Malleina toimivat varmaankin Rooma – avoin kaupunki (1945) ja Paisa (1946). Ideana oli viedä tapahtumia pois studiosta ja tämä Satamakaupungissa selvästi näkyy. Heti alussa ollaan Göteborgin satamassa, jossa Berit hyppää mereen yrittäessään itsemurhaa, sitten Fischer on kuvannut hiilen ja suolan lastausta ja muuta sataman toimintaa. Myöhemmin kamera käy Beritin työpaikalla metallituotetehtaassa, on myös kaupunkikuvia Södertäljestä, ja elokuva päättyy Beritin ja Göstan uuden elämänvaiheen alkamiseen sataman tienoille. Suurin osa elokuvasta on kuitenkin tehty studioissa.
Elokuvan alussa Gösta palaa meriltä kahdeksan vuoden jälkeen kotimaisemiin. Satamamiesten kämpässä Gösta lukee kuusi vuotta merimiehenä olleen Harry Martinssonin ensimmäistä romaania Matkoja ilman päämäärää (1932). Berit kotonaan lukee aikakauslehdestä novellia Tie onneen. Tuttuja, vaikeita Bergmanin teemoja myöhemminkin. Eikä helppoa ole nytkään.
Berit on ollut muutaman vuoden tyttöjen kasvatuslaitoksessa, joutunut vääränlaiseen seuraan, mutta asuu nyt kuitenkin kotona huonosta miehestä eronneen äitinsä luona. Göstan rakastuessa tyttöön nämä taustat alkavat vähitellen paljastua ja Gösta tietenkin kokee suurta pettymystä.
Myös yhteiskunnalliset asiat nousevat esille. Beritin kaveri Gertrud joutuu turvautumaan abortintekijäpuoskarin apuun ja kun viranomaiset yrittävät saada Beritiltä tietoa laittomasta abortintekijästä, Berit lataa jotenkin tähän tapaan: ”Kyllä rikkaiden lasten ja niiden kavereiden abortit hoidetaan rahalla ja parhaalla mahdollisella hoidolla, mutta meikäläiset joutuvat kääntymään toisenlaisten palvelujen puoleen.”
Gunnar Fischer kuvaa kaikkea tyylikkäästi, tunnelmia taitavasti myötäillen ja luoden. Musta ja valkoinen, valot ja varjot eivät vielä ole niin jyrkkäsävyisiä kuin Bergmanin elokuvissa kymmenen vuotta myöhemmin, mutta Fischerin osuus Bergmanin elokuvien ilmeessä on selvä. Fischerin viimeinen Bergman-elokuva oli Paholaisen silmä (1960), minkä jälkeen Bergmanin kuvaajaksi tuli huippumaineen saanut Sven Nykvist. Hän jatkoi sujuvasti siitä, mihin Fischer oli Bergmanin kuvallisen näkemyksen toteuttamisen jättänyt.
Satamakaupungin Gösta on monista muista rooleista tuttu Bengt Eklund, mutta Beritin roolin esittävä Nine-Christine Jönsson on ainakin Suomessa jäänyt melko tuntemattomaksi näyttelijäksi. Bergman ohjasi häntä myös Göteborgin ja Malmön teattereissa, minkä jälkeen hän lopetti ja ryhtyi 1950-luvun lopulla romaanikirjailijaksi, mutta hänen kirjojaan ei ilmeisesti ole suomennettu.
kari.naskinen@gmail.com
