Elokuvakriitikot ovat haukkuneet Valmentajan jokseenkin pataluhaksi. Ovat ainakin osittain väärässä, sillä elokuva kertoo runsain tiedoin siitä Sarasvuosta, joka useimmille on vain tunnettu julkkishahmo. En minäkään hänestä ennen elokuvaa juuri muuta muistanut kuin esiintymisen television Hyvät, pahat ja rumat -keskusteluohjelmassa, iltapäivälehtien lööpit joistakin konkursseista ja avioliiton dopinghiihtäjä Virpi Kuitusen kanssa. Joskus 20 vuotta sitten Finlandia-talossa kuulin hänen luentonsa ja kyllä se erinomaisesti toimi, sillä esitys oli motivoiva, viihteellinen, asiaakin ilmeisen paljon sisältänyt ja kyllä kyllä, jotakin karismaa hepulla oli.
Elokuva kestää melkein kaksi tuntia, pysyy hyvin kasassa ja on niin intensiivinen, että jännite ei herpaannu. Sarasvuon moninaisen liiketoiminnan keskeinen ja tunnetuin puoli on ollut toimiminen ns. yritysvalmentajana. Yritysten ostamissa koulutustilaisuuksissa hän pani puhtia erityisesti myyntiin ja markkinointiin, vaikka omissa seikkailuissa sitten isoja epäonnistumisia tulikin.
Erikoisin tapahtuma oli se, kun Sarasvuo höynähti Jussi Parviaisen hankkeeseen tuottaa Les Miserables -musikaali Helsinkiin. Siitä ei syntynyt muuta kuin 1,4 miljoonan markan tappio. Mutta Sarasvuo selvisi kaikista. Hän oli parhaimmillaan niin kova nimi, että uusia kumppaneita aina ilmaantui. Kun kirjanjulkistustilaisuudessa joku tuli moittimaan Sarasvuota, eikä parraspärinästä meinannut tullut loppua, Sarasvuo sanoi tyylilleen sopivasti: ”Minun nimeni on Jari Sarasvuo, sinun ei.”
Kirjoja häneltä on ilmestynyt kahdeksan, radio-ohjelmiakin hän on tehnyt ja viimeksi hän on tuonut ideologioitaan esille blogissaan. Elokuvassa painopiste on kuitenkin yritystoiminnassa, jossa sattuu ja tapahtuu, oikein ja väärin, reilusti ja välillä epärehellisesti. Eikä aina tiedä, mihin lokeroon Sarasvuon sijoittaisi, jumalhahmoksi vai sekavaksi juppihippipunkkariksi – omia työntekijöitään hän nimittää uskonsotureiksi.
Elokuvan käsikirjoituksen on tehnyt ennestään tuntematon Heini Heikkilä ja ohjannut entinen muusikko Tuukka Temonen. Tätä ennen Temonen oli tehnyt tylpäksi jääneen dokumenttielokuvan Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjasta 2012 ja rokkiyhtye Apulannasta kertovan Teit meistä kauniin (2016). Valmentaja on Temosen elokuvista paras, vaikka se runsaan sisältönsä takia hyppii paikoin niin holtittomasti, että asioita tuntematon katsoja ei aina saa loogista kuvaa joihinkin tilanteisiin johtaneista syistä.
AA-kerhoonkin Sarasvuo näköjään hakeutui, mutta sekin keikka ohitetaan varsin pikaisesti. Lopussa kaikki on taas kuitenkin hyvin, sillä elokuvassa näkyy Jari ja Virpi Sarasvuon miljoonatalo ja pihassa seisoo Porsche Cayenne.
Sarasvuon roolissa Mikko Nousiainen on ollut vaikeassa tehtävässä. Sarasvuon kieltämättä vetoavaa esiintymistapaa ei Nousiainen tavoita, joskin tämä kommenttini perustuu vain siihen yhteen tilaisuuteen, jossa Sarasvuon näin ja kuulin.
Tämän jutun kuva on Hyvät, pahat ja rumat -ohjelmasta, jonka toista juontajaa Simo Rantalaista esittää Jarkko Lahti (vas.). Tuon ohjelman kohukohta oli se, kun Rantalainen kysyi Martti Ahtisaarelta, miksi hänellä oli Ruotsin-vierailun aikana ollut laastari otsassa ja oliko herra presidentti laskenut alleen lentokoneessa, kuten oli puhuttu.
kari.naskinen@gmail.com
