Keilahallissa asia tuli puheeksi, kun kerroin meneväni illalla katsomaan uutta elokuvaa Olavi Virrasta. Tuota viina-asiaa elokuvassakin korostetaan, ja tässä omassa otsikossani on yhden kirjaimen muutoksella laulun nimi Sam Sihvon Jääkärin morsiamesta (1921) – Olavi Virta ei kuitenkaan juonut viininlitkuja, vaan viinaa sen olla piti.
Elokuvan ovat elokuvataidekriitikot jo mananneet alimpaan kategoriaan. He ovat tietyllä tavalla oikeassa, mutta myös väärässä. Ohjaaja Timo Koivusalo on korkeakulttuuripiireissä pantu samaan kastiin Spede Pasasen ja Kummeleiden kanssa, eikä siinä auta edes se, että Koivusalon Täällä Pohjantähden alla -elokuvat (2009, 2010) ovat parempia kuin Edvin Laineen versiot vuosilta 1968 ja 1970. Olen samaa mieltä elokuva- ja tv-elokuvatutkimuksen dosentin Jari Sedergrenin kanssa, joka ennen Virta-elokuvan tuloa kirjoitti: ”Koivusalo tekee mainettaan parempia elokuvia. Kun julmimmat, hampaansa teroittaneet kriitikot tuomitsevat, sanon itse mieluummin, että ihan hyvä. Tällöin olen vilkaissut elokuvan budjettiakin. Ei mopolla pääse mahdottomiin.” (Demokraatti 16.8.2018)
Koivusalo on tätä ennen tehnyt vastaavanlaiset näköiselokuvat Irwin Goodmanista, Reino Helismaasta, Tapio Rautavaarasta ja Jean Sibeliuksesta. Ne eivät ole lehtien kulttuurisivuilla saaneet suurta huomiota, mutta katsojamäärät ovat olleet hyviä. Nytkin Olavi Virta -elokuvan näki heti ensi-iltaviikonvaihteessa 34 000 katsojaa, kun taas kaksi viikkoa jo pyörinyt kotimainen taide-elokuva Tyhjiö on tähän mennessä saanut vain 7000 katsojaa.
Elokuva Olavi Virrasta on pirstaleinen. Jos se pantaisiin kansainväliseen levitykseen, eivät Olavi Virtaa tuntemattomat katsojat tajuaisi ollenkaan jutun juonta. Meille suomalaisille tarina on niin tuttu, että se toimii myös tällaisena. Laulajan uraa käydään läpi nopeasti kelaten ja kuunnellaan välillä tämän kaikkien aikojen ylivoimaisesti parhaan iskelmälaulajamme esityksiä. Näin tämä toimii, mutta syvyyttä jää puuttumaan, sillä monet kohtaukset ovat kovin irrallisia ilman selviä syitä ja seurauksia.
Elokuvan keskeinen viesti on Olavi Virran turmion tie ryyppäämisen takia. Perhe-elämä menee risaiseksi myös Virran naisseikkailujen takia. Parasta ovat kuitenkin laulut, jotka tulevat elokuvateatterin hyvällä äänentoistolla aivan toisella tavalla kuin kotona tai autossa levysoittimen kaiuttimista. Mitä hienompi laulu, sitä surullisempi olo katsomossa, koska tiedossa tietenkin on koko ajan Olavi Virran surkea kohtalo.
Elokuva on myös henkilökavalkadi suomalaisen iskelmämusiikin historian hienoimmasta vaiheesta, eri tilanteissa ovat kuvissa mukana mm. Ossi Elstelä, Toivo Kärki, Bruno Laakko, Niilo Saarikko, Jaakko Salo, Toivo Särkkä, Matti Viljanen, Kipparikvartetti Auvo Nuotio, Teijo Joutsela, Kauko Käyhkö (neljäs oli Virta) ja Repe Helismaa, joka Martti Suosalon jälleen esittämänä tuo elokuvaan myös huumoria.
Olavi Virtaa esittää komea Lauri Tilkanen (kuvassa), joka on tällä vuosikymmenellä noussut suomalaisten filmitähtien kärkipäähän. Rooli ei anna paljon liikkumavaraa, koska teemana on vain alkoholismi, mutta kuitenkin niin, että varsinaista rappiota ei esitetä. Laulukohtaukset sujuvat hyvin playbackina. Viimeisten vuosien Olavi Virta on mukana lyhyesti, roolissa Raimo Grönberg.
…JA AUTOT
Koivusalo on aina hallinnut hyvin lavastuksen ja katunäkymien epookin. Kuvaaja on ollut kokenut Pertti Mutanen, joka teki erinomaista jälkeä myös Pohjantähdissä. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat elokuvan autot. Koska Olavi Virran intohimoihin kuuluivat myös autot, ne ovat tarkoin harkittuina mukana elokuvassa. Kaikkiaan hänellä oli viisi autoa: Ford Customline 4 Sedan (vm. -52), Ford Fairlane (-56), Ford Fairlane Victoria (-56), Chevrolet Bel-Air Sedan 4D Sedan (-58) ja Chevrolet Bel-Air Hardtop (-58). Menestyksen piti näkyä myös Virran autoissa ja siksi niiden piti olla amerikkalaisia.
Elokuvaan on saatu kaksi autoa, mutta ainakaan rekisteritunnusten perusteella ne eivät ole aitoja Olavi Virran autoja.
Jo 1951 Olavi Virta orkesterinsa kanssa teki peräti Euroopan-kiertueen hanurinsoittaja Toivo Wahlstenin englantilaisella farmaripakettiautolla Fordsonilla. Kävivät Madridissa asti, mutta tuosta reissusta ei elokuvassa ole mainintaa.
Olavi Virta kuoli 57-vuotiaana. Juha ”Watt” Vainio kuoli jo 52-vuotiaana, ja siinä yksi mahdollinen elokuvanaihe Koivusalolle. Onhan näitä värikkäitä tapauksia suomalaisen viihteen historiassa paljonkin, joten materiaalia Koivusalolle kyllä riittää, siellä on Henry Theeliä, Unto Monosta, Laila Kinnusta, Veikko Lavia ym.
kari.naskinen@gmail.com
