Peter O´Toole ja Nicole Kidman Kaksoisvirranmaassa

Brittiupseeri Thomas Edward Lawrence tunnetaan hyvin elokuvasta Arabian Lawrence (1962), jossa hänellä on merkittävä osa Osmanien valtakuntaa vastaan nousseessa arabikapinassa ensimmäisen maailmansodan aikana. Elokuvassa tätä sankariroolia esittää Peter O´Toole. Nyt katsoin kuitenkin elokuvan Aavikon kuningatar (2015), joka kertoo Gertrude Bellin vaikutuksesta samaan aikaan modernin Lähi-idän muotoutumisessa. Molemmat elokuvat perustuvat tositapahtumiin, ja mielenkiintoista oli havaita, että Nicole Kidmanin esittämä Gertrude Bell kohtaa omassa tarinassaan myös T.E. Lawrencen.

Molemmat elokuvat ovat erinomaisia. Arabian Lawrence sai parhaan elokuvan Oscarin, David Lean parhaan ohjaajan Oscarin ja tuli viisi muutakin Oscaria. Werner Herzogin Aavikon kuningatar ei palkintoja saanut, vaikka olisi ansainnut siinä missä tuo toinenkin, mutta Herzogin ote ei ollut yhtä viihteellinen ja seikkailullinen kuin Leanin elokuvassa. Jonkinlaisen kuvan noista maailmanpolitiikan tapahtumista Kaksoisvirranmaassa ennen Irakin itsenäistymistä nämä elokuvat joka tapauksessa antavat. Kun elokuva lisäksi pani lukemaan Gertrude Bellin elämäkertakirjan, niin tuli sellaiseen johtopäätökseen, että Bell oli lopulta suurempi tekijä Mesopotamiassa kuin Lawrence. Tätä tukee myös dokumenttielokuva Kirjeitä Bagdadista (2016), jota en ole nähnyt, mutta perehdyin runsaasti siitä kirjoitettuun juttuihin.

Molemmat kylläkin olivat merkittävästi mukana arabikapinassa. Tästä kertoo myös otsikkokuva, joka on ko. dokumenttielokuvasta: Yhdistyneen kuningaskunnan siirtomaista ja merentakaisista alueista vastannut ministeri Winston Churchill (2. vasemmalta) ratsasti kamelilla Gizan pyramidien luona 1921 vieressään Gertrude Bell ja tämän toisella puolellaan Lawrence. Tuolloin pidettiin Kairossa konferenssi, jossa sovittiin Irakin muuttamisesta kuningaskunnaksi. Elämään on jäänyt sellainenkin tieto, että Gertrude Bell piirsi Churchillille Irakin rajat hiekkaan. Britannian kuninkaallisen maantieteellisen seuran entinen puheenjohtaja David Hogarth puolestaan kertoi, että Lawrence oli erityisesti hyödyntänyt arabikampanjoissaan Bellin raportteja. On myös sanottu, että Bell oli ”aivot Arabian Lawrencen taustalla”.

Elokuvassa tulee esille sellainenkin, että Lawrence yritti iskeä Gertrudea, mutta sai rukkaset. Yhdessä beduiinikylässä Lawrence oli kehuskellut naisjutuillaan, mutta Gertrudesta hän sanoi, ettei kelpuuttanut tätä vaimokseen, koska Gertrude oli liian tavallisen näköinen.

Näin internetin aikana on kätevää, ettei tarvitse tällaista juttua paisuttaa erilaisilla perustiedoilla. Jos joku haluaa enemmän tietoa käsillä olevista jutuista, niitä tietoja löytyy hetkessä netistä. Sen verran näistä kahdesta tutkimusmatkailijasta ja brittien tiedustelupalvelun avustajasta kuitenkin, että he olivat lähtöisin kovin erilaisista oloista: Gertrude Bell oli vauraan englantilaisen hienostoperheen lapsi ja Lawrence alempaan keskiluokkaan kuuluva au-lapsi. Kohti Bagdadia omia reittejään edetessään he olivat kuitenkin yhteydessä toisiinsa ja antoivat tietoja toisilleen.

MIESTEN MAAILMA

He tapasivat toisensa ensimmäisen kerran jo 1911, kun Bell kohtasi Karkemishissa kaksi aloittelevaa arkeologia. Bell tervehti 20 vuotta itseään nuorempaa Lawrencea sanomalla ”poika kulta”.

Janet Wallachin kirjoittaman Aavikon kuningatar -kirjan (1996) yksi luku on nimeltään ”Miesten maailma”. Niin se oli sata vuotta sitten mitä suurimmassa määrin. Isoissa hommissa mies oli aina mies, joten oli vaiheita, joissa Bell joutui kirjoituspöytätehtäviin, kun samaan aikaan Lawrence pääsi reissaamaan tärkeille tehtäville. Sankari Lawrencesta tuli varsinaisesti 1917, kun arabiarmeija valtasi brittilaivaston avulla Al Wajhin sataman ja sen jälkeen voittivat Agabassa.

Gertrude Belliä itä veti puoleensa ja 1890-luvun alusta lähtien hän teki tutkimusmatkoja Lähi- ja Keski-idässä. Tietojen keruu johti luontevasti siihen, että maailmansodan sytyttyä Bellin tietämykselle oli käyttöä brittitiedustelun parissa. Lopulta hän kohosi hierarkiassa korkealle ja myös englantilaisten johdolla valtaan nostetun kuningas Feisalin lähipiiriin.

Gertrude Bell (1868 - 1926) oli tutkija, kirjailija, arkeologi ja siirtomaadiplomaatti, joka todisti ja tallensi geopoliittisesti merkittäviä tapahtumia koko elämänsä ajan. Hänen roolinsa näissä tapahtumissa ja hänen kokemuksensa matkustamisesta Euroopassa, Itä-Aasiassa ja Lähi-idässä 1900-luvun alussa on dokumentoitu hänen Newcastlen yliopistossa pidetyssä laajassa arkistossa. Gertrude Bell oli kova mimmi; ”Jokainen on vihollinen, kunnes tiedät, että hän on ystävä”, sanoi Bell autiomaan säännöstä.

Tiedustelu-upseeri Thomas Edward Lawrence (1888 - 1935) taisteli arabisissijoukkojen rinnalla Lähi-idässä ensimmäisen maailmansodan aikana. Vuonna 1914 hänet lähetettiin osana Britannian tiedustelupalvelua Kairoon tulkiksi ja kartantekijäksi. Egypti oli brittiläinen protektoraatti ja oli etulinjassa Ottomaanien valtakuntaa vastaan puhjenneessa sodassa. Arabit kapinoivat turkkilaisia miehittäjiä vastaan, jotka silloin hallitsivat Lähi-itää. Lawrencesta tuli lopulta yhteysupseeri brittien ja arabien välille ja toimi prinssi Feisalin neuvonantajana. Lawrence auttoi Feisalia järjestämään arabiheimot tehokkaaksi sissitaistelujoukoksi. Hänen johtamansa joukot voittivat lopulta turkkilaiset ja toivat suurimman osan Aqaban eteläpuolisesta alueesta arabi-brittiläisten hallintaan.

kari.naskinen@gmail.com