon yksiköiden myyminen veroparatiisiyhtiöille on rikos.

Romaanin keskeinen sisältö liittyy kuitenkin potilaiden hoitamiseen. Valkeeniemi ei vedä hommia rutiinilla, vaan keskittyy jokaiseen potilaaseen kunnolla – hänelle potilaat eivät ole ”asiakkaita”. Kirjan nimikin on hyvin kuvaavasti Janne Valkeeniemi. Lääkäri, ihminen. Kun sairaanhoidosta on kysymys ja lääkärit käyvät asioista romaanissa paljon keskusteluja ammattikielellään, on Joensuu lisännyt kirjan loppuun käännöksiä ja selityksiä vierasperäisistä ilmaisuista. Yhdelle rakastajattarelleen Valkeeniemi puolestaan selittää, että koira voi jäädä nalkkiin, mutta mies ei.

Tämä romaani ei ole Joensuun ensimmäinen kirja. Hän on tehnyt tätä ennen muutamia lääketieteellisiä tietokirjoja. Valkeeniemi-romaanista ei aivan tullut työnimensä mukaisesti ”Suuri Suomalainen Menestysromaani”, mutta kyllä sitä joutuisan leppoisaa oli lukea, kun oli muka tuttuja asioita ja asiayhteyksiä, vaikka sen sitoumuksen sitten allekirjoitinkin.

kari.naskinen@gmail.com